maanantai 19. kesäkuuta 2017

"Gyproc-levyjä kantamassa, vuosituhannen krapulassa"

Tuulensuojalevyn tehtävä ei ole ainoastaan eristää tuulta, kuten moni saattaa luulla. Tuulensuojalevy nimittäin jäykistää rungon, sekä estää veden pääsyn rungon sisällä oleviin villoihin. Rungon jäykistyminen on huomattavissa jo ensimmäisten levyjen jälkeen. Seinällä asiaa ei havaitse niin helposti, mutta katolla pienenkin rungon liikkumisen huomaa. Tämä kaikki "liike" loppui ensimmäisten levyjen asentamisen jälkeen. Kolmas tärkeä hyöty levyssä on se, ettei sadevesi pääse rakenteisiin. Oli levyn materiaali mikä tahansa, levy kiinnitetään aina vähintään 600mm välein runkotolppaan. Jokaisen levyn sauma pitää olla keskellä runkotolppaa, jotta levy jäykistää oikeaoppisesti.

Tähän väliin voi laittaa soimaan taustalle aiheeseen sopivan, Arttu Wiskarin kappaleen; "Siitä tunnet sä ystävän, jos remppa päivänä paikalla on hän. Gyproc-levyjä kantamassa, vuosituhannen krapulassa".  



Aloitin mitoittamalla levyjakoa länsiseinälle. Normaalisti kun rakennetaan pitkästä tavarasta, levyjako lähtee päädystä ja menee kokonaisuudessan läpi täysillä levyillä. Ainoastaan päädyistä yli tulevat levyt leikataan soiroiksi (Gyproc-levyn leveys on 120 cm. Soirolla tarkoitan sitä, kun levyä on jouduttu kaventamaan). Nyt kun runkotolpat on mitoitettu Kastellin ohjeiden mukaisesti, seinän keskellekin tuli soiro muutamaan kohtaan. Käytännössä mitoitin täysien levyjen paikat, asensin kaikki kokonaiset paikalleen ja sitten vasta palaset väleihin. Levytys oli täten jonkin verran hitaampaa, kuin pitkästä tavarasta tehtynä. Mitoitus sinänsä ei vie aikaa kuin muutaman minuutin. Levyjen leikkely taas vie hiukan enemmän aikaa.

Tuulensuojalevynä meillä on Gyproc GTS 9 tuulensuojalevy, joka kuuluu meidän Kastellin talopakettiin. Se on ulkoisin osa paketista, jonka siihen otimme (vaaka- ja pystykoolaus (25mmX100mm laudoilla tehtynä, jotta seiniin jää 5cm ilmarako). Koolauksen päälle asennetaan rappauslevy, jonka tulee ammattilaiset rappaamaan. Nykyään lähes kaikissa pientaloissa käytetään tuulensuojalevynä Gyprocia. Tosin muitankin vaihtoehtoja on. Tuulileijona on varmaankin tunnetuin, heillä löytyy useita eri tuulensuoja-tuotteita. Gyproc-levy pystyy olemaan kolmesta kahteentoista kuukautta ilman julkisivumateriaalipinnoituksia, riippuen levyn mallista ja vallitsevista sääolosuhteista.

Ensimmäiset levyt asennettu. 

Talon länsipuolelle tuli 330 cm korkeat levyt, joita meni muutama rikkikin, kun yksin asensin ja nostin paikalleen. Tuuli kun pääsi sopivasti ottamaan levyn taakse nostovaiheessa, kuului vain naks ja levy tippui säpäleinä päälleni. Hiuksista sai vielä ennen nukkumaanmenoa kaivaa viimeiset kipsin palaset... No kuitenkin levytys onnistuu yksinkin suht hyvin. Levyt kiinnitin piirustusten mukaisesti huopanaulaimella, vaihtoehtoinen kiinnitys olisi ollut perinteiset kipsiruuvit. Tosin huopanaulain on paljon nopeampi työkalu ja lopputulos on vähintäänkin yhtä hyvä. Nostin jokaisen levyn kiiloilla 1cm sokkelista ylöspäin, jotta mahdollinen anturasta nouseva kosteus ei pääse vaikuttamaan levyyn. 

