sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Talon sydämen rakentaminen

Talon sydämen, eli teknisen tilan rakentaminen. Meillä tulee käytännössä kaikki tekniikka tekniseen tilaan, lisäksi se toimii tarvittaessa täydellisenä "pihavarastona". Tein teknisen tilan seinät vanerista, sinne kun omasta mielestäni ei saisi ikinä asennella kipsilevyjä. Valitettavasti lähes kaikissa teknisissä tiloissa on Gyproc seinät. Niiden tilalle kannattaa vaihtaa vanerit suoraan, koska ne kestää tarvittaessa muutaman tipan vettä. Gyproc levy ei kestä vettä tippaakaan ja kyseessä on kuitenkin kostea tila. Mikäli talossa sattuisi joskus vesivahinko, se tapahtuu suurella todennäköisyydellä teknisessä tilassa. Onhan siellä kaikki talon tekniikka, etenkin veteen liittyvät. Puhumattakaan vielä edes tekniikoiden painosta ja niiden kiinnityksestä...

Eli tekniseen tilaan tulee paljon "kalusteita". Meillä sähkökaappi, valokuitu/kaapeli tv-kaappi, päävesihana, käyttöveden jakotukit, lattialämmityksen jakotukit, maalämpökone, iv-kone ja kaiuttimien vahvistinjärjestelmä. Tässä lista meidän talon teknisen tilan varustuksesta ja kaikki nämä vaativat omat kiinnityspisteet. Mikäli seinät on tehty Gyproc levystä, pitää jokaisen kohdalla olla seinässä vahvike. Niiden mitoitus ja riittävä asennus on hankalaa. Eihän sitä kukaan tiedä mitä kaikkea tekniikkaa tulevaisuudessa tekniseen tilaan tulee vielä lisää. Ongelma ratkeaa helposti tekemällä kaikki seinät vanerilla, vain IV-kone vaatii tällöin vahvikkeet seinän sisään. Se tulee ilmaan ja on tekniikasta painavin ilmaan sijoitettava kone. Kaikki muut tekniikat saa kiinnitettyä vaneriin helposti ruuveilla ja tarvittaessa niiden paikkoja voi vaihtaa, tai myöhemmin voi hyllyjä ja tekniikkaa lisätä ilman ongelmia. Laitoin kahdelle seinälle (johon tulee kiinni kaikki tekniset laitteet) 15 mm paksuisen vanerin ja kahdelle muulle seinälle 12 mm vanerin. Periaatteessa 12 mm vanerikin riittää hyvin, mutta satuin löytämään alennuksesta halvalla muutaman 15 mm levyn. Siksi vaihdoin ne pykälää "järeämmäksi".

Kuvan laatikossa on talomme IV-kone. Kyseessä on siis Enervent Pingvin XL eAir E ilmanvaihtokone. Painoakin kyseisellä laitteella on 64 kg. Painonsa takia tämä kone vaatii hiukan paremman tuennan seinärakenteisiin.

Kone kannettini heti sisälle lämpimään. Ohjekirjoja ym. paperia tuli koneen mukana iso kasa. Nämä pitää laittaa hyvään talteen. Nämä asiakirjat kun pitää säilyttää talokansioon...

Kuva on otettu arkieteisen puolelta. Kyseinen seinä on teknisen tilan seinä. Ja kuten arvata saattaa kyseiset koolingit (50x100puu) on asennettu vahvikkeeksi IV-koneen takia. Käytännössä hirveästi tätä järeämpää tukirakennetta ei koneelle pysty asentamaan, periaatteessa lautakin olisi voinut riittää. Nyt kuitenkin on laitettu vahvikekoolingit IV-koneen ylä- ja alareunaan. Kestää tarvittaessa vaikka asentajan painon, mikäli hän haluaa jäädä roikkumaan koneeseen...

Sama seinä eristettynä. Tästä muuten kannattaa ottaa koppi. IV-koneen kiinnitysseinä ei ole suorassa yhteydessä mihinkään makuuhuoneen seinään. Vaikka nykyiset IV-koneet resonoi aika vähän, ei kuitenkaan ole mukavaa jos koneen resonoinnin kuulisi makuuhuoneeseen. Mikäli koneestä jotain ääntä pääsee, se kuuluu vain eteiseen, jossa ääni ei haittaa pätkän vertaan.

Harmi kun ei tullut otettua parempia kuvia teknisen tilan vanereista ennen maalausta, tässä kuitenkin yksi panoraama otos.

Nyt on teknisen tilan seinät maalattu. Väri perus valkoinen, kahteen kertaan maalattuna. Kuvassa näkyy IV-koneen asennusrauta, ilman tätä on konetta lähes mahdoton asentaa. Mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä.

