keskiviikko 30. elokuuta 2017

Peltiä, smyygejä ja paloluukkuja



Pellit


Mittasin ikkunoiden peltien koot ja kävin tilaamassa ne paikan päällä Tuusulan Peltikeskuskessa. Ainakin omien tietojen mukaan kyseinen peltipaja on lähin. Tässä kohtaa on helppo tukea lähipalveluita. Tilaus ja nouto onnistuu helposti, sekä mahdolliset ongelmatapaukset selviää suomen kielellä ja nopeasti. Katselin ikkunapeltejä myös netistä ja hinnat olivat samoissa, joissan nettikaupoissa jopa kalliimpia kun suoraan peltipajalta. Ikkunapellit tulivat RR23 sävyisestä pellistä, ovien pellit tulivat alumiinista niin kutsutulla "riisinjyvä" kuviolla. Kuvioinnin ansiosta ne eivät ole liukkaat edes talvella.

Normaalikokoisen omakotitalon ikkuna- ja ovipeltien hinnat vaihtelevat 300-500 euron välillä. Nämä ovat pelkkien materiaalien hinnat, asennus maksaa tietenkin erikseen. Meille tuli lisähintaa päätynostojen taittelusta (pari euroa per taitos). Totesin, että ammattilainen saa taittaa pellit kerralla kuntoon. Jos olisin itse tyrinyt yhdenkin taitoksen, olisin joutunut tilaamaan uudestaan kokonaisen ikkunapellin. Siihen nähden siis lisähinta on pieni. Meille  tuli 40 euroa lisähintaa koko talon taitoksista. Tällä hinnalla olisin saanut peltisakset ostettua, mutta yhdenkin mennessä pieleen olisi homma mennyt tappiolle saman verran. Ammattiylpeyttä on myös mielestäni se, että osaa myöntää hommat jotka eivät kuulu omiin vahvuusalueisiin. Tästä olen jo puhunut aiemmin...

Kuvassa ylempi pelti on riisinjyvä kuviolla. Alemman pellin kuvion nimeä en meinaa muistaa millään.

Sain peltipajalla myös hullun idean keittiön välitilaan... Keittiön välitiloja tehdään useimmiten laatasta, nykyään myös lasi on tullut muotiin. Itse suosin välitilan materiaaliksi kaikkea muuta paitsi laattaa, nimittäin laattasaumat imee todella hyvin kaiken ketsupista lähtien. Mikäli siis mahdollista, mieti hetki ennen kuin päätät asentaa laatat keittiön välitilaasi. Olen kuullut jonkun tehneen välitilan pellistä. Pelti olisi materiaalina yhtä hyvä kuin lasi; yhtenäinen ilman saumoja ja erittäin helppo pitää puhtaana. Tuusulan Peltikeskuksessa oli näytillä kaksi erilaista rullaa, kuulemma värit pysyy yhtä hyvin kuin normaalissakin pellissä. Sisätiloissa vielä paremmin, koska UV-valo ei pääse vaikuttamaan peltiin. Peltiä pystyy käyttämään lähes mihin tahansa. Vain mielikuvitus on rajana. Pitää katsoa mitä kehitellään keittiön välitilaan.

Tämä kuviopelti voisi sopia hyvin keittiön välitilaan.
Toinen liikkessä ollut väri sopisi hyvin vaikka skapparin kesämökin katoksi ja rohkeaksi elementiksi keittiönvälitiloihin.

Hain valmistuneet ikkunapellit parin päivän päästä ja asensin ne paikalleen. Asennuksesta ei tullut otettua pahemmin kuvia, koska asennus sujui niin vauhdikkaasti. Ikkunat kiinnitetään omilla itsariruuveillaan, näihin ei esiporauksia tarvita. Ovien kynnyspelteihin porasin reiän metalliterällä (4,5mm) ja löin perään pellin paikalleen naulalla.

Neliön muotoiset ikkunapeltien "itsariruuvit", kuvassa näkyy myös harvinainen neliskanttinen kärki. Näitä ei löydy ihan joka kaupasta.

Ikkunapellit kiinnitetään ikkunan alareunaan, niin kutsuttuun myrskypeltiin. Pelti menee reilun sentin verran ikkunan "alle". Ikkunan alareunassa oli meidän tapauksessa kaksi koloa, joista sisimmäiseen pelti aina kiinnitetään.

Ikkunapellit vain asetettiin koloon ja ikkunan puolelle jäävä pelti nostetaan ikkunan "sisimmäiseen" koloon. Näin ikkunasta mahdollisesti valuva vesi tulee pellin päälle eikä pääse rakenteisiin.  Ikkunapeltiä ei kiinnitetä muualta kuin ikkunan alareunasta. Kiinnitin ikkunapellit noin 20-30 cm välein.
Ovipeltien alapuoli pitää tukea hyvin koko matkalta. Itse toteutin sen elementtilapuilla. Nämä kestävät useamman tuhat kiloa, eli pitäisi helposti kestää painavampikin työmies.
Ovipelti hollillaan. Useamman kokeilun jälkeen sai oikean määrän elementin asennuslappuja alle. Pääasia, että kaato on reilusti ovelta poispäin ja pelti ei notku mistään kohtaa.

Kiinnitin ovipellit runkoon käsin naulaamalla. Porasin aluksi peltiin 4,5 mm reiät ja perään 90x3,1mm naulat. Taas isompi reikä kun kiinnike, pelti kuitenkin elää huomattavan paljon.

Onneksi tämä ikkunapelti meni rikki ennen rappausta, eikä sen jälkeen. Koska nyt sen vaihtaminen on vielä helppoa. Myrskyssä oli jokin telineen osa kaatunut ha murjonut ikkunalistan. Onni onnettomuudessa, ettei osunut ikkunaan. Ei olisi kannattanyt jättää telineen osia seinää vasten edellisenä iltana. No, onneksi sain Tuusulan peltikeskukselta uuden samana päivänä ja smyygien tekeminen jatkui.