Länsiseinä levytetty.
Länsiseinällä loppui kertakaikkiaan pituus kesken lähes kaksi metrisellä miehellä ja tikkailla, joten jätin yläosan levytyksen odottamaan suosiolla telineiden saapumista. Ja rehellisesti sanottuna, on turhan vaarallista yrittää yksin yläosan levytystä tikkailla keikkumalla. Vanhan sanonnan mukaan: "Yhden talon rakentaa vaikka ämpärit telineenä". Mutta, kun rakentaa ammtikseen telineiltä tippuu kavereita ihan selvinpäinkin, joten sitä voi tapahtua kenelle tahansa. Mitä pidempää alalla on, sitä varmemmin on sattunut jotain vakavaa. Eikä itsellänikään kroppa enää ehjä ole...

Jokainen nurkka on muistettava villoittaa ulkopuolelta ennen levytystä, koska sisäpuolelta ei nurkkaan pääse enää käsiksi.
Nurkka villoitettu, levy vain perään.
Sisäpuolen panoraamakuva.

Pohjoinen seinä levytetty. Kyllä ilme muuttuu nopesti.

Niin kuin ylläolevista kuvista näkyy, talon jokainen ulkonurkka pitää villoittaa ulkopuolelta. Kulmien villoituksessa pitää olla huolellinen, koska niiden kautta karkaa paljon lämpöä. Tikkailla tämä on hyvin mielenkiintoista työtä, kuten levytyskin. Tosin tuleepahan valmiiksi.

Tilasin tontillemme 25 metriä telineitä, kahden metrin jalkakorkeudella. Näitä yhdistämällä pääsee tarvittaessa vaikka kuuden metrin korkeuteen. Tosin sillon telineiden pituus ei ole enää 25 metriä. Toivottavasti saan telineet ensiviikon aikana, jotta saadaan projekti etenemään normaalisti ja mikä tärkeintä; turvallisesti.

Kulmiin asensin tarkoituksella täydet levyt, joista vain leikkasin ylimääräiset pois.

Kulman takaa runkoa pitkin vedetään viilto  mattopuukolla, jolla rikotaan paperin pinta.

Eli näin.

Sitten vain taivutetaan levyä, poispäin leikatusta viillosta. Näin levyn kipsi murtuu, ja levyn palanen jää roikkumaan vain toisenpuolen paperipinnan varaan.

Nyt katkoteräveitsellä toiselta puolelta taitosta, pääsee kulmaa pitkin leikkaamaan paperin poikki. Näin levy vain tippuu alas ja tulee millilleen leikattu levy.

Ovet ja ikkunat levytetään "yli". Sitten sahataan käsisahalla tässä tapauksessa viillot ylä ja alareunaan. Sitten ikkunan oikeanpuoleiseen reunaan leikataan katkoteräveitsellä viilto, niin saadaan leikattua ikkuna-aukko yhtä siistiksi kuin edellisen kulman levy.

Etelepuolen seinästä puuttuu enää kaksi soiroa. Kulmassa näkyy kuinka olen villoittanut sen ylös asti. Vaikka Gyproc-levyn yläreunasta olisi riittänyt 50 cm, joka on puhallusvillan määrä. Tosin sillä kun ei ole mitään merkitystä, eikä liian hyvin eristetty talo haittaa ketään muuta kuin sähköyhtiötä. 
Seuvaavaksi päiväksi ennustettiin sadetta, joten kipsilevyjen asennusta ei pääse tekemään, vaan.... 

...töihin tullaan tänne sisätiloihin. Pääsee villoitushommiin. Onneksi se on sadesäällä mukavampaa kuin hellekelillä. Pystyy työskentelemään pitkähihaisella.

Sadepäivä meni villoittaessa. Siitä seuraavassa päivityksessä lisää. Sadepäivän jälkeen pääsin jatkamaan levyjen laittoa.

Levytyksen jälkeen asensin koolauksen vaakaan laudasta (25mmX100mm) niin korkealle kuin ilman telineitä ylsi. Eli 180 cm sokkelin pinnasta. Lauta laitettiin 600k jaolla, eli jokaisen laudan keskeltä keskelle mitta on 60 cm. Asennan myöhemmmin yläosan laudat. Samalla kun saan ne telineet, joiden avulla pääsen tekemään länsipuolen kattotuolien verhoilun tuulensuojalevyllä.


