Unidrain linjalattiakaivon asennus

Kurasyöpön jälkeen asennettin Mikan kanssa suihkun Unidrain kaivot. Nämä kaivot erottuvat reilusti perinteisestä Unidrainin teräksisestä mallista. Yleensä Unidrainin kaivot mielletään teräksisen värisiksi. Omaan makuun ei mikään perus malli kuitenkaan istu... Onneksi heidän valikoimiin on tullut HighLine mallit, joiden joukosta löytyi myös malli, joka istui omaan silmään paremmin kuin hyvin. Ja se malli on Custom, eli täysin laatoitettu. Kaivoa ei erota muuten kuin 6 mm raosta laattojen välissä. Olen kuullut jonkun verran varoitteluita kaivosta, koska siinä ei ole metallikauluksia ja reunoja on hankala saada siistiksi. Mielestäni Unidrainin paras puoli on että sen avulla lattiaan saa asennettua oikeasti isoa laattaa. Olen lopen kyllästynyt perinteisiin 10x10 laattoihin. Luojan kiitos niiden asentaminen vähentyy joka vuosi. Vaikka Unidrain maksaa pyöreää kaivoa enemmän, eihän ihmiset maalaa talon seiniäkään pinkiksi, vaan koska se nyt sattui olemaan alekorin halvin. Vaan siksi, että taloon haluaa tiettyjä asioita, keskimäärin kun hirveän montaa taloa ei pääse itselleen rakennuttamaan. Joten kannattaa rakentaa kerralla ne unelmien kylpyhuoneet ja muut. Itse en ainakaan ole säästellyt materiaaleissa lähes ollenkaan, vaan ollaan ostettu se mikä halutaan. Tietenkin säästän pitkän pennin tekemällä itse, mutta todellisuudessa jokainen työpalkka on laitettu materiaaleihin ja talon tekniikkaan.

Eli tasoitimme seinät valmiiksi, jotta kaivot saadaan varmasti asennettua oikeaan kohtaan. Ja kuten kuvissa näkyy, vesiputket on taivutettu jo niiden asennus vaiheessa menemään kaivojen reunojen luota. Näin putket eivät jää viemäreiden eteen tai muutakaan ikävää. Varausten tekemisestä kerroin päivityksessä ennen lattiavalua. Varaukset tulee tehdä mieluummin aina liian isoiksi, koska aukon täyttäminen betonilla on helppoa. Lisäksi on helpompi saada parempi lopputulos, kun työskentelytilaa on enemmän.

No sitten itse asennukseen:

Ensimmäiseksi pitää mitoittaa kaivot paikalleen. Otimme keskilinjan muuraamistani hyllyistä ja sen mukaan asetettiin kummankin kaivon pohja paikalleen.

Nyt kokeiltii molemmilla kaivoilla miten osuvat paikalleen sekä mitä rautoja tarvitsee katkaista kaivon alta.

Molemmilla kaivoilla tehtiin sama tarkistus sekä kokeiltiin miltä näyttäisi, jos kaivojen välissä olisi isompi rako. Todettiin, että jätetään kaivojen väliin niin pieni rako kuin suinkin mahdollista. Tuleehan kuitenkin kaivojen väliin kiinteää laattaosuuttakin. Aika tarkasti kaivon pohjasta saa katsottua, meinaan lähes koko teippialue on kaivon näkyvää pohjaa. Muualle tulee normaali vedeneristys ja laatta päälle. Teipin alla on syvennys, johon tulee Unidrain kaivon asennusrauta, johon laatat kiinnitetään liimalla. Sekä kuten alussa mainitsin, jokainen kaivon laatta on leikattava ja hiottava hyvin. Lopputulos kun ei anna armoa yhtään, kun perinteisiä laatoitusvirheitä ei saa piilotettua kaulusten ja saumalaastin alle.

Tämä tulee metallisen kaivon pohjan alapuolelle. Tämän muoviosan sisään tulee Unidrainin oma vesilukko. Kuvassa näkyvä tiiviste tulee tarkistaa, jotta se on kunnolla paikallaan. Se on ainut liitos putkiverkostossa, jota ei pääse niin sanotusti helposti korjaamaan. Kaikki muut osat saa vaihdettua ja huollettua helposti rossipohjan alla.

Kuvassa näkyy Mika rasvaavassa tiivistettä. Mikäli työmaalta ei löydy putkarin silikonia, on pesuaine Fairy myös hyvä hätäratkaisu. Olen myös joskus käynyt lainaamassa asunnon emännältä nokareen margariinia, jotta sain viemäriosat liitettyä. Rouva piti minua selvästi hulluna, kun tuli perässä seuraamaan mihin sitä margariinia laitan. Tärkein syy liukkarin käyttöön on, että tiivisteet pysyvät ehjänä paikallaan asennuksessa, sekä tietenkin osat menevät paljon paremmin paikalleen liukuvoiteen avulla. Suurimmat ongelmat syntyvät, kun liukkaria ei käytä ja tiiviste menee rikki/huonosti ja lopputulos on lähes satavarma vesivahinko. Ja kuten arvata saattaa, varmaan yksi eniten vitsiä heitetty aihe on putkarien vaseliini... Mutta silti ne tahtoo aina naurattaa uudestaan ja uudestaan, jos ei huumoria kestä on rakennusala väärä paikka sinulle. 

Tässä täytyy antaa pisteet Unidrainille! Muovinen kaivon pohja painettiin metalliosan pohjaan kiinni, metalliosassa oli molemmilla puolilla metalliset klipsit. Näiden avulla putki pysyy varmasti paikallaan, eikä pääse "tippumaan" ajan saatossa. Näitä metallisia klipsejä ei ollut ensimmäisissä Unidrain kaivoissa, eli kehitystyötä on tapahtunut.

