perjantai 28. heinäkuuta 2017

Lattiavalu täältä tullaan

Lattiavalun valmistelu alkaa kämpän tyhjennyksellä.

Lattiavalun valmistelutyöt alkoivat siitä, että kaikki ylimääräinen kannettiin pihalle. Tein myös muutaman hyllyn tavaroille joita en halunnut kantaa ulos, koska valun jälkeen kantaisin ne jälleen takaisin sisälle. Tämän jälkeen imuroin lattian puhtaaksi.

Pääsin soittamaan Betonikuninkaille ja varaamaan lattiavalupäivän. Autotallin valu varattiin mukaan säävarauksella. Mikäli sää olisi ollut valupäivänä huono, olisimme valaneet sen joku toinen päivä. Syy siihen, miksi valitsimme Betonikuninkaat tekemään lattiavalumme oli se, että edellinen lattiavalumies joutui perumaan tulonsa. Joten piti nopealla aikataululla saada uusi porukka hoitamaan valu. Betonikuninkaiden selkeä hinnasto heidän nettisivuilla oli helposti ymmärrettävä ja asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Seuraavassa päivityksessä enemmän heidän työosuudestaan.

Tein pienille tavaroille kulmahyllyn ylimääräisistä liimapuupalkeista. Ylimmällä hyllyllä on Unidrainin lattiakaivot valmiina odottamassa asennusta.

Tein hyllyn seinälle kakkoskakkosille.
Ankkuroin putken paikalleen  muutamalla  reikänauhalla. Reikänauhat sidotaan raudoitusverkkoon. Vaikka sepeli jostain ihmeen syystä painuisi kasaan lattian alla, se ei vaikuta viemäriin mitenkään. Ainakin viemärin kaato riittää, kolmen metrin matkalla yli 10cm. Kaadoksi riittäisi hyvin pelkästään 1-1.5cm metrille.

Tyhjennyksen, hyllyjen rakentamisen ja imuroinnin jälkeen asensin lattiaan lisäeristettä, jotta betonin menekki pysyisi aisoissa. Styroksi on nimittäin huomattavasti halvempaa mitä betoni. Laitoin lisäeristeeksi 25mm EPS-lattiastyroksia. Yhdessä paalissa oli 0,6 kuutiota ja se maksoi 40 euroa ja sen sai asennettua vartissa paikalleen. Paaleja meni yhteensä viisi, eli ne vei betonilta tilavuutta kolme kuutiota. Kuutio betonia maksaa pumpattuna noin 150 euroa. Periaatteessa olisin voinut valattaa 12 cm laatan. Se ei olisi näkynyt muualla kuin lompakossa. Betonilattialle suositellaan kuitenkin noin 10 cm laattaa, jotta valuun ei tulisi niin helposti esimerkiksi halkeamia. EPS:ssät maksoivat 200 euroa ja sama tilavuus betonia olisi maksanut 450 euroa. Säästöä tuli siis 250 euron verran. Lattian lopullinen korko katsotaan ovien korosta. Sillä, onko lattian valmis pinta sentin tai kaksi eri tasossa mitä rakennusluvissa, ei ole merkitystä. Pääasia on, että valmiin lattian korko asettuu hyvin oviin ja betonilattian paksuus on järjellinen. Alle kahdeksan sentin lattiavalua en suosittele kenenekään tekevän, koska siinä alkaa tuntumaan lattialämmitysputkien lämpö liikaa läpi putkien kohdalta. Tässä tapauksessa voi lattialle astuttaessa olla varpaiden kohdalla kuuma kohta ja kantapään kohdalta kylmä. Kun betonia on hiukan enemmän putkien päällä, jakautuu lämpö tasaisesti lattian jokaiseen kohtaan.

Styroksin asennus on nopeaa, kun pohja on suora ja puhdas. Eristettä joutui leikkelemään vain takan kohdalta. Levyt painelin nauloilla sieltä täältä kiinni alla olevaan finnfoamiin, ettei levyt pääse liikkumaan kävellessä. Kun levyjen liikkuminen estetään, tulee vähemmän styroksin "muruja", jotka pitää imutoida kuitenkin ennen valua.

25mm lisäeristeet asennettu. Huomatkaa muovi on levitetty styroksin päälle, jotta höyrysulku olisi yhtenäinen myös lattian osalta.

Kun kaikki eristeet on asennettu, otetaan talon mittapiirustus esille. Siitä aletaan mitoittamaan huoneita paikoilleen. Samalla piirretään myös ovien kohdat, että lattialämmitysputket saa vietyä tarvittaessa oviaukkojen läpi toiseen huoneeseen. Samalla kannattaa mitoittaa kaikki vesipisteet, jotta niiden asennus onnistuu ilman isompia säätöjä. Tietenkin myös kaikki tarpeelliset varaukset ja läpiviennit tulee mitoittaa paikoilleen.

Talomme mittakuva, jonka mukaan mitoitin väliseinät.
Merkkasin seinät spraymaalilla (paukkumaali itselle tutumpi nimitys).


Seinien mitoituksessa laseretäisyysmittari on aivan täydellinen kaveri. Mitoitus tämän avulla on helppoa ja nopeaa, eikä tarvitse apukäsiä pitämään mitasta kiinni. Pisimmillään tämä malli mittaa 50 metrin matkan alle millin tarkkuudella. Ja yllätys kun on mun työkaluista kyse, laitteen merkki on tietenkin Bosch. 
Kaikki tarvittavat merkinnät piirretty. Mitoitin samalla vesipisteet, wc-pönttöjen paikat ja saarekkeen sähköjen varauksen paikan. Heti perään rupesin asentamaan irrotuskaistaa, joka irroittaa valun seinän koolauksista. jotta lattia pääsee elämään ilman että se painaa tai vääntää seinärunkoa. Irrotuskaista vain nidotaan koolauspuihin kiinni. Nurkkien kohdalla on oltava huolellinen, jotta irrotuskaista kulkee nurkissa 90 asteen kulmassa. Ilman, että kulmat jäävät pyöreiksi. Muuten on riski, että ne tulee näkyviin valmiissa lattiassa. Etenkin meillä, kun betonilattiaa ei peitetä millään puulla tai laminaatilla.