Aluksi täydet levyt paikalleen ja ikkuna-aukkojen alaosat.

Ikkunan yläosien villoitus tapahtuu ulkoapäin. Sisäpuolelle niskapalkin alle jää vain muutaman sentin rako, josta ikkunan yläosan villoittaminen olisi mahdotonta. Joten tämä on pakko villoittaa ulkopuolelta.

Viimeisiä levyjä viedään. Ikkunoiden ylä- ja alapuolen levytys meni helposti. 100 cm pitkä levy riitti hyvin. Niistä oli helppo leikata mattoveitsellä ylimääräiset pois.


Pohjoispuolelta koolaus aloitettu. Alimman laudan kuten tuulensuojalevynkin nostin 1 cm sokkelin pinnasta.

Kun ikkunoita ei ole vielä asennettu, saa asentaa kaikki laudat aukoista ja päädyistä yli.

Ylimääräiset laudat sahataan pois nurkista ja ikkunan kohdilta.

Tässä vaiheessa kaikki työvaiheet ovat näkyvää ja ulkoapäin projekti tuntuu etenevän todella nopeasti. Tosin kohta alkaa ne työvaiheet, joita hierotaan päivä tolkulla ja ulkopäin ei juuri näy mitään edistystä.



Mikko

P.S. Pahoittelen mahdollista klikki otsikkoa, eihän töissä nyt krapulassa olla. 😜

torstai 15. kesäkuuta 2017

Tontilla tapahtunutta



Pahoittelen aluksi pitkää hiljaisuutta täällä blogin puolella. Tehtiin palkkatöissä melkein kuukausi ympäripyöreää päivää, koska isojen herrojen aikataulussa piti pysyä. Nyt ne hommat onneksi helpottivat hetkeksi ja saimme hoidettua alta pois yhden tämän vuoden isoimmista betonivaluista. Teimme parkkihallin holvia 2700 neliötä. Sen valamiseen meni betonia 1070 mottia. Kuusi betonitehdasta toimitti koko kapasiteettinsa edestä betonia työmaallemme. Valumiehet pumppasivat kahdella betonipumpulla kuraa holville. Kuusitoista betoniautoa oli parhaillaan odottamassa jonossa. Tämän kokoisia valuja ei käytännössä tehdä muualla kuin siltatöissä. Jouduin itse vahtihommiin holvin alle varmistamaan kaiken sujumisen suunnitelmien mukaan. Jos ei olisi mennyt, olisi varmasti 2 675 000 kiloa painava holvivalun paino pitänyt huolta, ettei tarvitse enää miettiä tai rakennella yhtään mitään. Onneksi kaikki sujui hyvin.

Palkkatöiden holvin valun alussa otettu kuva. Holvia lähes silmän kantamattomiin. Naapurityömaan mestari tuli kertomaan paljon hänellä meni betonia kahteen kerrostaloon. Elementit ja kaikki mukaan laskettuna pitkälti alle 1000 kuutiota. Eli holvissa on enemmän betonia kuin kahdessa isossa kerrostalossa.

Sitten pikakelaus taaksepäin, että saadaan blogi ajan tasalle.


Vesikaton tekoa


Toukokuussa aloitettiin poikosten askartelu. Ensimmäiseksi naulasin SEPA-kattotuolien mukana tulleet valmiit poikoset kiinni reunimmaiseen kattotuoliin. Jokainen poikonen kiinnitettiin runkotolpan kohdalle, joka naulattiin kiinni piirrustusen mukaan kuudella naulalla kyljestä ja kolmella päädystä kattotuolin "läpi". Eli nauloja sai taas juosta hakemassa K-Raudasta räystäiden paketoimiseen. Eipä hiveästi ollut ylimääräisiä poikosia, niitä jäi vain yksi yli. Asensin aluksi kaikki poikoset paikalleen ja ammuin paikoilleen uritetun räystäslaudan 22x148, jolla sain linjattua kaikki täysin suoraksi. Uritetut laudat käpristyy vähemmän kuin normaalit laudat. Asensin myös kattotuolin valmiisiin räystäslippoihin saman laudan, jolla sain otettua räystään kulman "kiinni". Näin sain rakennettua kulmapoikosen paikalleen. Kulmapoikosiakin oli yksi ylimääräinen, eli virheisiin olisi ollut varaa. Nämä oli meidän taloon oikean verran viistetty päädyistä. Eli suomeksi sanottuna uniikit kulmapuut, jotka paikan päällä sahattiin jiiriin ja asennettin paikalleen.

