lauantai 20. toukokuuta 2017

Yksi betonilattia kiitos

Vesikaton puutyöt on venyneet oikein urakalla. Ainakin omasta mielestä tuntuu, että projekti olisi kestänyt monta kuukautta. Todellisuudessa tontilla ei ole vain ollut aikaa rakennella, koska työpäivät ovat venyneet kiireellisen aikataulun takia. Kastelli on tässä välin toimittanut tontille Gyproc-levyt, ikkunat ja ovet. Myös villat toimitettii, mutta niissä tuli hieman mutkia matkaan. Huomasin että 100 mm paksut villat oli tarkoitettu k900 kattotuolijaolle (k900 = keskeltä keskelle 900 mm). Meidän kattotuolit on k600 jaolla, joten niistä villoista olisi jokaisesta joutunut leikkaamaan osan pois ja hukkaa olisi tullut mahdottoman paljon. Soitin Kastellin asiakaspalveluun ja pyysin heitä noutamaan väärät villat pois ja samalla kysyin voinko vaihtaa 100 mm levyvillan puhallusvillaksi. Kastellin paketin idea on ihan näppärä, eli saa talvellakin mökin heti lämpimäksi. Kiitos kattoon tulevan 100 mm levyvillan, joka toimii työnaikaisena eristeenä. Tämän asennuksen jälkeen laitetaan puhallusvillaa 400 mm. Meidän tontilla meni tänään helleraja tämän kevään osalta rikki, eikä siis tarvita levyvillaa työnaikaiseksi eristeeksi. Me siis saisimme puhallusvillaa 100 mm enemmän. Säästän itse monta tuntia työvaiheessa ja lisäksi katon villoittaminen on mielestäni tosi syvältä. Eli todella iso onni tässä vahingossa ja mikä parasta, en joudu itse maksamaan mitään muutoksesta. 


Tiistai 16.5.2017


Tontilla suoritettiin runkokatselmointi. Paikalla oli minun lisäkseni talomme tarkastusinsinööri Vantaan rakennusvalvonnasta ja vastaava mestarimme. Katselmointi sujui nopeasti. Erityiskehut tulivat kattotuolien tuennasta, koska olin tukenut niitä reilusti enemmän mitä suunnitelmat määräsivät. Saatiin lupa rungon peittämiseen. Eli suomeksi koko rungon pitää olla näkyvillä tarkastuksessa. Tarkastuksessa katon korkein räystäs oli tekemättä. Se ei tosin haitannut, koska tuenta ja naulaus oli ne mitä tarkastettiin. Varsinaiseen tarkastukseen meni 15 minuuttia, tosin jäin juttelemaan tarkastusinsinöörin kanssa talon tulevista ratkaisuista. Hän kehui myös talon "massiivista" ulkonäköä, joka näkyy todella pitkälle sekä näkymiä olohuoneen ikkunasta. Tähän oli hyvä vastata: "En mä huonolle tontille omaa taloa rakentaisikaan".


Lattiavalinnan pohdintaa


Eli olemme siis miettineet eri lattiavaihtoehtoja. Tässä muutamalla lauseella mietteitä ja perusteluita eri materiaaleista. Lattiamateriaaleja on kymmeniä erilaisia. Käyn tässä läpi vain muutaman yleisimmän.

Laminaattia emme edes harkinneet omakotitaalomme. Ulkonäkö on kyllä hyvä, koska valikoimat on niin laajat. Hinta-laatusuhde on kohdallaan, mutta laminaatin suurin ongelma on mielestäni kosteuden kestävyydessä. Nimittäin laminaatti korkkaa (korkkaa = saumat turpoavat vedestä, joka hajottaa laminaatin reunan) todella helposti, jopa pienestä vesimäärästä. Kaikki lapsiperheet tietävät, että sitä vettä, mehua ja ynnä muuta läikkyy lattialle päivittäin. Kaikista halvimmat laminaatit kannattaa suosiolla jättää kauppaan. Alle kymmenen euron laminaateista saa korkeintaan polttopuuta. Halvempien laminaattien asentaminen on hitaampaa ja vaikeampaa, kuin parempilaatuisten. Itse katsoisin 15€/m2 maksavia ja siitä ylöspäin ja ennen ostoa katsoisin laminaatin ponttien olevan edes vähän "kosteutta" kestävät.

Edelliseen kerrostalokaksiooni asensin valkoisen laminaatin, jotta asunto olisi valoisampi ja avaramman oloinen.

Parketti on todella mukava ja lämmin jalan alla. Jopa rakennuksissa, joissa ei ole lattialämmitystä tuntuu puu aina lämpimämmältä mitä laminaatti. Parketti on ulkonäöllisesti hyvännäköistä koska se on tehty oikeasta puusta. Myös tästä löytyy sadoittain eri sävyjä. Parketin parhaita puolia on myös sen "muokattavuus". Mahdolliset kolhut jä jäljet voidaan poistaa hiomalla. Tämän jälkeen lattian voi lakata vaikka värilakalla, jolla saadaan haluttu sävy. Parketti kestää hyvin lakattuna paremmin vettä kuin laminaatti. Tosin ei parkettikaan mitään lammikoita kestä, mutta nopeasti pyyhkimällä voi säästyä korjaustöiltä. Toisin siis kuin laminaatti, joka korkkaa välillä jo pelkän ajatuksen voimalla. Tekstistäkin varmaan huomaa ettei laminaatista ole itselläni hirveästi hyviä kokemuksia. Parketti on kallista, mutta toisaalta se on omakotitaloissa eniten käytetty lattiamateriaali. Halvimmillaan parketin hinnat lähtevät jostain 40€/m2 ylöspäin ja kalleimmat pitkälti yli 100 euroa per neliö. Parketit on paksuja, yleensä noin 20-25 mm, jotta niitä pystyy tarvittaessa hiomaan. Aluksi ajattelimme asentaa meidänkin taloomme parketin, mutta muutimme mielemme. 

Kuva parkettilattiasta. Kuva on lainattu K-Raudan sivuilta.