Sitten alkaakin käytännössä putkimiesten työnosuus. Tosin tässä tapauksessa putkimies on timpuri itse. Onneksi Mika oli jälleen kerran kaverina.  Hän on ollut putkimiehenä kahdeksan vuotta, joten hänelle nämä on ihan perus kauraa. Onneksi siis hän oli jeesaamassa. Itse tiedän putkitöistä todella vähän, mutta onneksi tekemällä oppii. Nyt oli siis esissä osien vaihto. Olen viimeisen vuoden opettanut Mikalle kirvesmiehen töitä, eli nyt sain potut pottuina. Enkä kyllä päässyt yhtään sen vähemmällä kettuilulla, mitä olen itse huudellut. Kun virheistä tarpeeksi kettuilee, ei niitä vahingossakaan halua tehdä uudestaan...

Pakko kehua Onnisen palvelua täälläkin. Instagramin puolella asiasta jo mainitsin. Kauppa sulkee ovensa siis klo. 18.00. Saavuimme kauppaan tuli hännän alla ja ovista menimme sisään klo. 18.10 ja saimme palvelua. Eikä myyjä edes hoputtanut, vaan palvelu oli kiireetöntä ja hyvää. Saimme kaikki tarpeelliset putket ja kaivot. Lähdimme kaupasta klo. 18.45, jolloin myyjä vielä käski meidän hakea kahvit, jotta jaksetaan painaa iltamyöhään töitä. Kiitos todella upeasta palvelusta!

Tässä kuvassa näkyy kaikki vesiputket ja viemärit. Kuten kuvasta voi päätellä, suunnittelin kaikki talon vesipisteet ja viemärit talon päätyyn. Näin säästetään tarvikekustannuksissa ja rakentamisessa säästyy sitä tärkeintä, eli aikaa. Kuvasta puuttuu Unidrainin lattiakaivot ja kurakaivo. Näistä pitää myöhemmin piirtää päivitetty kuva.
Kvv-vastaava suositteli vähintäänkin kylmien vesiputkien kaivertamista styroksin sisään. Etenkin keittiön vesihanan kohdalla, jotta kylmä vesi tulisi keittiöön nopeammin. Mitä kauempana lattialämmityksestä vesiputket menevät, sitä vähemmän lattialämmityksen lämpö pääsee vaikuttamaan vesiputkien lämpötiloihin. Joten kaiversin siis jokaisen vesipisteen johdot styroksiin, jopa suihkujen. Saapahan joku halutessaan otettua kylmän suihkun nopeammin. Itse siitä ominaisuudesta en hyödy, koska en välitä yhtään kylmästä vedestä. En edes ui järvessä, ellei vesi ole lähempänä 25 astetta. Vaikka muuten tarkenen talvella hyvin, kylmä vesi on muita hulluja varten. Heh.

Halusin, että autotallin valu tehdään samalla kertaa talon kanssa. Piti siis kaivaa öljynerotuskaivo paikalleen. Öljynerotuskaivossa riittää ainakin koko, koska se sopii vaikka kahden auton autotalliin. Tulipahan nyt ostettua se uusin ja hienoin malli. Kaivoksi ostin Labko MiniPEK 0.2. En löytänyt kyseistä tuotetta Onnisen sivuilta, joten tuon linkin kautta pääsee Taloon.com-sivustolle. Kaivon kuoppaa kaivaessa tuli kyllä muutama ärräpää päästettyä ja kirottua, miksi meninkään valitsemaan niin ison mallin... No tuleepahan kerralla hyvä.

Kuoppaa kaivaessa totesin; ensi kerralla käsken maarakentajia asentamaan tämän kaivon. Tuntuu hölmöltä lapioida puhdasta sepeliä kuution verran sivuun kaivon kohdalta. Kun heittää kuopan pohjalta yhden lapion verran sepeliä pois, liukuu reunoja pitkin kaksi lapiollista takaisin... 
Asensin kaivon paikalleen ja laitoin sen passiin. Mikalle jäi tehtäväksi vain kaivon kytkentä. On muuten eka kaivo tontillamme, joka on yhdistetty kaupungin viemäriverkkoon.


Samalla kun Mika kytki kaivon paikalleen, kannoimme pikkuveljeni Samin kanssa verkot talon sisälle. Suojasin ikkunat muovilla valun ajaksi. Kiinnitin muovit nitomalla.
Kantamisen jälkeen sidoimme verkot kiinni toisiinsa surrilangalla ja asensimme korkonappulat verkon alle. Kuvassa näkyy myös oikeassa reunassa takan perustuksen lisäraudoitus. Raudoitin sen ylijäämä 12mm raudoilla, jolla tein 10cm silmällä olevan verkon. Eipähän jäänyt enempää 12mm ylijäämärautaa tontille.

Siirryin seuraavaksi autotallin kimppuun. Piti vaan toivoa, että säät osuisivat kohdalleen ja autotallin valu onnistuisi. Siinä kun ei ole kattoa päällä, eli sateella se on parempi jättää valamatta. Kun valaa kerralla kaikki lattiat, säästää helposti useita satoja euroja. Eristeinä käytin pikkuveljeni Samin työmaalta ylimääräisiksi jääneitä täyspontattuja polyuretaanilevyjä, joissa oli alumiinipinta molemmin puolin. Asensin lattiaan 10 cm eristettä ja sokkelin seinämiin 70 cm.  Normaalisti autotalleissa on 10 cm paksu styroksieriste lattiassa. Ja kun polyuretaanilevyjen lämmön eristävyys on huomattavasti parempi, riittää se varmasti pitämään ainakin lattian kohdalla lämmön tallin puolella. Vaikka suurin osa lämmöstä karkaa aina katon ja seinien kautta.

