sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kuikka-takan muuraus (osa 1)


Takka on paljon muutakin kuin vain lämmön lähde. Se on myös sisustuselementti.  Ulkonäkö oli siis todella tärkeässä roolissa takan valinnassa.

Kuvassa on Kastellin perustakka. Suurimpaan osaan Kastellitaloista asennetaan kuvan mukainen takka, tosin eri sävyvaihtoehdoilla. Laatat, rappauksen ja tietenkin luukkujen värisävyn pääsee ostaja päättämään tietenkin itse.

Kastellin rakentajatukun kautta (kastellin talopaketin ostajien oma tukkukauppa) olisi saanut todella halvalla perinteisen takan. Kuitenkaan Kastellitukun tarjoama takka ei miellyttänyt meidän silmää ja siitä puuttui tärkein ominaisuus, eli ulkopuolen laatta. Olen nimittäin nähnyt niin monessa kohteessa miltä rapatun takan kylki näyttää, kun lapset on kosketelleet sitä rasvaisilla käsillä. Ne jäljet imeytyy rappaukseen kunnolla ja saa kokonaan pois vain uudelleen rappaamalla tai maalamalla. Me haluttiin täysin laatoitettu takka, koska se on helppo pitää puhtaana.

Laatoitettu Kuikka-takka.

No mennään itse asiaan. Me valitsimme Uuniseppien takan nimeltä Kuikka. Se oli ulkonäöltään tarpeeksi moderni meidän makuumme ja sopi talon tyyliin. Koko takan levyiset laatat tuovat ulkonäön lisäksi vähän laattasaumoja ja on täten helpompi pitää puhtaana. Painoakin takalla on 1100 kiloa eli sitä voidaan kutsua oikeaksi varaavaksi takaksi. Välillä näkee joillekin asiakkaille myytyjä 600 kilon takkoja "varaavana". Maalaisjärkikin jo sanoo, että mitä painavampi takka, sitä enemmän se pystyy varaamaan lämpöä itseensä ja täten lämpö hehkuu asuntoon pidempään. Valitsimme piipuksi Shiedel:in teräshormin, koska se on ulkonäöllisesti hienoin vaihtoehto. Takan päältä lähtevän teräshormin asiosta saamme takkaan niin sanotun "tuplakierron". Näin takka myös lämpeää nopeammin ja takka ottaa talteen mahdollisimman paljon lämpöenergiaa.

Siinä se takka on palasina lavalla. Makeeta ajatella, että kohta saan lämmittää omaa taloani hukkapolttopuilla.

Meillä taisi olla tuuriakin matkassa takan asentamisessa . Saimme nimittäin asentajaksi Aigarin. Hän on asentanut elämänsä aikana lähes tuhat takkaa. Joten luotto muurariin oli kova. Pääsin samalla oppimaan uutta. Jossain vaiheessa muurari kysyi, miksi haluan tietää ja osata takan toiminnasta ja sen asentamisesta. Kerroin, että haluan oppia myös ne työvaiheet, joita en itse osaa. Haluan nimittäin tietää vähintäänkin sellaisten työvaiheiden edri vaiheet ja tietää sen miten rakenteet toimivat. Itselläni on kova tiedonjano tälläisiä asioita kohtaan ja mielenkiinto oppia uutta tulee tuskin koskaan loppumaan omalta kohdaltani. 

Käyn tekstissä läpi muutamia juttuja, joita opin Aigarilta. Kuvia tuli otettua todella paljon, joten käydään takan muuraus läpi kuva kuvalta.

Aluksi takka mitoitettiin paikalleen ja suojapahvit leikattiin pois lattiasta.

Lähtökivi muurataan lattiaan kiinni. Meidän lähtökivi oli mennyt keskeltä halki kuljetuksessa, koska se oli pakattu huonosti kasan alimmaiseksi. Kuten voi arvata, ennen tämän kiven asennusta ei saa mitään muuta kiveä paikalleen. Onneksi lähtökiven halkeama ei haittaa mitenkään takan rakennetta, kunhan se vain kiinnitetään hyvin laastilla. Muurataan niitä takkoja pienemmistäkin kivistä. Olen joskus nähnyt, että takkamuurari rakensi lähtökiven tiilistä. Tärkeintä on että lähtöalusta on suorassa, koska kyseinen takka on elementteinä kasattavaa mallia.