Vinyyli on lattiamateriaalina aika uusi. Sen paksuus on samaa luokkaa kuin laminaatti, 6-8 mm. Materiaali on muovimaista jalan alla, mutta toisaalta tätä saa millä kuviolla tahansa. Joskus rautakaupassa myyjä kehui, että vinyyliä saa vaikka omalla pärstäkuvalla. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä kauhutaloa, vain koti nuorelle lapsiperheelle. Heh. Vinyylin paras ominaisuus on vedenkestävyys. Sillä on helppo tehdä esimerkiksi eteiset, eikä tarvitse pelätä korkkaamista. Materiaali on kokonaan kumimaista, sitä voi taivutella miten päin vain, eikä se murru helposti. Tätä en ole itse vielä päässyt asentamaan, mutta kuulemma samanlaista ja yhtä helppoa asentaa kuin laminaatti tai parketti. Tätä materiaaliakin harkitsimme asuntoomme, tosin vinyyli ei tunnu jalan alla yhtä lämpimältä kuin parketti. Hintaluokka pyörii samassa missä parketin hintakin, eli 40€/m2 hinnalla rupeaa saamaan vinyylilattiaa.

Kuva on myös lainattu K-Raudan sivuilta, koska minulla ei ole kuvaa vinyylilattiasta.

Betonilattia. Emännän ensimmäiset sanat tästä oli: "Kova ja kylmä, en ikinä halua betonilattiaa. Se näyttää ihan jonkun yleisen hallin lattialta". Nämä saattavat tulla monella ekana mieleen betonilattiasta, tosin lähdin harkitsemaan koko lattiaa veden roiskekestävyyden takia. Lisäksi haluan, että koko asunnossa on kaikkialla sama lattiamateriaali (kodinhoitohuonetta, saunaa, suihkutilaa ja vessoja lukuunottamatta.) Eli ei missään nimessä siten, että keittiössä on laatta ja olohuoneessa parketti, koska niiden rajaus on todella hankala saada nätin näköiseksi. Mitään kupulistoja en halua taloon, ne on rumia ja epämukavat käytössä. Oikein laadukkaasti tehdyn sauman voi "listoittaa" silikonilla, mutta tämäkin vaatii todella ykkösluokan työnjäljen. Silti ongelma ei poistu, että samassa tilassa vaihtuu lattiamateriaali kesken huoneen. Tämä ei istu omaan silmään millään. Eli betonilattialla saisi suoraan toteutettua kaikki lattiat, aina olohuoneesta eteiseen ja keittiöön asti. 

Suurin riski betonilattiassa on se, ettei ikinä voi tietää lopputulosta 100 %:n varmuudella ennen lopullista kuivumista. Hiushalkeamia voi tulla aina betonin kanssa työskennellessä. Epätasainen kuivuminen jättää myös omat jälkensä. Huolellisella jälkityöllä voidaan pienentää riskiä huomattavasti, mutta täysin riskittömäksi sitä ei saa. Tosin kun ruvetaan miettimään faktoja, hiushalkeamat ovat oleensä nimensämukaisia. Betonin pinnan voi aina tarvittaessa maalata tai päällystää uudestaan. Mikäli joku isompi jälki häiritsee omaa silmää. Hyvin tehty betonilattia on uskomattoman kaunis, ja värivaihtoehtoja löytyy lähes koko värikartan mukaisesti. Betonilattia voidaan myös happovärjätä, jolloin saadaan kuviollisempi pinta tai vaikka maalata haluttu kuvionti.

Käytiin koko perheen voimin yhden betonilattia-ammattilaisen luona. Hän esitteli asuntonsa, johon on itse tehnyt betonista erilaisia lattioita ja pintoja. Hän mainitsi erikseen, että töitä on enemmän kuin tarpeeksi. Mutta, kun sain hänen kaverinsa kautta suositukset, hän lupautui tekemään myös meille lattian niin halutessamme. Käydessämme hänen luonaan huomasimme lattian olevan lämmin, vaikka hän kertoikin lattialämmityksen olevan minimillä. Eli perinteisesti betonilattian päälle laitettu lattiamateriaali toimii "lämmöneristeenä", eli lattialämmitykseen kuluu enemmän energiaa. Parketti on reilu pari senttiä paksua, ja puu eristää lämpöä yllättävän hyvin.  Eli lyhyesti betonilattia on energiaystävällisin lattiamateriaali. Tämä vain helpotti päätöksen tekemistä ja emäntäkin ihastui lattiaan, kun näki sen livenä. Hän oli myös tehnyt kellarin lattian betonista. Valuvaiheessa betoniin oli painettu muotti, josta jäi lattiaan puunsyykuviointi. Näin lattia näytti nopealla vilkaisulla leveältä lankkulanttialta. Hän oli myös taiteillut betonista kiven näköiset tasot vessaan. Myös keittiön saarekkeessa taso oli tehty betonista. Nämä kaikki oli tosi hyvännäköiset.

Kira tarkastaa tulevan lattiamiehemme työnjälkeä. Kuva on otettu hänen kotoaan. Lattian sävy on aika lähellä täydellistä. Aluksi mietimme vaaleampaa, mutta tästä tummemmasta saa paremman näköisen sävyttämällä. Lattia on mielestäni parhaimman näköinen, jos siinä on jonkun verran "elävyyttä". Olipa sitten kyseessä mikä lattiamateriaali tahansa. 

Lattiamiehen autotalli näyttää tältä. Lattia on kuvissa likainen. Kuvasta näkee sen, että betonilattiasta saa tehtyä vaikka minkä näköisen. Betonilattia on sävytetty valkoiseksi ja tummat neliöt on maalattu lattiaan jälkeenpäin. Lopuksi pintaan on laitettu lakka ja kiillotettu.
Autotallin lattia toisesta suunnasta. Lattia ja kuvionti on tehty kahdessa osassa, saumaa en itsekkään löytänyt ennen kuin lattiamies näytti saumakohdan. 

Lankkulattia on oma unelmieni lattia. Sitä ei harkittu taloomme, koska sen tekeminen on hitaampaa kuin parketin. Hintaluokka on hiukan halvempi kuin parketti, mutta huomattavasti työläämpi rakentaa. Siinä vaan on sitä jotakin. Laadukkaan lankkulanttian tekeminen on iso projekti, jonka jälkeen se yleensä hiotaan ja lakataan haluamalla sävyllä. Vielä jonain päivänä aion sen itselleni toteuttaa. Porukoideni mökille rakensin yläkertaan lattian pari vuotta sitten. Lattia tehtiin "mökkilaatu"-tavarasta, tosin omasta mielestäni samaa laatua olisin itse voinut asentaa vaikka omakotitaloon. Se oli kylläkin ehkä vähän turhan kapeaa omakotitaloon, mutta nämä ovat mielipidekysymyksiä. Lattia kestää yhtä "hyvin" kosteutta kuin parketti, mutta lankkulattiaa arvostan siis itse eniten lattiamateriaaleista.