Raudoitusverkko on poistettu vesilukon edestä ja samalla kaiverrettiin uretaani eristeeseen tarpeeksi iso kolo. Mieluummin liian iso kuin pieni, täytämme kuitenkin ylimääräisen alueen uretaanivaahdolla. Asentamista helpottaa huomattavasti kun on tilaa liikutella kaivoa paikallaan. 

Nyt laitettiin vesilukkojen pohjiin kiinni 75 mm viemäriputket. Periaatteessa tämänkin putken pystyy halutessa vaihtamaan jälkeempäin, ilman että suihkun vesieristeitä tarvitsee hajottaa. Tai mikäli haluaa mennä tarkistamaan kaivon kuivuuden tai mitä vaan alapuolelta. Tosin tietenkin putken irrotus alapohjassa on oma hommansa, se kuitenkin liimataan uretaanilla asennusreikää. Lisäksi koko putkisto on kiinni haponkestävillä kannakkeilla rossipohjassa. Teoriassa ainakin pääsee tarkastamaan ja mikä tärkeintä, mitään rikkomatta.

Viemärinputki reiästä alapohjan puolelle ja varmistetaan että kaivon saa kiinnitettyä sille merkityille paikoille vielä ennen kiinnitystä. Tämä on viimeinen paikka korjata mahdolliset kaadot kaivon kohdalla. Kun useamman kaivon asentaa, pitää ne olla samassa linjassa. Me käytimme tähän pitkää passia. Piti vaan nostaa se pois edestä, jotta porausreiät sai merkattua seinään.

Kun reiät on porattu, asetetaan niihin kaivojen mukana tulleet (ellen väärin muista mukana tuli 6 mm) kiinnitystulpat. Tuo 6 mm on muutenkin yleisin koko betonin pienkiinnikkeissä. Molemmat kaivot tuli viidellä kiinnikkeellä, tulpat lyötiin seinään rappauspinnan tasoon.

Sitten imuroidaan alue vielä kerran ennen pohjan kiinnitystä. On meinaan todella hankala imuroida peltilevyn alapuolelta jälkeenpäin.

Ruuvit kiinni ja kaivon pohjan reikä uretaanilla umpeen. Loput uretaanivaahdosta asennetaan alakautta, kun ylhäällä on tilaa on vain muutama sentti.

Sitten odotellaan hetki uretaanivaahdon nahoittumista. Eli ei täysin kovetu, mutta pinta kovettuu siten ettei uretaani sotke. Näin pieni uretaanialue on kovaa jo 30 minuutin kuluttua. Kun vartin päästä aloitimme työt, kerkesi uretaani olla jo täysin kovaa ennen kun valutyöt oli valmiit. Kuitenkin halusimme saada tämän saman päivän aikana tehtyä, näissä työmaavalaisimella tehdyistä töistä ei voi päätellä kellon aikaa. Tämä työ kuitenkin saatiin valmiiksi hiukan ennen ilta yhtätoista.

Muistakaa aina ennen valutöiden aloittamista tarkistaa vielä kerran kaikki korot ja suoruudet! Betonitöiden purkaminen on jälkeenpäin aika tuskallista...

Kuvassa näkyy kuinka käsi käy. Muurauskauhalla sai työnnettyä laastia hyvin kaivon alle. Betoniksi valitsimme saman tutun Weberin 6000, josta jo edellisessä paivityksessä mainitsin. Se kun on ylivoimainen tuossa kuivumisessa ja kovettumisessa. Tästä vaiheesta on vähän kuvia juuri tuon kovettumisen nopeuden takia, eipä ollut aikaa kuvailla. No työnjako oli selvä, minä vatkasin laastia kahdessa ämpärissä vuorotellen. Mika pääsi aina tyhjentämään samaan aikaan toisen ämpärin varausaukkoon. Nyt tullaan siihen asiaan, miksi varausaukko oli reilusti isompi kun Unidrain kaivot. Jälkivaluna on huomattavasti helpompi kaataa ja tökkiä isommasta aukosta betonia kaivon alle. Tämän kaivon alla kun ei saa olla "kopo"kohtia (eli ilmaa/aukkoja betonissa kaivon alla).  Koska varaus oli syvyyssuunnassa reilu 30 cm syvä, kaivon koko pohja-alue saatiin täyteen helposti.

Viimeisiä ämpäreitä viedään.

Kaivot paikallaan. Kuten kuvasta näkyy kaivot täyttää lähes koko seinän. Halusin käyttää standardimittoja kaivojen valinnassa, koska mittatilaus maksaa aina merkittävästi enemmän. Tosin niitä saa tarvittaessa tilattua Unidrainilta, joka on positiivinen juttu sinänsä, mikäli jossain kohteessa ei ole mahdollista tilata kaivoja standardikokojen mukaan. Kuvassa on kaksi 90 cm leveää kaivoa.

Lopputulos on 👌 En malttaisi odottaa että pääsisin laittamaan teille lukijoille kuvia valmiista kylppäristä. Meinaan nämä kaivot kruunaavat koko lopputuloksen ja tekevät tyylistä viimeistellyn.