Smyygi lautojen osto ja maalaus


Onneksi sopivan kokoista smyygilautaa löytyi lähirautakaupasta, eli K-Rauta 75 auttoi taas pulassa. Mikäli "smyygi" on sanana tuntematon, se tarkoittaa siis ikkunan pieliä. Smyygilaudaksi laitoin 22x150mm sahatavara lautaa. Toisella puolen lautoja sahauskoneiston rattaat olivat selvästi liikuttaneet puuta, joten tietenkin se puoli asennettiin piiloon. Harvasta kaupasta löytyy hyllystä näin leveää lautaa. Lauta on siksi leveämpää mitä taloissa normaalisti, koska Kuningaspaneelialueelle tulee vain puusmyygit ja loput rapataan. Koska paneelin paksuus on 42 mm ja ikkunat on asennettu talon kyproc-pintaan, paneelin ulkopinnan ja ikkunan pielen etäisyys on aina smyygilautojen leveys. Ja koska kaikki ovet ja ikkunat ovat ulkoapäin katsottaessa samassa linjassa, smyygilaudat pystyy mittaamaan yhden ikkuna-aukon syvyyden perusteella. Mikäli kaupan hyllystö ei löydy sopivan kokoista lautaa, sahataan yleensä paikan päällä oikean kokoiset sirkkeliä apuna käyttäen. Pääsin maalaamaan kaikki laudat kertaalleen ennen asennusta. Maalina käytin samaa mitä Kuningaspaneeleissa; eli Valtti Color HR 2, sävynä TVT5154.

Smyygilauat maalattiin samalla maalilla kuin Kuningaspaneelit.


Smyygilautojen asennus


Asensimme syygilaudat kehikkotyylillä Eliaksen kanssa. Eli maassa ammutaan smyygit valmiiksi kiinni toisiinsa ja nostetaan pakettina paikalleen. Tämä tyyli on nopeampi, kuin jokaisen palan erikseen paikalleen ampuminen. Tämä on myös kestävämpi vahtoehto, koska laudat saadaan kiinnitettyä hyvin toisiinsa. Ensikertalainenkin voi kokeilla kyseisellä tyylillä toteuttaa smyygilautoja, suosittelen kuitenkin asentamaan jokaisen laudan erikseen. Koska mitoitus pitää onnistua todella hyvin jota kehikon tekee maassa valmiiksi. Mikäli ikkuna smyygit tehdään puusta tulee aina peltiin jättää vähintään 5mm väliä, jotta sade vesi ei mädätä lautaa. Mikäli smyygit rapataan voi rappauksen halutessaan rapata kiinni peltiin. Koska muutama sadevesitippa ei paljon rappaukselle tee tuhoja, tietenkin rakenteellisesti kestävämpi mikäli on muutaman millin rako. Ulkonäkö asettuu tässä kohtaa monella etusijalle, puun kanssa kompromissia ei voi kuitenkaan tehdä. Ikkuna peltin taitokset jätetään aina smyygilaudan alle, näin saadaan viimeistellympi lopputulos.


Ensimmäinen smyygikehikko nostettu hollilleen.
Ikkunan ja oven välinen peitepeltilevy asennettu. Isoista ikkunoista toisen kehikko paikoillaan ja toinen nostovalmiina.
Isojen ikkunoiden smyygit valmiina.
Länsipuolen smyygit valmiina, ikkunat sai kivasti "syvyyttä".
Rapattavat ikkunan pielet tehtiin paikan päällä normaalilla rappauslevyn asenuksella. Tosin rappauslevyjä joutui asentamaan kaksi päällekäin, jotta ikkunan uretaaniraon sai piiloon.

Tein myös kulkuluukun villatilaan samalla kun asensimme viimeisiä rappauslevyn palasia. Tässä kohtaa myönnän rehellisesti tapahtuneen suunnittelukämmin. Kulkuluukku tulee seuraavaan taloon keskelle kattoa, harjan kohdalle läpi pellistä. Koska näin pienestä aukosta on todella v-mäistä ryömiä talon sisälle asentamaan IV-putkia. Myöskin mahdollisten jälkitarkastelujen tekeminen päätyreiästä on hankalampaa kuin katolla olevasta luukusta. Pellissä olevasta luukusta saa kaiken lisäksi aina tiiviimmän verrattuna seinässä olevaan. Sekä se monille eniten merkkaava ja itseäkin todella paljon häiritsevä, eli ulkonäkö. Onhan nyt seinässä oleva paloluukku melko ruman näköinen, toteuttaisipa sen miten tahansa... No, asensin sen siis itse talon eteläseinälle, josta se näkyy vähiten joka päiväisessä käytössä. Itäpuoli ei tullut kysymykseen, koska se on liian matala. Vaihtoehdot olivat siis länsiseinä sekä etelä- ja pohjoisseinän länsipuolen reunat. Näissä kohdissa siis korkeus riittää luukun tekoon puhallusvillan ja kattotuolien puolesta. No virheistä oppii ja ensi kerralla muistaa. 

Paloluukku on sinänsä nimenä todella huono. Palomiehet eivät nimittäin käytä ikinä koko luukkua. Mikäli heidän pitää mennä katolle, he tekevät sen yläkautta omien työkalujensa avulla. Olen päässyt kerran paikan päälle katsomaan kuinka nopeaan palomiehet vetivät yhden päiväkodin katon auki. Heidän piti päästä käsiksi kattorakenteissa olevaan paloon ja sammuttamaan sitä. Paloluukku on muutenkin yleensä niin pieni ja ahdas, ettei sinne mahtuisi palomies varusteineen.


Aukon koot merkitty (50cm leveä ja 70 cm korkea).

Aukko leikattuna. Tämä oli paras kohta kulkua ajatellen, koska siinä kohtaa kattotuoli on vähiten edessä. Ainoa parempi puoli olisi ollut länteen, tosin talon "paraati" puolelle en suostuisi kirveelläkään tekemään tämmöistä rumaa luukkua.
Laudat kiinni ja luukku kiinnitetään niihin paikalleen. Saranoita en halunnut asentaa, koska luukun reunat olisivat jääneet vielä isommiksi.  Sinne mennään kuitenkin vielä rakennusvaiheessa muutaman kerran, jonka jälkeen luukkua ei tarvita avata kun vasta joskus tulevaisuudessa, esimerkiksi myyntitilanteessa, jos uusi omistaja tahtoisi sinne kurkata. 

Luukku asennettuna takaisin paikalleen. Käytin luukun tekemiseen leikkaamaani levyä, jonka taakse asensin työmaaltani ylijääneen Doka-levynpalasen. Sen leveys (50 cm ja paksuus 2 cm) sopi siis tähän projektiin paremmin kuin hyvin.