Tässä kuvassa rakennan lankkulattiaa porukoiden mökille .
Tässä kuvassa lankkulattia on valmis ja lattia on lakattu kertaalleen valkoisella sävylakalla. Toinen kerros kirkasta lakkaa puuttui vielä tässä kuvanottovaiheessa.


Meille tulee siis betonilattia koko asuntoon ja se pinnoitetaan harmaaksi. Betonilattian "riskien" takia jätän varauksen muun muassa välioviin eli jätän väliovien karmeihin yläpuolelle tilaa nostaa lattiaa tarvittaessa. Mikäli lattia ei miellytä tulevaisuudessa ja haluaa asentaa esimerkiksi parketin, onnistuu sen asentaminen betonilattian päälle. Ja loppujen lopuksi lähes kaikki lattiat tehdään omakotitaloissa betonilattian päälle. Sävytetty betonilattia tulee siis kaikkiin muihin tiloihin kosteita tiloja lukuunottamatta. Vessoihin, kodinhoitohuoneeseen, suihkuun, saunaan ja tekniseen tilaan tulee laattalattia. Lattialaatoiksi valitsemme todennäköisesti 60cmx60cm eli isoa laattaa. Sävy tulee olemaan suurinpiirtein samaa luokkaa kuin ensimmäisessä betonilattiakuvassa.


Mikko

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kattotuolien asennus

2.5.2017 


Tiistai oli ensimmäinen työpäivä vapun jälkeen. Menimme heti palkkatöiden jälkeen tontille ja tarkastimme rungon ennen hiabin tuloa. Huomasimme rungon olevan keskeltä hiukan banaanina, eli kantavat seinät (itä ja länsi), olivat molemmat keskeltä seinää mutkalla ulospäin. Mutka ei ollut paha, sentin per puoli, tosin sekin aiheuttaa kirosanoja myöhemmin mikäli asiaa ei ratkaise heti. Ongema oli yhtä nopeasti korjattu kuin havaittiinkin. Hain lava-autoltani kaksi liinaa. Kiinnitin ne noin kahden metrin korkeuteen ja rupesin kiristämään kunnes molemmat puolet olivat passissa. Varmistimme asian nostamalla ensimmäisen kattotuolin keskelle taloa. Olihan kattotuolin pituus tismalleen sama kuin talon rungon leveys. Kun ensimmäinen kattotuoli oli paikoillaan, joutui vielä muutaman napsautuksen vääntämään räikästä, jotta tuoli asettui täydellisesti. Passi kertoo tarkasti, mutta aivan sokeasti ei ilmakulpan lukemaan voi luottaa. Passia pitää osata lukea ja ottaa huomioon heitot. Esimerkikki. Mikäli passin pituus on 120 cm ja passin matkalla kohde on vinossa 0,5 cm, ei heitto kuulosta paljolta. Ongelmia kasvaa ylöspäin mentäessä. 360 cm korkeudessa heittoa on jo 1,5 cm. Juuri tästä syystä puurungon pystytyksessä lyhyin passi mitä voi käyttää on 180 cm, mutta mieluiten pidempi.

Ensimmäinen kattotuoli paikallaan.

KuutamoJussin hiab-auto tuli sovitusti tontille klo 17.00. Koulupoikamme Olli jäi alamieheksi. Minä ja Mika menimme vastaanottamaan kattotuoleja. Syy miksi en päästänyt Ollia katolle selvisi hänellekin nopeasti. En voi laittaa ensikertalaista työskentelemään vaaralliseen paikkaan, varsinkin kun kyseessä on minun oma työmaa. Hiab-nosturi jäi harmittavan kauas talosta, auton kyljestä oli talon runkoon matkaa kuusi metriä. Lähemmäksi ei auto uskaltanut tulla, koska siinä maata ei ollut ajettu kovaksi kaivinkoneella. No kuten arvata sattaa, päädyt jouduttiin jumppaamaan käsin.
Kuvassa on runkotolppa- ja kattotuolijako. Tämän kuvan mitoituksilla asensimme rungon ja kattotuolit.

Kun ensimmäinen kattotuoli oli asennettu keskelle, varmistettiin ettei kattotuolit vahinogssakaan juokse verrattuna runkoon. Talon pituus on kuitenkin noin 14 metriä ja kattotuoleja tulee katolle 24 kappaletta. Jos jokainen menee millin pidemmälle, puhutaan jo aika isoista heitoista. Nyt kun runko on lukittu keskeltä, se ei pääse enää liikkumaan. Jatkoimme asennusta eteläpäädystä. Seuraavaksi paljastui se ongelma, jota kirosin jo auton paikalleen ajossa. Käsin joutui päädyt vääntämään paikoilleen. Mikan pääty eli kattotuolin matala puoli ei ollut ongelma, vain tietenkin se painavampi ja minun puoleni. Viimeiset 50 cm piti nostaa kattotuoli yksin käsin paikoilleen. Onneksi olin omalla työmaalla. Palkkatöissä en todellakaan lähtisi retuuttamaan telineillä parin sadan kilon kattotuolia senttiäkään. No toinen kattotuoli päädystä ylsi jo lähes hollille, kolmannen kattotuolin ylsi nostamaan puomilla suoraan paikoilleen.

Kolme kattotuolia asennettuna.
Asensimme molemmille puolille yhden asennuksen aikaisen tuen jokaisen kattotuolin päähän. Näiden avulla kattotuoli asetettiin suoraan passiin. Asensin korkeamman päädyn 180 cm pitkällä passilla ja matalemman Mika asensi 120 cm passilla. Näin passi oli pidempi, kuin mitattava kohde. Näin lopputulos on suorin mahdollinen. Jokainen kattotuoli lyötiin kulmarautoihin niin monella naulalla kuin vain pystyi. Yleensä 2-3 naulaa osui raulalevyn reikiin. Enempää ei asennusvaiheessa lyöty, ettei kattotuolien asennus hidastuisi. Jokainen tunti hiab-nostimella ja kuskilla maksaa ALV:ien kanssa noin 100 euroa per tunti. 