Lähtökiven jälkeen pääsee kasaamaan kuorikiviä paikalleen. Ne lensivät paikalleen aika vauhdilla.

Tulipesän taakse tuli tulenkestävä villa, jossa on folio tulipesän puolella. Myös luukun puolelle tuli tulenkestävää villaa, mutta siinä ei ollut foliota. Kuulemma villat asennetaan takan elämisen takia, näin takan sisä- ja ulkokiville jää tarvittava elämisvara. Jos sisäpuolen kivet olisivat kiinni ulkokuoressa, lämmetessä takka ei pääsisi elämään normaalisti.

Sisäpuolen kivet menivät myös nätisti järjestyksessä paikalleen molemmin puolin tulipesää. Reunakivissä on kaksi reikää, koska kyseessä on niin sanottu tuplakierto takka. Tuplakierto tulee takkoihin aina, kun takassa on yläpuolella liitos hormistoon. Mikäli takassa on alaliitos, se on silloin aina vain normaali kiertoilmatakka. Muistakaa tämä kun olette ostamassa takkaa! Tiedän tapauksia, joissa takkamyyjä on myynyt lisähinnasta tuplakierron, vaikka se olisi tullut kyseiseen takkaan automaattisesti. Olkaa siis tarkkana.

Muurarin apumies valmisteli jokaisen kiven ennen asennusta. Hän kävi kaikki kulmat ja reunat läpi, poisti niistä tarvittavat epätasaisuudet ja kantoi kivet sisään muurarin pyytämässä järjestyksessä.

Muurarin tarkkuus ihmetytti suuresti, hän jopa putsasi sudilla jokaisen savukanavan muurausroiskeet. Ainakin jokainen kanava on puhdas ja siellä kulkee ilma hyvin, kun yhtään roiskeita ei ole jäänyt sinne. Ne nyt tuskin vaikuttavat hirveämmin ilmavirran liikkumiseen. Olen joskus joutunut purkamaan vanhan takan ja jonkin verran piippua, ne oli täynnä muurarin saumalaastia. Kaikki piiloon jäävät osat siis. Ja hyvin oli siinäkin vanha takka toiminut monia kymmeniä vuosia. Ainoa mikä sen tuhosi, oli kymmenien vuosien käyttämättömyys. Muurari käytti laastin levitykseen uunin kulmassa olevaa limupullon pohjaa. Kuulemma kun massa on oikeanlaista, sen levitys on tuolla tavalla nopeaa ja mikä tärkeinta, sotkua tulee mahdollisimman vähän.

Muurari myös pesi tulipesän tarkasti käyttäen apunaan reilusti vettä ja normaalia pesusientä.

Muurari putsaa juuri tulipesän laastiroiskeita.

Tulipesä sai arinan paikalleen. Arina on tuliperän alla oleva valurautainen ritilikkö, jonka kautta tuhka tippuu tuhkaluukkuun. Arinan läpi tulee takan korvausilma. Uunin takaseinä on erilaista kiveä kuin muualla uunissa. Kyseinen kivi meinaan kestää erittäin paljon lämpöä.

Tässä näkyy hyvin tuplakierron toimintaperiaate. Tämän kiven päälle tulee sytytyspellin kiinnityskivi, joka näkyy seuraavassa kuvassa. Kun sytytyspelti on kiinni, savu joutuu kiertämään takaisin alaspäin takan etunurkissa olevista koloista. Sitten savu nousee takaisin ylös takanurkissa olevista koloista. Tästä johtuu nimitys tuplakierto. Mikäli sytytyspelti on auki takassa, savut menee suoraan piippuun ilman, että savu kiertää takan sisällä ollenkaan. 

Sytytyspellin kiinnityskivi paikallaan. Kuten tarkkasilmäinen on varmasti huomannut, ulkokuoren kivet kiinnitetään erilaisella laastilla. Sisäkivien laasti kestää huomattavasti paremmin lämpöä kuin ulkokuoren laasti. Onhan tulipesässä liekin takia aika paljon kovempi lämpötila kuin takan ulkokuoressa.

Kuvassa näkyy sytytyspellin kiinnitys ja sen taakse muurattu kivenpalanen. Nyt tietää missä asennossa sytytyspelti on pelkän ulkopuolen kahvan vilkaisulla. Jos se on vaakasuunnassa, sytyspelti on kiinni. Mikäli kahva on puolestaan pystysuunnassa, sytytyspelti on auki. 