Yhteenveto

Tämän vaiheen asennuksesta pyystyy myös suorittamaan niin sanottu kokenut amatöörirakentajakin. Kunhan passi ja korko "politiikka" on hyvin hallussa. Muistutan kuitenkin, että kaikki mitä betonista valetaan, niiden virheet maksavat merkittävästi enemmän kuin tekemällä vaikka kaiken kahteen kertaan ennen valua... Vaikka kaivojen metallit tuntuivat tukevilta, en usko että niitä saisi irroitettua enää ehjänä valun jälkeen.  Lattian korot ja suoruus pitää myös huomioida asennuksessa! Koska meille tulee lattiaan iso laatta (60cmx60cm), lattian suoruus on merkittävän iso osuus koko prosessissa. Laatoitus ei kerta kaikkiaan onnistu, jos heittoa on enemmän kuin milli/kaksi lattian matkalla. Täten lattian kaadot on mahdollisesti korjattava ennen laatoitusta, tämä siis tulee ottaa huomioon kaivon asennuksessa. Kuten meidänkin tapauksessa, koko pesuhuoneen ja saunan kaadot korjataan/parannellaan. Haluan tilaan kunnollisen kaadon, jotta saunan peseminen olisi helppoa ja kaikki likavedet tulisivat kunnolla suihkutilan puolelle, eikä jäisi lainehtimaan saunan puolelle. Joka tapauksessa suosittelen asennukseen kaveria, helpottaa työvaiheita merkittävästi. Etenkin jos valat kaivot paikalleen itse.

Mikko

Unidrain MatLine - Kurasyöpön asennus

Nyt kun suihkun seinät on muurattu, pääsemme viimein kiinnittämään Unidrain kaivoja. Samalla kiinnitämme paikalleen myös kodinhoitohuoneen kurasyöpön.

Unidrain MatLinen eli kurakaivon asennus

Aluksi kurakaivo mallataan paikalleen ja piirretään rossipohjaeristeeseen tarkka kohta mistä mennään läpi. Aikaisemmin mitoituksessa oli otettu huomioon ettei kaivon viemärin kohdalle osu kantava alapohjapalkisto. Samalla selvitettiin minkä verran verkkoa pitää leikata pois kaivon edestä. Koska lattiavalusta tuli vähän sanomista, tiedettin että joudun vielä korjaamaan kodinhoitohuoneen kaatoja. Otimme siis suosiolla korkeimman kohdan mukaan kurakaivon asennuksen.

Reikä tehty rossipohjaeristeeseen ja "ylimääräiset" verkot leikattu pois. Raudoitusta jätimme niin paljon kun vain pystyi. Vain ne kohdat on leikattu, jotka ottivat kiinni kurastoppariin.

Valut suoritettiin Weberin 6000 laastilla, joka tunnetaan myös työmailla nimellä Weberin maakostea (eli maakosteabetoni). Se kovettuu uskomattoman nopeasti, on kolmen tunnin päästä päällystettävissä ja vedeneristettävissä. 15 tunnin jälkeen valusta saa jo aloittaa laatoituksen. En tiedä mitään muuta betonimassaa, joka kuivuisi näin nopeasti. Tein samalla betonilla myös teknisen tilaan jakotukki korotukset.

Sillä aikaa kun sekoitin ensimmäistä "annosta", Mika kasteli betonin reunat ja pohjan vedellä, jotta saadaan valulle normaali työstöaika. Kuivat pinnat nimittäin imee nopeasti kosteuden betonista/laasteista ja näin betoni/laasti kuivuu käsiin liian nopeasti. Lisäksi tartunta on parempi, jos pinnat kastelee kevyesti. Jotta kerettäisiin valaa pohja ennen kuin se kovettuu, Mika asetti betonit paikalleen ja minä tein maakosteaa käsivispilällä.

Kun ensimmäiset satsit betonia oli levytetty pohjalle, otetaan kurakaivon pohja ja käytetään sitä "leimasimena." Pohja vain pitää jättää suosiolla "karheaksi", jotta erottaa missä massaa on tarpeeksi ja missä liikaa.

Kun kurakaivo on merkeissään, painetaan kevyesti joka puolelta.

Kun kurakaivon pohjan nostaa pois, näkee hyvin missä kohtaa massaa on liikaa ja missä liian vähän. Kaikki tasaiset kohdat on ok, epätasaisiin tarvitaan lisää laastia. Kurakaivojen pohjat on harvoin ihan 100% varmuudella täynnä, ei edes sillon kun kurakaivo valetaan kiinni lattiavalun yhteydessä. Käsin sen saa täyteen varmemmin. Unidrainin kurakaivossa on rakenteellisesti tärkeintä se, että reunat on tukevasti kiinni. Mikäli keskelle jää ilmaa, se ei haittaa kaivon toimivuutta. Kaikki kaivon paino ja päälle tuleva massa jakautuu reunoille. Niin sanotusti keskikohdalle ei tule mitään painoa missään vaiheessa, pääasia että siellä on kaivon putki kiinni. Tämä leimasin toimenpide toteutettiin muutaman kerran, kunnes saimme kaivon pohjan täyteen.

Seuraavaksi täytetään nurkat ja varmistetaan vielä kerran, että kaivo on passissa (eli vaaterissa) ja muutenkin hyvin paikallaan.

Tämän jälkeen asetetaan yksi laastisäkki painoksi kurakaivon päälle. Nyt kaivo ei pääse liikkumaan niin helposti, kun työnnämme betonia kurakaivon kaulusten alle. Näin varmistetaan että se tärkein on kunnossa, eli kauluksen reunat on tukevasti betonin ympäröiminä.

Reunat painetaan täyteen betonia muurauskauhalla.

Tässä valmis lopputulos.

Tietenkin pitää tilata Mikalle talkoo palkaksi pizzat. On tässä tullut huomattua, että kadun osoite Ongenkoukku ei ole helpommosta päästä. Kuitenkin kun pizzat on aina tilattu samasta paikasta, tilaaminen ei enää vaadi 15 minuutin opastusta osoitteen kirjoituksessa. Nykyinen ennätys on tilata kaksi pizzaa ja limu 13 sekunnin puhelun aikana. Heh. Nykyään ei kylläkään tarvitse soittaessa sanoa oikein mitään, tunnistavat jo numeron ja muistavat jo mitä haluan tilata. Olen kuulemma tilannut eniten heidän nimikkopizzaansa "Sero" koko pizzerian historian aikana. (En meinaan edes uskalla laskea paljon sitä on tullut tilattua. Parhaimmillaan kuusi pizzaa viikkoon ja onhan työmaa kestänyt yli puoli vuotta). Onhan pizzerian nimikin Korson Pizzapalvelu Sero, että isot kiitokset vaan kun olette pitäneet timpurin ja talkooväen tyytyväisinä. PS. On muuten paras pizza, mitä oon ikinä syönyt. Eli jos eksytte Korsoon, tiedätte missä jäydä ja mitä siellä syödä. 