Tasoitin sepelit ja rupesin asentamaan eristeitä paikoilleen.
Lisää eristettä lattiaan.
Autotalli eristetty. Autotallin etuosaan jää maalämpökaivon tarkastuskaivo.

Öljynerotuskaivon kanssa kävikin sitten tietenkin pieni kämmi, jonka huomasin vasta, kun polyuretaanieristeet oli kaikki asennettu paikalleen. Sekä raot ja kolot tiivistetty uretaanivaahdolla. Kaivon kansi jäi nimittäin liian matalalle ja en todellakaan aikonut kaivaa kaivoa uudestaan esiin. Turvauduin siis netin apuun ja sieltä löytyikin osat kaivon korotukseen. Hain lähimmästä Meltexistä tarvittavaa, 315 mm halkaisialta olevaa viemäriputkea. Siellä myyjä olikin juuri samana päivänä tullut kyseisen kaivon koulutustilaisuudesta, jossa opetettiin uuden kaivon käyttö ja korotuksen tekeminen. Kaivon korotus olikin nopea projekti. Kaivon korotuskauluksesta poikki, siihen väliin asennettiin oikean kokoinen putken palanen ja osat kiinnitettiin liimamassalla.


1. Leikkaa kaulus poikki kapeimmasta kohdasta. 2. Nosta leikattu kaulus pois. 3. Eli tältä se näyttää tässä vaiheessa. 4. Laita korokeputki väliin. Kokeilimme tässä vaiheessa kannen istuvuutta. 5. Mittaa paljon korokeosasta tarvitsee leikata pois ja leikkaa putki oikean kokoiseksi. 6. Nyt sinulla on erikseen yläosa ja oikean kokoinen korokeputki. 7. Liimaa yläosa ja korokeputki toisiinsa liimamassalla. 8. Varmista suoruus vatupassilla ja liimaa se kiinni kaivon alaosaan. 9. Tältä se näyttää valmiina. Aseta vielä kaivon kansi paikalleen ja suojaa kansi muovilla valun ajaksi.

Kaivon korotukseen meni liimamassaa kaksi purkkia. Onneksemme Toni saapui tontille moottoripyöränsä kanssa juuri silloin, kuin ainokainen purkkimme loppui.  Toni vetäisi kypärän päähänsä ja haki meille puuttuvan liimamassan. Kiitos siitä. Jäimme Jukan kanssa odottamaan. Meidän ei kannattanut lähteä autoon istumaan, ennen kuin liima oli kuivunut käsistä ja vaatteistamme. Sen verran sotkuista touhua liimaus on, eikä liimamassan kanssa tietenkään säästelty. Nämä on niitä kalliita paikkoja säästää...

Moottoripyörälähettimme Toni.

Kannoimme Jukan kanssa verkot (6 mm verkko 150 mm silmällä) autotallin lattialle. Asensimme korput verkotuksen alle. Koska Jukka surraa rautaa ammatikseen, pääsi hän harrastamaan sitä täälläkin. Menipähän raudoitus nopeammin kun kaverina on toinenkin, jolla pysyy raudoituskoukku käsissä. Meillä oli jäänyt ylimääräiseksi noin 200 jm (juoksumetriä) 8 mm rautaa. Nämä oli omalta työmaalta otettuja ylijäämärautoja. Olin tuonut sitä siis vähän liikaa. Mietin aluksi, että kuskaan ne työmaan metallijätteeseen, mihin ne oli alunperinkin menossa tai lahjoitan ne jollekin niitä tarvitsevalle naapurille. Ei kuitenkaan huvittanut lähteä niin paljoa kuskaamaan takaisin, joten päädyimme laittamaan auton rengasurien kohdalle lisäraudoituksen (kuusi 8 mm rautaa per rengasalue). Laitoimme myös muutaman lyhyemmän raudan mitä löysin sivullepäin verkosta. Sekä tietenkin vahvistimme ajorampin kulman, lisäsimme verkkoon kaksi 8 mm rautaa vaakaan. Oviaukon kynnyksen kohdalla on kuitenkin suurin rasitus.

Te muut rakentajat huomio. Teidän ei tarvitse vaatia autotalliin ynnä muualle lisärautoja, suunnittelijat ovat sitä varten. Lisärautaa asensin itse lähinnä sen takia, koska sitä sattui olemaan ylimääräisenä. No joo, kyllä siitä vielä hiukan vahvempi nyt tulee, mutta muuta konkreettista hyötyä tästä ei saa.

Kuten Kolmas Nainen laulaa:

"Sen yhden hemmon kotona,
oli seinä vahvempi autoa.
Se kai maksoi joka pennin takaisin"

No ainakin voin itse yhtyä lauluun, kun ei ainakaan materiaaleissa ole säästelty. Kaipa se maksaa joka pennin takaisin. Ainakin mielenrauhan muodossa.

Jukalla koukku pyöri myös vauhdikkaalla tavalla. Tietääpähän kenelle soitan, kun seuraavan kerran tarvitsen raudoituksessa apukäsiä. 

Kun autotallissa oli tehty isoimmat työvaiheet, menimme Jukan kanssa auttamaan Mikaa talon sisälle lattialämmityksen asennuksessa. Itsekin kokeilin muutaman kerran lattialämmitysputken kiinnittämistä sidontakoneella. En kuitenkaan millään pysynyt Mikan vauhdissa. Sain sidontakoneen lainaan Kvv-vastaavaltani (AP Nurminen) ja samalla saimme myös hyrrän, johon lattialämmityskaapeli asetettiin. Siitä oli helppo vetää asennukseen tarvittava määrä putkea, eikä solmuja synny. Parempi oli siis pysyä pois tieltä ja auttaa muilla keinoilla. Mika laittoikin minut loppujen lopuksi kytkemään putket jakotukkiin, joka olikin huomattavasti yksinkertaisempaa, mitä voisi aluksi kuvitella. Kunhan muisti kytkeä tulo- ja paluuputket oikeisiin jakotukkeihin ja oikeisiin paikkoihin jakotukissa. Edellisestä lattialämmitysputkien asennuksesta on vierähtänyt reilu kymmenen vuotta. Oli siis tosi hyvä, että sain tähän mukaani alan ammattimiehen. Hommat sujuivat huomattavasti helpommin ja jouhevammin. Kaikki kuivien tilojen lattialämmitykset oli kytketty muutamassa tunnissa.