Sytytyspellin yläpuolelle tuli kiinteä yksireikäinen kivi. Tämän reiän päälle tulee savupelti. Tämän jälkeen takkaan asennettaan yksi ulkokuorikivi päälle.

Savupellin alapuolelle tuli ohutta palovillaa. Savupelti oli "giljotiini"tyyppinen, eli sen saa kiinni tiiviisti. 

Savupelti asetettiin paikalleen ja sen ympärille tuli palovillaa. Muurari vielä tiivisti savupellin muurauslaastia apuna käyttäen.

Nyt päälle asetettiin enää päätykivi. Se oli viimeinen kivi takan rakenteisiin liittyen.

Takka asennettin palomääräysten mukaisesti irti seinästä. Rako on 11 cm ja se muurattiin "umpeen" 10 cm tiilellä. Näin takan taakse jää tila, jossa ilma pääsee kiertämään vapaasti.

Takka on nyt muurattu paikalleen, seuraavaksi on piipun vuoro.

Piippun paikka merkattiin aluksi kattoon ja varmuuden vuoksi muurari teki kattoon pienen reiän. Hän tutki sitä kautta kädellä, ettei vahingoita vahingossa sähköjohtoja.

Tässä on talon teräspiiput nätisti pahvilaatikoiden sisällä ja kevyitä kuin mitkä. Harkoista piipulle olisi tullut huomattavasti enemmän painoa ja tietenkin aikaa kulunut enemmän...

Kun kattogyprocin läpi oli menty, saivat muurarit linjattua reiän katolle. Se merkattiin katon läpi poraamalla siihen reikä alapuolelta.

Sitten alapuolelta teräspiippu asennettiin paikalleen ja perään laitettiin peite pala, joka peittää sahausaukon. Sahausaukko on kuitenkin reilusti isompi varoetäisyyksien takia.

Piippu on paikallaan alapuolelta.

Peltikatossa on nyt reikä valmiina. He tekivät aluskatteeseen tähden muotoisen reiän, joka teipataan piipun kylkeen kiinni.

Höyrysulun läpivientiin tuli erikseen läpivientikumi. Se myös teipattiin jokaisesta reunasta tiiviisti höyrysulkuun.

Tämän jälkeen putken ympärille pujotettiin palovilla elementit.

Palovillapalasten jälkeen ympärille tuli vielä teräksinen suoja. Näin varmistetaan ettei piipun lähelle pääse mikään palava materiaali tai muu vastaava.

Loput piipun osat pujotettiin ylhäältä käsin. Kuvassa näkyy myös hyvin piipun rakenne. Se muodostuu kahdesta osasta; ulko- ja sisäkuori. Näiden välinen tila on täynnä palovillaa, joka estää piipun lämpenemisen liian kuumaksi.

Piippu paikallaan. Muurarit teippasivat peltiaukon kiinni ja pellittivät sen ympäristön seuraavana päivänä. Piipunhattu oli rehellisesti sanottuna pettymys. Tilauskaavakkeissa ei puhuttu mitään rosterisesta hatusta. Ainosastaan se, että sisälle jäävät osat ovat valkoisia ja ulos jäävät harmaita. Tästä tein siis reklamaation ja luojan kiitos, sain tilalle toisen hatun. Olisin muuten joutunut maalaamaan hatun oikean väriseksi. Omaan silmään kun se olisi pistänyt todella pahasti...

Pakko sanoa tähän väliin yksi sananlasku, joka opetettiin minulle raksalla jo pikkupoikana.

"Ammatti muurari käy talossa vain kerran, toista kertaa ei tarvitse käydä koko elinaikana."

Sananlasku pitää kyllä paikkansa. Mikäli siis rakenteista pidetään huolta ja tarkastetaan ne tarpeen mukaan. 


Jaoin suosiolla tämän päivityksen kahteen osaan. Seuraava osa julkaistaan muutaman päivän päästä ja se käsittelee takan laatoitusta aina ensituliin asti.


Mikko

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kittiä, lastoja ja maalia


Kun kittaushommat ovat alkaneet työmailla, olen normaalisti poistunut vähin äänin takavasemmalle. Nimittäin ne hommat ei todellakaan kuulu omiin mielipuuhiini. Nyt kun taloa rakennetaan itselle, ei omatunto salli myydä urakkaa muille. Onneksi sain entisen työkaverin auttamaan ylitasoituksessa ja nauhoitustöissä. Homma hoitui meinaan kahden miehen voimin hemmetisti nopeammin. Tai no kaverini oli minua yli kaksikertaa nopeampi, eli oliko se sitten "kolmenkertaisella nopeudella"? Hänellä on aikoinaan ollut oma yrityskin, mikä on tehnyt vallan tasoitus ja maalaustöitä.

