maanantai 2. lokakuuta 2017

Katoksen teko


Kastelli toimitti aluksi väärän metallikehikon. Metallikehikko on siis runkona katokselle, joka tulee pääoven yläpuolelle. He toimittivat aluksi meille kehikon, joka oli yhdellä tolpalla. Alkuperäisiin Kastelli Kaarna 116 kuviin oli piirretty vain yksi tolppa, mutta me halusimme kaksi tolppaa ulkonäöllisistä syistä ja käytännöllisyyden takia. Onneksi saatiin suht nopeasti uusi oikea tilalle, eikä myöhästymisestä tullut meille kustannuksia.


Maalaus


Tässä tulee taas yksityiskohta, joka muille olisi varmaan kelvannut sellaisenaan... Katoksen tolpat olivat nimittäin sinkki pintaiset. Taloon ei tule mitään sen väristä, ei sisälle eikä varsinkaan ulos. Tolpat piti siis saada oikean sävysiksi. Pyyhkäisin pinnan kertaalleen karkeaksi hiekkapaperilla. Tämän jälkeen maalasin tolpat Maston paukkupullolla (sävy RR23). Näin tolppien pitäisi istua paremmin talon pääoven eteen, koska siinä on sama harmaan sävy.

Kerkesin siis maalaamaan tolpat ja laitoin ylpeänä viestiä ystävälleni Ernolle. Hän on ammatiltaan maalari ja maalannut ruiskulla tuhansia neliöitä metallia. Hän sanoi suoraan, ettei maalaukseni tule pysymään pitkään tolpissa, koska sinkin päällä ei pysy kunnolla oikeastaan mikään maali. Ainoa vaihtoehto on hiekkapuhaltaa sinkki pois pinnasta ja maalata tolpat sen jälkeen. No hiekkapuhallus maksaa hunajaa. Sain onneksi peltiliikkeessä paremman idean, eli laittaa peltiä tolppien ympärille. Pellin neliöhinta on halpaa ja he vielä taivuttivat pellit mankelilla sopivaan muotoon. Näin pellin paikalleen laitto on mahdollisimman helppoa. Ja rehellisyyden nimissä nämä pellit maksoivat vähemmän kuin viisi purkkia Mastonin maalia...  Laitan pellit tolppien ympärille vasta vähän ennen sisään muuttoa. Silloin naarmuja ja jälkiä ei pitäisi tulla enää. Peltien värisävy on tietenkin RR23. Muutama kymppi tuli tappiota maalauksen takia, mutta pääasia että saamme sisäänkäynnistä paremman näköisen.

Tässä katoksen sinkityt tolpat ennen maalausta. Tolpan pohjassa näkyy säätöruuvi, jolla saa säädettyä katoksen oikeaan korkoon. Itse toteutin kiinnityksen valamalla tolpan alapään kokonaan betonin sisään. Eipä lähde mihinkään, vaikka autolla hiukan kolhaisisi tolppia.

Oikeanpuoleinen tolppa maalattu, vasen vielä alkuperäisessä sävyssä.

Molemmissa kolme kerrosta maalia. Sävy on ainakin hyvä.

Pellit, jotka asennetaan tolppien ympärille.


Katoksen asennus


Aluksi piti pystyttää telineet pääoven yläopuolelle. Säädimme telineiden korkeuden siten, että teräskehikko saatiin nostettua suoraan telineiden päälle. Seinän puolelle olin asentanut jo koolingin apupuuksi, jonka päällä reräskehikko lepää ennen talon runkoon kiinnitystä. Runkoon asennettiin silloin 2 110 mm pitkä, 48x198 mitallistettu puu. Aluksi kiinnitin sen muutamilla nauloilla. Nyt ennen kehikon laittoa kiinnitin asennuspuun pystyrunkotolppiin 6x120mm ruuveilla. Laitoin jokaiseen runkotolppaan neljä ruuvia, aivan kuten piirrustuksissa oli ohjeistettu.

Leikkauskuva katoksen asennukseen.