Nyt on taas saatu taisteltua yksi blogipäivitys kasaan. Kirjoittamiselle tuntuu jäävän aivan liian vähän aikaa, koska töitä on tällä hetkellä enemmän kun laki sallii. Pahoittelut siitä. Kiire ei näyttäisi helpottavan vielä ainakaan pariin kuukauteen.  Puuhaa on enemmän kuin käsipareja tekemässä niitä, onneksi muutama luottoystävä on ollut apuna tontilla. Heidän apu on kyllä ollut korvaamatonta. Yritän kuitenkin pitää blogin suht ajan tasalla ja julkaista vähintään kerran viikossa. Mikäli jollain lukijalla löytyy ylimääräistä aikaa vuorokaudesta ja motivaatiota, löytyy tontiltamme aina puuhaa. Heh.


Mikko

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Kuningaspaneeli ja rappauslevyt, osa 2


Rappauslevyt


Aluksi en ollut varma asennanko rappauslevyt itse vai annanko rappareiden tehdä sen. Mietin myös antaako rappausyritykset takuuta, jos asennan levyt itse. Mietin myös mitkä levyistä on hyviä ja mitä kannattaa käyttää. Siispä puhelin kouraan ja soittelemaan yrityksiä läpi. Ensimmäisen hinnan saatuani rappauslevyjen asennuksesta ja rappauksesta, meinasin rehellisesti sanottuna pyörtyä. 26 000 euroa!! Pelästyin aika lailla, että näinkö ketuilleen olen budjetoinut rappauksen kustannukset. Ja tietenkin jokaisen rappausliikkeen käyttämä levy on aina markkinoiden parhaimmistoa. Eli tismalleen sama tilanne kuin talopakettikauppiailla ja myyjillä yleensäkin. Pyysin heitä kuitenkin luettelemaan muutaman eri rappauslevyn, josta sitten itse hintoja vertaillen valitsen haluamani. Naapurini lähes kaikissa taloissa oli käytetty Aquapanelia ja muutama rappausfirma myös mainitsi sen. Enemmän kehuja tuli kuitenkin Cembrit PermaBase-rappauslevyistä. Hintoja vertaillessa huomasin Cembritin olevan pykälää Aquapanelia kalliimpaa. Hinta erot eivät olleet suuret ja päädyin Cembritin levyihin. Sain myös selville hyvin tärkeän asian, eli sen, että takuut ovat voimassa vaikka itse asentaisikin. He kuulemma huomauttavat, jos jossain kohtaa on vikaa. Eivätkä aloita rappausta ennen kuin viat on korjattu. Eli näitä uskaltaa siis asentaa kuka tahansa.

Tilasin kaikki rappauslevyt Hartmanin kautta. Tilasin rappauslevyä 200m² ja 3 000 Cembrit rappauslevyn kiinnitysruuvia puurungolle (näitä saa myös metallirungolle). Tilaamieni rappauslevyjen koko on 12,5mmx900mmx1800mm.

Rappauslevy ja paneeli asennetaan samalla tavalla tuuletusrimojen päälle. Ilma kiertää molemmissa takana ja on täten tuulettuva rakenne. Rakenteeltaan rappauslevy on aivan yhtä kestävä ja pitkäikäinen kun perinteinen harkkoseinän rappaus. Sanotaanko, että rappauksen tarttuminen rappauslevyyn on jopa parempaa siinä olevan lasikuituverkon ja todella karhean pinnan ansiosta. Pinta meinaan on hyvin samankaltainen K40 hiomapaperin kanssa, eli tätä on pakko käsitellä hanskojen kanssa. Nimittäin sormennahat kuluvat jo muutaman rappauslevyn käsittelyn jälkeen... 

Cembrit rappauslevyjen asennukseen käytetiin niille tehtyjä rosteriruuveja. Tuo A2-.merkintä kertoo ruuvin olevan rosteria, eli niitä saa käyttää sekä sisällä että ulkona.

Cembrit PermaBase rappauslevyt tulivat Hartman rautakaupan kautta. Tilasin levyjä 200m².
Jokaisessa rappauslevyssä on kyseinen tarra. Ainakin tarran mukaan levyt ovat tulleet ison lammikon yli.

Levyn asennusohjeissa on yksi merkittävä käsky, nimittäin levyjen kulmat eivät saa olla samassa kohtaa. Maksimissaan kolme kulmaa saa olla yhdessä. Tämmöinen tilanne voi tulla vain ikkunan tai ovenpielessä. Eli levyt pitää asentaa limiin 60 cm, mikä oli asennusohjeissa koolausjakona. Sekä kiinnitys ruuveilla oli ohjeiden mukaan 15 cm välein. Jos joku ihmettelee tässä välissä miksi puhun asennusohjeista, niin tämä on esimmäinen kerta kun asennan itse rappauslevyä. Kun tätä asiaa ei ole kukaan työmaalla opettanut, on opiskeltava itse. Suurin osa opeistani on työmaalta itseäni vanhemmilta ammattimiehiltä. Ne on opittu niin sanotusti perinteisellä tavalla, eli apparin hommista aloittaen. Työmaalla oppii aivan älyttömästi asioita ja saa vinkkejä eri työvaiheisiin, jos vain pitää silmät ja korvat auki. Sekä kysyy rohkeasti, jos jokin asia on uutta tai ei tiedä miten joku toimii. Sanonta "Työmaalla voidaan opettaa kaikki muu paitsi motivaatio", pitää kyllä paikkansa paremmin kuin hyvin. Olen opettanut itsekin monia aloittelevia timpureita ja harjoittelijoita. Valitettavasti motivoituneita ihmisiä näkee rakennusalalla vuosi vuodelta vähemmän.

Mutta takaisin itse asiaan. Rappauslevyt asennettiin järjestyksessä länsi-, pohjois-, etelä- ja itäseinä viimeisenä.

Ensimmäiset rappauslevyt kiinnitettynä paikalleen.

Laitoimme rappauslevyt suosiolla kokonaisena paneeleiden kohdalta, jotta leikattavaa tulisi vähemmän.
Länsipuoli valmiina ja eteläreuna työn alla.