Maalämpökone saapui myös tontille, NIBE F1255-6 R EM. Kyseinen kone on täysin ohjattavissa etänä puhelimella ja tarvittaessa kaikki hälyytykset tulevat puhelimeen. Se oli yksi tärkeä lisäosa, joka vaikutti merkittävästi tuotteen valintaan.

Maalämpökone nostettu sisään ja "etukansi" poistettu putkimiestä varten. Ja kuten kuvasta näkyy, putkimies on saapunut tontille ja aloittelee juuri asennuksta. Kuvassa näkyy nimittäin putkimiehen työkalupakki...

Niben maalämpökone asennettu paikalleen, viralliset putkityöt lakanneet.

Vähän kellertävä kuva kun pimeässä otettu, tässä kuitenkin putkimiehen ensimmäisen päivän asennuksen tulos.

Lattialämmityksen jakotukit kytketty verkkoon. Yläpuolella on lämminvesitukki ja alapuolella kylmävesi, tämä järjestys on aina sama oli kyseessä lattialämmityksen- tai käyttöveden jakotukki. Kylmän jakotukin yläpuolella on etäsäädettävät termostaatit, eli virtausta jarrutetaan kierron loppupuolelta.

Tässä poistetaan ilmaa vesikiertoisesta lattialämmitysjärjestelmästä. Kyseessä lyhyesti sanottuna "pakkopoisto" eli järjestelmään isketään vedellä painetta ja pakotetaan ilma pois putkistosta. Jokainen lattialämmityslenkki käydään läpi yksickerrallaan. Putkityöt on yleensä suht yksinkertaisia, kuitenkin suosittelen jättämään ne alan ammattilaisille. On mukava kuitenkin tietää miten tehdään, mitä tehdään ja miksi. Lisäksi myöhemmin mahdollisten vikojen etsiminen on helpompaa, jos ymmärtää järjestelmien toimintaa.

Tässä tehdään käyttöveden jakotukin kytkentää. Ja taas lämmin yläpuolella mahdollisimman lähellä seinää ja kylmä alapuolella mahdollisimman kaukana. Näin putket eivät aiheuta merkittävästi kondensioveden muodostumista, toisaalta sen muodostuminen tässä tilassa ei haittaa. Tilassa on oma kaivo ja vedeneristys on kunnossa. Mutta kuitenkin kun priimaa haluaa, on se itse melkein tehtävä. Tällä kertaa jakotukki tehtiin Mikan kanssa. Onhan hän uran aikana näitä useita kymmeniä asennellut.

Valmiit lattialämmitysjakotukit



Tekninen tila on yleensä toiselta nimeltään "pihavarasto", tai ainakin suurimmalla osalla se jää siihen käyttöön. Kuitenkaan tilassa ei tarvitse käydä hirmu usein. Meillä tulee virheilmoitukset puhelimeen, kun molemmat "koneet" on kytketty kodin langattomaan verkkoon. Kuitenkin välillä tilassa olisi hyvä käydä tarkastamassa ettei vuotoja missään putkissa ole, joka on kylläkin todella epätodennäköistä. Järjestelmään tehdään kuitenkin painekokeet ynnä muut. Mutta vähintään IV-koneen suodattimet pitää käydä vaihtamassa määräajoin.

Tässä kuitenkin pähkinän kuoressa teknisen tilan asioita, näihin kyllä palaamme myöhemmin. Viimeistään kun pääsemme tarpeeksi pitkälle ja suodattimien vaihto tulee ajankohtaiseksi.

Timpuri
Mikko Merelä

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Teknisen tilan polyuretaanilattia


En halunnut laattalattiaa teknikseen tilaan. Yksinkertaisesti puhtaanapidon takia, laattasaumat kun on hankala pitää puhtaan näköisinä. Etenkään tilassa, jossa ollaan aina kengät jalassa... Eli lattia toteutettiin polyuretaanipinnoitteella. Sen paras puoli on vedeneristävyys (sama ominaisuus on myös epoksi ja akryylipinnoitetuissa lattioissa). Muita vedeneristystarvikkeita ei tarvitse käyttää. Ja onhan polyureteenilattian ulkonäkö ainakin omaa silmää miellyttävä. Tätä käytettäisiin varmasti enemmän huoneistotiloissa, mikäli UV-säteily ei muokkaisi sen väriä. Se rupeaa kellertämään ajan myötä säteilyn vaikutuksessa. Tätä ongelmaa ei tietenkään tule olemaan tilassa, jossa ei ole ikkunoita. Uudenmaan Laatupinnoitus toteutti meidän teknisen tilan lattian, eli sama mies kuka oli mukana betonilattian käsittelyssä.

Betonilattia saatiin niin hyvännäköiseksi, joten päätin tilata myös teknisen tilan lattian käsittelyn samalta yritykseltä.

Aluksi polyuretaanilattialle tehdään praimeri käsittely, jolla saadaan pinnoite tarttumaan kunnolla lattiaan. Aluksi käsitellään huolellisesti pohjusteella kaikki nurkat ja hankalat paikat. Samalla pohjusteella käsitellään myös reunojen ylösnostot ja jakotukkien korotusosat.