Kehikon kuva yläpuolelta.

Ensiksi kehikko nostettiin telineiden päälle kolmen miehen voimin. Ja se painoi paljon. Koska Mika ja Elias oli apuna nostamassa saatiin kehikko suht helposti paikoilleen, vaikka painoa kehikolla on varmaankin lähemmäksi 150 kiloa. Tämän jälkeen kehikko mitoitettiin paikalleen oviaukon mukaan, jotta ovi tulee keskelle katosta. Kehikko meni täysin vaateriin kun, se nostettiin telineiden ja apurungon päälle. Katon kaltevuus tehdään poikospuilla, joista tulee katoksen "kattotuolit". Halusimme kuitenkin hiukan suojata seinärakenteita ja laitoimme asennuspuun päälle sentin elementtilappuja. Siten että katos kaataa yhden sentin katoksen matkalla (katoksen koko 2mx2m) poispäin talosta, jotta sadevesi ei vahingossakaan pyrkisi menemään seinärakenteisiin päin. Sinne tulee kyllä huopa nosto ja reunapelti, mutta haluan kuitenkin pelata varman päälle. Metallikehikko kiinnitettiin asennuspuuhun kansiruuveilla (8x100). Niitä meni yhteensä kahdeksan. Ohjeissa ei mainuttu mitään prikoista, mutta laitettiin kuitenkin asennusvaiheessa prikat jokaisen kansiruuvin taakse. 

Tässä asennus kuvina:

Tästä lähdettiin jatkamaan töitä. Asennuspuu oli laitettu jo aikasemmin oikeaan korkoon.

Kehikko nostettuna paikalleen ja kiinnitän sitä parhaillaan kansipulteilla kiinni runkoon.

Kuningaspaneelikin näyttää pieneltä mun jalan vieressä... 47 kokoisen kengän vieressä nimittäin. Kansiruuvien kiinnitys oli nopeaa pulttikoneen ansiosta. Järeiden kansipulttien ansiosta kehikko ei tule ikinä liikkumaan mihinkään.

Kahikko asenettuna paikalleen. Tolpat pitää vielä nostaa pystyyn. Niiden alapäät valetaan kiinni katoksen omiin anturoihin, niiden tartuntaraudat ovat mustien pystyputkien sisällä. Siksi laitettiin putket ympärille, ettei sattuisi haavereita pystyssä olevien harjaterästen kanssa.

Nostin tolpat paikoilleen seuraavana päivänä ja yksin repiessä tolppia ylös jäi vaihteeksi näpit painavan tolpan ja metallikehikon väliin. No kynsi halkesi ja verta tuli sen verran. Oli pakko pitää hanskoja loppupäivä, ettei kaikki paikat olisi olleet veressä. Ainakin tuli todistettua itselle, että tämänkin pystyy tehdä yksin jos vain halua on tarpeeksi. 

Pilarin anturoiden piikkaus ja valu


Oltiin muurattu katoksen anturaan yksi kivi liikaa , eli piikkaushommat olivat edessä.

Aluksi ajoin harkkoon apusoiroja. Nämä helpottaa ja nopeuttaa piikkausta huomattavasti.

Reilu minuutti meni harkkoa piikatessa. Edellisestä piikkauskerrasta onkin kertynyt aikaa, taito ei tosin unohdu ikinä, kun sen on kerran oppinut. 

Piikkausjätteet sivuun ja raudat poikki siten, että niistä jää näkyviin muutama sentti. Näin ne pitää paremmin uuden valun paikalaan.

Laatikko tolpan ympärille.

Keskitin tolpan suoraan elementtipaloilla, jotka voi jättää valun sisään. 

Valoin katoksen pilarit Weberin S30 säkkibetonilla. Valu oli toteutettu kirjaimellisesti ämpärivaluna, onneksi betonia ei mennyt kuin vajaa kaksi 25 kg säkkiä. Vibrasin muurauslastalla ja varmistin, että koko muotti on täynnä betonia. Valuun ei saa jäädä ilmakuplia, ettei sen kestävyys heikkene. Manuaalinen vibraaminen onnistuu hyvin näin pienissä valuissa. Siihen soveltuu käytännössä mikä tahansa puun palanen tai lasta.