Kuvassa näkyy hyvin liina, jolla runko käännettin keskeltä suoraksi. Puu elää joka päivä, erityisesti silloin kun se saa vettä tai on auringossa. Puu elää ja hegittää koko rakennuksen elinajan, se ei ole millään tavalla vaarallista tai haitallista. Se vaan pitää ottaa huomioon  runkorakenteiden suunnitelmissa ja asentamisessa.

Kattotuoleja nostellessa pidimme matalammassa päädyssä liinaa kiinni kuten alemmassa kuvassa näkyy. Näin kattotuoli laskeutuu oikeinpäin katolle, eikä tuuli pääse pyörittämään tuolia. Ilman liinaa kattotuolien noston vaaratilanteiden riski kasvaa huomattavasti. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy hyvin myös nostokoukut. Nämä on kattotuolien asennuksessa lähes pakolliset. Koukut irtoaa nimittäin itsestään kun laskee puomilla tarpeeksi alaspäin. Eikä tämän takia tarvitse kiipeillä kattotuolien päällä ennen kuin ne on kunnolla reivattu (reivaus = vinositeet jotka pitävät katon pystyssä).

Nostettavan kattotuolin oikeassa päädyssä näkyy apuköysi, jolla estetään kattotuolin pyöriminen. Sen avulla kattotuoli tulee paikalleen oikein päin ja asennus on turvallisempaa.
Tässä lähikuva nostokoukuista, joka Hiab-kuskilla on autossaan. Näiden ansioista ei tarvitse kiipeillä kattotuolien päällä irrottelemassa liinoja. Koukut siis nopeuttavat työtä ja tekevät siitä huomattavasti turvallisempaa.

Kun kaikki kattotuolit oli nostettu paikoilleen, päästin kuskin lähtemään, jotta laskutus katkeaa heti.
Kokonaisuudessaan hiab-auto oli tontilla kolme tuntia, joka on ihan kohtalainen aika 24 kattotuolin asennukseen yksitellen. Nopeudesta antaa perempaa kuvaa, jos jakaa nosturin tontilla oloajan kattotuolin asennus aikaan. Keskimäärin yksi kattotuoli meni paikalleen joka 7,5 minutin välein. Tosin todellisuudessa aika on noin viisi minuttia, koska alussa meni aikaa auton paikalleen ajoon ja lopussa kamojen kasaamiseen.




Asensimme kattotuolin alapaarteen alapintaan työnaikaiseksi tueksi laudan läpi, jonka naulasimme jokaiseen kattotuoliin. Näin kattotuolien vatkaaminen rauhoittui. Kattotuolit taipuvat sivusuunnassa tällä 10 metrin jännevälimatkalla helposti vaikka 10 cm.  Joten niiden tukeminen ja reivaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Reivaamisohjeet tulevat kattotuolien kuvien mukana, jossa on jopa naulan koko ja määrä määrätty jokaiseen liitokseen. Kattotuolit on rakennettu kestämään todella isoja kuormia pystysuunnassa, mutta sivusuunnassa ne ei kestä juuri mitään. Tämän takia kattotuolien suoraksi saaminen on erityisen tärkeää. Mikäli kattotuoli on asennettu vinoon, päälle tuleva mahdollinen lumikuorma rasittaa kattotuolia merkittävästi enemmän.



Nyt kun kattotuolit oli reivattu työnaikasesti, pääsi työmiehet lepäämään ennen seuraavaa päivää.

3.5.2017


Tulimme Ollin kanssa asentamaan lisäreivauksia kattotuoleihin, sekä naulaamaan määrätyn määrän nauloja kulmarautoihin. Suunnitelmissa oli miniminä kahdeksan naulaa per kulmarauta, eli neljä per kulmaraudan puoli. Ammuin kattotuolien sisäpuolelle molempiin päätyihin laudat viistoon, siten että jokainen lauta tulee kiinni kolmeen kattotuoliin. Tämä on niin sanottu "normaali" tapa reivata kattotuolit. Suunnitelmiin nähden tämä on taas "järeämmin" toteutettu mitä pitäisi. Lauta maksaa muutamia senttejä per metri, en siis tämmöisissä paikoissa rupea säästämään. Tämä talo nimittäin tulee pysymään huomattavasti pidempään pystyssä kuin minä. 

Kattotuolien ulkopuolella on lovi johon tulee 22x100 lauta kulkemaan läpi, joka sitoo rakenteen päädyistä. Talon nurkista oli määrrätty 45 asteen kulmassa asentaa laudat 25x100 yläpaarteen alapintaan. Kaikkien näiden pakollisten lisäksi ammuin katon keskelle vielä Kastellin talopaketin mukana tulleita reivaukseen tarkoitettuja puita, kahteen eri kohtaan. Alapaarteen yläpintaan ja yläpaarteen alapintaan, jotta kattotuolit ei liikkuisi vaakasuunnassa yhtään, Aluskatteen asennuksessa katsomme vielä kuinka paljon halumma lisätä reivausta katolle, nimittäin liikaa kattoa ei voi tukea. Ainoa rajoite on, että puhallusvillakaverin on päästävä puhaltamaan villat kattotuolien väliin.  

Lähikuva kulmaraudoista. Naula määrä kevyesti yli vaaditun. Omaan asuntoon saa lyödä niin monta naulaa kuin itse haluaa. 
Kuva korkeamman puolen reivauksesta. Kattotuolin ulkopuolen loveen asennetaan 22x100 lauta, joka jäykistää rakenteen vaaka suunnassa. Puhallusvillamies mahtuu tekemään työnsä päädystä.

Tähän loppuun vielä kuva, kun kaikki kattotuolit on asennettu paikoilleen. Harmi kun meidän firma ei näitä hommia tee juuri ollenkaan. Tosin Etelä-Helsingin kaverit ovat kilpailleet hinnat niin alas, ettei niillä urakoilla makseta edes lapsen päivähoitomaksuja, Jollain hullulla tavalla olen nauttinut aina katolla työskentelystä. Onko se adrenaliini, vai mikä tekee siitä niin mukavaa. Olen tehnyt ensimmäisen paritalon vesikaton puutyöt 17-vuotiaana toisen timpurin kanssa opinäytetyönä. Lopputyöni aihe oli silloin vesikaton puutyöt, josta sain täydet pisteet, eli numeron viisi. Niin opinäytetyöstä kun itse työsuorituksestakin. Tosin silloisen työparini selvät hetket pystyi laskemaan yhden käden sormilla... Sai hoitaa itse kaikki paperihommat, kun timpuriparini ei uskaltanut mennä edes mestarin koppiin, kuin haisi niin vanhalle viinalle. Mikäli ylipäätänsä ilmaantui edes töihin.