Pohjoisseinälle siirryttäessä jouduimme käyttämään niin sanottua "köyhän miehen räpsyä". Emme löytäneet räpsyjä mistään, vaikka omistan niitäkin useamman. Köyhän miehen räpsyyn tarvitaan lanka ja paukkumaalia (spraymaalia). Lanka vain vedetään kireälle oikeaan korkoon ja pyyhkäistään paukkupullolla langan yli yhdellä vedolla. Näin seinään jää maalamaton kohta langan taakse.

Tässä vielä lähikuva köyhän miehen räpsy-ideasta. Hätä keinot keksii. Tätä on joskus joutunut käyttämään palkkatöissäkin, kun on ollut kova kiire ja räpsyt on olleet lainassa tai rikki.

Pohjoispuoli valmiina. Levytämme tuon viimeisen kohdan umpeen vasta, kun Kastelli on toimittanut oikean katoskehikon. Sitten saamme asennettua rappauslevyt nätisti metallikehikon ympäri.

Eteläpuoli lähes valmiina.

Kaikki muut seinät valmiina, itäpuolta lukuunottamatta. Tästä kuvasta näkee hyvin telineiden todellisen hyödyn. Yläpuoleisessa kuvassa telineet ovat käytössä ja tässä kuvassa purettuna. Tässä siis näkee, kuinka vähän ne vievät oikeasti tilaa.

Talon itäpuolen koolaus valmiina. Nyt vaan asentamaan levyjä. Sain telineiden kannossa apua ja avun ansiosta telineet saatiin kannettua ja pysytettyä alle puolessa tunnissa. Nimittän "moottoripyörälähettimme" Toni tuli moikkaamaan ja hommiin. Aina on olemassa se riski tontille saapuessa, että saattaa joutua töihin. Heh.

Itäpuolen levytys meni todella vauhdilla Ollin ja Eliaksen avustuksella. Elias sahasi ja ojenteli levyjä ja me Ollin kanssa sitten telineillä ruuvattiin kilpaa levyjä kiinni. 

Takaseinän kohdalla tehtiin semmoinen "temppu", että levytettiin ikkunoiden yläosat läpi. Sahasimme ne paikallaan oikeaan kokoon. Sahaus onnistui erityisen helposti, kun mitoituksen tekee hyvin ja pystysuunnassa ikkunan reunaan on asennettu laudat. Kun terä on säädetty tarpeeksi pitkälle käsisirkkelissä, on hankalaa sivusta päin edes yrittää leikata lautaa. Lauta toimii silloin ikään kuin ohjurina. En sitten tajunnut ottaa ollenkaan kuvaa seinästä kun aukot saatiin leikattua valmiiksi.

Karkeasti ajateltuna rappauslevyn asennus muistuttaa hyvinkin paljon panelointia. Oikeastaan erona on se, että ainoat tarkat kohdat asennuksessa on ylä- ja alareunojen kanssa. Rappaamalla ei kuitenkaan saada korjattua hammastusta levyjen reunassa, eikä ovi- ja ikkuna-aukkojen päälle saa tulla rappauslevjä ollenkaan. Käytännössä muuten kaikki raot ja kolot mitä rappaslevyjen väliin jää, täytetään rapatessa. Lisäksi kaikki saumat verkotetaan yli, joten turhaan hifistelyyn ei siis kannata käyttää aikaa tässä vaiheessa.  Kuitenkin asennus on niin helppoa, että siihen pystyvät kaikki kenellä passi pysyy vähänkin kädessä. Ennemmin uskallan suositella amatöörille rappauslevyn asennusta kuin panelointia.

Nyt kun rappauslevyt on paikallaan, ainoa hidaste on ikkunapellit. Koska vasta ikkunapeltien jälkeen pääsee asentamaan smyygilaudat. Näistä lisää myöhemmin.


Räystäät maaliin


Kerrankin tämä muistetiin tehdä oikeana ajankohtana. Ei meinaan ole vain kerran tai kaksi kertaa käynyt telineiden purun jälkeen mielessä, että mites ne räystäät... No, olin hakenut jälleen tarpeeksi ajoissa rautakaupasta maalia, joka sopi tähän käyttötarkoitukseen. Maaliksi ammattilaiset suosittelivat Aitamaalia, joka pysyy paremmin puhtaana. Se sisältää jotain aineita, mitkä estävät lian tarttumisen maaliin. Maali sisältää myös kaikenmaailman homeenestoaineita. Ja kaikkein paras ominaisuus ylöspäin maalatessa; maali oli varmasti paksuinta maalia, mitä olen ikinä käyttänyt. Joten vaatteet eivät olleet aivan valkoiset maalausten jälkeen. Voin siis suositella muillekin aitamaalia. Ostin yhdeksän litran maaliämpärin ja se riitti täydellisesti talon räystäisiin. Harmi, ettei maalia jäänyt tippaakaan pääoven eteen tulevaa katosta varten. No siihen pitää ostaa lisää. Yhdeksän litran maalikannua on hankala pitää tikkailla räystään nokassa. Onneksi Elias sai huippuidean! Hän muokkasi muovisesta vesikanisterista maaliastian. Yritin meinaan hakea K-Raudasra tyhjiä maalipönttöjä, mutta pienin tyhjänä oleva oli yhdeksän litrainen. Elias taiteili viiden litran vesikanisterista täydellisen tähän tarkoitukseen. Tyhjiä vesitonkkia kun tontilla riittää.

Juomakannuissa oli valmiiksi sopiva kahva.

Purkkiin oli helppo lisätä maalia tarvittava määrä. Lisäksi useampi kannu oli muutenkin menossa roskiin, joten lisäkustannuksia ei tästä tullut yhtään. 
Räystäät maalattiin ennen rappauslevyjen asennusta. Rappauslevyjen pinnat tuntui niin kuivilta, että maali olisi varmaan imeytynyt hyvin rakenteeseen. Ei haluttu ottaa sitä riskiä, että myöhemmin rappauksessa näkyisi laikkuja meidän amatööri maalaustöiden jäljiltä. Muutaman kerran toisillemme kettuiltiin siitä, että räystästä sitä pitää maalata eikä itseään. On meinaan sotkuista hommaa maalata ylöspäin.
Tässä tuli kohta, jossa työjärjestyksemme oli aivan päin prinkkalaa. Sahasin koolingista palan, jolla pellin sai väliaikaisesti taipumaan maalauksen edestä. Kuitenkin vain niin pienen, ettei se väännä peltiä pysyvästi mutkalle. Puupalanen nopeutti maalaamista huomattavasti, eipä tarvinnut hirveästi varoa peltiä ja koko lauta pellin alta saatiin maalattua. 