Purin muotit valun ympäriltä seuraavana päivänä.

Rotankoloja ei jäänyt minnekään, eli valu onnistui hyvin. 

Viimeiset rappauslevyt


Seuraavaksi päästiin asentamaan viimeiset rappauslevyt teräskehikon ympärille. Nämä jätettiin asennettavaksi suosiolla vasta teräskehikon jälkeen. Olisi meinaan kehikon nostossakin saattanut mennä useampi levy rikki. Kun levyt laitettiin jälkeenpäin, ne saatiin tiukasti kiinni teräsrankaan ilman, että jäi rumia koloja minnekään.

Vielä viimeiset rappauslevyt paikalleen. Johto joka tulee katoksen yläpuolelta, on tarkoitettu katoksen hämärä- ja liikekytkimellä varustetulle valolle. Sijoitin sähköputken tarkoituksella palkin kohdalle, ettei alhaalta nää niin hyvin missä sähköjohto menee. Tämä on yksi niitä asioita mitkä itseäni häiritsee tosi paljon. Mikäli näitä ei tee kunnolla.

Rappauslevyt asennettu. Talo näyttää päivä päivältä paremmalta. Tämä kuva on selvästi otettu ennen tolppien valua, koska tolpat ovat kuvassa vinossa...


Poikosten ja wisa-vanerin asennus


Tässä tapauksessa poikoset toimii kokonaan kattotuoleina. Ne oli valmiiksi oikean mittaisia, joten ne kiinnitettiin suoraan rungon kiinnikkeisiin. Eli erikseen ei tarvinnut hitsailla mitään kiinni kehikkoon.

Jokainen kiinnityspiste oli täynnä sinkkiä. Oli meinaan aikamoinen poraaminen saada kaikki reiät auki, jotta tähän sai kiinnitettyä poikoset. Sinkki on kuitenkin niin kovaa ainetta, että yksi terä meni poikki ja toinen täysin umpitylsäksi. Onneksi toinen terä ei mennyt poikki, koska enempää 5 mm metalliteriä ei siihen hätään pakista löytynyt. Poraaminen oli kuitenkin suht iso homma, kun sinkki oli täyttänyt kaikki reiät ja reikiä oli 40 kappaletta.

"Kattotuolit" paikallaan.

Katoksen liikkeentunnisinvalo mitoitettiin tulemaan palkin yläpuolelta. Alhaalta katsottuna se ei pistä niin pahasti silmään.

Wisa-vaneri paikalleen. Vanerissa on pontti joka reunalla, joten levyn kanssa ei tarvitse miettiä saumoja. Eli jatkoskohta on kestävä, osui se mihin kohtaan tahansa. Tällä samalla levyllä olemme tehneet useamman peltikaton. Nopea ja tuvallinen käyttää. Jotta osuin kaikilla ruuveilla kattotuoleihin, tein mittaa apuna käyttäen suorat viivat wisa-vaneriin.

Kastellin toimituksen mukana tuli bitumiliima. Rehellisesti sanottuna en ole ikinä käyttänyt kyseistä tököttiä. Käytin kyseistä myrkkyä käytännössä huovan "aluskatteena". Sain heti levyn pinnan solut "suljettua", näin levy ei pääse imemään vettä ylhäältä päin. Huovan kiinnitys on näin hiukan helpompaa kuin pelkkään levyyn. Normaalisti tässä käytetään praimeria joka on nimen omaan huovan hitsaamiseen tarkoitettu. Pelasin kuitenkin varmaan päälle ja haluan että katolla on veden pitäviä pintoja aina vähintään kaksi kappaletta. Ja koska katokseen oli suunniteltu vain huopa, tein liimamassasta "aluskatteen". 
Koska bitumiliimamassa ei ole tähän käyttötarkoitukseen suunniteltu, oli sen levitys todella työlästä. Levitin ylimääräisellä lastalla 1-3 mm kerroksen koko katoksen läpi.