Lopuksi pohjuste levitetään tasaisesti koko lattian pintaan ja pintaan heitetään "hienoa hiekkaa." Tämän asiosta kuivuttuaan pinta on kun hiekkapaperin pinta, täten polyuretaani tarttuu varmasti kiinni.

Seuraavana päivänä pinnoite on täysin kuivunut ja sen voi käsitellä polyuretaanilla.

Ja kuten sanoin, pinta on kuin hiekkapaperia.

Uudenmaan laatupinnoitus toi mukanaan polyuretaanipinnoitteen haluamassani värisävyssä. 

Pinnoite oli isommassa purkissa, josta sitä kaadettiin erikseen pienempään purkkiin, jotta koko astia ei menisi piloille pienen lattian takia. Eihän käsiteltävää lattiapinta-alaa ollut kuin noin 2,5m², todellinen menekki oli muutamia litroja.

Pinnoite levitettiin ihan normaalilla pienellä telalla ja pensselillä. Pinnoite on itsestään tasaava, joten sitä ei tarvitse tasoittaa erikseen. Ja tietenkin aluksi käsitellään huolella nurkat ja putkien ympärykset, jonka jälkeen polyuretaanipinnoitteen pääsee levittämään koko lattiaan.

Lattiakaivon ympärille laitettin käsittelyn ajaksi pieni P-profiilin silikoninen tiiviste. Samaa tiivisettä käytetään myös ikkunoissa, joten se on varmasti tuttu vanhoissa talossa asuville. Kun vanhoihin ikkunoihin vetämisen takia vaihdellaan uusia tiivistelistoja. Kuva on otettu heti polyuretaanipinnoiteen levittämisen jälkeen, eli pinta on märkä. Siksi kiiltoaste on kovempi kuin kuivuneena.

Silikonitiiviste laitettiin kaivon sisäpuolelle, jotta kaikki vedet valuvat kaivoon. Lisäksi pahvista leikattin rinkula kaivoin sisälle, jotta vahingossa valuva pinnoite ei värjää koko kaivon pohjaa. Vaikka sinänsä sillä ei ole kuin ulkonäöllinen merkitys.

Silikonitiiviste lähti helposti pois kaivon ympäriltä, ihan ilman väkivaltaa.

Seuraavana päivänä otin pahvin kaivon sisältä ja leikkasin mattoveitsellä kaivon ympäristön siistiksi. Lopputulos on erittäin siisti ja vedenpitävä sellainen.

Pinnoite kestää kävelyn ja vettä jo vuorokauden kuluttua asennuksesta. Painavien koneiden, esimerkiksi maalämpökoneen asennuksen saa kuitenkin suorittaa vasta 7 vuorokauden kuluttua. Näin pinnoite pääsee todelliseen "kovuuteen", eikä täten irtoa pohjasta eikä siihen jää naarmuja painavan koneen raahaamisesta. Kovuuteen oli heittomerkeissä sen takia, koska kyseessä on elastinen pinnoite, joka "elää" talon mukana. Maalämpökone painaa kuitenkin 200 kilon luokkaa ja paino jakaantuu neljälle pienelle tassu-jalalle. Ne saavat pahimmassa tapauksessa saavat revittyä pinnoitteeen lattiasta irti, jos maalämmön asennus on seuraavana päivänä pinnoituksesta. Joten taas kerran kuivumisajat pitää ottaa tosissaan!


Mikko

torstai 18. tammikuuta 2018

Puhallusvillaa "ilmassa"


Nyt on aika palata kirjoittamisen pariin, tänään aiheena on puhallusvillan laitto. Vaihteeksi vaihe, jota ei tarvitse "tehdä" itse. Tosin kuvia piti silti mennä ottamaan pölyiseen tilaan. Puhallusvilla kuuluu yleensä talopaketteihin asennettuna, kuten meilläkin tähän Precut tavaratoimitukseen. Ekovilla toimitti puhallusvillan.



Ennen puhallusvillan saapumista kannattaa tehdä yläpohjaan vielä viimeinen tarkistus. Lähinnä siksi, ettei sinne jää piiloon työkaluja tai mitään rakennustarvikkeita. Ja tietenkin viimeistä kertaa katolla ryömiessä pidin mukanani höyrynsulkuteippiä. Tämä ihan varmuuden vuoksi, jos reikiä olisi höyrysulussa löytynyt, olisi ne saanut paikattua heti. Lisäksi púhallusvillan asentajalle on järjestettävä turvallinen kulkureitti työskentelytilaan. Tämä kannattaa muistaa, kaikki asentajat eivät suostu  leikkimään tikkailla, joten suosittelen kunnon telineitä.

Ekovillan kuorma-auto saapui tontille.