No mennään itse asiaan, eli siihen työn tekemiseen. Kittaus aloitettiin makuuhuoneista, koska ne oli valmiiksi tyhjänä tavarasta. Siellä oli viimeksi asennettu levyjä kattoon levyhissin avulla ja levyhissi vaatii lähes tyhjät lattiat.

Päämaakuuhuone ennen tasoitusten alottamista.

Saumanauhoitukseen pitää aina käyttää siihen tarkoitettua tasoitetta. Saumatasoitteessa on liimaominaisuudet ja se myös joustaa. Ja mikä tärkeintä, siinä on erittäin pieni kutistuvuus. 

Käydään karkeasti läpi nauhoituksen työvaiheet:

  1. Ensiksi nauhoitettava alue täytetään saumoitustasoitteella. Itse käytin Teknos saumatasoite J:tä. Jokainen levysauma tulee siis nauhoittaa. Gyprocin reunaohenne täytetään reilulla kerroksella siten, ettei sinne jää yhtään ilmakuplia. Lastan leveys on oltava vähintää 25 cm, jotta se ylettyy hyvin levyn ohennusreunojen yli.
  2. Tämän jälkeen otetaan kartonkisaumanauharulla käteen ja asetetaan nauha levysauman päälle. Nauha laitetaan ylhäältä alaspäin.
  3. Nauha katkaistaan asettamalla lasta lattianrajaan pitämällä nauhaa tiukasti seinässä ja nauha nykäistään poikki lastaa vasten. Näin leikattuna nauha on aina oikean mittainen.
  4. Seuraavaksi lastalla pyyhkäistään pois ylimääräiset saumatasoitteet ja levitetään ne nauhan päälle. Näin saadaan kartonkinauha uppoamaan tarpeeksi "syvälle", ettei se jää liian pintaan. Nauhan päälle on saatava tasainen, ohut kerros. Oikean ammattilaisen jälkeen ei välttämättä tarvitse edes ylitasoittaa pintoja.
Kuulostaako helpolta, varmasti! Ja se myös näyttää helpolta ammattilaisen tekemänä. Tässä hyvä video YouTubesta, jossa näkee nauhoituksen ammattimiehen silmin.


On se maagista katsoa miten oikea tasotusammattilainen tekee töitä. Kyseisessä videossa ammattilainen nauhoittaa makuuhuoneen kokoiseen huoneeseen reilussa 12 minuutissa. Ja kyllä, jos tulevaisuudessa vielä rakennan, ulkoistan varmasti kyseisen työvaiheen ammattilaisille.

Mikäli jossain levyssä on liian iso rako (enemmäin kun 1-2 mm), rako täytetään uretaanilla, Uretaanivaahdon kuivuttua ylimääräiset leikataan pois terävällä mattoveitsellä ja sauma nauhoitetaan normaalisti. Huomatkaa aina kun levy vaihtuu toiseen, eikä levyssä ole reunaohennusta, pitää reuna viistää mattopuukolla. Näin rakoon saa tarvittavan määrän kittiä ja nauhan saa pysymään kunnolla, eikä saumat halkeile niin helposti.

Juhan talkooavusta oli uskomattoman paljon apua. Tässä hän nauhoittaa makuuhuoneen kattoa.
Päämakuuhuone nauhoitettuna ja ruuvinkannat kitattuna.

Ruuvinkantoihin käytin pehmeämmin hiottavaa tasoitetta, Weberin LR+ pintatasoitetta. Tasoite oli todella helppo työstää ja käsitellä. Sekä se amatööri tasoittajan silmin tärkein, eli LR+ on kevyt ja helppo hioa, koska tasoite on niin hienojakoista. Tietenkin huonoja puoliakin tasoitteesta löytyy. Se kutistuu todella paljon. Ruuvinkannat joutui kittaamaan yli kahteen kertaan. Tosin muut tarpeelliset tasoituspaikat pystyi täyttämään reilusti "yli". Ostin aluksi työmaalle useamman purkin "heti valmista" telattavaa tasoitetta, jonka työstäminen tuntui tahmealta ja hiontaan meni aikaa vähintään viisi kertaa kauemmin.