Tämä oli muuten niin kovaa myrkkyä, etten enää koske vastaaviin aineisiin. Mieluummin hitsaan huovan perinteisellä tavalla, vähemmän myrkkyjä yms... Meinaan kun sain katoksen "aluskatteen" valmiiksi alkoi uskomaton päänsärky ja heikko- sekä huonovointinen olo. Vaikka pidin taukoja levityksen aikana. Ajoin suoraan kotiin ja tarkoitus oli levätä vain hetki. No, heräsin vasta aamulla ja olo oli kuin hirveässä krapulassa. No sainpahan tehtyä katoksesta vesivtiiviin. Katos meinaan joutui odottamaan tässä vaiheessa kuukauden päivät, jolloin sää oli ulkona sen verran hyvä ja oli aikaa asentaa pinnoite aluskatteen päälle.
Kattopellit asennettu reunoihin ja tiivistetty liimamassalla. Kuten tarkkasilmäiset huomaa, kuvassa kaikki muut pellit ovat mustia paitsi kuvan etuosassa oleva. Kyseessä on harmaa classic katon räystäspelti, joka saadaan taivutettua kattokourun sisään. Näin pienemmätkin tipat menevät oikeaan osoitteeseen, eli kaupungin hulevesiverkostoon. Värisävyeroa ei huomaa alhaalta, ellei asiaa tiedä. Kuitenkin valitsen käytännöllisemmän osan mieluummin kuin kauniimman. Eli yksi normaali musta reunapelti meni metallinkierrätykseen sellaisenaan. Kiinnitin pellit hupanauloilla, jotta ne pysyisivät paikallaan kunnes bitumiliima on kovettunut.  Piti vain huomioida naulauksen paikat, jotta ne ei tulisi alhaalta läpi, vaan jäisi nätisti kattotuolien kohdalle.

Lähikuva Ruukki Classic räystäspellistä.
Olin jo ehtinyt antaa kaikki Kastellilta tulleet, ylimääräisiksi jääneet puut muille polttopuiksi. En tosin muistanyt ottaa kasasta kulmarimoja talteen itselleni, joten askartelin ne kakkoskakkosesta. Moottorisaha käteen ja sahaamaan.
Tämä kulmarima on siitä syystä kun huovalla ei saa ikinä tehdä 90 asteen käännöksiä vaa'asta ylöspäin. Terävä kulma ei tule kestämään rasitusta ja vesi saattaa jumahtaa siihen. Sen takia pitää aina asentaa kolmiorima tai vastaava. Anturoitakaan ei saa jättää talon ulkopuolta ilman viistettä samasta syystä, ettei vesi jää rakenteisiin. Lisäksi huopa on merkittävästi helpompi kiinnittäää seinään hitsaamalla.
Huopa lämmitettin lähes sulamispisteeseen ja painettiin tukevasti seinään paksuilla hanskoilla ja ylimääräisellä lastalla. Varmasti pysyy tiiviinä. Huopaa nostettiin 20 cm ylöspäin siten, että se juuri ja juuri peittyy reunapellin alapuolelle.