Thermotechin lattialämmityssuunnitelma. Lattiaan tuli vain yksi "haistelija" joka oli piirretty keskelle olohuoneen lattiaa. Muut termostaatit mittaa lämpötilan ilmasta ja säätää lattialämmitystä sen mukaan. Lattian sisällä oleva haistelija auttaa lattialämmitystä pitämään lämmön tasaisena ja oikean lämpöisenä. Ilman että lattia tuntuu jaloissa liian kuumalta tai kylmältä. 

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy erikseen jokainen lattialämmityspiiri. Kuten kuvasta voi päätellä, seinien viereen tuli putket tiheämpään ja olohuoneen isojen ikkunoiden takia sinne tuli erikseen yksi niin sanottu "kuumapiiri", joka kulkee pelkästään isojen ikkunoiden edessä ja palaa takaisin jakotukkiin. Näin lämmitysteho saadaan ikkunoiden lähellä helposti kovemmaksi, koska mitä tarkemmin saadaan lämmitettyä lattiaa, sitä vähemmän kuluu hukkaenergiaa. Olohuoneeseen eli keskelle taloa tuli "kylmäpiiri", joka sijaitsee takan edessä. Se kohta tarvitsee kaikkein vähiten lämmitysenergiaa, koska keskeltä taloa ei lämpöä karkaa oikein mihinkään. Suurimmat lämpöhukat on seinien vieressä, erityisesti nurkissa ja ikkunoiden edessä.

Lattialämmityksen kytkentä kävi nopeasti sidontakoneella.

Eipä aikaakaan, kun Mika oli sitonut koneella kaikki kuivien tilojen lattialämmityskaapelit. Kuvan oikeassa reunassa näkyy myös hyrrä, johon lattialämmitysputki-paketti laitetaan.

Montaa selvää kuvaa ei Mikasta saanut otettua, oli kundilla niin kova tahti päällä. Oli vain parasta pysytellä pois tieltä ja valmistella seuraavan jakotukin kytkentä.

Kuvassa näkyy kaikki osat mitä jakotukin kytkennöissä käytettiin. Mutteri irti. Mutteri lattialämmitysputken läpi. Helmi putken päälle. Vastakappale asetetaan jakotukkiin. Putki painetaan vastakappaleeseen. Kiristetään putkitongeilla ja samalla painetaan toisella kädellä putkea jakotukkiin päin. Helppoa kuin heinänteko.

Takan kohdalle ei saa asentaa lattialämmityskaapelia. Eli mikäli tähän jäisi pelkkä takan varaus, tuntuu lattia kylmemmältä tältä kohtaa. Meidän tilanteessa sitä tilanetta ei pääse huomaamaan, koska takka asennetaan ennen muuttoa. Rakennusvaiheessa takan asennus on huomattavasti pienempi "riesa", kuin jälkikäteen asennettuna. Varaus pitää kuitenkin molemmissa tapauksissa olla takan alapuolella, joka kantaa takan painon.

Perjantai-iltana tontilla yksin työskennellessä kello oli jo vähän yli yhdeksän. Rehellisesti sanottuna kertaakaan tontilla ei ole ollut niin mahtava fiilis tehdä töitä. Boschin työmaaradio huusi vieressä, siellä soi Retroperjantai.  Raptori oli vierailemassa kanavalla ja heitti aika outoakin showta. Se ei tosin fiilistä häirinnyt. Mikäs siinä hitsatessa autotallin kulmavahviketta. Taitaa naapurit ja ohikulkijat pitää meikäläistä jo tarpeeksi hulluna muutenkin, siellä kun lauleskelin hitsausmaski päässä... Samaan aikaan kun puikko paloi, muutama ohikulkija näytti vaan peukkua meiningille. Sitten hitsisaumojen välissä vain istahti alas ja joi kylmän Sandelssin ja vain nautti olosta. Lähes kaikki oli valmiina lattiavalua varten ja vielä oli ruhtinaallisesti lauantai ja sunnuntai aikaa tehdä muita töitä työmaalla. Sitä onnellista rentoutunutta työnteon tunnetta on hankala kuvata sanoin, mutta sen ainakin tajusin etten ole ikinä "töissä" ollut yhtä onnellinen ja rentoutunut. Mistä tämmöinen "lievä" työnarkomaani muuten saa sitä fiilistä, kun talo on valmis? Joutuuko sitä heti rakentamaan uuden? Siitä se emäntä varmasti innostuisi. Eikös se sanonta olekin, että hullulla on halvat huvit ja idiootilla ilmaiset?

Perjantain hitsauspisteeni (lue karaokepaikkani).

Nostin kulman oikeaan korkoon ja kiinnitin sen muttereilla ja pulteilla muotin reunaan.

Kiinnitin kulmaraudan löytämilläni jatkomuttereilla ja pulteilla.

Koska jatkomuttereita ei ollut tarpeeksi, jouduin käyttämään perinteisiä muttereita. Kun niitä laittaa tarpeeksi monta peräkkäin, ei pultin kierre jää kiinni betoniin. Näin pultin saa nätisti irti valusta ja purettua vanerimuotin ilman, että tuhoaa huolella asetettua kulmarautaa. Mikäli betoni ei ole kunnolla kovettunut, voi betoni murtua helposti kulmaraudan kohdalta.