Maalaamaton räystäs. Paneeleissa ja poikosissa oli valmis pohjamaali, joten kerta maalaus paksulla aitamaalilla riittää.

Maalit pinnassa ja kerta maalaus riitti. Maalatessa tuli kirottua sitä, miksen maalannut näitä ennen kuin tein räystäät.

Itäpuolen räystääseen saatiin onneksi Olli maalausavuksi. Pitäähän sitä koulupojalle saada vaihtelua hommiin. Heh.

Tekstin järjestys oli ehkä vähän hassu, koska maalasimme räystäät ennen rappauslevyjen asennusta. Ja siinä oli myös tarkoitus, eli suojaamista ei tarvitse näin ollen harrastaa. Rappauslevy on kuitenkin "kuivan" oloista, joten se varmasti imee väriä maalista. Vältettiin siis se riski maalaamalla räystäät etukäteen. Ehkäpä tämä hullunkurinen tekstijärjestys jää paremmin mieleen.


Mikko

maanantai 21. elokuuta 2017

Kuningaspaneeli ja rappauslevyt, osa 1


Betoni saa kuivua rauhassa talon sisällä ja nyt on oikea aika keskittyä talon ulkopuolen kuntoonlaittoon. Eli siis kuningaspeneeleiden ja rappauslevyjen vuoro.

Jo heti alussa kävi selväksi, ettei piirustuksissa oltu huomioitu kuningaspaneelin paksuutta (42 mm). Jouduin siis ratkaisemaan tämän itse. Kerron aluksi ongelman teille muillekin, eli ilmarakoa oli piirretty 50 mm (25 mm lauta vaakaan ja pystyyn k600 jaolla). Tämän päälle tulee rappauslevyt ja kuningaspaneelit. No, rappauslevy on 12,5 mm paksua ja se kuningaspaneeli, niin kuin jo mainitsin, 42 mm. Eli piirustusten mukaan tehtynä paneelit olisivat jääneet 29,5 mm rappauksen ulkopuolelle. Lopputulos olisi näyttänyt amatöörimäiseltä, enkä olisi itse kestänyt katsella sitä.

Korjasin ongelman asentamalla seiniin, johon paneeli tulevat (länsi- ja pohjoispuolen seinät) rappauslevyjen alapuolelle ilmarakoa 75 mm ja paneelin normaalin 50 mm ilmaraon. 75 mm ilmaraon toteutin laittamalla seinään 25 mm laudan vaakaan (piirustusten mukaan) ja pystyyn laitoin 50x100mm koolingin. Eli seinän paksuus kasvoi hieman ja nyt päästiin 4,5 mm päähän rappauslevyn ja paneelin liitoksessa. Nyt paneelit ei pistä niin pahasti silmään ja istuvat talon muotoon paremmin. Seiniin tuleva rappaus tasoittaa eron lähes olemattomiin. Pystyy siis itsekin ihailemaan seiniä jälkeenpäin.

Jotenkin rakastan tätä itselle rakentamista niin paljon, ettei sitä enää haluaisi edes mennä takaisin palkkatöihin. Jos tontilla tulee joku ongelma tai mitä tahansa, minä päätän itse miten asia ratkaistaan. Tarvittaessa voin käyttää pomoani (meidän vastaava mestari) apuna suunnittelussa. Ongelmatilanteet ratkaistaan muutamassa minuutissa ja työt jatkuvat. Isommilla työmailla, mikäli havaitsen piirustuksissa virheen, ehdotan niihin muutosta. Aluksi asia menee vastaavan kautta arkkitehdille. Arkkitehti puolestaan selvittää asiaa päivistä viikkoon, kunnes käsky käy, että saan ratkaista ongelman ehdottamallani tavalla. Pahimmillaan olemme joutuneet istumaan kopissa viikon, kunnes saimme jatkaa töitä. Tai jos ollaan tehty omakotitaloa jollekin, saattaa joka käänteessä tulla muutoksia asiakkaan toimesta. "Näin yhdessä blogissa tällä tavalla tehdyn seinän. Tehkää mullekin tämmönen ja ainiin, tällänenkin ois kiva." Voi sitä muutosten määrää ja pohtimista miten asiakas haluaa minkäkin tehtävän... No ei siinä, on niitä toisenlaisiakin asiakkaita ollut. Ketkä on vaan todenneet kysymyksiin tyylillä: "Sinä se ammattilainen olet, minä vain maksan."

Ne, jotka ovat lukeneet blogiamme alusta asti tietävät, että Kuningaspaneeli-idea tuli projektiimme työkeikaltani Lohjalla. Teimme Metsä Woodille laajennusosan pulpettikattoa. Tekstin voi käydä lukemassa täältä. Mainoslauseeksi paneelille toimisi hyvin: "Tämä paneeli kestää pidempään kuin talosi!"


Tuuletusrako


Rapatun talon tuuletusrako on käytännössä identtinen paneelilla verhoillun talon kanssa. Ainoa ero on, että kevyissä paneeliseinissä voidaan käyttää rimoja, kun taas rappauslevyille suositellaan lautaa. Itse käytän tosin molemmissa tapauksissa lautaa. Se helpottaa työskentelyä ja laudat kestävät paremmin naulauskiinnityksen rimoihin verrattuna. Verhouksen järjestys vaihtelee myöskin itselläni. Tuulensuojalevyyn tuli laudat vaakaan, koska rappauslevyjen ja paneeleiden asennussuunnan takia, piti ulommaisten olla pystyssä.

Pohjois-ja länsiseinän koolaukset valmiina.

Tärkeintä tuuletusraossa on muistaa verkottaa ala- ja yläpäät! Näin seinien sisään ei pääse (ainakaan niin helposti) hiiret ja muut pienet elukat. Verkot kannattaa siis asentaa tässä vaiheessa. Jälkeenpäin Niitä voi yrittää tunkea jälkeenpäin ala- ja mahdollisesti yläpuoleltakin, mutta silloin niistä ei koskaan saa niin tiiviitä. Olen myös kuullut ampiaisten tehneen koko seinän kokoisia pesiä, joiden poistamista varten on tarvinnut purkaa koko julkiverhous. Pienempi vaiva siis laittaa verkot alussa kunnolla! Ostin itse 15 cm leveää teräsverkkoa, jonka asensin u-muotoon alas sekä ylös. Verkko painaa "automaattisesti" rappauslevyn sisäpintaan ja näin saadaan tiivis liitos. Joissain paikoissa myydään juuri tätä varten suunniteltuja rautoja tai verkkoja. Ostamani verkko hoitaa kuitenkin ihan saman asian ja on paljon halvempi vaihtoehto.