Vaikka huopa on "itsestään liimautuvaa" ei se reilun viiden asteen lämpötilassa paljon itsestään kiinnity. Käytin siis tohoa apuna tiiviin ja hyvän liitoksen tekemiseen. Sain samalla kiinnitettyä huovan koko matkalta alustaansa lämpöä apuna käyttäen. 
Enää puuttuu yksi huopakaistale katon yläosasta niin huopahommat on ohi. Bitumin asennukseen suosittelen AINA tilaamaan ammattilaisen töihin kenellä löytyy tarpeelliset tulityökortit työhön. Ja kokemusta työstä, jotta työnjälki olisi vähintääkin kelvollista. Meinaan näissä hommissa mökki kun tahtoo herkästä palaa, niin on kiva jos vakuutukset ovat kunnossa. Vakuutus ei korvaa mitään, mikäli kyseisellä työntekijällä ei ole tarpeellisia kortteja ja koulutusta. Tästä syystä en hirveän tarkasti uskalla kirjoittaa huovan hitsaamisesta, ettei kukaan hullu menisi harjoittelemaan projektia omalle katolle. Rakennustyövaiheista tulipalojen aiheuttaja suurimmassa osassa tapauksia on bitumityöt. Sammutuskalusto oli kuitenkin lakisääteisen lähellä, kuten kuuluukin näissä töissä aina olla. 
Apunani tässä työvaiheessa oli työharjoittelija Sakari. Opetin tässä miten mitoituksessa ei aina tarvitse käyttää kynää ja lineaaria suoran viivan aikaansaamiseksi. Pintahuovan "väärälle" puolelle kun jää helposti jälkiä. Otetaan mittaan oikea etäisyys, pidetään sormilla mittaa merkattavan materiaalin reunassa ja vedetään mittaa koko materiaalin läpi samalla mitan päätä terävästi painaen. Näin saa suoran viivan koko huovan matkalle ja leikkaaminen onnistuu mattopuukolla viivaa pitkin.
Hyvin istuu paikalleen.

Reunatkin saadaan nätisti suoraan pellin reunaan. Hitsasin huovan joka puolelta vähintään 10 cm alueelta peltiin kiinni. Näin huovan alle ei vahingossakaan pitäisi päästä vettä.
Pelti paikalleen "itsareilla" eli itseporautuvilla ruuveilla. Jokaiseen reunaan ja ruuvin kiinnityskohdan ympärille laitettin sikamassaa tiivisteeksi reilulla kädellä. Myös koko huovan yläreuna tiivistettiin sikamassalla. Lisäksi massaa laitettiin koko pellin yläreunan matkalta, jolla saatiin tarpeeksi tiivis liitos seinän ja huovan väliin. Mikäli pellin taakse pääsisi vettä on sen alapuolella vielä huopa tiivistettynä, joka ohjaa vedet pois katolta.
Pellin alapää on "auki". Mikäli jostain kumman syystä pellin taakse pääsisi vettä, se pääsee kuivumaan eikä rakenteille synny vahinkoa.
Valmis katos. Vielä pitäisi keksiä mitä tehdään tuon sinkkisen rangan kanssa. Omaan silmään se häiritsee todella pahasti... Asensin paneelia länsipuolen osuudelle, muihin ei  saa asennettua paneelia kiinni tukevasti. Wisa-vaneria jäi yli, pitää katsoa josko siitä askartelisi palaset ulkoreunoille. Tosin sisäpuolelta kaikki näkyy silti. Yksi mahdollisuus on maalata sinkkinen runko vaikka parin vuoden välein. Koska sinkin päällä ei tahdo mikään maali pysyä kunnolla, tosin meillä kun katos on pohjoisseinällä voisi se kestää hiukan paremmin. Tämmösiset pienet yksityskohdat kun häiritsee ainakin itseäni suunnattomasti. No yritän keksiä jotain hyvää ratkaisua, joka olisi mahdollisimmaan pitkäkestoinen ja käytännöllinen. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan.

Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt kun huopa on katoksen kattomateriaalina, tulevaisuudessa on mahdollisuus kiinnittää siihen suoraan peltikatto. Mikäli siis jostain löytyy oikean sävyistä, ylimääräistä palaa. Ei siinä että huovassa olisi mitään vikaa, mutta pelti on kuitenkin helpompi pitää puhtaana ja lumi liikkuisi paremmin pois katoksen päältä.


Mikko

2 kommenttia:

  1. Itse käytin nassea, kun levitin kyseistä tököttiä. Kova oli kyllä käry. Sama homma oli ei vesiohenteisen betoluxin kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vielä joskus joudun kyseistä tököttää käyttää, on nasse ensimmäisenä ostoslistalla. Ei terveydelle kyseiset kovat käryt varmasti hyvää tee...

      Mikko

      Poista