Pizzojen jälkeen tarkasteltiin valua ja todettiin sen olevan uskomattoman kova, vain puukolla sai betoniin jäljen. Betoni oli myös lämmennyt merkittävästi. Laitoin mittarin ulkoyksikön kaivon pohjan ja laastisäkin väliin, jotta lämpöeron havaitsee hyvin. Säkin yläpuolella lämpötila 23,9c ja säkin alla 38,6c. Huonelämpötila oli muualla noin 21c paikkeilla. Aikamoista myrkkyä siis kyseessä, kun reilun tunnin päästä työn aloituksesta saavuttaa lähes 40 asteen lämpötilan. Näihin betoneihin ei saa koskea paljain käsin, ennemmin tai myöhemmin tulee varmasti allergiseksi betonille. Betoni on nimittäin märkänä syövyttävää ainesta ja sen kanssa ei sovi leikkiä.

Yhteenveto

Ylipäätänsä kurakaivon asennus onnistuu myös amatööriltäkin vähintäänkin hyvin. Tärkeintä on pitää maltti ja rauhallisuus mukana, maalaisjärjellä pääsee näissä töissä jo pitkälle. Tämä on siitä yksi hyvä esimerkki. Suosittelen kuitenkin ensikertalaista käyttämään jotain ei niin nopeasti kovettuvaa betonia. Vaikka perinteinen S30 voi sopia tilanteeseen hyvin, kunhan ottaa lattian hitaan kuivumisajan huomioon ennen päällysteiden asennusta. Meilläkin meinasi tulla hoppu asennuksessa, kun betoni rupesi kovettumaan.

Nyt on kaikki Unidrain kaivot asennettu paikalleen. Kirjoittelen myöhemmin lisää suihkun Unidrain lattiakaivojen asennuksesta. Seuraavaksi pitääkin varmaan kirjoitella katon viimeisistä IV-putkista ja niiden eristyksistä, ennen puhallusvillan asennusta.

Mikko

Autotallin rampin ja jakotukkien korotusvalut

Koska auton maavara ei ole yli 20 cm, pitää autotalliin tehdä tietenkin ramppi, jota pitkin talliin pääsee ajamaan. Mukavaa tehdä kerrankin pikku valuja. Työmaalla kun ei käytännössä ikinä valeta ellei betonia saada kulutettua vähintään 20 mottia (kuutiota), koska kaikki valuvalmistelutyöt ja jo pelkän betonin tilaaminen maksaa merkittäviä summia. Tosin nyt itselläni oli hiukan tuuriakin matkassa. Kirosin nimittäin sitä, että olisi pitänyt rakentaa ja valaa ramppi jo perustusten tekemisen yhteydessä. Sitten huomasin naapurissa timpurin rakentavan itsellensä valumuotteja terassin pohjalaattaa varten. Marssin hänen puheilleen ja kysyin milloin hänellä on valu. Vastaus oli kahden jälkeen samana päivänä. Sehän kävi minulle vallan mainiosti ja pyysin voiko hän tilata yhden kuution "ylimäärästä", jolla saisin valettua autotallin rampin. Säästin siis betonin kuljetus- ja pumpun maksut, eikä valun hinnaksi tullut näin kuution betonihintaa enempää eli reilu 100 euroa. Iso kiitos viellä naapurille!

Siispä tuumasta toimeen. Aikaa valun tekemiseen oli reilu neljä tuntia, eli riittävän hyvin. Kerkeää käydä syömässäkin lounasravintolassa rauhassa.

Autotallin rampin rakentaminen

Kastellin toimituksen mukana tuli muutama ylimääräinen mitallistettu runkotolpan (198mmX48mm) pätkä, josta sain sahattua hyvin muottien kyljet. Rampin pituudeksi tuli 210 cm (löytyi valmiiksi 2kpl tämän mittaista pätkää), korkeus 10-20 cm. Viistot sai nätisti sahattua Boschin käsisirkkelillä.

Täysin symmetriset palaset.

Muotin sai kiinnitettyä sivuista helposti autotallin sokkeliin. Kiinnikkeinä käytin pikanauloja. Muotin alapäähän laitoin koolingin (100mmX50mm). Lautaakin olisi voinut käyttää tähän, mutta koolinki taipuu vähemmän. Nostin vielä painoksi kaksi valuharkon palaa, jotta muotti ei vahingossakaan pääse pyöristymään etureunasta vibrauksen aikana. Koko ramppi jää näkyviin. Tarkoitus on nostaa pihan asfaltin korkeus juuri tuohon rampin etureunan korkeudelle.

Sain naapurilta muutaman ylijäämä verkon palasen ja käytin itseltäni ylinäänyttä 8 mm harjaterästä. Käytännössä tungin ramppiin kaikki tontilta löytyneet ylijäämäraudat. Tuleepahan kestävempi ja ei tarvitse erikseen kuskata niitä metallin kierrätykseen. Ensimmäinen kasa betonia tuotiin kottikärryllä, naapurilla tuli laattaan hiukan liikaa massaa. Eipä tarvinnut lapioida monttuun, kun sai kuljetettua suoraan naapuritontille. Tällä aikaa betoniauto siirtyi muutaman metrin, jotta tämä ylsi meidän tontin puolelle ilman, että tukimme koko tien.