Paloluukku/kulkuaukko katolle pitää aina suojata puhallusvillan letkun takia. Se jättää nimittäin (etenkin rapatussa seinässä) todella rumat jäljet aukon reunoihin, paneeliseinissäkin paneeleiden reunat voivat vahingoittua. Tämä suojaaminen ei siis kuulu puhallusvillatoimitukseen, vaan se pitää olla huomioitu etukäteen paikan päällä.


Tein suojaamisen tällä kertaa Armaflex eristeillä. Kun valmiin putkieristeen leikkaa keskeltä poikki, sen saa laitettua nätisti aukon reunalle.

Suojat olisivat pysyneet paikallaan ilman teippejäkin, laitoin teippiä kuitenkin varmuuden vuoksi.

Puhallusvillan laittoon tarvitaan aina kaksi kaveria. Puhaltaja ohjailee konetta kauko-ohjaimella puhallustilasta.  Toinen on autossa lisäämässä villaa koneeseen sitä mukaa mitä asentaja sitä käyttää.

Pahoittelut erittäin huonosta kuvasta, mutta tästä kuitenkin näkee "kaiken oleellisen". Nimittäin asentajalla oli mukanaan sähköputken pätkä, johon oli teipattu merkki 60 cm kohdalle. Kyseinen putki näkyy kuvassa asentajan vieressä. Joku saattaa kysyä miksi 60 cm, kun minulle on myyty 50 cm puhallusvillaa. Syy on se, että puhallusvilla painuu aina hiukan ja ostajalle toimitetaan vähintään ostettu määrä. Eli periaatteessa todellinen puhalluvillan määrä on yleensä hiukan yli sen, mitä kuvissa on mainittu, siis vaikka puhallusvillan painuminen otetaan huomioon. Lisäksi villapölyä oli katossa niin paljon ilmassa ettei siellä voinut ottaa kameralla kuvia salaman kanssa. Jotta sai edes ok-kuvia puhalluksesta, piti laittaa oma raksakypärä päähän ja käyttää sen otsalamppua kameran "valona".

Muista seuraava. Älä ikinä mene puhallusvillatilaan työn aikana ilman hengityssuojaimia! Eikä mieluiten jälkeenpäinkään, vaikka villa sinänsä ei ole vaarallista. Mutta ei ole turvallistakaan hengittää villapölyllä keuhkoja täyteen, se kun ei yskimällä lähde pois edes muutamassa vuorokaudessa...

Äkkiseltään puhaltajan työasento voi näyttää rennolta. Mutta kun miettii, ettei tilassa mahdu suoristamaan itseäään kertaakaan 2-3 tunnin työskentelyn aikana, niin ei käy kateeksi. Kyseisessä kuvassa hänellä oli koko vasen jalka puhalluvillan sisällä, mahtaa olla putsaamista housuissa ja kengissä...




Hiukan kerkesi ilta hämärtämään ennen työn loppumista, tässä oltiin jo ihan loppusuoralla. Puhaltaja kun on työntänyt suurimman osan letkusta jo pois puhallusaukosta.

Villapalanen ulkopintaan, suojat pois ja luukku kiinni. Tähän sopii hyvä letkautus; "Kansi kiinni. Omaiset ovat nähneet jo." Eli omistaja on päässyt tarkastamaan työn jäljen ja hyväksynyt sen (sekä dokumentoinut työn usealla eri videolla ja kuvalla).

Yhteenvetona puhallusvillan asennus meni hyvin ja oli erittäin mukavaa pitkästä aikaa asioida suomalaisen puhallusvilla-asentajan kanssa. Puhallusvillan ansiosta rupeaa lämpö pysymään sisällä vähän paremmin. Vertailukohtana ennen puhallusvillaa, päivän keskilämpötila ulkona oli noin 10 astetta. Sisällä pidin karvan alle 20 asteen lämpötilan, siihen tarvitsi yhden 6Kw puhaltimen. Puhallin oli lähes täydellä teholla koko ajan, koska halusin rakententeiden kuivuvan kunnolla ennen sisäänmuuttoa. Lisäksi muutama ikkuna auki oli auki yötä päivää kunnollisen ilmanvaihdon aikaansaamiseksi ja työpäivien ajaksi avasin välillä kaikki ikkunat. Puhallusvillan asennuksen jälkeen sisällä riitti 3Kw puhallin ja sekin oli puolella teholla lähes koko ajan. Vain "täystuuletuksessa" piti hiukan lisätä tehoja puhaltimeen. Ja lämpötila pysyi koko ajan hiukan yli 20 asteessa.



PS. Kiitos kaikille näytössä kävijöille, oli todella mukava jutella teidän tulevista projekteistanne. Lisäksi pääsi konkreettisesti tutustumaan lukijakuntaamme ja oli kiva huomata, että sieltä löytyy paljon eri ikäistä porukkaa. Ei sitä tiedä jos joskus tulevaisuudessa pitäisi blogin lukijoille jonkinlaista kahvitustilaisuuden tai jotain muuta mukavaa.


