tiistai 17. lokakuuta 2017

Sisäkattojen levytystyöt


Iltojen pimetessä on joutunut kaivelemaan työvalot esille varastojen kätköistä. Onneksi sain apukäsiä tähän työvaiheeseen, koska meinaa pitkältäkin timpurilta loppua pituus kesken, kun tilojen huonekorkeus on reilu kolme metriä. Makuuhuoneiden korkeus jää "normaaliin" korkeuteen, eli 2,57 metriin. Makuuhuoneisiin piti tehdä erikseen omat alaslaskut putkihyllyjen kohdalle. Olokeittiön ja käytävän pääsi levyttämään suoraan kiinni kakkoskakkos koolauksiin. Koolaukset oli asennettu k300 jaolla, joka sopii paremmin kuin hyvin levyn kiinnitykseen. Minimi koolausjako gyproc katoissa on k400, eli 400 mm puun keskeltä keskelle. 

Levyhissin avulla levyjen nosto kattoon on uskomattoman kevyttä puuhaa, vain nauharuuvaimen kannattalu katon rajassa saa kädet väsymään.

Ensimmäinen asia kattojen levytyksessä on tietenkin levyhissi. Ilman sitä on turha lähteä edes yrittämään, se on vain ajan haaskausta. Nimimerkillä kokemusta on, kun työnantaja luuli säästävänsä ja ei laskenut levytyshissiä mukaan urakkaan... Onneksi pomo ymmärsi muutaman levyn jälkeen, ettei urakasta tule mitään ilman levyhissiä. Katselin levyhissien vuokrahintoja ja totesin pääseväni helpommalla jos ostan oman. En pääse kuitenkaan tekemään jokaista huonetta samana päivänä nurkissa olevien rojujen takia, joten vuokrahinnat olisi olleet korkeat. Onneksi puhuin asiasta ystäväni kanssa ja Janne lupasi lainata omaa levyhissiään. Hain sen siis lainaan Jannen kotonta Mäntsälästä.

Levyjen asennus kattoon oli nopeaa Eliaksen kanssa, onhan hänkin ammattimies näissä hommissa.

Gyproc-levyjen asennus kattoon aloitetaan aina leikatulla levyllä. Tämä siitä syystä, koska levyissä on reunaohennus valmiina, eli niiden tasoittaminen katon rajassa on aivan turhaa työtä. Lisäksi harvoin tulee tilannetta, jolloin levyjako osuisi täydellisesti täyden levyn lähdöllä. Lisäksi katon levytyksessä kannattaa myös miettiä luonnonvalon suuntaa, mikäli levyt on mahdollista asentaa valon suuntaisesti. Tämä on ehkä vähän hifstelyä, mutta näin kovassakaan päivän valossa ei erota katosta saumoja niin helposti. Meillä kun on olohuoneessa isot ikkunat etelään ja länteen, päätin levyttää seinät koolausten suuntaisesti. Koolausten suuntaisesti levytettäessä hukkaa ei tule kun päädyistä. Poikittaisasennuksessa hukkaa tulee merkittävästi enemmän ja leikkaamista on myös enemmän. Kun leikkaamista on enemmän, on katossa myös enemmän nauhoitus ja tasoitus töitä... Niistä en pidä ollenkaan, joten ei suotta kannata tehdä itselleen hallaa.

Katto saatiin illalla hyvään vauhtiin.

Katon levytys saatiin hyvään vauhtiin illan aikana, mutta tavaran paljous hidasti hommia jonkin verran. Myös valaisimien mitoitukset aiheuttivat omat päänvaivansa. Olin alun perin merkannut sähkövetojen kohdalla lattiaan rastit jokaisen valasimen kohdalle, näin johdot oli ainakin lähellä oikeaa sijaintiaan. Kuitenkin kattoon tarvitsi ottaa tarkat mitat ja päänvaivaa aiheutti pitkä käytävä. Käytävän kaikkien valojen on oltava samassa linjassa olohuoneen valojen kanssa, muuten se olisi näyttänyt mielestäni todella typerältä. Olohuoneeseen ja käytävään tulevien LED-valaisimien upotusreikä on 205 mm ja siihen piti käydä hakemassa oikean kokoinen kuppiporanterä. Kuppiporanterien virallinen nimitys on reikäsaha, joka on omasta mielestäni hyvin harhaan johtava nimitys. Nämä saisi tietenkin tehtyä pistosahalla, se tosin on huomattavasti hitaampi ja epätarkempi vaihtoehto. Kuppiporan terällä riittää reiän keskipisteen mitoittaminen. Aamun eka homma on siis hakea kaupasta oiken kokoinen terä.


Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin hakemaan työmaalle tarvikkeita moottoripyörällä. Kuppiporanterä mahtui nätisti ajotakin alle, joten kuljetusongelmiakaan ei päässyt tulemaan.