Naapuritalo kuvassa. Kyseinen rakennus on tulossa suoraan myyntiin. Mikäli kiinnostus heräsi, voin kertoa talosta tarkemmin.

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu 25. 11ta 2017 klo 4.31 PST

Valu valmiina.

Mika tuli käymään tontilla valupäivän iltana ja hän jätti käynnistään kirjaimellisesti jälkensä... Oli nimittäin lähtiessään käynyt kirjoittamassa autotallin rampin valuun TT, eli Timpurille Talo. Pitää katsoa miltä tuo näyttää hionnan jälkeen, kun vähintään liipan jäljet hioa pois.

Jakotukkien korotusvalut

Jakotukeille pitää aina tehdä korotusvalu, joka ohjaa mahdollisen vuotavan veden kaivoa kohti. Valukorotuksella saadaan varmistettua ettei mahdollinen lattialla oleva vesi pääse putken reunoja pitkin betonilattian sisään. Ja mikä tärkeintä, saadaan varmitettua ettei betonissa ole huokoisia osuuksia putkien ympärillä.

Ennen kun joku ehtii valittamaan järeästä puumuotista, niin valutoissä käytetään sitä materiaalia mitä tontilta löytyy. Etureuna tulee 5 cm korkuiseksi ja tarkoitus nostaa takaosa noin 7 cm korkeudelle, näin mahdollinen vesi menee varmasti oikeaan suuntaan.

Valu tehtiin niin sanottuna ämpäri valuna, eli betoni sekoitettiin ämpärissä vispilällä. Jukka tuli tontille kaveriksi auttamaan, hän pääsi siis sekoittamaan massoja. Massana käytettiin Weberin 6000 pikamassa, koska tämä on tarvittaessa päällystettävissä jo 15 tunnin jälkeen asennuksesta. Eli saadaan tehtyä mahdollisimman nopeasti epoksilattia tekniseen tilaan, eikä tarvitse odotella normaali betonin kuivumista. Tämä massa on hyvin paksua tavaraa, lähes maakosteaksi betoniksi voisi kutsua. Tein siitä kuitenkin hiukan juoksevampaa, jotta sillä onnistui saamaan putkien välitkin tiiviiksi. Massa on "juoksevanakin" todella paksua tavaraa ja kovettuu lähes silmissä. Työaika betonille on 30 minuuttia veden lisäyksestä, jonka jälkeen kovettuminen alkaa vauhdilla. Tunnin päästä valusta voi jo betonin pinnalla tuntea selvän lämmön, kahden tunnin päästä valusta betonin pinta on jo kuuma.

Valu suoritettu. Betoni rupesi olemaan lämmin jo toisesta päästä, kun nostettiin viimeisiä betoneja muottiin. Valumuotin olisi voinut purkaa jo kahden tunnin päästä valusta, pinta oli nimittäin kuuma ja edes päälle astumisesta ei jäänyt jälkeä. Tai sitten olen vain liian kevyt työmies.

Muotit pois. Weberin 6000 massalle on ominaista tumma väri. Kaikki muut betonimassat ovat täysin kuivuneina huomattavasti vaaleampia.

Kaadot ainakin riittävät. Nyt ei enää tarvitse muuta kuin käsitellä kaikki lattia ja korotukset epoksilla. Sitten saa nostettua maalämpökoneen sisälle, ettei varkaat pääse viemään Niben uutta maalämpökonetta. Ne kun tahtoo lähteä varkaiden mukaan todella helposti, aivan kuten ilmalämpöpumputkin. Joten älkää ikinä ostako epämääräiseltä henkilöltä kyseisiä laitteita, vaan aina virallisilta jälleenmyyjiltä! Kun koneille ei löydy ostajia, ei niitä kannata varastellakaan.

Mikko

Katoksen teko

Kastelli toimitti aluksi väärän metallikehikon. Metallikehikko on siis runkona katokselle, joka tulee pääoven yläpuolelle. He toimittivat aluksi meille kehikon, joka oli yhdellä tolpalla. Alkuperäisiin Kastelli Kaarna 116 kuviin oli piirretty vain yksi tolppa, mutta me halusimme kaksi tolppaa ulkonäöllisistä syistä ja käytännöllisyyden takia. Onneksi saatiin suht nopeasti uusi oikea tilalle, eikä myöhästymisestä tullut meille kustannuksia.

Maalaus

Tässä tulee taas yksityiskohta, joka muille olisi varmaan kelvannut sellaisenaan... Katoksen tolpat olivat nimittäin sinkki pintaiset. Taloon ei tule mitään sen väristä, ei sisälle eikä varsinkaan ulos. Tolpat piti siis saada oikean sävysiksi. Pyyhkäisin pinnan kertaalleen karkeaksi hiekkapaperilla. Tämän jälkeen maalasin tolpat Maston paukkupullolla (sävy RR23). Näin tolppien pitäisi istua paremmin talon pääoven eteen, koska siinä on sama harmaan sävy.

Kerkesin siis maalaamaan tolpat ja laitoin ylpeänä viestiä ystävälleni Ernolle. Hän on ammatiltaan maalari ja maalannut ruiskulla tuhansia neliöitä metallia. Hän sanoi suoraan, ettei maalaukseni tule pysymään pitkään tolpissa, koska sinkin päällä ei pysy kunnolla oikeastaan mikään maali. Ainoa vaihtoehto on hiekkapuhaltaa sinkki pois pinnasta ja maalata tolpat sen jälkeen. No hiekkapuhallus maksaa hunajaa. Sain onneksi peltiliikkeessä paremman idean, eli laittaa peltiä tolppien ympärille. Pellin neliöhinta on halpaa ja he vielä taivuttivat pellit mankelilla sopivaan muotoon. Näin pellin paikalleen laitto on mahdollisimman helppoa. Ja rehellisyyden nimissä nämä pellit maksoivat vähemmän kuin viisi purkkia Mastonin maalia...  Laitan pellit tolppien ympärille vasta vähän ennen sisään muuttoa. Silloin naarmuja ja jälkiä ei pitäisi tulla enää. Peltien värisävy on tietenkin RR23. Muutama kymppi tuli tappiota maalauksen takia, mutta pääasia että saamme sisäänkäynnistä paremman näköisen.