Kuva alapuolen verkotuksesta.

Käsittääkseni rakennusmääräykset eivät verkkoa vaadi, koska edelleen näkee tänä päivänä taloja joihin ei "jyrsiäverkkoja" asenneta. Ja mikäli verkot on vain alareunassa, ei hyötyä siitä ole ollenkaan. Varmistakaa siis, että talonne tuuletusrako verkotetaan aina ylhäältä sekä alhaalta, koska vain toisen verkottaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa.


Yläpuolen verkotus, joka jää rappauslevyn alle.

Maalaus


Aluksi maalasin kaikki kuningaspaneelit ostamassani pressuteltassa. Koska talosta tulee vaalea, haluttiin vastaväriksi tummanharmaat paneelit, jotka ovat mahdollisimman lähellä värisävyä RR23. Se on myös meidän pääoven, katon ja ikkunepeltien väri. Ainut ongelma oli värin valitsemisessa se, ettei RR23 maali kuulla läpi. RR23 ja RAL 7024 vastaavat täydellisesti toisiaan. Ainakaan ihmissilmä eri erota värieroa. Myöskään RAL 7024 ei saa läpikuultavana maalina, joten otimme lähimmän läpikuultavan värisävyn mikä sopii yhteen RR23 kanssa. Maaliksi valikoitui Valtti Color HR 2, sävynä TVT5154. Sitä pystyy tarvittaessa maalaamaan kaksi tai kolme kertaa, jotta pääsemme yhtä tummaan värisävyyn. Päätimme maalata kaikki paneelit kertaalleen ennen asennusta, jotta mahdollinen eläminen ei jäisi näkyviin maalaamattomiin kohtiin. Kun kaikki on asennettu, maalaamme paneelit toiseen kertaan, jotta rosteriruuvit saavat samaa väriä päällensä. Syy siihen, miksi emme halunneet maalata paneeleita "umpeen" peittävämmällä maalilla on, että halusimme jättää Kuningaspaneelin hienot puun syyt esille ja säilyttää "puumaisuuden". Eihän kukaan muuten uskoisi, että niin leveät paneelit ovat oikeasti aitoa puuta, eivätkä esimerkiksi muovia tai vinyyliä. Jos materiaali kerta on niin kallista, miksi haluaisimme piilottaa sen näyttämään muovilta?


RR23 ja TVT5154 vierekkäin.

Ostin tontille suosiolla pressutallin, jossa voi tehdä esimerkiksi maalaustyöt ja säilyttää tarvikkeita sateelta suojassa. Pressutalleja saa halvimmillaan reilulla 100 eurolla, ne tosin kannattaa kiertää kaukaa. Niiden kankaat repeytyvät helposti jo heti kasausvaiheessa. Pressutallien pressun paino kertoo kestävyydestä lähes kaiken oleellisen. Kestävissä pressun paino on lähempänä 500g/m², halvoissa malleissa jopa alle 200g/m². Pressutallin paras etu on sen liikkuvuus ja keveys. Jos talli on edessä, voi sen siirtää helposti tai laittaa kasaan seuraavaa käyttökertaa varten. Tosin keveys on myös sen huonoin puoli, koska ilman painoja se lähtee liikkumaan kovalla tuulella. Selasin monet nettikaupat läpi ja ostin halvimman 500 g, mikä on riittävän iso omiin tarpeisiin. Vaatimuksina oli se, että tallin sisällä pystyy maalaamaan vähintään neljä metriä pitkää paneelia ja se, että tallin leveys on vähintään kaksi metriä. Halusin, että tallissa mahtuu olemaan tavaroiden lisäksi. Päädyin ostamaan pressutallin Nettivaraosa.fi-nettikaupasta, tässä linkki tuotteeseen. Tallin pituus on 5,1 metriä, leveys 2,7 metriä ja korkeus... No se oli mitä oli. Mahdun seisomaan suorassa teltan keskiosassa. Teltan korkeus vähän harmitti, eikä ulkonäkö ollut mielestäni täysin sama kuin myyntikuvassa. Kangas tosin oli paksun tuntuista ja hinta ei ollut mielestäni paha. Telttaa käytetään varmaankin kevääseen astu, jolloin alkaa autotallin rakennus. Sen jälkeen joko myymme teltan tai viemme kierrätykseen. Riippuu siitä, missä kunnossa teltta on reilun puolen vuoden käytön jälkeen. 


Teltta tuli tontille kahdessa paketissa. Oikean puolimmaisen sisällä oli pressu ja toisessa laatikossa oli kaikki tarvittavat osat. Kasausohjeista ei oikein saanut selvää, äkkiä kokeilemalla selvisi mikä osa menee mihinkin.
Runko pystyssä. Onneksi pressu jäykisti rakennetta sentään vähän.
Teltta kasattuna. Oven pressu oli näppärä, koska sen sai heitettyä katolle jemmaan. Ulkonäkö parani huomattavasti muutaman päivän jälkeen, kun pressukankaan rypyt hävisivät.
Teltan molemmissa päissä oli ilmareiät. Näin pienillä rei'illä ei ilma vaihdu edes paineistetussa tilassa... Joten otin puukon käyttöön ja leikkasin tuosta osasta noin 10cmx10cm reiän. Teltan sisällä oli heti huomattavasti mukavempi maalailla.

En väitä, että tämä pressutalli olisi paras mahdollinen markkinoilla oleva tai edes lähellä sitä. Meillä tämä teltta on ainakin toistaiseksi hoitanut työnsä erinomaisesti. Kun hintaa väliaikaisvarastolla on 315 euroa, ei voi varastolta paljoa vaatia. Eipä harmita vaikka maalia roiskuisi seiniin ja runkoputkiin. Talli on projektin edetessä vähintäänkin maksanut itsensä takaisin. Ja ennen kun joku kysyy, miksen maalaa talon sisällä, vastaus on tässä. En halua maaliroiskeita vahingossakaan betonilattialle. Ja nyt myös sisällä pääsee rakentamaan rauhassa, ilman ylimääräistä tavaraa siellä ja täällä. Säilytystilaa tarvitsee työmaalla muutenkin. Suunnittelin projektin alussa merikontin hommaamista. Sen ottaminen kaatui kuitenkin mahdollisiin siirto- ja säilytysongelmiin. Suosittelen harkitsemaan jonkun vastaavan "varaston" hommaamista tontille. 