Pähkinän kuoressa siis kulmarauta asennetaan autotalleihin lähes aina, koska muuten autotallin kulma murtuu helposti ajan myötä auton renkaiden painon ja kulutuksen takia. Kulmaraudalla saadaan betonin kulma pitämään ryhtinsä myös tulevaisuudessa. Itse käytin 40mmx50mm 4 mm paksuista kulmarautaa. Kevyempikin riittää. Ostin paksumman K-Raudasta, koska paksumpaa rautaa on helpompi hitsata. Joistain kaupoista löytyy juuri tähän tarkoitukseen tehtyjä kulmarautoja, joissa on "viikset" valmiiksi hitsattuna. Niiden ansiosta kulmarauta pysyy paikoillaan betonissa. Ilman rautoja kulmarauta korkkaa betonista irti jo ensimmäisellä ajokerralla. Normaalisti viikset ovat näissä 4-6 mm paksuja. Koska tässä ei niitä ollut, hitsasin ylijäämäverkon palaset kiinni kulmarautaan. Mikäli kyseistä rautaa ei autotalliisi kuulu, pyydä työmiehiä asentamaan rauta. Minun asentama kulmarauta maksoi noin 20 euroa plus hiukan hitsausta ja omaa aikaa.

Autotallin lattiaan asennettiin sähkölämmityskaapeli. Tämä siitä syystä, ettei alunperin suuniteltu edes autotallin lattiaa tehtävän samaan aikaan kuin talon. Kustannussäästöjen takia tämä oli tärkeä säästökohde. Alunperin ei edes suunniteltu autotallin lattiaa tehtävän edes saman kalenterivuoden aikana, joten autotallille ei tehty varausta vesikiertoisen lattialämmitysputken asennukseen. Turvauduimme siis sähkökaapeliin, joka on ainakin hinnan puolesta todella halpaa tavaraa. Autotalliin asennettiin Devi DEViflex 18T 155m 2775W, joka lämmitystehona varmasti riittää autotalliin. Tällä on kuitenkin tarkoitus hakea mukavuutta. Kun ryömii lattialla auton alla, on mukavampaa, että lattian saa lämpimäksi. Myös mahdolliset lumien sulamisvedet saa nopeasti pois lattialtan nappia painamalla. Autotalliin on tulossa ilmalämpöpumppu myöhemmin suurella todennäköisyydellä, jonka tehtävänä on hoitaa autotallin lämmityspuoli. Sähkölattialämmitys on vain mukavuuslisä. Kuten ylläovela linkki kertoo, tämä johto maksaa alle 300 euroa. Jotenkin tuntuisi tyhmälle olla laittamalla autotalliin mitään lattialämmitystä. Eihän sitä ole pakko pitää päällä, mikäli oma lompakko tai omatunto ei sitä salli. Jälkeenpäin kun lattialämmityksen asennus ei enää onnistu. Lattialämmityskaapeli riitti juuri täydellisesti autotalliosuuteen. Rakennuksen perään tulee varasto, johon laitoin erikseen 400W lattialämmityskaapelin. Se oli jäänyt Mikalta ylimääräiseksi omasta taloprojektista. Näin saimme samalla molempiin tiloihin omat lämmitysyksiköt, tosin en tee väliseinää rakennukseen. Haluan, että autotalli jää isoksi ja hyllytilaa on myöhemmin enemmän. Mikäli joskus haluaa tehdä väliseinän, on lattialämmitys valmiiksi molemmilla puolilla. Sain Onniselta hyvän nyrkkisäännön lattialämmityksen mitoitukseen. 100W neliölle lämmitysteho on oikein mitoitettu lämmityksen teho. No meidän autotalli on 32 neliötä ja lämmitys tehoa on 31775W, eli juuri täydellinen.

Onneksi muistin soittaa sähkömiehelle ja ilmoittaa valupäivän. Kysyin tarvitseeko muita varauksia viedä betonin sisällä kun keittiösaarekkeen. Vastaus oli ettei tarvitse viedä muuta, kuin kolme varausputkea saarekkeelle. No onneksi soitimme, koska meillä olisi ollut vain yksi putki valussa... No lisäsimme kaksi putkea lisää, jotta kaikki tarpeelliset johdot saadaan vietyä saarekkeeseen. Sähkömiehemme (Proveko Oy) tuli käymään tontilla katsomassa talomme tilannetta. Samalla hän kysyi olimmeko testanneet lattialämmityskaapelien toimivuutta sähkömittarilla. Tähän oli pakko todeta, että testattaisiin jos osattaisiin ja olisi oikeat laitteet. Vesa kävi hakemassa pakettiautostansa mittarit ja muutaman minuutin päästä kuului jo huuto; "Kaikki ok!".

Laitoimme oven eteen 7,5 cm jaolla kaapelin ensimmäisen 60 cm oven paikasta mitattuna. Lopun autotallin laitoimme ohjeiden mukaan 15 cm jaolla. Oven eteen laitettiin tiukempi jako, koska ovi on kuitenkin autotallin huonoiten eristetty alue. Siitä karkaa eniten lämpöä pois, joten normaalilla tiheydellä lattia tuntuisi silti oven vieressä kylmältä. Näin toimitaan myös perinteisen vesikiertoisen lattialämmityksen kohdalla, mikäli talossa on isoja ikkuna-aukkoja kuten meillä.

Lauantaina palasimme tontille ja aloitimme työt huonosti lämmitetyssä "saunassa", jota talon sisälämpötila muistutti hyvinkin pitkälti. Sisällä oli yli 30 astetta lämmintä. Mikan kytkiessä lattialämmitysputkia kosteisiin tiloihin, tein varaukset kurakaivolle ja unidrainin kaivoille. Tein varaukset "kakkoskakkosesta" ja niittasin varauksen ympärille solumuovia irrotuskaistaksi. Näin varausten purkaminen on helpompaa. Varausten nurkista löimme 8 mm harjaterästapit finnfoamin rossipohjaeristeeseen. Näin varaukset eivät pääse liikkumaan mihinkään asennusvaiheen aikana. Tämän jälkeen surrasimme surrilangalla (raudotuksessa käytetty sidoslanka) varausten nurkat kiinni harjaterästappeihin. Sitten, kun olin lähdössä pois tontilta, suihkutin koko kakkoskakkosen alapuolen täyteen uretaania, jotta saadaan varausten läpi vietyä raudoitus yhtenäisenä. Vasta kaivojen asennusvaiheessa katkaisemme tarvittavat raudat pois edestä. Tein varauksista reilusti varsinaisia kaivoja isommat, jotta asennuksessa on enemmän pelivaraa. Tärkein muistettava asia varausten asennuksessa on se, että asentaa kakkoskakkosen yläreunan valukorkoon. Näin valumiesten on helpompi saada tehtyä kaadot kunnolla.