Tässä katoksen sinkityt tolpat ennen maalausta. Tolpan pohjassa näkyy säätöruuvi, jolla saa säädettyä katoksen oikeaan korkoon. Itse toteutin kiinnityksen valamalla tolpan alapään kokonaan betonin sisään. Eipä lähde mihinkään, vaikka autolla hiukan kolhaisisi tolppia.

Oikeanpuoleinen tolppa maalattu, vasen vielä alkuperäisessä sävyssä.

Molemmissa kolme kerrosta maalia. Sävy on ainakin hyvä.

Pellit, jotka asennetaan tolppien ympärille.

Katoksen asennus

Aluksi piti pystyttää telineet pääoven yläopuolelle. Säädimme telineiden korkeuden siten, että teräskehikko saatiin nostettua suoraan telineiden päälle. Seinän puolelle olin asentanut jo koolingin apupuuksi, jonka päällä reräskehikko lepää ennen talon runkoon kiinnitystä. Runkoon asennettiin silloin 2 110 mm pitkä, 48x198 mitallistettu puu. Aluksi kiinnitin sen muutamilla nauloilla. Nyt ennen kehikon laittoa kiinnitin asennuspuun pystyrunkotolppiin 6x120mm ruuveilla. Laitoin jokaiseen runkotolppaan neljä ruuvia, aivan kuten piirrustuksissa oli ohjeistettu.

Leikkauskuva katoksen asennukseen.

Kehikon kuva yläpuolelta.

Ensiksi kehikko nostettiin telineiden päälle kolmen miehen voimin. Ja se painoi paljon. Koska Mika ja Elias oli apuna nostamassa saatiin kehikko suht helposti paikoilleen, vaikka painoa kehikolla on varmaankin lähemmäksi 150 kiloa. Tämän jälkeen kehikko mitoitettiin paikalleen oviaukon mukaan, jotta ovi tulee keskelle katosta. Kehikko meni täysin vaateriin kun, se nostettiin telineiden ja apurungon päälle. Katon kaltevuus tehdään poikospuilla, joista tulee katoksen "kattotuolit". Halusimme kuitenkin hiukan suojata seinärakenteita ja laitoimme asennuspuun päälle sentin elementtilappuja. Siten että katos kaataa yhden sentin katoksen matkalla (katoksen koko 2mx2m) poispäin talosta, jotta sadevesi ei vahingossakaan pyrkisi menemään seinärakenteisiin päin. Sinne tulee kyllä huopa nosto ja reunapelti, mutta haluan kuitenkin pelata varman päälle. Metallikehikko kiinnitettiin asennuspuuhun kansiruuveilla (8x100). Niitä meni yhteensä kahdeksan. Ohjeissa ei mainuttu mitään prikoista, mutta laitettiin kuitenkin asennusvaiheessa prikat jokaisen kansiruuvin taakse. 

Tässä asennus kuvina:

Tästä lähdettiin jatkamaan töitä. Asennuspuu oli laitettu jo aikasemmin oikeaan korkoon.

Kehikko nostettuna paikalleen ja kiinnitän sitä parhaillaan kansipulteilla kiinni runkoon.

Kuningaspaneelikin näyttää pieneltä mun jalan vieressä... 47 kokoisen kengän vieressä nimittäin. Kansiruuvien kiinnitys oli nopeaa pulttikoneen ansiosta. Järeiden kansipulttien ansiosta kehikko ei tule ikinä liikkumaan mihinkään.

Kahikko asenettuna paikalleen. Tolpat pitää vielä nostaa pystyyn. Niiden alapäät valetaan kiinni katoksen omiin anturoihin, niiden tartuntaraudat ovat mustien pystyputkien sisällä. Siksi laitettiin putket ympärille, ettei sattuisi haavereita pystyssä olevien harjaterästen kanssa.

Nostin tolpat paikoilleen seuraavana päivänä ja yksin repiessä tolppia ylös jäi vaihteeksi näpit painavan tolpan ja metallikehikon väliin. No kynsi halkesi ja verta tuli sen verran. Oli pakko pitää hanskoja loppupäivä, ettei kaikki paikat olisi olleet veressä. Ainakin tuli todistettua itselle, että tämänkin pystyy tehdä yksin jos vain halua on tarpeeksi. 

Pilarin anturoiden piikkaus ja valu

Oltiin muurattu katoksen anturaan yksi kivi liikaa , eli piikkaushommat olivat edessä.

Aluksi ajoin harkkoon apusoiroja. Nämä helpottaa ja nopeuttaa piikkausta huomattavasti.

Reilu minuutti meni harkkoa piikatessa. Edellisestä piikkauskerrasta onkin kertynyt aikaa, taito ei tosin unohdu ikinä, kun sen on kerran oppinut. 

Piikkausjätteet sivuun ja raudat poikki siten, että niistä jää näkyviin muutama sentti. Näin ne pitää paremmin uuden valun paikalaan.

Laatikko tolpan ympärille.

Keskitin tolpan suoraan elementtipaloilla, jotka voi jättää valun sisään. 

Valoin katoksen pilarit Weberin S30 säkkibetonilla. Valu oli toteutettu kirjaimellisesti ämpärivaluna, onneksi betonia ei mennyt kuin vajaa kaksi 25 kg säkkiä. Vibrasin muurauslastalla ja varmistin, että koko muotti on täynnä betonia. Valuun ei saa jäädä ilmakuplia, ettei sen kestävyys heikkene. Manuaalinen vibraaminen onnistuu hyvin näin pienissä valuissa. Siihen soveltuu käytännössä mikä tahansa puun palanen tai lasta.