Rakensin itselleni maalaustelineet kuormalavoista. Niitä kun on tontilla muutenkin liikaa. 

Kuvan ottohetkellä pihalla tuli vettä kuin aisaa, onneksi se ei  häirinnyt maalaustyötä. Paneelit saivat kuivua rauhassa pressuteltan suojissa.

Kuningaspaneelit


Heti tähän kärkeen tärkeä vinkki julkisivupaneeleiden asennukseen. Asennuksen tärkeimmät paneelit ovat silmien korkeudella (160-200cm). Tähän väliin ette siis asenna yhtäkään huonokuntosta paneelia! Tässä korkeudessa keskitytte tavallista enemmän saamaan paneelit suoraan ja hyvin ponttiin. Tästä alempia ja ylempiä paneeleita, kun ei pääse yhtä helposti "tarkistamaan". Esimerkiksi, jos alimmassa paneelissa on pieni halkeama tai pahan näköinen oksa keskellä paneelia, ei sitä huomaa kukaan. Mutta jos nostat paneelin silmien korkeudelle, näyttää koko seinä huonosti tehdyltä. Silmien korkeudella havaitsee myös paneleeiden vinouden helposti, eli tämä on tärkein paikka paneelituksessa missä pitää käyttää passia. Näillä vinkeillä erotat heti ammattilaisen tekemän julkisivun amatöörin räpellyksestä. Ethän sinä halua, että julkisivusi näyttää "Ville viis veen" tekeleeltä. 

Maalattujen paneeleiden asennus aloitettiin talon paraatipuolelta, eli länsipäädystä. Ensimmäiset paneelit oli nopea asentaa. Tämän jälkeen alkoi hierominen, jotta paneelista saadaan kaiverrettua oikean kokoinen aukko ikkunoille. Käsisirkkeli ja käsisaha oli tässä loistavat työkalut, pistosaha on huomattavasti epätarkempi näin pitkiin työstöihin. Monelle pistosahalle paneelin paksuus (42 mm) on vähän turhan paljon, koska pistosahan heiluria ei voi käyttää, ettei paneeliin tule repeämiä. Kaikki työstöt kun jää kuitenkin näkyviin. Jos joku miettii mihin käsisahaa tarvitaan tässä työvaiheessa, niin vastaus on sahausten loppuun asti viemiseen. Nimittäin käsisirkkelin pyöreällä terällä kun ei molemmilta puolilta päästä samaan kulmaan. Sahasimme siis viimeiset sentit käsisahalla, vetäen sahaa aina julkisivupinnasta sisäänpäin. Samasta syystä käsisirkkelillä sahattiin paneelit "väärinpäin", koska terän liike on silloin julkisivupinnasta sisäänpäin. Näin ei näkyvälle alueelle irtoa puun reunoja tai tule muutenkaan niin paljon repeämiä. Ennen rosteriruuveja (6x90mm) porasimme jokaiselle ruuville esireiän 4,5 mm metalliterällä. Perinteisesti ruuvien esiporausreikien koon voi laskea. Ruuvin paksuudesta 70% on täydellinen esireiän koko. Meidän tapauksessa 4,2 mm poranterät on hemmetin kalliita, mutta onneksi työkalupakista löytyi 4,5 mm metalliporanterä. Siksi metalliterä, koska aluskoolaus on naulattu kiinni. Mikäli naulaan osuu kerrankin, niin pienellä puuterällä se on laakista entinen.

Kuingaspaneelien koko aiheutti päänvaivaa heti kättelyssä, eli heti sahaamisvaiheessa. Ongelma oli ettei oma jiirisirkkelini (pitkällä liuku ominaisuudella) yltänyt sahaamaan koko paneelia kerralla poikki. Ei tosin jäänyt monesta millistä kiinni. Tämän lopun joutui siis sahaamaan aina käsisahalla.

Loput sahauksesta suoritettiin käsisahalla.

Viimeisen sentin joutui sahaamaan käsisahalla. Pääasia, että paneelin "pinnan" sai kokonaisuudessaan sahattua jiirisirkkelillä. Näin ei myöhemmin kukaan pysty erottamaan, että paneelia on sahattu kahdella eri työkalulla.
Ensimmäiset paneelit paikallaan. Nyt menossa paneelin leikkaukset ikkuna aukkoihin sopiviksi.

Leikkaukset onnistuivat paremmin kuin hyvin, ikkunapelleille jää juuri oikea kaato.

Kuningaspaneelin kiinnitykseen on olemassa kaksi "virallista" tapaa. Toinen näistä on kiinnitys ruuveilla kuningaspaneelin läpi, toinen on piilokiinnitys 7 mm vesivaneria käyttäen. Itse jotenkin tykkään, että näin järeässä paneelissa näkyy kiinnitysruuvit ja lisäksi ruuvikiinnitys on huomattavasti kestävempi kuin piilokiinnitys. Me tosin sovellettiin asennuksessa eräänlaisia paneeliasentajien ammattivinkkejä. Monesti ulkoverhous halutaan kiinnittää pinnasta nauloilla, koska se on kestävin ja hyvin tehtynä näyttävä ilmestys. Olen paneloinut muutamia kohteita palkkatöissäkin ja nuorempana opin vanhemmilta timpureilta vinkin siihen, miten paneeleiden kiinnitys saadaan suoraan. Kevyemmät paneelit voidaan aluksi kiinnittää viimeistelynaulaimella kiinni vain sieltä täältä. Alempaan paneliin piirretään vain koolauksen keskikohdan merkki kevyesti lyijykynällä. Paneloidaan seinä valmiiksi, jonka jälkeen piirretään passi apuna käyttäen kevyt lyijykynä viiva paneliin, joten saadaan koko pysty ruuvaus tai naulaus suoraan. Alhaalle kun jätettiin tarkoituksella viiva merkki, joka helpottaa viivan tekoa. Yleensä teen tämän viivan ennen kuin viimeinen paneeli on paikoillaan, jotta yläreunan koolauksen keskikohta on myös näkyvällä. Tämän jälkeen lyijykynäviivaan on helppo ja nopea asentaa ruuvit/naulat ja jälki on ammattilaistasoista. Tämä on se kohta, jossa hyvin leikatut paneelit saadaan näyttämään juosten kustuilta...