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu

Lauantaipäivän sää oli täydellinen kattohommiin. Kuvassa pohjoispuolen poikoset asennettu ja kulmapoikonen paikallaan.

Poikoset alapuolelta kuvattuna.

Kulmapoikosten teko on omasta mielestäni kattotöiden ainoa haasteellinen työvaihe. Tosin aina haastetta tuo korkeat työolosuhteet ja tipahtamisvaara. Rakentamisen näkökulmasta, kulmien tekeminen on aina haasteellista, jos haluaa saada räystäistä nätit. Tottakai tusinatimpurit ynnä muut amatöörit valitsisivat mieluummin umpiräystäät, joiden kaikki rakenteet jäävät piiloon. Umpiräystäät on vain omasta mielestäni rumat ja suunnittelutyön epäonnistunut lopputulos. Mutta tämä on tosiaan vain minun mielipiteeni.

Ja vaikka itsekin on usea katto tullut naputeltua kasaan, tuli jokaisen kulman kohdalla käytettyä aikaa jokseenkin reilusti. Lähes tunnin sai jokaista kulmaa hieroa, ennen kuin niistä sai omaan silmään nätit. Reunimmaisten kattotuolien päätylipat sahattiin poikki ja ne asennettiin takaisin kulmapoikosten jälkeen. Näitä kutsutaan niin sanotuiksi "valevasoiksi/valepoikosiksi", eli nämä ei kestä painoa ollenkaan. Tosin näiden ansiosta lopputulos on siisti ja yhtenäinen. Jätin räystäslaudat tarkoituksella ylipitkiksi, koska ne on myöhemmin helppo sahata yläpuolelta suoraksi käsisahalla. Käsisahalla tuli veistettyä jokainen nurkkapoikonenkin. Se on kuitenkin helpompaa kuin juosta katolta edestakaisin jiirisirkkelille. Tosin tässä tapauksessa jiirisirkkeli olisi ollutkin täysin hyödytön, koska viisteet oli jyrkemmät mitä sirkkelistä sai aikaiseksi. Käsisahan lisäksi yksi pakollinen työkalu räystäiden rakentamisessa on siirtokulma, jolla saa helpommin viimeistellyn lopputuloksen.

Kaikki muut räystäät valmiina paitsi länsipuolen räystäs. Sen tein suosiolla myöhemmin, kun sain aluskatteen paikalleen ja ruodelaudoituksen mitä pitkin oli helppoa ja turvallista liikkua katon korkeimmalla osuudella.

Paneelit asenettiin maalattupuoli alaspäin. Aluskatteen takia jätimme alaräystään päätyyn 25mm raon johon aluskatteen reuna loppuu. Mahdollinen vesi pääsee valumaan siitä alas nätisti.

Kuva katon päältä. Seuraavaksi pääsee asentelemaan aluskatetta, samalla työturvallisuus paranee huomattavasti. Tässä on juuri se ero kun itselle tekee. Pystyy pyörimään katolla ilman uskomattomia telineviritelmiä. Mutta uskotte varmasti etten päästäisi omalle katolle ketään muita tekemään räystäitä, ihan turvallisuuskysymyksen takia.