Purin muotit valun ympäriltä seuraavana päivänä.

Rotankoloja ei jäänyt minnekään, eli valu onnistui hyvin. 

Viimeiset rappauslevyt

Seuraavaksi päästiin asentamaan viimeiset rappauslevyt teräskehikon ympärille. Nämä jätettiin asennettavaksi suosiolla vasta teräskehikon jälkeen. Olisi meinaan kehikon nostossakin saattanut mennä useampi levy rikki. Kun levyt laitettiin jälkeenpäin, ne saatiin tiukasti kiinni teräsrankaan ilman, että jäi rumia koloja minnekään.

Vielä viimeiset rappauslevyt paikalleen. Johto joka tulee katoksen yläpuolelta, on tarkoitettu katoksen hämärä- ja liikekytkimellä varustetulle valolle. Sijoitin sähköputken tarkoituksella palkin kohdalle, ettei alhaalta nää niin hyvin missä sähköjohto menee. Tämä on yksi niitä asioita mitkä itseäni häiritsee tosi paljon. Mikäli näitä ei tee kunnolla.

Rappauslevyt asennettu. Talo näyttää päivä päivältä paremmalta. Tämä kuva on selvästi otettu ennen tolppien valua, koska tolpat ovat kuvassa vinossa...

Poikosten ja wisa-vanerin asennus

Tässä tapauksessa poikoset toimii kokonaan kattotuoleina. Ne oli valmiiksi oikean mittaisia, joten ne kiinnitettiin suoraan rungon kiinnikkeisiin. Eli erikseen ei tarvinnut hitsailla mitään kiinni kehikkoon.

Jokainen kiinnityspiste oli täynnä sinkkiä. Oli meinaan aikamoinen poraaminen saada kaikki reiät auki, jotta tähän sai kiinnitettyä poikoset. Sinkki on kuitenkin niin kovaa ainetta, että yksi terä meni poikki ja toinen täysin umpitylsäksi. Onneksi toinen terä ei mennyt poikki, koska enempää 5 mm metalliteriä ei siihen hätään pakista löytynyt. Poraaminen oli kuitenkin suht iso homma, kun sinkki oli täyttänyt kaikki reiät ja reikiä oli 40 kappaletta.

"Kattotuolit" paikallaan.

Katoksen liikkeentunnisinvalo mitoitettiin tulemaan palkin yläpuolelta. Alhaalta katsottuna se ei pistä niin pahasti silmään.

Wisa-vaneri paikalleen. Vanerissa on pontti joka reunalla, joten levyn kanssa ei tarvitse miettiä saumoja. Eli jatkoskohta on kestävä, osui se mihin kohtaan tahansa. Tällä samalla levyllä olemme tehneet useamman peltikaton. Nopea ja tuvallinen käyttää. Jotta osuin kaikilla ruuveilla kattotuoleihin, tein mittaa apuna käyttäen suorat viivat wisa-vaneriin.

Kastellin toimituksen mukana tuli bitumiliima. Rehellisesti sanottuna en ole ikinä käyttänyt kyseistä tököttiä. Käytin kyseistä myrkkyä käytännössä huovan "aluskatteena". Sain heti levyn pinnan solut "suljettua", näin levy ei pääse imemään vettä ylhäältä päin. Huovan kiinnitys on näin hiukan helpompaa kuin pelkkään levyyn. Normaalisti tässä käytetään praimeria joka on nimen omaan huovan hitsaamiseen tarkoitettu. Pelasin kuitenkin varmaan päälle ja haluan että katolla on veden pitäviä pintoja aina vähintään kaksi kappaletta. Ja koska katokseen oli suunniteltu vain huopa, tein liimamassasta "aluskatteen". 

Koska bitumiliimamassa ei ole tähän käyttötarkoitukseen suunniteltu, oli sen levitys todella työlästä. Levitin ylimääräisellä lastalla 1-3 mm kerroksen koko katoksen läpi.

Tämä oli muuten niin kovaa myrkkyä, etten enää koske vastaaviin aineisiin. Mieluummin hitsaan huovan perinteisellä tavalla, vähemmän myrkkyjä yms... Meinaan kun sain katoksen "aluskatteen" valmiiksi alkoi uskomaton päänsärky ja heikko- sekä huonovointinen olo. Vaikka pidin taukoja levityksen aikana. Ajoin suoraan kotiin ja tarkoitus oli levätä vain hetki. No, heräsin vasta aamulla ja olo oli kuin hirveässä krapulassa. No sainpahan tehtyä katoksesta vesivtiiviin. Katos meinaan joutui odottamaan tässä vaiheessa kuukauden päivät, jolloin sää oli ulkona sen verran hyvä ja oli aikaa asentaa pinnoite aluskatteen päälle.

Kattopellit asennettu reunoihin ja tiivistetty liimamassalla. Kuten tarkkasilmäiset huomaa, kuvassa kaikki muut pellit ovat mustia paitsi kuvan etuosassa oleva. Kyseessä on harmaa classic katon räystäspelti, joka saadaan taivutettua kattokourun sisään. Näin pienemmätkin tipat menevät oikeaan osoitteeseen, eli kaupungin hulevesiverkostoon. Värisävyeroa ei huomaa alhaalta, ellei asiaa tiedä. Kuitenkin valitsen käytännöllisemmän osan mieluummin kuin kauniimman. Eli yksi normaali musta reunapelti meni metallinkierrätykseen sellaisenaan. Kiinnitin pellit hupanauloilla, jotta ne pysyisivät paikallaan kunnes bitumiliima on kovettunut.  Piti vain huomioida naulauksen paikat, jotta ne ei tulisi alhaalta läpi, vaan jäisi nätisti kattotuolien kohdalle.