Talon ulkonäko alkaa hahmottumaan. Seuraavaksi katto kuntoon. Sen jälkeen pääsee rungon levytykseen ja villotukseen. Työjärjestys on aina tämä, jotta villat voidaan asentaa kuivassa tilassa, eikä ole riskiä niiden kastumisesta.

Seuraavassa päivityksessä kerron räystäiden ja poikosten teosta. Kirjoitan myös aluskatteesta ja ruodelaudoituksesta.



Mikko


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Unelmista rungoksi

Viikon 17 tapahtumat


Alkuviikosta töissä oli kiirettä ja piti painaa pitkää päivää, koska piti saada 1800 neliön holvi palkkeineen torstaiksi valukuntoon. Näin kiireisinä päivinä ei firman nokkamies pysty olemaan poissa töistä. Tämän takia taloprojekti ei siis edistynyt omalta osaltani alkuviikosta.

Nostimme talon sisäpuolelle rossipohjan päälle kaikki tarvittavat puutavarat rungon pystytystä varten sekä kaikki vaakakoolaukseen tarkoitetut 47x47 puut (kakkoskakkoset) ennen kaivinkoneen poistumista tontilta.

Jokaisessa kaivinkoneessa on nostokoukku, johon nostoliinat kiinnitetään. Osaavan kuskin kanssa onnistuu nostot yhtä helposti kuin nosturia käyttäisi.

Maanrakentajat saivat viimeisetkin täytöt tehtyä talon ympäriltä ja asensivat isot kivet tontin etelärajalle. Nostimme kivet suosiolla kokonaan tonttimme puolelle, nyt ei tarvitse kysellä naapureilta lupia. Vaikka naapuritaloyhtiön asukkaat ovat olleet itseasiassa innoissaan kiviaidasta. Koska se näyttää aina yhtä hyvältä, hoiti sitä tai ei. Ja tiedän, että esimerkiksi pensasaidan hoito olisi jäänyt meille molemmin puolin aitaa. Heillä huoltoyhtiö leikkaa vain nurmikon.

Kivet asennettuna tontin etelärajalle.

Toisesta kulmasta sama kiviaita. Tähän viritetään myöhemmin merimiesköysi kulkemaan kivien yli.

On tarkasti asennettu kivi. Punainen kulmaputki on rajamerkki. 
Keskellä kuvaa näkyy saman rajamerkin pääty. Kuvan takana näkyvän kallion vasemmasta reunasta on noin 30 cm naapurin puolella. Loput kalliosta on meidän tontin puolella. 

Nurmikkoakin me laitamme vain käyttöpihalle. Tontillemme tulee etelä- ja itäreunoille kunttaa, eli siirtovarvikkoa. Tämä ratkaisu on yksinkertaisesti helppohoitoisin ja nämä puolet taloasta ei tule olemaan oleskelukäytössä, koska talon seinästä on naapurin rajaan vain tasan neljän metrin matka. Halusimme länteen jäävän käyttöpihan mahdollisimman isoksi. Pohjoisella rajalla autotalli vei paljon tilaa ja halusimme autopaikan mahdollisimman tilavaksi, jotta siihen mahtuu tarvittaessa jonkun muunkin aujoneuvo, kun meidän perheen.

Kävin keskiviikkona ostamassa K-Rauta 75:sta työmaalleni kevyen alumiinitelineen. Hinta kuulostaa äkkiseltään kalliilta, 699 euroa. Projektin aikana tämä maksaa todella nopeasti itsensä takaisin. Katsoin nopeasti vuokraamoista hintoja. Samanlaisista kevyistä alumiinitelineistä pyydetään vuokraa reilu kymmenen euroa per vuorokausi. Eli mikäli telinettä tarvitsee työmaalla yli kaksi kuukautta, on sijoitus maksanut itsensä takaisin. Itsellä näille on käyttöä karkeasti arvioituna neljästä kuuteen kuukautta ja projektin jälkeen ajattelin myydä nämä Tori:ssa. Näistä saa noin 300 euroa takaisin, mikäli vain ovat suht hyvässä kunnossa sekä on näyttää kuitti, jolla voi hoitaa mahdolliset takuuongelmat.

Telineiden todella kevyestä rakenteesta huolimatta, kesti ne tämmöisen lähes satakiloisen timpurin työkaluineen ja kevytsarjalaisen apumiehen hyvin. Notkumista tai vatkaamista ei ollut havaittavissa. Eli ainakin kestävät helposti reilun 200kg painoa. Teline on kevyt liikutella. En aina itse tule edes alas telineiltä, kun haluan siirtyä paikasta toiseen. Jätän vain renkaan lukitsematta ja pystyn liikuttelemaan koko pakettia vetämällä  runkotolpista välissä vähän vauhtia. 

Ostin samasta kaupasta viime viikolla märkä/kuivaimurin. Kärcher:in painepesurit ja imurit on itselle jo ennenstään tuttuja, joten ainakin luottoa löytyi tämän kestävyydestä. Tärkein vaatimus imurissa on märkäimu, eli tarvittaessa voi vaikka imeä vedet pois lattiapinnalta. Hintakaan ei ollut päätä huimaava, 199 euroa. Tällä kuitenkin siivotaan työmaata ainakin seuraavat kuusi kuukautta, jonka jälkeen imuri menee autotallikäyttöön. Mikään kotikäyttöön tarkoitettu imuri ei kestä työmaakäytössä, esimerkiksi kyproc-pöly rikkoo koti-imurit hetkessä. 

Keskiviikon loskasateen vuoksi vein imurini palkkatöihin palkkien roskien ja loskan imurointiin. Se hoiti hommansa paremmin kuin hyvin. Yhtään isompi imurinputki ei olisi mahtunut palkkiraudoituksen väliin.