Parasta käyttäämäni tasoitetta. Kokeilin aluksi niin sanottuja "valmistasotteita", eli heti käyttövalmiita purkista otettaessa. Ne olivat kuitenkin todella kovia hioa ja kuivumisajat paljon pidempiä. 
LR+ pintatasoitteen yksi mukavimpia ominaisuuksia on sen käyttöaika. Tein tasoitetta kerralla valmiiksi muutaman ämpärillisen. Mikäli kannen saa laitettua tiiviisti kiinni, tasoite pysyy käyttökelpoisena useita päiviä. Tasoitustöiden loppuvaiheessa käytin tasoitetta, joka oli ollut ämpärissä yli viikon. Kunhan muistaa ettei tasoiteämpäriin laiteta takaisin kertaalleen seinässä ollutta tasoitetta, vaan ylimääräiset heitetään pois. Seinästä tulee kuitenkin aina mukana kuivunutta tavaraa ja tasoitetta pyyhkiessä sen kosteus häviää nopeesti. Ja mitä vähemmän tavaraa on ja se on kosketuksissa ilmaan, sitä nopeammin se kovettuu. 

Ylitasoitus suoritettiin Weberin LR+ tasoitteella ja tasoitus tehtiin käsin. Koneella olisi näin isot alat pitänyt ehdottomasti tehdä. Samaa tasoitetta voi myös käyttää ruiskutettuna. Olisi säästynyt aikaa huomattavasti sekä jälki olisi ollut tasaisempaa ruiskun avulla. Ja vasta sitten olisi vetänyt liipalla jäljen tasaiseksi tai "röpelöiseksi". Katon siis. Harkitsin itsekin aluksi röpelöpintaa, mutta kun ruiskua ei ollut, päädyttiin tasaiseen kattoon. Keittiön katoissa ei tosin suosita röpelöä. Koska kokatessa vesihöyry saa tasoitteen ropisemaan pikkuhiljaa alas. Mikäli kattoon tulee jälki tai likaa, on sitä mahdotonta saada sieltä pois ilman koko katon maalausta. Märällä paperilla pyyhkäiseminen on pahinta mitä voi tehdä, koska se irroittaa "röpelön" katosta muutamalla pyyhkäisyllä.

Päämakuuhuoneen katto ylitasoitettu.
Ylitasoituksen jälkeen maalia päälle.

Kun kaikki tavarat saatiin siirrettyä olokeittiöstä makuuhuoneisiin, päästiin tilaan jota on helpompi kuvata. Tässä siis parempia kuvia olohuoneen ja keittiön tasoitusksen työvaiheista.

Olokeittiön katon nauhoitus menossa. Huomatkaa telineillä oleva iskevä ruuvinväännin, jolla saa tarvittaessa pyöräytettyä "kovat" ruuvit piiloon. Näin ruuvit ei näy tasoituksen alta. Kuvassa näkyy myös kartonkisaumanauharulla. Ammattilaisilla on teline vyössään, jossa kyseinen rulla roikkuu. Itse en viitsinyt yhden "pikku" projektin takia ostaa sellaista. 
Olokeittiö nauhoitettu ja ruuvit tasoitettu. Nyt pääsee ylitasoituksen pariin.
Sama tila toisesta kuvakulmasta.
Aloitin olohuoneen ylitasoittamisen tietenkin seinältä, joka on varmasti tuijotelluin seinä koko talossa... Viisasta eikö? Totesin että niin kauan hierotaan, että sitä kehtaa katsella. Kaikki pitää kuitenkin tehdä ja olihan tuossa jo päästy "harjoittelemaan" tarpeeksi makuuhuoneissa.
Olokeittiön katon tasoituksen sain onneksi puhuttua täysin Juhalle. Näin ison pinnan nätiksi saaminen kerralla... Täysin mahdottomuus itsellä.
Niin paljon en ylitasoittamista rakasta, että olisin tasoittanut keittiön takaosan vapaaehtoisesti. Kaapisto tulee kuitenkin kokonaisuudessaan siihen päälle ja onhan ne jo saumoitettu. Ylitasoitus tehtiin kuitenkin vain sen takia, että saadaan kaikki mahdolliset heijastukset pois, eikä nauhoitukset näy edes kirkaassa auringonvalossa.
Ylitasoitteiden kuivuttua tila näyttää todella valoiselta ja hyvältä!