Sitten päästäänkin aluskatteen asennukseen. Sahasimme 25x50 rimoja 134 senttiä pitkiksi, asennusohjeissa lukee 135 senttiä. Sahasin moottorisahalla ison nipun kerralla, pienet mittaheitot ei tässä haittaa, kunhan ei ole milliäkään liian iso. Aluskate on 150 cm leveä rulla ja limityspituus on aina 15 cm, eli näin rimojen maksimipituus on 135 cm. Mikäli rimat ovat hiukan tätä lyhyempiä, antaa tämä asentajalle hiukan pelivaraa aluskatteen asennuksessa. Aluskate pitää aina asentää tähintään 20cm seinälinjan yli, itse halusin asentaa sen koko katolle. ilman että vahingossakaan tulee aluskatteen vedet läpi räystään paneleista. En tiedä katoissa mitään niin rumaa rakennetta kuin umpeen lyöty räystäs ja aluskate jätetty räystään päädyn ja seinän puoleen väliin. Siten että aluskatetta pitkin menevä vesi tuhoaa jo muutamassa vuodessa räystään umpeen laudotuksen. Täten joutuu umpeenlaudotetun räystään aluslaudat vaihtamaan säännöllisin välein.


Ensimmäinen aluskatekaista paikallaan.

Aluskatteen asennuksessa pitää aina olla tarkkana, aluskate ei saa olla pingotettu liian kireälle. Sen pitää päästä elämään katon mukana, Myös katolla kävellessä ja työskennellessä pitää olla varovainen ettei tee reikiä aluskatteeseen. Katon alareunasta aloitetaan aina asennus, jotta limitys tulee oikeaan suuntaan, eikä vesi pääse aluskatteen alle. Itse en ikinä asenna nitojalla aluskatetta vaan rimat ampumalla kiinni kattotuoliin. Näin aluskate ei pääse liikkumaan mihinkään. Nitojalla aluskatteen asennus on vaarallista, yrittää kädellä yltää niitata koko matkalta aluskate kiinni. Riski tippua kurkoittaessa on kuitenkin suuri ja riskejä tulee välttää jos se vain suinkin on mahdollista. Lisäksi en ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi aluskatetta rei`ittää turhaan? No tapoja on monia...


Rimoituksen päälle asennetaan 25x100 lauta k300 jaolla (Eli 300mm laudan keskeltä keskelle.). 

Jokainen rima lyötiin kiinni ohjeiden mukaan 3.1x90 nauloilla. Lisäksi jokaisen laudan ja riman liitos piti naulata kahdella samanlaisella naulalla. Eli katolle meni pelkän harvalaudoituksen kiinnitykseen noin 1500 naulaa.

Molemmissa päissä reunimmaisin rima on korvattu laudalla.
Laudat laitoin tulemaan vuorotellen molemmista päädyistä, jotta saumat ei tulisi aina samaan kohtaan. Ylimääräiset laudat vain pitkänä yli ja sahasin ylimääräiset myöhemmin käsisirkkelillä pois. Nyt kun katolla on paikka missä kävellä, uskaltaa pyytää katolle kaverin.


Ensimmäiset Sandelssit katolla maisemapaikalla, (muuta oluttahan tälle tontille ei edes raahata...) Kyllä se maistuu niin pirun hyvältä :P Eihän talkoovoima janoisena työskentele.

Sain töistä Mikan ja Roopen avuksi. Roope jäi alamieheksi nostelemaan minulle ja Mikalle lautaa ylös. Siinä oli nostelemista. Lautaa kerettiin asentamaan reilut 300jm (juoksumetriä) sekä aluskate yli puolenvälin katon. Porukassa työt sujuu huomattavasti nopeammin, varsinkin kun joutuisi juoksennella edestakaisin jos yksin tekisi. No aivan valmiiksi ei keretty jäämään tekemään vaan piti mennä kotiin täyttämään veroilmoitusta nettiin ja katsomaan Suomen surullista Tsekki peliä...

Muuta hyvää ei illassa ollut kun sai veroilmoituksen täytettyä Suomen peliä katsellessa. Olisi vain pitänyt jäädä tekemään aluskate loppuun ja tehdä veroilmoitus myöhemmin.

Töitä jatkettiin tontilla Mikan ja Miskan kanssa. Mikan kanssa lätkittiin katto umpeen samaan aikaan kun Miska nosteli meille tavaraa räystään reunalle. Rakentaminen on toistoa joka ei ikinä lopu. Kun yhden saat työt valmiiksi, vaihtuu työmaa ja aloitetaan alusta. Onneksi viimein sai oman projektin käyntiin, joka tuo vähän erillaista näkökulmaa oravanpyörään.