Torstaina oli palkkatöissämme siis sen suuren holvin valu. Meidän piti olla Mikan kanssa puhelimen päässä varmuuden vuoksi, jotta hätätapauksessa pääsisimme työmaalle alle 20 minuutissa (tämä on siis tämänhetkisen työmaamme ja tontin välinen ajomatka). Koska suurin osa työmaamme työkaluista on minun, eli minun poissaollessa työmaalla ei ole kuin perustyökalut. Työkaluja on kerääntynyt yli kymmenen vuoden työhistorian aikana pienen yrityksen työkaluarsenaalin verran. Jos joskus vaikka oman firman pystyttäisi, onpahan ainakin työkalut valmiina. En itse tykkää käyttää muiden työkaluja, enkä hirveän herkästi niitä myöskään lainaile. Kyseessä on kuitenkin oman elannon tuottavat välineet, jotka ite huollaan ja pidän tip top kunnossa. Tiedän joka aamu työt aloittaessa, että kaikki on kunnossa ja toimivia. Jokaiseen työtehtävään löytyy omat työkalut, eikä tarvitse työstää runkotolppia esimerkiksi moottorisahalla...

Tulevan terassin paikalta otettu kuva.

Aloitimme aamulla talon alajuoksujen mittauksen ja asennuksen. Aluksi mitoitimme kulmapaikat anturaan lyijykynällä. Tämän jälkeen mittasimme ristimitan, ensimmäinen heitti 1,5 cm, joka varmaan menisi virallisiin toleransseihin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt itselle. Siirsimme kulmamerkkejä ja tehtiin uusi ristimittaus. Sitten oltiin jo omassa toleranssissa eli 0,5 cm sisällä. Tämä on jo niin tarkoilla, että 15 metrin matkalla mitan roikkuminenkin tuo jo muutaman millin heiton. Tarkempaan mittaukseen tarvittaisiin mittamiehen täkymetri ja viimeisen päälle millintarkka mittamies. Näitä meinaan ei ole montaa tullut työurallani vastaan.

Kun ristimitat oli saatu täsmäämään, räpsäsimme suorat viivat sokkelin päälle. Asensimme solumuovin viivojen mukaan, joka tuli Kastellin talopaketin mukana. Lohjanshelli on tutumpi työmaalla käytetty nimitys solumuovista. Älkää kysykö mistä nimitys tulee. Muuta en tiedä kun sen, että Lohja liittyy siihen jotenkin. Painoimme Lohjanshellin 8 mm rautatartunnoista läpi.

Tähän väliin tuli Ruukin kattopeltien toimitus. Nyt tontilla on kaikki tarvittava materiaali vesikaton valmiiksi tekemiseen asti. Täytyy antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Ruukin hiab-kuskille. Pyysin häntä nostamaan tien vieressä olevat puuniput lähemmäksi taloa. Ja yllätykseni oli suuri, kun vastaus oli että: "Ei mulla niin kiire ole ettei yhtä nippua voisi nostaa". Yleensä kuskit toteavat vain ettei kuulu heidän työnkuvaansa. Onneksi lompakosta löytyi yksi viiden euron seteli, jonka annoin kuskille kahvirahaksi. Tosin sitä hän ei aluksi suostunut edes ottamaan vastaan. Totesin, että säästettiin just yksi päivä puun käsinkantamisessa, niin nyt sinä et voi kyllä kieltäytyä.




Tämän jälkeen otimme paketista kaikki alajuoksupuut (48mmx198mm normaalia mitallistettua, lujuuslaskettua puuta) ja asetimme puut pituussuuntaisesti oikeaan kohtaan tartuntojen kylkeä vasten. Merkkasimme jokaisen raudan kohdalle viivan puun päälle ja mitalla otimme räpsyviivasta reijän keskikohdan ajajuoksuun. Porasimme tartuntojen kohdalle 13 mm terällä reijät, jotta alajuoksun saa asetettua tarkasti räpsyviivaan. Alajuoksut lopsahteli nätisti paikalleen. Niitä ei tarvinnut työstää yhtään, vaan ne olivat mittatarkkoja valmiiksi. Naputtelimme vasaralla jokaisen lankun tarkasti viivaan ja tämän jälkeen menimme painoksi lankun päälle, jotta se ei liikkuisi mihinkään. Nyt otettiin hienosäätövasara (5,5 kg leka) kauniiseen käteen ja hakattiin tartuntatapit lankun päälle. Kahdeksan millin harjateräs taipuu helposti ja uppoaa nätisti kunnon lekalla alajuoksun "sisään". Näin se ei jää yhtään häiritsemään runkotolppaasennuksessa, vaikka jokainen runkotolppa osuisi tartuntojen kohdalle. Tartuntojen jako oli isoimmillaan 1200 mm, kulmissa oli hiukan tiuhempi. Tämä alajuoksujen kiinnitystapa harjateräksillä on kaikkein vanhin tyyli kiinnittää alajuoksu, mutta varmasti tarraa parhaiten kiinni ja on vähiten edessä runkotolppien kiinnityksessä. Niin sanotut vanhanliiton timpurit eivät suostu muuta kiinnitystä alajuoksuissa käyttämäänkään.




Tämän jälkeen mitoitin tasopiirrustuksen mukaan runkotolppajaon paikalleen. Mitoitus oli helppoa ja suhtkoht nopeaa kun piirrustuksiin oli merkitty juoksumitat valmiiksi. Näin avokelamitalla sai yhdellä vedolla merkattua kaikki runkotolpat paikalleen. Tämän jälkeen suorakulmalla vedimme jokaiseen runkotolpan kohdalle viivat molemmille puolille, ettö runkotolpan kohdistus olisi mahdollisimman nopeaa. Kirjoitin alajuoksuun ovi ja ikkuna-aukkojen paikat.

Alajuoksut asennettuna.
Suorakulmalla merkkasimme runkotolppien molemmat reunat. Vinkkinä suorakulmana kannattaa käyttää yhtä leveää kuin runkotolppa on. Tämä nopeuttaa merkkaamista merkittävästi.

Tässä välissä tulikin soitto työmaalle. Piti siis pistää kamat kasaan ja käväistä palkkatöissä. Suoristimme yhden stopparin ja vahvistimme muut holvin reunatopparit, kun kerran paikalle tultiin. Ettei tarvinnut enää uudestaan tulla paikanpäälle. Valumiehet olivat jotenkin onnistuneet saamaan reunamuotin pullahtamaan. Onneksi tämä kaikki jää maan alle, joten tukeminen riitti eikä tarvinnut ryhtyä lapiohommiin. Tässä loistava esimerkki siitä, miksi muottien tekijä pitää olla valumies. Näin ei "tarkoituksella" hajoiteta vibralla muotteja, kun vedetään vibraus varman päälle. Kun ei ole pelkoa kun muottia ei ole itse tehnyt, niin ei ole korvausvelvollinen. Ja nimittäin vibralla saa jokaisen muotin rikki, oli se alumiinista, puusta tai pellistä rakennettu. Betonin paine ja vibran tärinä vääntää metallinkin mutkalle.