Nyt kun Kuningaspaneeli painaa kolmesta neljään kertaa enemmän kuin perinteinen julkisivuverhouspaneeli, ei viimeistelynaulaimella kiinnitys tule onnistumaan ollenkaan. Käytimme 63x2,8mm nauloja "piilokiinnitykseen". Porasimme urosponttiin 4,5 mm reiän. Reikä porattiin siten, että se jää seuraavan paneelin alle. Naulasimme paneelin kiinni reiästä. Puun elämisen takia jätimme reiän reilusti isommaksi, jotta myöhemmin "piilokiinnikkeemme" ei halkaise koko puuta. Piilokiinnikkeet asensimme 1,2 metrin välein, näiden ainoa tehtävä oli kannatella paneelia asennuksen ajan.

4,5mm metalliterällä reikä paneelin yläreunaan.
Perään löimme 63x2,8mm naulan.
Piilokiinnityksemme jää nätisti edellisen paneelin alle. Tämä ei kuitenkaan tulisi kestämään ainoana kiinnityksenä varmasti edes vuotta. Meillä paneelit oli naulojen varassa ainoastaan muutaman tunnin.

Jokaisen Kuningaspaneelin väliin piti jättää 3 mm asennusrako. Tähän käytimme 90x3,1mm nauloja, jotka ajoivat "rakotulkin" homman täydellisesti. "Rakotulkit" kun olivat aina saman kokoiset, joten paneelit pysyivät helposti vaakasuorassa. Käytimme Paslode naulaimen nauloja. Niissä jäi sopivasti teippiä naulan ympärille, joten naula ei pyörähtänyt pois yhtä helposti kuin perinteinen naula.


Jokaisen paneelin väliin laitoimme asentamisen ajaksi naulat (90x3,1mm), jotka pitivät paneeleiden asennusraon oikean kokoisena.
Työn edistyessä Kuningaspaneeli näyttää aina vain paremmalta.
Tästä kuvakulmasta näkyy lyijykynäviivat suht hyvin. Lyijykynä viivojen poistaminen riippuu tulevien maalauskertojen määrästä. Eli mikäli päälle tulee peittävä maali tai useampi kerros läpikuultavaa maalia, ei viivalle tarvitse tehdä mitään. Meidän tapauksessa pintaan tulee vain yksi kerros läpikuultavaa maalia, joten pyyhkäisen viivat varmuuden vuoksi perinteisellä pyyhekumilla (vähintään silmien korkeudelta, josta virheet muutenkin helpoisten havaitaan).  Lähikuvasta näkee myös kuinka hyödyllinen ruuvin esireiän teko on. 6x90mm rosterinen uppokantaruuvi upposi puuhun täydellisesti ilman, että yhdenkään ruuvin kohdalta jäi minkäänlaisia teräviä puutikkuja pystyyn. Kuvan alareunassa näkyy myös hyvin hiiri-/jyrsiäverkko, jolla estettiin elukoiden pääsy ilmatilaan.
Länsipäädyn kaikki Kuningaspaneelit paikallaan.

Kun länsiseinän paneelit olivat paikallaan, siirryttiin pohjoispäätyyn. Eli talon sisäänkäynnin viereen tulevaan paneeliverhoiluun. Oven vierustan tekeminen oli todella nopea homma, kun ainoastaan yksi paneeli jouduttiin leikkaamaan vaakaan. Olin jo aikaisemmin kiertänyt talon ympäri ja merkannust tasolaaserilla jokaiseen nurkkaan pisteen samaan korkoon. Korkopisteet laitoin myös paneeleiden kohdalle ja ovenpieliin. Näin saadaan koko julkisivu samaan korkoon joka puoleta taloa. Mikäli kiertoa lähtee tekemään pelkästään passin avulla, tulee helposti heittoa useampi sentti vaikka olisi kuinka tarkka mies passin varressa. Tämä heitto tulee siitä syystä, että pitkällä passilla (180cm) joutuu viivaa siirtämää useaan kertaan. Siirtoja tulisi passille yli 25 kertaa (meidän n. 50 m pitkä talo), mikäli heittoa jokaisella kerralla tulisi vain milli. Joka sekin on rakentamisessa aivan uskomattoman tarkkaan mitoitettu. Lakisääteiset toleranssit rakentamisessa on aina senttejä. Eli kun passia siirretään 25 kertaa, tulee heittoa helposti yli 2,5 cm. Ennen vanhaan timpurit aloittivat talon paneeleiden asennuksen näkyvistä seinistä ja lähtivät siitä kiertämään taloa molemmin puolin. Siten, että talon "takapihan" puoleen asennettiin pitkä lanka, jonka mukaan se paneloitiin tarvittaessa "vinoon". Nopealla vilkaisulla eroa ei huomaa, koska pitkällä seinällä saa helposti usean sentin virheen piilotettua. Ihmissilmä kun ei havaitse muutaman prosentin heittoja. Nykypäivän toleranssit sallisivat saman tekniikan käyttämistä, kuitenkin nykytekniikkaa hyväksikäyttäen (tasolaaserit yms.), jotta saa tarkempaa ja paremaa lopputulosta aikaiseksi.


Panelit ovat vain piilokiinnikeiden varassa ja naulat jokaisen paneelin välissä.
Nyt rosteriruuvit erottuvat hyvin pinnasta. Koska paneelit maalataan vielä kertaalleen rappauksen jälkeen, uskon ruuvinkantojen häviävän paremmin taustaan.

Paneelit maalataan toiseen kertaan heti smyygilautojen asennuksen jälkeen. Ennen toista maalauskertaa pitää vain muistaa pyyhkäistä pyyhekumilla "apuviivat" pois. Ettei jouduta maalaamaan sen takia kolmatta kertaa ja silloin maalipinnasta tulisi pykälän liian tumma. Eikä puun syyt enää kuultaisi niin hyvin maalin alta.

Jaoin tämän päivityksen suosiolla kahteen osaan. Seuraava osa käsittelee rappauslevyjen asennusta ja se julkaistaan parin päivän päästä.



Mikko