Mikko

torstai 11. tammikuuta 2018

Tule tutustumaan Timpurin taloon viikonloppuna!


On siivottu, on raivattu, on kirottu... Mutta silti lopussa se kiitos seisoo. Eli ensiksi, pahoittelut lukijoille hiljaiselosta, mutta viimeiset päivät ovat olleet aika hektisiä. Muuton jälkeen jää enemmän aikaa keskittyä kirjoittamiseen. Talo rupeaa olemaan muuttovalmiissa kunnossa, muuttokatselmointi on enää tekemättä. Saunasta puuttuu vielä paneelit ja lauteet, ne ei kuitenkaan estä muuttoa. Blogitekstit tulevat ymmärrettävästi vähän "jälkijunassa", kaikki kuitenkin kirjoitetaan ja julkaistaan. Nyt teillä on mahdollisuus päästä kuitenkin näkemään ennakkoon timpurin hulluimmat ideat ja toteutukset.

Kaikkea en paljasta etukäteen, mutta paikan päällä pääsee ihmettelemään muun muassa Domuksen keittiökalusteista rakentamiani sänkyjä. Toinen sängyistä on tyttären majasänky, joka kiinnostaa varmasti myös perheen pienempiä. Ja miksei aikuisiakin, mahtuuhan sinne aikuinenkin leikkimään lapsen kanssa. Taitaa olla ainoa huone, joka on lähes valmiiksi sisutettu emännän toimesta, onhan siellä tyttäremme jo useammat leikit kerennyt leikkimään...

Vielä viimeiset imuroinnit ennen esittelyä. 

En tiedä saanko mainita tästä blogissa, mainitsen silti, tuskin se ketään haittaa. Kyseisenä näyttöviikonloppuna Kastellilla alkaa uusi kamppanja. Niistä kuitenkin kuulet paikan päällä varmasti lisää Heikinheimon Matilta. Sunnuntaina Matin kaverina näytössä on myös Tea Rinkinen. Ja tietenkin paikalla on Timpuri iha ittekkin. Vastailen mielelläni kysymyksiin, joten tulkaahan rohkeasti paikan päälle. 



Talossamme järjestetään siis  Kastellin talonäytös lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.1.2018.
Tervetuloa jompana kumpana päivänä, tai miksei vaikka molempina klo 12:00-15:00.

Osoite on:
Ongenkoukku 1
01490 Vantaa 


Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta, kyseessä on kulmatontti. 



PS. Meinasi unohtua, Kastelli tarjoaa talonäytössä kuumaa mehua ja keksiä.


Mikko

lauantai 6. tammikuuta 2018

IV-putket ja katon läpiviennit

Ennen puhallusvillan laittoa katolla pitää tietenkin olla kaikki tikissä. En nimittäin enää mene pyörimään puhallusvillaan... Siitä kun valitettavasti löytyy kokemusta, joten kateeksi ei sen alan miehiä käy yhtään. Mutta siis itse asiaan. Katolle asennetaan ensiksi läpiviennit samaan linjaan ja tämän jälkeen päästään putkien asennus ja eristystöihin. Läpivienneiksi valitsin Vilpen tuotteet, ne on varmasti Suomen eniten käytettyjä näissä hommissa. Postauksen lopussa on vastaus monta kertaa kysyttyyn kysymykseen, se siis yllätyksenä päivityksen lopussa.

Ensiksi merkkasin sopivat kohdat läpivienneille alapuolelta, poraamalla 8 mm metalliporanterällä reiät kattopeltiin. Siksi näin iso reikä "kerralla", jotta yläpuolelta pääsee heti sahaamaan reiän oikeankokoiseksi kuviosahalla.

Kuvassa on reiät vierekkäisissä pellin paloissa, vasemman puoleinen näkyy vähän heikommin. Tähän tulee vierekkäin radon tuuletus ja viemärin tuuletus läpiviennit.

Otin harjalta mitat sahaus sabluunan yläosaan, jonka avulla varmistettiin läpivientien sijainti olevan linjassa katon kanssa. Piirsin sahausviivat peltiin lyijykynällä. Siksi aina lyijäri, koska sen saa pyyhittyä pois kostutetulla sormella mikäli merkkaukseen tulee virheitä tai muuta vastaavaa. Sahaus sabluunassa on myös hyvät kuvalliset ohjeet asennuksen suorittamiseen, tämä tuli kiinnikkeiden kanssa Vilpen kattoläpivientipaketin mukana. Kun on valmista, kattoa ruvetaan sahaamaan. Merkkausten jälkeen pitää kuitenkin vielä kerran tarkistaa reiän sijainti, näin isoa reikää kun on hankala paikata ilman läpivientiä...