Mikäli valaisin tulee paikalleen uppoasennettuna, pitää muistaa tehdä upotusreiästä hiukan isompi kuin valaisimen minimi on. Asennusvaiheessa ongelmia ei tule ikinä, mutta jos joskus tarvitsee jostain syystä irroittaa lamppu, tulee aina pala gyproc kattoa mukana valaisinta irroittaessa. Eli lähtökohtaisesti etsin 208 mm kuppiporan terää tai isompaa. Löydin Onniselta koon 210 mm. Eli juuri täydellinen tarkoituksiini, lampun molemmille puolille jää 2,5 mm. Kuitenkin LED-valon kaulus peittää tämän raon helposti, se kun yleesä on minimissään 5 mm per puoli. Yleensä kuitenkin lähempänä 10 mm per reuna, joten sen taakse menee hiukan isompikin reikä piiloon. Normaalisti poraan levyihin aina tarvittavat reiät ennen paikalleen asennusta. Nyt tosin piti porata reiät merkkeihin, joita olin laittanut levyihin ennen kattoon asennusta. Olin kääntänyt sähköjohdot sivuun reikien kohdalta, etten vahingossa porannut niitä poikki. Lisäksi piti olla erityisen huolellinen, jottei poraa reikää höyrysulkuun. No, vahinkoa ei käynyt. Oman mielenrauhan takia piti kuitenkin käydä käväisemässä katolla nopeasti ja tarkistamassa asia.

Koulusta tuli opiskelija kokeilemaan gyproc-levyjen asennusta. Ihan hyvin se sujui, kun työkalut ja opetus on hyvää.

Ammattikoulusta soiteltiin jälleen, suostunko ottamaan työharjoittelijoita oppimaan. No en ole vielä kertaakaan kieltäytynyt opetushommista ja niin tontille tuli muutama poika harjoitteluhommiin.

Mittaukset suoritettiin ja mitat merkattiin muoviin. 

Tässä esimerkki siitä, minkä takia vanhoissa rakennuksissa paljastuu seinistä ja rakenteista mittauksia sekä laskutoimituksia. Itselläni on tapana myös kaikki mitat kirjoittaa materiaaleihin, jotka jäävät piiloon. Kun tikkaille tai telineille kiipeää mitoittamaan, ei huvita tehdä sitä montaa kertaa. Ei ole kivaa, jos joutuu miettimään moneen kertaan oliko se mitta tämä vai ei. Nyt vilkaisu kattoon kertoo minulle oikeet mitat. Merkitsin myös höyrynsulkumuoviin koko talon valaisimet, näin sain varmistettua jokaiseen menee oikea johto, sekä oikea määrä valaisimia tulee oikeaan paikkaan. Ja myös se tärkein, eli miltä ne voisi näyttää valmiina. Eli etäisyydet ynnä muut. Tässä vaiheessa merkkejä on vielä helppo siirrellä, mikäli tarve niin vaatii.

210 mm kuppiporanterä on kyllä miehekkään kokoinen. Porasin kaikki reiät valmiiksi ennen levyjen paikalleen nostamista. Nyt tulee edellinen merkitsemisniksi käyttöön, eli mikäli poratusta reiästä olisi paistanut tyhjä muovi, olisi levyn saannut heittää roskiin ja alkaa työstämään uutta. Koska jokaisen valaisimen kohdalla on muovissa tussilla tehdyt merkkaukset.

Mikäli joku lukijoista aikoo joskus tehdä itse kuppiporanterällä reikiä gyproc-levyyn, tässä teille kätevä vinkki. Gyproc-levy on ainoa, missä kuppiporan terällä saa porata niin sanotusti kovilla kierroksilla. Kun kierrokset on kovat, heittää terä kipsipölyä yläpuolella näkyvän kuvan mukaisesti, eli aika pitkällekin. Lisäksi leikattava gyproc-levy tipahtaa lattialle itsekseen. Jos taas kierrokset ovat "liian" hitaat, jää levyn palanen yleensä aika tiukkaan kiinni kuppiporanterän sisälle. Kyllä sen saa pois puukon avustuksella, se vaan vie enemmän aikaa. Työmaalla näitä isoja kuppiporanteriä kutsutaan myös "ranteiden tappajiksi", tämän nimityksen ymmärtää jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Pora nimittäin tarraa aika kovaa kiinni ja pyöräyttää rannetta aika ikävästi, jos se on alustassaan hiukankin epätasaisesti. Nämä isot kuppiporanterät maksaa aina pitkälle yli 100 euroa kappaleelta, näitä ei siis saa sahata rikki. Hajalle näitä ei kipsihommissa ihan helposti saa, puun kanssa terä "palaa" helposti, eli kuumentuu. Puuhun porattaessa pitää aina olla hitaat kierrokset ja mieluiten jokaisen porauksen jälkeen muutaman minuutin paussi, jotta terä ehtii jäähtymään. Puuhun poratessa optimaalinen kierrosnopeus on karvan verran nopeampi mitä pyörittäisit terää käsin, eli oikeasti hidas!

Vielä varoituksen sana tässä tarkoituksessa käytettävään akkuporakoneeseen. "Ranteiden tappaja" nimitys ei oikeasti ole turha, nimittäin näin isot terät hajottavat akkuporakoineita helposti. Aikoinaan, kun itselläni ei ollut varaa ostaa kunnon ammattityökoneita, tuli useammasta "ammattikone"-nimikkeellä myydystä mallista savut pihalle. Omiin Bosch Professional työkoneisiin on tullut luotettua usea vuosi ja niitä uskallan suositella hyvällä omatunnolla muillekin.