Varaukset paikoillaan, mutta vielä kiinnitys puuttuu.

Muistakaa tämä ennen varausten kiinnittämistä. Varmistakaa oikea sijainti ja se, ettei vesiputket osu kaivon kohdalle. Valun jälkeen vesiputkia ei liikutella enää montaa milliä, mikäli semmoinen sattuisi osumaan eteen.
Suihkutilan Unidrain-kaivon varaus ei suostunut pysymään valukorossa pelkillä harjateräksillä, joten jouduin asentamaan yhden tuen seinästä.
Molemmat varaukset on kiinnitetty uretaanilla. Seuraavana päivänä pääsee leikkaamaan ylimääräiset uretaanit varauksen ulkopuolelta. Ettei valun jälkeen uretaania tarvitse kaivaa betonin sisältä, vaan pelkästään kakkoskakkosten alapuolelta tarvitsee nyppiä ne pois.
Tässä on leikattu uretaanit pois varauksen ulkopuolelta. Tarkkasilmäinen huomaa, että varaus on irti seinästä. Tämä siitä syystä, että muuraan suihkun seinät Kahi-kivellä. Seinä kasvaa reilut 10 cm seinäkoolauksen pinnasta. Vasta tämän Kahi-seinän kylkeen tulee kaivot kiinni.

Mika sai asennettua loput kosteantilan lattialämmitysputket lauantaiaamuna.



Kaikki lattialämmityspiirit valmiina. Jakotukki pitää vielä suojata betoniroiskeilta valun ajaksi.

Sunnuntaina kävin vain ottamassa viimeiset kuvat ja tarkastamassa paikat. Emäntäkin tuli imuroimaan vielä kerran pohjan, ettei betonin pintaan tule styroksin roskia tai muitakaan ylläreitä. 
Autotallikin on täysin valuvalmis ja kaivot suojattu. Maalämmön tarkastuskaivo on nostettu valmiin lattiapinnan yläpuolelle noin sentin verram, jotta mahdollinen vesi ei valuisi kaivon aukosta. Tosin pohjalla on sepelipatja, joten kaikki sinne menevä vesi menee sepelipedin läpi aina kalliopinnalle asti, pois tontilta. Kaikki salaojat sijaitsee sepelipatjan sisässä. Meidän salaojissa ei ole vieläkään näkynyt tippaakaan vettä, eikä näy, koska talon pohja tulee aina olemaan kuiva.

Sunnuntaina Eemeli toi meille lainaan GoPro-kameransa, jotta saadaan tehtyä hyvä Timelapse-video. Videossa näkyy koko lattiavalu ensimmäisistä betonikuormista aina lattian suojaamiseen asti.

Tähän lopuksi haluisimme kiittää kaikkia teitä blogimme lukijoita. Teitä on enemmän, kun osasimme aluksi kuvitellakaan. Erityisesti lämmittää se, että ollaan pikkuhiljaa noustu Suomen luetuimpien rakennusblogien listalla. Kun aloitimme blogin pitämisen, ei pieneen mieleenkään tullut edes pääsevämme kyseiselle listalle. Nyt viikko toisensa jälkeen siellä ollaan nousta ja tällä hetkellä sijoitus oli maanantaina 12. luetuin rakennusblogi Suomessa. Painakaa siis tätä linkkiä ja halutessanne kohtaa "seuraa blogia", niin ehkä ensi viikolla nousemme listalla taas yhden pykälän.  



 



Mikko

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mars mars sisätöihin


Asensin tuulenohjaimet kattotuolien väliin talon pohjoispäätyyn. Samalla kun asensin tuulenohjaimet, asensin hyttysverkot tuuletusaukkoon. Hyttysverkot tuli koko talon räystäyden ympäri. Tuulenohjaimet joutuu asentaamaan, ettei ilmavirrat siirrä puhallusvillaa pois talon ulkoreunalta. Länsipuolella ilmavirrat ei vaikuta puhallusvillaan, koska tuuletusaukosta on lähes metri matkaa puhalluvillan yläpintaan. Jos tuulenohjaimen jättää asentamatta, liikuttaa ilmavirta seinän edestä villat kasalle noin metrin päähän seinästä. Pahviset tuulenohjaimet on helppo leikellä ja taitella oikean kokoisiksi.

Metallisen hyttysverkon kiinnitin nitojalla. Näin katolle ei pääse edes ampiaiset tekemään pesiään.
Leikkasin ja taittelin tuulenohjaimet oikean kokoisiksi.
Tämän jälkeen asensin tuulenohjaimet paikalleen nitojan avulla. Ilmarakoa jätin noin 10cm, jotta ilma pääsee kiertämään ongelmitta. Minimi tuuletusrako on 5cm.
Tuulenohjaimet kiinnitin vielä 25x50mm rimoilla kattotuolin kylkeen. Koska pelkillä niiteillä kiinnitetty pahvi ei välttämättä kestä kovia tuulenpuuskia.

Ostamani rakennustelineet saapuivat tontille jo ennen juhannusta. Nyt on Layher-alumiinitelineitä talon ympärille. Telineistä saa rakennettua yhteen tasoon 25 metriä pitkän telineen kahden metrin jalkatasoon. Jalkatasolla meinataan telineen korkeutta, missä jalat ovat. Nämä on kevyitä rakentaa ja pystyttää yksin ja halutessaan osia voi ostaa vaikka yksittäin lisää. Telinekasalla pystyy rakentamaan vaikka minkä mallisia ja muotoisia telineitä. Mikäli haluaa, niin vaikka ylöspäin onnistuu rakentamaan 12,5 metriä korkeat telineet, jonka jalkakorkeus on huimat viisi metriä. Kun en tontilla enää tarvitse telineitä, vuokraan ne muille käyttöön järkihinnalla. Myöhempiä projekteja varten minulla on telineet sitten valmiina, eli niitä ei kannata myydä. Talomme ulkoseinien juoksumitta on noin 50 metriä, eli näillä pystyy tekemään puoli talo aina kerrallaan. Sitten telineet pitää purkaa ja kasata uudestaan. Naapuritalon rakentajan vinkin mukaan; jos elämässä tietää rakentavansa vain yhden talon, kannattaa telineet vuokrata. Mikäli tietää rakentavansa elämänsä aikana useamman talon kuin yhden, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ostaa omat telineet.

Nämä telineet menee pieneen tilaan, jopa kahteen pieneen nippuun.

Ennen höyrynsulkumuovien asennusta kannattaa siivota ja imuroida hyvin. Ja etenkin kaikki terävä kannattaa poistaa lähialueelta, missä työskennellään muovin kanssa. Avasimme muovirullat aluksi lattialla koko tilan pituudelta, näin saimme leikattua rullasta oikean mittaisen palasen.


Super näppärä apuväline siivouksessa ja muutenkin työmaan järjestyksen pidossa. Eikä hinta ollut kuin 20€, sillä ei millään saa kaveria pitämään jätesäkkiä auki koko työmaan ajan eli reilun 6kk ajan. 

Ainoa mikä harmittaa on se, etten tajunnut ostaa tätä ennen villoitusta. Olisi nimitääin ollut siinä vaiheessa uskomattoman hyvä apuri.

Juhannuksen jälkeen taloon ruvettiin asentamaan höyrynsulkumuovia. Ensimmäisen muovinpalasen asensin itse kattoon ja totesin sen saman mitä ennenkin yksin muovia asentaessa. Ei kertakaikkiaan mitään järkeä repiä muovia kattoon yksin. Ja ne näsäviisaat ketkä sanoo sen onnistuvan helposti. Joo onnistuu, mutta ei talosta takuulla tule yhtä tiivis kuin kaksin asennettuna. Repeämiä tulee muoviin helpommin. Tästä syystä ensimmäisen muovin jälkeen pyysin jälleen Mikan kaveriksi.

Kuvassa näkyy hyvin tapa miten höyrysulku asennetaan. Aluksi niitataan toinen reuna kokonaan kiinni. Jonka jälkeen keskeltä muovia se kiinnitetään koko matkalta. Tästä edetään järjestyksessä reunoja kohti. Näin ryppyjä muoviin tulee vähemmän ja muovin saa asennettua nätisti paikalleen.

Ensimmäinen muovi paikallaan.

Ensimmäisen muovin jälkeen laitoimme Mikan kanssa muovit aluksi kattoon siten, että muovi tulee seinien päälle vähintään 40 cm. Joihinkin kohtiin limitystä tuli yli 50 cm, minimi limitys katossa on 30 cm, seinissä 15 cm.  Meillä oli kaikkialla se vähintään 40 cm, kerta kun muovia riitti reilusti. Loput kuitenkin olisi lentänyt roskiin, miksi siis säästellä tässä, kun rullat tulivat talopaketin mukana. Taitaa olla ainut asia, mitä paketissa tuli reilusti ylimääräistä. No toisaalta kun rullat on sen verran isoja, tulee sitä helposti puolikin rullaa liikaa. 

Aina ensimmäisenä muovitetaan katto. jonka jälkeen vasta seinät. Siten, että katon muovit taittuu seinille vähintään sen 30 cm. Mikäli katon korkeus vaihtelee, aloitetaan muovitus korkeimmasta kohdasta, jotta liitoksista tulee tiiviimpiä. Höyrynsulkumuovin asennukseen kävin ostamassa Raptorin nitojan, kun en löytänyt omia mistään. Tätä tarvitsen omassa työssäni niin harvoin, joten yleensä semmoiset työkalut tuppaa häviämään laatikon tai varastojen perälle. No K-Rauta 75:n pelastaa jälleen... Muovi nidotaan kattotuolien alapaarteeseen kiinni, ja käytäntö "Less is more" pätee tässäkin. Tarkoitus on vain pitää muovi kiinni sen aikaa kunnes koolauspuut kiinnitetään. Liika nitominen vain huonontaa rakennuksen tiiviyttä. Ja muistutus; pidä höyrynsulkuteippirulla taskussasi ja teippaa mahdolliset reiät aina kun huomaat niitä tulevan. Reikiä tulee asentaessa aina, mikäli niiden paikkaamisen jättää myöhemmäksi, varmasti joku unohtuu paikata.

Ja taas vain pitkä reuna kiinni.

Ja sen jälkeen lähdetään nitomaan keskeltä reunoille päin. Tässä on hyvä, jos toinen pystyy tukemaan muovia esimerkiksi passilla, jossa on teippi päässä. Näin reikiä ei synny muoviin niin helposti. Mikäli muovia ei tue, voi se omasta painosta repeytyä niiteistään, etenkin alussa kun koko muovin paino on muutaman niitin varassa.

Kun katossa on höyrynsulkumuovit, aloitetaan asennus seinistä. Kun seinien muovi limitetään katon muoviin, on muistettava limitys vähintään 30 cm. Tässä kohtaa, niin kun muovin limityksessä ylipäätänsä, liika ei haittaa, mutta sillä ei ole käytännön hyötyä. Muovia kannattaa asentaa aina mahdollisimman isoina paloina. Eli mieluiten koko seinän mitalta, näin päästään vähemmällä teippaamisella ja rakenteesta tulee tiiviimpi. Seiniin asennettu muovi jätettiin "ylipitkäksi" lattialle, jonka päälle lattiavalu tulee. Näin rakenteen tiiviydestä tulee yhtenäinen.

Ja seinissä samaa menetelmää käyttäen rulla auki ja leikataan oikean kokoinen palanen. 
Muovit kiinnitimme kahdestaan vain yläreunasta. Kiinnitin ne paremmin itsekseni ja leikkasin ikkunoiden kohdille aukot. 

Kun muovit on asennettu talon ympäri, kaikki saumat teipataan. Samalla taas tarkkaillaan onko muoviin tullut asennuksessa reikiä ja teipataan kaikki löytyneet reiät huolellisesti. Nitojan niittejä ei kuitenkaan tarvitse teipata. Nykyään taloihin tehdään tiiviysmittaus, jolla varmistutaan höyrynsulun tiiviydestä. Mikäli tiiviysmittausta ei suorita, tulee talon energiatodistukseen merkittävästi huonompi arvosana ja tiiviydeksi numero neljä. Normaalisti nykytalot on 1,5-2 paikkeilla tiiviyslukuina.

Tekevälle sattuu...
... Mutta onneksi Sitko-teippi pelastaa. Teipin nimi pitää niin paikkaansa. Nimittäin teipin sitkeä liima ei meinaa lähteä kunnolla edes saippualla. Parhaiten liiman saa sormista pois rapsuttamalla.
Kaikki muovien saumat on teipattu. Erityisesti ikkunoiden teippaamisessa kannattaa olla huolellinen, jotta ilmavuotoja ei synny ikkunan reunoille. Vanhoissa asunnoissa monet luulevat, että ikkunat vetää. Mutta todellisuudessa syy on muovituksessa, kun aikoinaan ei edes ikkunoiden kohdilta teipattu muovia karmiin.

Kun kaikki teipit on laitettu, revataan asentamaan sisäpuolen koolausta paikalleen. Eli niin sanottua "kakkoskakkosta" (47x47mm puu). Katon koolauksen jako oli K300, eli etäisyys kakkoskakkosen keskeltä toiseen kakkoskakkoseen on 30 cm.Seinissä jako oli K600 vaakaan. Katon rimoitus tulee aina kattotuolien vastaisesti, näin saadaan taas yksi jäykistävä rakenne lisää. Myös puhallusvillamies pystyy kävelemään villatilassa turvallisesti rimoituksen päällä. Ovet ja ikkuna kierretään ympäri koolauksella. Jokainen koolaus on ammuttu 3,1x90mm kuumasinkityillä kampanauloilla jokaiseen kattotuoliin tai runkotolppaan. Pysyypähän ainakin paikallaan ja katon koolauksissa pystyy tämmöinen sata kiloinen timpuri tekemään leukoja ilman, että koolaus edes nitkahtaa. Tosin K600 kattotuolijako helpottaa painokuorman jakautumista tasaisemmin. Seiniin ja kattoon tein molempiin omat "sabluunapuut", jotka laitetaan aina koolauksen väliin. Sen avulla saadaan etäisyys pidettyä juuri oikean kokoisena. Katon koolauksessa on hyvä muistaa yksi vanha vinkki, jonka opin jo nuorena vanhemmalta timpurilta. Kolme koolausta yhteen riviin, sitten aloitetaan eri mittaisella kakkoskakkosella. Ja kun on taas kolme asennettu, voi palata alkuperäiseen mittaan. Näin rakenteesta saadaan kestävämpi, kun  kaikki liitokset eivät ole samassa kohdassa.

Ensimmäiset koolaukset paikoillaan.

Hyvin etenee.

Suurin osa koolauksista asennettu.

Yksin kun "riehuu", tapahtuu jännijä asioita. Naulapyssy opettaa kunnioittamaan puuta, oksat meinaan osaa olla vikkeliä kavereita. Kun ne kääntää helposti naulan puun sisällä u-mutkalle ja tulee yllättävistä paikoista esiin... Onneksi ei mennyt tällä kertaa läpi, piti vain pitää hanskaa loppupäivän kädessä, jotta ei verellä tuhri puita tai muoveja.

Ostin valmiiksi talon sisälle lämpömittarin lattiavalun seurantaa varten. Lämpömittari kertoo myös kosteusprosentin. Ja tietenkin ostin sen verran ison, ettei tarvitse suurennuslasilla tuijottaa mittaria, vaan lukeman näkee tarvittaessa vaikka kauempaakin. Onneksi viimeisen kattokoolauksen kohdalla tuli ystävämme Jussi kaveriksi. Onnistuu korkeimman kohdan koolaus huomattavasti paremmin, kun on toinen käsipari käytettävissä. Korotettu huonekorkeus tässä kohtaa hidastaa siis hiukan työskentelyä, kun ei enää A-pukilla yllä kattoon. Nyt siis tarvitaan A-tikkaat ja telineet käyttöön.


Lämpöä riitti juuri sopivasti, kun Jussi pääsi auttamaan viimeisten koolausten asennuksessa.

Viimeisiä koolauksia vaille valmis.
Jussikin pääsi testailemaan Paslode-naulainta. Kuvassa näkyy myös sabluuna, jota käytettiin koolauksen välissä, jotta rako oli aina oikean kokoinen.
Koolaus valmiina. Enää siivous ja seuraavaan työvaiheeseen, eli lattiavalun valmisteluun.

Nyt on siis koolaukset tehty ja kämppä muovitettu tiiviiksi. Naulain piti vielä huoltaa suuren naulausmäärän jälkeen, joyya se olisi seuraavalla käyttökerralla hyvässä kunnossa. Koska Paslodet käyttävät kaasua naulan ampumiseen, syntyy jokaisella räjähdyksellä karstaa sylinteriin ja mäntään. Ne pitää puhdistaa aina tasaisin väliajoin, mikäli haluaa naulaimen kestävän pitkään käytössä. Bräkleaner on paras puhdistusaine tässä hommassa. Paslodelta löytyy oma puhdistusaine, joka on käytännössä samaa tavaraa, mutta 4-5 kertaa kalliimpaa... Huolellisen puhdistuksen jälkeen osat vielä öljytään ja kasataan.

Kuvassa on kaikki tarvittava, millä saa suoritettua Paslode-naulaimen perushuollon. Tosin puhdistusrätti unohtui kuvasta. 


Mikko