Koska itselläni ei ollut tarpeeksi lyhyttä terää kuviosahaan, tein sen itse leikkaamalla metalliterän poikki oikeasta kohdasta. Normaalit peltisakset ei sovellu tähän käyttöön, joten älkää ottako minusta mallia. Käytin vanhoja peltisaksia, jotka menevät kohta metallin kierrätykseen. Rälläkkä olisi ollut paras tähän hommaan, tosin Boschin akkurälläkkäni oli kaverilla lainassa. Ja kun on pari vuotta työskennellyt vain akkutyökaluilla, ei enää johtokoneita halua edes käyttää. En meinaan halunnut koskea terällä aluskatteeseen, vaan leikkaan sen erikseen mattoveitsellä muutamaa senttiä katon läpivientiaukkoa
pienemmäksi.

Terän lyhennys onnistui täydellisesti, vain pelti ja lautakoolaus meni poikki. Aluskatteeseen ei tullut naarmuakaan. Tämä ei tosin aina onnistu, ei tarvita kun pieni tuulenvire niin aluskate nousee terään kiinni. Kuitenkin se ei ole maailman loppu, tietenkin tiiviimmän lopputuloksen saa jättämällä aluskatteen hiukan tiukaksi läpiviennin kohdalta.

Aluskate on leikattu ja seuraavaksi asennetaan kaulus. Kaulukseen pitää laittaa liimamassaa reilusti tiiviyden  varmistamiseksi. Liimamassan valinnassa pitää ottaa huomioon UV-kestävyys ja elastisuus. Kattopelti kun elää, pitää liimamassan joustaa sen mukana. Lisäksi auringon valo ei saa pilata liimamassan ominaisuuksia. Pitää myös varmistaa liimamassan soveltuminen muovi- ja metalliosien liimaamiseen ja tiivistämiseen. Tarkista läpiviennin kauluksen kumin puhtaus ennen liiman laittoa, tarvittasessa pyyhi pölyt vaikka oman paidan reunaan. Jostain kumman syystä näissä osissa tuntuu olevan aina iso kerros pölyä vaikka tuotteet on uusia... Merkillistä.

Sitten liimauksen perään kiinnitetään itsari (itseporautuva) ruuvit, ne on parhaita pellin läpäisyn ansiosta. Näissä itsareissa ei ole tiivistettä mukana, kun muoviosan alapuolella on omat tiivisteet.

Pahvilaatikko kannattaa pitää lähietäisyyksillä kun kiinnittää läpiviennin kauluksia, siihen on helppo pyyhkästä ylimääräiset liimamassat. Pahvilaatikossa saa helpoiten kannettua kaikki tarvittavat osat katolle, lisäksi siinä saa vietyä roskat pois.

Tämän jälkeen otetaan kuminen kaulus ja asennetaan se paikalleen. Tätä kyseistä kaulusta kutsutaan työmailla kortsukaulukseksi. On meinaan muutamat vitsit kuultu: "Onko kortsu varmasti kunnolla paikallaan ettei käy vahinkoja?" Heh. Yksinäni asentaessa tiputin osan reiästä ja menin asentamaan sen paikalleen katon alle. Kaikkein helpoin tämä on asentaa yläpuolelta, toisen kaverin ruuvatessa ruuvit alapuolelta.

Ruuveilla molemmista päistä kaulus kiinni.

Laitoin liimamassaa kortsukauluksen ja aluskatteen väliin, halusin varmistaa tällä läpiviennin tiiviyden. Käsittääkseni tämän liimaaminen ei ole pakollista, itse kuitenkin aina halunnut varmistaa tiiviyden liimamassalla. Tämän jälkeen painoin "piikit" aluskatteesta läpi saaden kortsun tiiviisti kiinni aluskatteeseen.

Liimamassan jälkeen laitoin ylimääräistä höyrynsulkuteippiä kortsun ympärille. Ja kyllä, tämä on kaikki ylimääräistä, mutta miksi ei tekisi parempaa jos tarvikkeita löytyy mitkä menisivät muuten roskiin.

Sitten läpiviennin putket.

Kortsun kaulukset pitää muistaa kiinnittää muovikaulusten reikiin. Alla siitä tarkempi kuva toisesta kuvakulmasta.

Putki vain painetaan kiinni kaulukseen. Kuvan alareunassa näkyy se, miten kortsun kaulukset tulevat kiinni asennuskaulukseen.


Joissain IV-hatuissa on valmiina vatupassi, tämä nopeuttaa asennustyötä merkittävästi. Valitettavasti kaikissa läpivienneissä ei ole vielä kyseistä "lisävarustetta" mukana. Joten asennus onnistuu myös passilla.