Lähikuva Ruukki Classic räystäspellistä.

Olin jo ehtinyt antaa kaikki Kastellilta tulleet, ylimääräisiksi jääneet puut muille polttopuiksi. En tosin muistanyt ottaa kasasta kulmarimoja talteen itselleni, joten askartelin ne kakkoskakkosesta. Moottorisaha käteen ja sahaamaan.

Tämä kulmarima on siitä syystä kun huovalla ei saa ikinä tehdä 90 asteen käännöksiä vaa'asta ylöspäin. Terävä kulma ei tule kestämään rasitusta ja vesi saattaa jumahtaa siihen. Sen takia pitää aina asentaa kolmiorima tai vastaava. Anturoitakaan ei saa jättää talon ulkopuolta ilman viistettä samasta syystä, ettei vesi jää rakenteisiin. Lisäksi huopa on merkittävästi helpompi kiinnittäää seinään hitsaamalla.

Huopa lämmitettin lähes sulamispisteeseen ja painettiin tukevasti seinään paksuilla hanskoilla ja ylimääräisellä lastalla. Varmasti pysyy tiiviinä. Huopaa nostettiin 20 cm ylöspäin siten, että se juuri ja juuri peittyy reunapellin alapuolelle.

Vaikka huopa on "itsestään liimautuvaa" ei se reilun viiden asteen lämpötilassa paljon itsestään kiinnity. Käytin siis tohoa apuna tiiviin ja hyvän liitoksen tekemiseen. Sain samalla kiinnitettyä huovan koko matkalta alustaansa lämpöä apuna käyttäen. 

Enää puuttuu yksi huopakaistale katon yläosasta niin huopahommat on ohi. Bitumin asennukseen suosittelen AINA tilaamaan ammattilaisen töihin kenellä löytyy tarpeelliset tulityökortit työhön. Ja kokemusta työstä, jotta työnjälki olisi vähintääkin kelvollista. Meinaan näissä hommissa mökki kun tahtoo herkästä palaa, niin on kiva jos vakuutukset ovat kunnossa. Vakuutus ei korvaa mitään, mikäli kyseisellä työntekijällä ei ole tarpeellisia kortteja ja koulutusta. Tästä syystä en hirveän tarkasti uskalla kirjoittaa huovan hitsaamisesta, ettei kukaan hullu menisi harjoittelemaan projektia omalle katolle. Rakennustyövaiheista tulipalojen aiheuttaja suurimmassa osassa tapauksia on bitumityöt. Sammutuskalusto oli kuitenkin lakisääteisen lähellä, kuten kuuluukin näissä töissä aina olla. 

Apunani tässä työvaiheessa oli työharjoittelija Sakari. Opetin tässä miten mitoituksessa ei aina tarvitse käyttää kynää ja lineaaria suoran viivan aikaansaamiseksi. Pintahuovan "väärälle" puolelle kun jää helposti jälkiä. Otetaan mittaan oikea etäisyys, pidetään sormilla mittaa merkattavan materiaalin reunassa ja vedetään mittaa koko materiaalin läpi samalla mitan päätä terävästi painaen. Näin saa suoran viivan koko huovan matkalle ja leikkaaminen onnistuu mattopuukolla viivaa pitkin.

Hyvin istuu paikalleen.

Reunatkin saadaan nätisti suoraan pellin reunaan. Hitsasin huovan joka puolelta vähintään 10 cm alueelta peltiin kiinni. Näin huovan alle ei vahingossakaan pitäisi päästä vettä.

Pelti paikalleen "itsareilla" eli itseporautuvilla ruuveilla. Jokaiseen reunaan ja ruuvin kiinnityskohdan ympärille laitettin sikamassaa tiivisteeksi reilulla kädellä. Myös koko huovan yläreuna tiivistettiin sikamassalla. Lisäksi massaa laitettiin koko pellin yläreunan matkalta, jolla saatiin tarpeeksi tiivis liitos seinän ja huovan väliin. Mikäli pellin taakse pääsisi vettä on sen alapuolella vielä huopa tiivistettynä, joka ohjaa vedet pois katolta.

Pellin alapää on "auki". Mikäli jostain kumman syystä pellin taakse pääsisi vettä, se pääsee kuivumaan eikä rakenteille synny vahinkoa.

Valmis katos. Vielä pitäisi keksiä mitä tehdään tuon sinkkisen rangan kanssa. Omaan silmään se häiritsee todella pahasti... Asensin paneelia länsipuolen osuudelle, muihin ei  saa asennettua paneelia kiinni tukevasti. Wisa-vaneria jäi yli, pitää katsoa josko siitä askartelisi palaset ulkoreunoille. Tosin sisäpuolelta kaikki näkyy silti. Yksi mahdollisuus on maalata sinkkinen runko vaikka parin vuoden välein. Koska sinkin päällä ei tahdo mikään maali pysyä kunnolla, tosin meillä kun katos on pohjoisseinällä voisi se kestää hiukan paremmin. Tämmösiset pienet yksityskohdat kun häiritsee ainakin itseäni suunnattomasti. No yritän keksiä jotain hyvää ratkaisua, joka olisi mahdollisimmaan pitkäkestoinen ja käytännöllinen. Hyviä ideoita otetaan siis vastaan.

Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt kun huopa on katoksen kattomateriaalina, tulevaisuudessa on mahdollisuus kiinnittää siihen suoraan peltikatto. Mikäli siis jostain löytyy oikean sävyistä, ylimääräistä palaa. Ei siinä että huovassa olisi mitään vikaa, mutta pelti on kuitenkin helpompi pitää puhtaana ja lumi liikkuisi paremmin pois katoksen päältä.

Mikko