Tontille palattuamme tarkistin alajuoksun korot tasolaaserilla, plus miinus kahden millin sisään osui kaikki. Mikäli tämä ero olisi esimerkiksi sentin, pitäisi runkotolpat lyhentää siten, että niiden yläpinta tulee kaikissa samaan korkeuteen. Heitot ei saa olla muutamaa millimetriä suurempia, muuten yläjuoksun kanssa tulee ongelmia. Tämä oli sen ansiosta, kun kaksi viimeistä harkkovarvia asetimme aivan lankaan kiinni ja niin suoraan mitä passilla vain sai. Nostelimme runkotolpat itä- ja länsipuolelle valmiiksi merkattujen kohtien viereen. Sahasimme valmiiksi muutaman laudan reivapuiksi. Nämä kaikki runkotolpat olivat valmiiksi lovettuja ja isojen ikkuna-aukkojen kohdalle tuli tupla tolpat. Näin katon paino jakautuisi tasaisemmin runkotolppaa kohden.

Mika poistaa pressua runkotolppanipusta.

Runkotolppien nostelu oli nopeaa kahteen pekkaan. Aloitimme laittamalla kulmat pystyyn ja reivattiin ne suoraksi. Sitten noin neljän metrin päässä olevan tolpan ja laitoimme tämän väliin laudan vaakaan, joka toimii rungon pystytys tukena. Tähän vaakalautaan ammuimme jokaisen tolpan kiinni yhdellä naulalla, siten että naulan kanta jäi puusta irti. Näin ne on helppo ja nopea irroittaa villotusvaiheessa. Mika nosti tolpan pystyyn sekä asetti passilla runkotolpan suoraan. Minä ammuin jokaisen runkotolpan kiinni alapäästä kahdeksalla naulalla, eli neljä naulaa per sivu. (Piirustuksissa minimi on 6 kpl 3.1x90 nauloja per runkotolppa. Omaan taloon saa naulata niin monta naulaa kuin mieli tekee). Kun runkotolpan alapää oli ammuttu alajuoksuun tukevasti, Mika asetti passilla runkotolpat suoraksi ja huusi "HEP". Tämä sana meillä on aina sama, jotta niin sanottuja vahinkolaukauksia ei synny. Jos esimerkiksi samaan aikaan jutellaan ja toinen sanoo puheessaan nyt, heti, valmis tai jotain vastaavaa, ei saa ampua. Pyssymies odottaa kunnes tulee käsky naulata. Ulkopuoliset saattaa katsoa hiukan pitkään, kun jutellaan kahdestaan normaalisti ja aina kesken lauseen huudetaan "HEP!". Torstaina saimme siis valmiiksi itä- ja länsipuolen rungon. Eli tasaiset seinärakenteet joiden päälle tulee kattotuolien paino.


Päätyrungot pystyssä. Runkotolppien pystytys oli työn nopein osuus, mittauksiin ja asetteluun meni huomattavasti enemmän aikaa.

Perjantaina jatkoimme töiden jälkeen pystytystä. Asensimme etelä- ja pohjoispuolen runkotolpat. Näiden mittojen kanssa sai olla tarkkana. Jokainen runkotolppa meinaan oli eri mittainen. Onneksemme tästä oli Kastellilta tullut erikseen päätyjen seinärunkokuva (naamakuva on työmaalla käytetty nimitys tästä). Naamakuvassa oli selkeästi merkattu jokaisen tolpan pituus, nämä pituudet löytyivät jokaisesta tolpasta. Kannoimme yhdessä runkotolpat paikalleen. Olin edellisenä päivänä käynyt kyseisen kuvan kanssa tolppien kohdat läpi ja kirjannut jokaisen runkotolpan pituuden alajuoksuun. Asentaessa tehtiin siis niin sanottu tupla tarkistus. Jokaisessa runkotolpassa luki pituus, joka tarkistettin asentaessa alajuoksusta. Tämä oli ihan hyvä tapa, kun muutaman kerran pystyyn nostaessa huomattin, että nyt meinaa nousta pystyyn väärä tolppa. 

Päätyseinien runkotolpat kannettuna paikalleen..
Päätyjen asennukseen meni tolppien kantaminen mukaan0 laskettuna alle kolme tuntia.

Kun etelä- ja pohjoispuolen runkotolpat oli lyöty pystyyn, asensimme itä- ja länsiseinien tuplapalkkien kohdalle ensimmäiset liimapuupalkit. Nämäkin olivat valmiiksi määrämittaan sahattuja, olohuoneen tuplaikkunan kohdalle tuli 30x200x4100 liimapuupalkki. Makuuhuoneiden puolelle tuli kaksi kappaletta 45x200x2552 ja yksi 45x200x2610 palkki. Tuplapalkkien kohdalla oli siis tämän verran isommat lovet valmiiksi. Nyt jäljelle jäi jokaisen runkotolpan kohdalla 45 mm tila paksulle palkille. Tämän asennus jää seuraavaan päivään. Liimapuita ei saa ikinä jättää suojaamatta, mikäli ne ei ole asennettu paikalleen. Ne nimittäin taipuvat herkästi sateessa elleivät ole jo paikalleen naulattu. 

Ikkunaylitysten palkit asennettu paikalleen.

Perjantaina tuli todella outo olo, kun omin "pikku" kätösin nousi oman talon runko. Tämä on kuitenkin ollut unelmani kolmetoista kesäsestä lähtien, kun ensikerran olin työmaalla töissä. Ensimmäiset työmaakeikat olivat kiintokalusteiden kantamista ja siivoamista. Muutaman kerran pääsin hetkeksi kirvesmiesten appariksi ja siitä se ajatus sitten lähti... Oma ala on siis ollut selvillä jo pikkupojasta lähtien. Mutta mitä nyt? Viimeiset 13 vuotta olen lähes joka ilta unelmoinut oman talon rakentamisesta. Olo on super onnellinen, mutta silti jotenkin outo, kun talon rakentamisesta on haaveillut niin kauan. Mistä minä nyt unelmoin iltaisin? Seuraavasta talostako? Täysbetoni talosta? Päässä on kuitenkin suunniteltu kymmeniä taloja ja toteutustapoja. Osaanko projektin jälkeen olla paikoillaan, nyt kun kuitenkin tulee tehtyä reilu 100 työtuntia per viikko.  No joka tapauksessa kirvesmiehelle ei aika käy pitkäksi, siitä suku ja kaverit pitävät huolen.