Ruuvit asennetaan kauluksen kylkeen, jotta putki pysyy kauluksessa kiinni. Osa lukijoistani saattaa ihmetellä miksi toisen putken päällä on teipattu muovipussi. Vastaus on yksinkerainen. Se on viemärin tuuletusputki, siihen ei saa edes asentaa hattua päälle! Muuten talvella kostea, viemäristä tuleva höyry jäädyttää hatun umpeen jo pikku pakkasilla. Ja kun viemärin tuuletus on jäätynyt umpeen voi sisällä ruveta tuoksumaan, no sanotaanko että se sama tavara jonka viemäriin laskit... Se on siis ainoa tuuletusputki minkä päälle ei hattua saa laittaa. Tämä estää vesisateen ja elukoiden pääsemisen putkistoihin, viemärin tuuletuksen kannalta sillä ei ole merkitystä. Mikään elävä olento ei mene lähellekkään sitä putkea, siksi se katolle sijoitetaankin. Lisäksi vesisateen meneminen putkeen ei haittaa yhtään, se korkeentaan vähentää tuoksun määrää. Siellä kun vettä on kaupungin verkostoissa jo valmiiksi muutama litra.

En päässyt samaan aikaan asentamaan jäteilman (IV-koneen ilmanpoisto) läpiviennin putkea ja hattua paikalleen. Kävi nimittäin ostotilanteessa pienimuotoinen amatööri moka... IV-poistoputki kun on kokoa 160 mm, pitää se tietenkin olla vähintään sen paksuinen koko matkan. Normaali läpivientikaulukseen (kuten ylläolevissa kuvissa oli) voi asentaa maksimissaan 160 mm putken. Ongelma tulee siinä, kun läpivientikauluksen kohdalle ei mahdu eristeitä. Ja kuitenkin kaikki putket pitää olla valmiiksi eristettyjä ja eristeet pitää saada asennettua myös kauluksen kohdalle. Eli jouduin käydä ostamassa tilalle XL kauluksen ja XL kaulukseen sopivan 160 mm eristetyn putken. Kuvassa näkyy hyvin osviittaa kuinka isosta pöntöstä on kysymys. Kuvassa putken oikealla puolella on 18 litran maalipönttö, onneksi paino ei ollut yhtä paljon kuin maalipöntössä. Sain siis yksin kannettua putken katolle tikkaita pitkin. 

Vilpen XL kauluksen asennus sujuu samalla tavalla kun normaalinkin kauluksen asennus. Erona on vain osien koko.


Sain Mikan kaveriksi putkien asennus ja eristyshommiin. Mika on minua 30 cm lyhyempi, joten hänellä liikkuminen ahtaissa tiloissa on helpompaa, onhan hän ollut 8 vuotta päivittäin tekemässä ahtaissa tiloissa putkimiehen töitä muutenkin.

Jokainen putki eristettin Armaflex eristeellä, kuvassa on menossa jäteilman putken eristys. Liimalla kiinnitettiin jokainen Armaflexin osa toisiinsa. Liiman päälle laitettiin vielä Armaflex teippi.

Pahoittelut huonoa kuvaa, parempaa ei löytynyt eristyksen loppuvaiheista.

Joissain suunnitelmissa Armaflex riittää täysin putkien eristeeksi, niin puhallusvillojen sekaan kun niiden yläpuolelle. Asensimme kuitenkin normaalin 5 cm kanavaeristeen Armaflexin päälle. Normaali nyrkkisääntö on, että putkien ympärillä pitäisi olla vähintään 10 cm villaa mikäli putki on kylmässä tilassa ja puhallusvillan sisällä 5 cm. 

Eristeet leikattin oikeaan kokoon kämpän sisällä ja laitettiin ne jätesäkkiin. Näin niitä on helppo kuljettaa katolle ja pölyä ei lennä joka puolelle kuljetuksen aikana.

Jäteilma eristettiin osuudesta joka jää villatilan yläpuolelle. Lisäksi kiinnitimme reikäpannalla putket kiinni kattotuoleihin ja rakententeisiin.

Tässä näkyy miksi 160 mm putkelle pitää olla XL kaulus. Meidän 2 cm Armafex ja 5 cm villa mahtui nipin napin kauluksen sisään.

Jäteilman alkupään putkisto eristettiin myös lisävillalla. Se kun nousee korkeimmassa kohtaa lähes puhallusvillan yläpintaan asti.

Kuvassa aloitamme juuri radon putkiston ja jäteilman eristämistä.

Toisesta kuvakulmasta eristyksen aloitusta.

Viemärin tuuletus ja radon putkelle asennettiin koolinki putkien kannakkeeksi. Näin putket pysyvät paikallaan paremmin ja pannat estävät sivuttaisliikkeen. Kaato pitää muistaa ottaa huomioon! Koska kyseessä on viemärin tuuletus, jonne sataa vesi sisään.