Mikan mallisuoritus "turvallisesta" työskentelystä.

Aina jos työhön tulee toistuvaa mittailua ja sabluunan teko on mahdollista, se kannattaa tehdä. Näin mittavirheet vähenee merkittävästi. Tässä meidän käyttämä ruodelautojen merkkaukseen tehty mittauskapula.

Ainoa ottamani kuva, jossa Miskakin näkyy. 

Yläpuolen kuvan ylin aluskate kaistaleen asennus oli hitain koko katon osalla. Taisteltiin reilu tunti yhden 150 cm soiron kanssa, on meinaan aika tuulinen paikka... Joka kerta kuin tuuli nappasi kiinni, piti odottaa suosiolla puuskan loppumista. Muuten olisi jäänyt rätit todella löysälle. Pienessä tuulessa aluskatteen levys on kaikkein helpointa, kun ei tarvitse miettiä aluskatteen "löysäksi" jättämistä. Hennon tuulen avustuksella aluskate menee juuri sopivan löysälle kattotuolien väliin. Oikea oppinen löysyys on noin 20-30 mm.


Jäniskevennys. Työmaaltamme löytyi kaksi jäniksen poikasta. Hetken jo mietin, mitä tytär olisi tykännyt tästä lemmikistä.

Kukkahattutädit voi rauhottua jo. Emme olisi muuten poikasiin koskenut ellei niiden pyllyt olisi parkeerattu kurottajan ajoväylälle. Nostimme heidät kymmenen metrin päähän levynipun alapuolelle piiloon odottamaan äitiään. Seuraavan kerran törmäsimme pupuihin reilu parin viikon päästä, tosin niin nopeasti loikki sivuun ettei kuvaa kerennyt ottaa. Kasvaneet oli reilusti lisää, ei einää olleet pienen nyrkin kokoisia pikku karvapalloja.

Sitten tontille saapuikin jo villat. Niihin liittyvästä kömmähdysestä kirjoitin edelliseen päivitykseen.

Kaikki villat kannettin sisälle talon itäpäätyyn. Se kuitenkin on vika seinä, joka villoitetaan eli siinä tavarat ovat vähiten edessä. Ja mikä parasta, nyt on katto pään päällä, ei tarvitse pressuilla leikkiä.

Välikuvaa siitä, miltä talo näytti tässä vaiheessa.

Tontille saapui viimein sähköt Vantaan Energialta. Nyt saa akut ladattua tontilla ja johtokoneita pystyy myös käyttämään.  Kaapin oikeassa kyljessä on etäluettavan mittarin antenni.

Tämä oli yllätys... Sain käytetyn sähkömittarin. Toisaalta tämän mittarin omistaa Vantaan Energia, enkä minä itse. Minä vain maksan kiltisti lukeman, joka lähtee mittarista automaattisesti Vantaan Energialle.

Vantaan Laattapisteellä käytiin myös pyörähtämässä katsomassa heidän tarjontansa. En ole aikasemmin kyseisessä liikkeessä käynyt, joten tilojen koko ja laattojen määrä tuli yllätyksenä. Rehellisesti sanottuna jos sieltä ei löydä mieleistään laattaa, ei sitä löydä mistään. Palvelukin vaikutti osaavalta ja vinkkejä sekä ideoita tuli paljon. Tosin hintataso, no se on omaa luokkaa sekin. K-Rauta 75:sessa olimme katselleet 39,90€ maksavia lattialaattoja, jotka miellyttivät silmää, Laattapisteellä löytyi vielä hiukan nätimpi. No hinta oli 67,20€... Kaikki minut tuntevat tietävät, että tinkiminen on minun juttu. Mitään ei osteta, jos alennusta ei saada. Pisimpiä neuvotteluja on ollut autoliikkeessä uutta autoa ostaessa. Käteisostolla sain tingittiyä auton hinnasta lähes 20 %. Viimisestä 50 eurosta neuvottelimme yli puoli tuntia, kunnes automyyjä luovutti. Heh. Hyvä tuntipalkka jäi viimeisellekin tunnille. Takaisin itse asiaan. Laattapisteeltä pitäisi saada todella kovat alennukset, jotta sinne olisi varaa mennä ostelemaan. Tosin OUTLET-puolella käyn varmasti, kun laatoitus on ajankohtaista, Sieltähän voi löytyä vaikka mitä kivaa. Tässä muutamia katsomiamme laattoja:


Aluksi olimme suunnitelleet tuollaista vaaleampaa laattaa. Tosin nyt kauppoja kierrellessä kyllä se tumman harmaa näytti vaan paremmalta.