Ylitasoituksessa pitää muistaa ettei yritä tavoitella liian täydellistä, koska liipan (lastan jolla tasoite levitetään seinään) jäljet jää aina näkyviin. Ne saa hiottua pois muutamalla hiomapaperin vedolla ja myös pienet paikkaukset onnistuu helposti ylitasoituksen jälkeen.

Ensimmäinen kerros pohjamaalia.
Pohja- ja kattomaaliksi valitsin Tikkurilan Siro 2 maalin. Kyseistä maalia on tullut käytettyä remppakohteissa aika paljonkin, joten valinta oli siis helppo. Myös hintakin on asiallinen, kun sitä  saa ostettua 18 litran purkeissa.

Tässä videopätkä maalausurakasta. Maalaustekniikan olen kopioinut työmaalta suoraan urakkamaalareilta. Eli maalit "heitetään" seinälle suoraan maalipurkista, ilman mitään väliastioita tai muita vastaavia. Telan liikkeen suunnilla ei ole mitään muuta merkitystä kunhan seinään saadaan riittävä määrä maalia, eli paljon. Sitten vain levitetään maali telallla tasaisesti pitkin vedoin koko seinän matkalta. Suurin amatöörimaalareiden ongelma on maalaaminen liian kuivalla telalla. Silloin telan harja nostaa maalin niin sanotusti pystyyn. Tyylejä kuitenkin maalaamiseen on monia, saa sitä seinää hieroa kauemminkin jos haluaa. Maalauskin on ihan kivaa pienissä määrin. Seuraavassa talossa saa sama mies maalata, kuka tulee tasottelemaan seinät.


Ensimmäisen pohjamaalikerroksen jälkeen virheet löytyy tasoituksesta helpommin. Kunhan muistaa merkata suojapaperiin (lattiassa) merkit, missä paikattu kohta on. Näin pohjamaalia saa varmasti laitettua vähintään kerran korjattujen kohtien päälle. Kun kitti kuivuu, se on hyvin lähellä valkoista. Sen kyllä erottaa, mutta helpommin löytää nuolet seinien vierestä, jossa lukee 50 cm tai vastaavaa ja korjatut paikat löytyy nopeammin.
Valmista maalaustulosta on mukava katsella. Virheitä tosin löydän jokapuolelta ja paljon... Oma silmä erottaa pienetkin virheet. Kuitenkin normaali sisäseinän katseluetäisyys on kaksi metriä kohtisuoraan katsottuna luonnonvalossa. Mikäli siitä kohtaa ei erota "virheitä", on työ hyväksyttävää. Ihan virallisella tulkinnallakin. Uskoisin, että jos tytär tulee yhtään isäänsä, hän saa seiniin muutamassa kuukaudessa pahemmat jäljet mitä seinissä nyt virheitä löytyy...

Kyllä rehellisesti sanottuna kävi useasti mielessä yhdistää bensa, kittilastat ja tulitikut. Moni varmaan luulee, että aika kuultaa muistot ja ei se jälkeenpäin tunnu niin pahalta hommalta. Niin sanonpa vaan, että kyllä tuntuu! Olen lähes koko urani tehnyt työvaiheita, joissa puhutaan "milli sinne, milli tänne "-tarkkuuksista, anturatarkkuuksista puhumattakaan. Nyt kun seinissä puoli milliä, kuopat ja epätasaisuudet näkyvät jo pitkälle, on se liian tarkkaa työtä omalle mielenterveydelle. Pienimmissä määrissä toki ihan mukavaa hommaa. Sukulaisille ja kavereille on tullut rempattua usea pienempi asunto. Niissä tasoitukset ovat olleet yleensä muutaman neliön luokkaa reiät mukaan luettuna. Nyt kun asunnossa on kattopinta-alaa pelkästään yli 100 m² plus seinät päälle, on se kivasta kaukana. Ja se suurin ongelma itse tehneenä on se, että jokainen virhe näkyy (vaikka se ei virallisten määritelmien mukaan olisi virheellinen). Pieniäkin epätasaisuuksia katsellaan sitten niin kauan kunnes saa otettua hionta- ja kittikamat kauniiseen käteensä... Voipi olla että soitan sitten suoraan ammattitasoittajan ja maalarin paikalle. Kyllä nyt on vähäksi aikaa nämä hommat nähty.


Mikko