Putket on alapäässä lähes yhdessä, koska tulevat saman kotelon sisään kodinhoitohuoneen nurkasta. Villa teipataan jokaisesta reunasta ja saumasta, lisäksi rautalanka asennetaan valmiin teipatun ja eristetyn villan päälle. Rautalangalla on todella tärkeä tehtävä, se estää villan irtoamisen. Koska alumiiniteipistä häviää (jossain vaiheessa talon elinkaarta) liimapito, täten paketti pitää pysyä kasassa pelkän rautalangan avulla. Rautalanka pyöritetään suht "tiukkaan" eristeen ympäri, kuitenkaan puristamatta villaa täysin kasaan. Tarkoitus on rautalangan avulla saada eriste pysymään putken päällä vaikka ilman teippiä tai muita kikkoja. Lanka on kuivassa tilassa lähes ikuinen ja toimii "mekaanisena" kiinnikkeenä, eikä täten ikinä väsy tai menetä pitoaan.

Haluan vielä erikseen korostaa rautalangan käyttöä kanava villoituksissa. Olen nähnyt taloja, joissa on lähdetty säästämään tässä kohtaa. No lopputuloksen asukkaat maksavat ennemmin tai myöhemmin. Rautalanka ei paljoa maksa, eikä sen laitto vie aikaa muutamaa pinuuttia pidempää per putki. Mikäli villa irtoaa teipin liimapinnan irtoamisen takia, voi pahimmassa tapauksessa lopputuloksena olla homepesäke kondenssiveden ansiosta. Jokainen kuitenkin päättää asian itse ja missä haluaa säästää, vai haluaako säästää rahaa näissä asioissa jotta voi myöhemmin palkata homekoiran etsimään pesäkkeitä. Oman talon kohdalla pitää olla tarkkana eikä tyytyä "standardiin" tai lauseeseen "näin näitä on aina tehty". AINA voi tehdä paremmin. AINA voi oppia uutta. Lähes jokaisessa tapauksessa missä talon sisälle tulee IV-venttiileistä tipottain vettä, syypää on huonosti eristetty IV-putki.

Olen myös törmännyt moneen taloon, jossa ei ole eristetty putkia puhallusvillan sisälle jääviltä alueilta. Tämä jakaa myös rakentajien mielipiteitä, onhan putkien ympärillä puhallusvillaa reilusti. Itse kuitenkin haluan eristää kaikki putket kunnolla, vaikka ne jäisi kokonaan puhallusvillan sisään. Parhaassa tapauksessa 10 cm IV-putken ympärillä on puhallusvillaa 20 cm per puoli. Vaarana kuitenkin on mahdollinen puhallusvillan painuminen, monesti IV-putkien alapuolelle jää koloja villan painuessa kasaan. Ja lisäksi mikäli mahdolliset elukat vintillä peuhaisivat tai asunnosta puuttuisi tuulenohjaimet, voivat nämä liikutella puhallusvillaa katon sisällä. Ei välttämättä niin paljon että asukas alapuolella asuessa sitä huomaisi, muuten kuin hyvin hitaasti sähkönkulutuksen noustessa. Kuitenkin riskejä ei kannata tämän asian takia ottaa, meinaan olen itse useammaan kerran joutunut menemään kattojen sisään kun puhallusvilla on asennettu. Voin kertoa, ettei se ole mukavaa eikä halpaa lystiä jälkeenpäin lapioida puhallusvilloja tieltä pois, asentaa eristeet putkien ympärille ja lapioida puhallusvillat takaisin. Puhumattakaan vielä pölyn määrästä ja todella ahtaista tiloista.


Talonäytös


Meiltä on monesti tästä kysytty ja nyt se tulee, nimittäin viimeinen talonäyttö. Tosin tämä talonäytös on kaksipäiväinen. Edellisessä näytössä kävi kahdessa tunnissa lähes 100 ihmistä. Joten laajensimme näytön aikaa ja teimme siitä kaksipäiväisen. Talo on lähes valmis, viimeiset tarkastukset enää ennen muuttoa. Blogi tulee silti järjestyksessä ja muuton jälkeen löytyykin paremmin aikaa kirjoittamiseen. Jos saisi vaikka hiukan nopeammin tekstejä ulos kun kerran viikossa.


Talossamme järjestetään siis  Kastellin talonäytös lauantaina ja sunnuntaina 13.-14.1.2018.
Tervetuloa jompana kumpana päivänä, tai miksei vaikka molempina klo 12:00-15:00.

Osoite on:
Ongenkoukku 1
01490 Vantaa 


Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta, kyseessä on kulmatontti. 


Tervetuloa katsomaan taloa, olen itse paikalla molemmissa näytöissä. Eli mikäli teillä on kysymyksiä, vastaan niihin mieluusti paikan päällä. Ja mikäli herää kysymyksiä esimerkiksi Kastelli talopaketin ostoon liittyen niin paikalla on Heikinheimon Matti, jonka avustuksella saatte varmasti mieluisen talokaupan järjestymään.

Nähdään  siis Ongenkoukussa! 😊


Mikko