Lauantaina asensimme liimapuupalkit kulkemaan lovettuun koloseen runkotolpan yläpäässä. Nämä jokainen piti piirrustuksen mukaan ampua viidellä naulalla per liitos. Paslode sai siis laulaa taas kunnolla. Paslode on minun impulssinaulaimen merkki, joka toimii kaasulla ja sähköllä. Ei siis tarvitse erillistä kompuraa toimiakseen, niin kuin perinteiset naulapyssyt. Huomasimme heti aamulla itäpuolen liimapuupalkkien puuttuvan paketista, joten heti soitto talopaketin myyjälle Heikinheimon Matille. Hän ihmetteli osien puuttumista ja pahoitteli kovasti tapahtunutta. Samalla kysäisin voisinko itse hakea palkit kaupasta, jotta saisin jatkettua projektia normaalisti eteenpäin ilman aikataulumuutoksia. Tämä sopi hyvin, koska Kastelli olisi saanut aikaisintaan seuraavana arkipäivänä tavarat tontille. Eikä ajosta tullut itselle onneksi kun reilu puoli tuntia "hukkaa". Tekevälle sattuu. Ovat varmasti tehtaalla kironneet talopakettiani, kun ei mentykään perinteisen paketin mukaan, vaan kaikki osat ovat erilaisia kuin normaaliin talopakettiin tulevat palaset. Siksi tämän inhimillisen virheen ymmärtää hyvin. Saan kuitenkin kuitilla hyvityksen puuttuneista osista.

Kertopuupalkkien päälle tuli normaali runkopuu lappeeltaan. Joka lyötiin myös viidellä naulalla per liitos. Vasta tämän yläjuoksun asennuksessa rupeaa seinä tukevoitumaan.


Kuvasta näkee hyvin, kuinka isojen ikkuna-aukkojen päälle tuli kaksi kertopuupalkkia. 
Runko pystytettynä.




Sunnuntaina asensimme kulmaraudat valmiiksi. Kuvissa vaadittiin vain 70x70x50 2mm paksut kulmaraudat, itse asensin 105x105x90 2mm vahvistetut kulmaraudat. Hintaero ei ollut mikään mahdoton ja tämä helpottaa hiukan naulaamista. Koska kattotuolin naulalevy osuu suoraan kulmarautojen kohdalle, isommalla kulmaraudalla todenäköisyys että reiät osuu samoihin paikkoihin on enemmän. Jos ei osu siitä lyödään kattotuolin naulalevystä ankkurinaula läpi. Ja tähän on pakko mainita; työmaalla omat sormiin lyömiset on lähes kaikki tapahtunut tässä vaiheessa... Mahtuu yli kymmenen vuoden uraan paljon kipeitä sormia. Usein ensimmäinen naula ei mene läpi vaan väänyy, toisella saa jo alkureiästä lyötyä naulan pohjaan asti. Kuviin oli piirretty kahdeksan naulaa per kulmarauta, me asensimme rungonyläjuoksuun kuusi naulaa ja myöhemmin kattotuoliin viisi kappaletta.

Kattotuolien mitoitukseen löytyi suunnitelmissa hyvin juoksumitat, joten paikkojen merkkaus oli nopeaa.

Sitten naputeltiin "kilpaa" kulmarautoja ja kuvasta voi päätellä kumpi voitti. 

Asensimme myös loput vaakapuut ikkunoihin. Nyt ikkunoiden todelliset koot hahmottuu paremmin. No peiliin saa katsoa, jos ikkunoista tulee liian isot. Tosin en ole kenenkään kuullut valittavan omakotitaloissa liian isoista ikkunoista. Lähes kaikki valittaa päinvastaista; "Olisi pitänyt sittenkin laittaa hiukan leveämmät ikkunat". Tykätään molemmet niin paljon luonnon valosta, että haluttiin isot ikkunat. Meille tulee sälekaihtimet jokaiseen ikkunaan, näin pystyy pitämään paahtavan auringon kurissa, eikä tarvitse moderniin kämppään asennella mitään verhotankoja. Tosin niistä varmasti joudun vielä emännän kanssa vääntämään...

Ainakin aamuairinko mahtuu makuuhuoneisiin nätisti, meinaan ikkunoiden leveys on 2,3 metriä ja korkeutta on lähes puolitoista metriä.

Ei olohuoneen ikkunatkaan pieneksi jääneet, korkeutta jokaisella ikkunalla on 2,2 metriä. Luonnonvaloa pitäisi riittää hyvin. 
Kevät on saapunut selvästi, koska innostuimme sunnuntaina hakemaan moponi talvisäilytyksestä Nurmijärveltä. Tosin kultani meni Mikalle käyttöön täksi kesäksi. Tuleepahan rakennettua enemmän taloa, kun ei kuumalla kelillä pääse vääntämään kahvasta hymyä korviin. Aivan pakko on kuitenkin päästä muutama lenkki ajamaan kesällä. Onneksi pyöräkultani on nyt ainakin on hyvässä hoidossa ja hyötykäytössä. Ei harmita niin paljon, mikäli kalliilla rakennettu pyörä seisoisi tallissa pölyttymässä koko kesän. No ainakin näin Mika saa jotain "palkkaa" töistä. 

Ajaessa mopon Nurmijärveltä Porvooseen, muisti hyvin miksi koko harrastus on tullu aloitettua. Kun jalka nousee maasta, ei mielessä ole muuta kun avoin tie ja moottorin tasainen pärinä. Toimii itselleni parhaana mahdollisena hermoterapiana, osittain siksi rakensin tästä yksipaikkaisen. Heh.

Saimme kasattua rungon siis kolmessa päivässä, joka sekin osaksi iltatöinä. Jätimme tekemättä ikkunoiden ylärunkopuiden asennuksen. Asennamme ne paikalleen vasta kattotuolien jälkeen, jotta saisimme vesikaton mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Odotan jo innolla sitä, että saadan tavarat suojaan sateelta. Seuraava projekti on kattotuolien paikalleen nosto. Tästäm lisää pikimmiten.


Mikko