Tässä kuvassa on kaksi täysin samanväristä laattaa kuin edellisessä kuvassa. Valaistus vain tulee eri suunnasta. Tässä näkee hyvin sen, mikä merkitys valaistuksella on.

Aluksi olimme suunnitelleet seiniin 30x60 kiiltävän valkoisia laattoja. Tämän reissun jälkeen on minimi koko kylpyhuoneen seinissä 30x90. Kodinhoitohuoneeseen ja vessoihin laitamme seiniin 30x60 kiiltävänvalkoiset laatat. Sinne ei hirveän isot sovi, koska tilat on niin pienet, eikä sinne saa kuin muutamalle seinälle täyden laatan.


Tämmöiset koristeelliset valkoiset laatat ovat kuulemma nykyään todella suosittuja.

Tähän laattaan ihastuimme. Asentaisi vain epäsuoran valon ylhäätä ja kuviot tulisi sen avulla todelliseen loistoonsa. Tässä miellytti todellakin se, että kuviot on epäsymmetrisiä eikä kuvio toistu! Tosin tämän hinta oli neliölle lähempänä 100€. Mutta tätä ei montaa neliötä menisi asuntoomme. Vaikka hinta on kova, niin pakko vielä harkita. Jos vaikka sitä menisi tinkimään Laattapisteelle, tosin emäntä ja Kira pitää jättää kotiin. Kumpikaan heistä ei jaksa odottaa, että se neuvottelu päättyy. Heh.


Viimeisen räystään panelointia ja otsalautojen asennusta.  Syy miksi jätin tämän länsireunan viimeiseksi on ihan työturvallisuudessa. Huomattavasti turvallisempi liikkua kun on harvalaudoitus, minkä päällä kävellä aivan normaalisti.

Aluskate asenettu ja ruodelaudoitus valmiina. Enää pitää katkaista hukkapätkät reunoilta ja asentaa kattopellit paikalleen.

Mika myös askarteli ajankuluksi "kaikki" lakipykälät täyttävät tikkaat katolle. Todellisuudessa isoilla työmailla ei saa käyttää ollenkaan puutikkaita. 
Länsipuolen räystäs alhaaltapäin.

Sitten perinteinen kallio panoraama. 

Tiivin loput ikkunat saapuivat tontille.

Tosin kuljetuksessa on käynyt pieni kämmi. Peitimme ikkunat heti pressuilla kun ne olivat saapuneet tontille ja otimme tästä kolhusta kuvan. Tosin meni melkein kuukausi, kuunes muistin tehdä Kastellille asiasta ilmoituksen. Olin aivan satavarma, että joudun itse maksumieheski, kun tein ilmoituksen kaksi viikkoa myöhässä. Asiakaspalvelun kautta sai kuitenkin asian hoidettua nätisti. Nyt vain pitää ilmoittaa milloin ikkuna on asennettu, niin he tulevat vaihtamaan pellin ikkunan reunaan.

Nyt tuli taas tämmöinen superpitkä blogipäivitys. Tulipahan kerralla nykäistyä blogi ajantasalle. Tällä hetkellä asentelen tuulensuoja gyproc-levyjä. Sekä aina, kun kelit ei salli levyjen asennusta, pääsee villoittamaan tuulelta ja sateelta suojassa talon sisällä. Siitä näillä näkymin seuraava päivitys kun saadaan hommia eteenpäin.

Nippelitietoa; tontilla on kulunut tähän mennessä kuusi tuhatta 3.1x90 naulaa, reilu kaksi tuhatta 2.8x63 naulaa sekä vasta yksi kori Sandelssia. Johtuuko vähäinen olutmenekki vähäisistä talkoomiehistä vai liian selvästä timpurista... Heh.