Katossa ei tarvinnyt käyttää yhtäkään jakorasiaa. Kiitokset tästä menee sähkösuunnittelulle ja isoille LED-valaisimille. Jokainen sähköliitos pitää olla tarkistettavissa, nyt muutama jakorasia on lamppujen takana "piilossa", mutta helposti tarkistettavissa. Yksinkertaisuudessaan liitäntöjä ei saa jättää piiloonjäävien rakenteiden sisään, esimerkiksi seinän sisälle ilman tarkastusmahdollisuutta.

Liesituulettimen varausjohto sijoitettiin suoraan lieden yläpuolelle.
Liesituulettimen varauksen paikka on lieden yläpuolella, saarekkeen spottivalojen välissä. Näin sen löytää helposti myöhemmin, mikäli tarve siihen tulee tulevaisuudessa.

Sitten näiden varausten pariin, joita tuskin kukaan tulee tarvitsemaan ikinä tässä talossa. Mutta tässä vaiheessa taloa näiden asennus on halpaa ja lisää muutoksien mahdollisuutta. Mikäli siis itse tai joku muu mahdollinen tuleva asukas olisi niin hullu, että haluaisi luopua Bora Basic-aktiivihiilisuodatin mallista (täältä voi käydä kurkkaamassa vanhan päivityksen valinnan syistä). Voi toki halutessaan asentaa liesituulettimeksi myös semmoisen ruman peltihökötyksen... Joka peittää varmasti avoimen tilan näkyvyyden ja tyylikkyyden. Mutta no, tulipahan tällainenkin varaus tehtyä. Mikäli joskus asunnon myyn, en tule ikinä saamaan rahallista hyötyä näistä varauksista mitä koko asunto tuntuu olevan täynnä. Kuitenkin mikäli joskus tilanne muuttuu tai mitä tahansa  tapahtuu, eipähän muutoskustannukset ole kovat kun ne on huomioitu jo rakennusvaiheessa. 

Olokeittiön katto ja seinät levytettynä. 
Levytystyöt olokeittiön osalta on nyt valmiina. Seuraavaksi alkaa työvaihe, josta en tykkää sitten yhtään. Nimittäin nauhoitus ja kittaus.

Ystäväni Mikko tuli vilkasemaan työnjälkeä. Kuvassa näkyy käytävän valaisimien paikat ja kuinka hyvin ne on linjassaan koko matkalta. Ihan näyttävän näköinen, kun noin 14 metriä pitkän talon koko valaisin jono on samassa linjassa.

Riippuvalaisimien kiinnitysesimerkki. Kuvassa näkyy myös hyvin putkihyllyn ja alaslaskurungon rakenne.

Riippuvalaisimien kiinnitys. Tiedän, vedän tämänkin homman överiksi... Jokaisen valaisimen pitää kestää painoa vähintään 20 kg, eli ne pitää kiinnittää tukevasti koolaukseen. Vanerilla saa kiinnityksen kestämään varmasti. Yläpuolen kuvassa näkyy oma "viritelmäni", joka kesti helposti allekkirjoittaneen painon, eli 100 kiloa. Valaisin ei tulisi alas, vaikka muksu menisi roikkumaan valaisimeen. Riippuvalaisimet painaa maksimissan noin 20 kg luokkaa. Mikäli joku rakentaa teille taloa, muistakaa tarkistaa että jokainen valaisin on kiinnitetty kunnolla. Ei ole kivaa, jos muutaman vuoden päästä "takuuaika" on päättynyt ja riippuvalaisimen rasia alkaa repsottamaan.

Toinen kuva päämakuuhuoneen alaslaskukatosta ennen kun levyt peittää rakenteet.
Makuuhuoneiden LED-alaslaskuvalojen upotusreikien koko piti olla 155 mm. Tein ne 160 mm kuppiporanterällä, näin ne on helpompi asentaa ja vaihtaa mahdollisesti tulevaisuudessa.

Käyttämäni levyhissin mukavin ominaisuus!

Levyhissin ylivoimaisesti paras ominaisuus oli sen käännettävä ylätaso. Kun levyjä kantoi sisälle, sai levyn heitettyä suoraan pystyyn levyhissiin. Tässä vaiheessa sain mitoitettua levyyn kaikki tarvittavat merkit ja viivat, koska vaakatasossa loppuu käsistä pituus.

Päämakuuhuone levytetty.

Jokaiseen makuuhuoneeseen tuli perinteinen palohälytin, hälyttimet tuli perinteisiin kojerasioihin. Eli niihin tehdään kojerasiaporanterällä reiät. Käytin tässä 74 mm kuppiporanterää.

Seuraava päivitys tulee aiheesta, joka aiheittaa jo pelkästään ääneen sanomalla päänsärkyä. Kyseessä siis kittaus ja tasoitetyöt.


Mikko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti