perjantai 28. huhtikuuta 2017

Finnfoam rossipohja

Lauantai ja sunnuntai  22.-23.4.2017



Sisäpuolen täytöt hoituivat nopeasti Neliöxin ammattimiehiltä.

Maanrakentajat saapuivat lauantaiaamuna tekemään sisäpuolen täyttöjä. Tässä täytyy kyllä heti nostaa hattua Neliöx:n toiminnalle. Soitin heille siis eilen ja kysyin onko mahdollsita saada lauantaina sisätäyttöjä tehtyä, jotta pääsisin viikonloppuna itsekin töihin. Ei menisi "vapaa-aikaa" hukkaan ja projekti etenisi tasaisen tappavaan tahtiin. Hän sanoi suoralta kädeltä, että onnistuu ja jos ei, hän vaikka itse ajaa konetta. Vähän kävi sääliksi työmiehiä ketkä komennettiin lauantaiksi töihin, mutta toisaalta ammattimiehet saivat sisätäytöt tehtyä parissa tunnissa. 


Laajakuvaa ennen palkiston asennusta.
Ulkoreunoihin asennettiin 70 mm uretaanieristeet. Lämpöarvoltaan nämä ovat lähes puolet paremmat, kuin kuviin suunnitellut. Levyt sain ylijäämänä pikkuveljeni työmaalta, joten siksi kuvissa on muutamaa eri merkkiä. Näiden lämpöarvot ei juurikaan poikkea toisistaan.

Samaan aikaan kun kaivinkone teki talon sisätäyttöjä ja apumies levitti 70 mm finnfoamit routaeristeiksi, sahasin liimapuupalkkeja oikeisiin mittoihin. Tämä kävi näppärästi moottorisahalla, sahasin puolet palkeista noin tunnissa. Tilasin tarkoituksella "yli pitkät" palkit, jokaisesta palkista jäi noin 10 cm hukkaa. Näin varmistimme, että jokainen palkki on varmasti oikean mittainen. Liian lyhyttä kun ei voi asentaa. Tämä varmistus tuli minun kohdalla maksamaan muutamia kymppejä sekä parin tunnin sahauksen työmaalla. Katsoin tämän kuitenkin olevan kannattava sijoitus. Tämän jälkeen rupesimme pikkuveljeni Samin kanssa kantamaan ja asentamaan niitä paikoilleen. Mika vuorostaan saapui tontille. Hän rupesi sahaamaan muita palkkeja valmiiksi.

Mittauspöytäkirja ja Mikan mopo (huomattavasti paremmassa kunnossa kuin omani. Voi neljän vuoden ikäero selittää.)

Koska palkkeja tuli talon molemmille puolille, nimesin puolet A- ja B-puoliksi. Lisäksi jokainen palkki numeroitiin numeroilla 1-24. Näin saimme kiinnitettyä oikean palkin oikeaan kohtaan. Jätimme kuitenkin neljä palkkia aivan viimeiseksi, nämä neljä palkkia olivat A17, A18, B17 ja B18. Nämä palkit sijaitsevat takan molemmin puolin. Nämä B-puolen palkit olivat pisimmät palkit talossa ja A-puolen lyhyimmät. Mikäli sahauksessa olisi tullut mittavirhe, olisi palkin voinut sahata uudestaan, jotta se sopii takan kohtaan. Kaikki sahaukset kuitenkin onnistuivat täydellisesti, eikä tähän tarvinnut ryhtyä. Varatoimi oli kuitenkin aiheellinen. Palkkien toimitusaika tilauksesta on kuitenkin  noin viikon verran. Tämä olisi hidastanut rossipohjan tekoa aivan liikaa.

Palkiston asennus oli todella nopeaa, kun apuna oli työmaan "oppipoikani" ja rakennusinsinööri 😄

Viimeisiä palkkeja viedään.

Kaikki liimapuupalkit asennettu. Palkit tulivat Metsä Wood kertopuutehtaalta Lohjalta, Liimapuiden koko oli 50mmX400mm, pituutta 4500mm. Nämä sahattiin työmaalla oikeaan mittaansa.

Kulmaraudat ja korkopalaset olimme asentaneet aikasemmin. Palkit vain nostettiin oikeaan kohtaan ja naulattiin ruuvinauloilla kiinni. Nämä vastaavat ankkurinauloja kiinnityksen lujuudessa, mutta näissä on yksi erinomainen hyöty. Ruuvit pystyy avaamaan vahingoittamatta kulmarautaa. Ankkurinaulan irroittaminen tuhoaa lähes aina yhden kulmaraudan. Palkit asennettin aina "tehdassauma" keskelle, ja sahausjäljet sokkeliin päin. Sokkeliin jätettiin kuitenkin rakoa 0,5-1 cm, jotta sen pystyy vaahdottamaan täyteen. Näin ei pääse syntymään yhtään niin kutsuttua kylmäsiltaa, vaan jokainen väli/sauma on eristetty uretaanilla. Palkiston molempiin päätyihin asensimme 70 mm paksut ulevyt pystyyn, jotta liimapuupalkin kylki ei olisi suoraan kiinni sokkelissa eikä tähänkään pääsisi kylmäsiltaa syntymään.

Toisella puolella on kevyemmät kulmaraudat. Toiselle puolelle asennettiin järeämmät pitämään palkit suorassa.

Liimapuupalkkien asennus oli nopeaa ja helppoa, voi sanoa että tuttua hommaa työmailta. Naulasimme palkiston keskeltä palkiston yhteen, jotta se tukevoittaa rakennetta. Huomasimme kuitenkin kulmarautojemme olevan aivan liian kevyet. Hain jälleen K-Rauta 75:sesta tähän järeämmät kulmaraudat. Ostin vahvistetut kulmaraudat kokoa 105x105x3x90. Nämä asensimme jokaisen palkin toiselle puolelle. Palkit tukevoituivat merkittävästi, nyt palkiston päällä kävellessä nämä ei juuri liikahtaneet. 

Kuva on otettu tulevan olohuoneen nurkasta. Alas jätin 50mmx50mm eli niin kutsutun "kakkoskakkosen", jonka asennan palkkien alapuolelle. 
Tämä kuva on otettu tulevan suihkun nurkasta. 

Kulmamakuuhuoneen nurkasta otettu kuva.

Teknisen tilan alta otettu kuva, kuten tekniikan johdoista voi päätellä. Jos joskus rakennan toisen talon, en välttämättä sijoita teknistä tilaa nurkkaan. On meinaan aika ahdasta asentaa tekniikan piuhoja, etenkin kun asentaja näillekkin johdoille on itse blogin kirjoittaja.

Finnfoam FI-K600 eristeen asennuksen pariin pääsin heti palkiston valmistuttua. Perus periaate levyissä on sama kuin laminaatin tai parketin asennuksessakin. Uskon siis, että jokaisella tämän asennus onnistuu. Mikäli on edes joskus asentanut muutaman laminaatin palan. Leikkasimme ensimmäisestä levystä pontin pois, jotta tasainen reuna tuli sokkelia vasten. Tämä on helpompi täyttää uretaanilla. Jokainen levy liimataan uretaanilla pääpontistaan toisiinsa kiinni, viimiseksi tuleva palanen sahataan moottorisahalla oikeaan mittaansa. Ylijäämä palasella alkaa taas seuraava rivi, aivan kuten laminaatissa. Finnfoamin levyn ja laminaatin erona on se, ettei laminaateissa jatkona käytetä alle 30 cm paloja. Levyn kohdalla käytimme kaikki jatkot, yhtä alle 10 cm palaa lukuun ottamatta. Rivin alkuun jä päätyyn jätimme 1-2 cm raon, joka tiivistettiin uretaanilla. Tämän jälkeen vasta tiivistetään uretaanilla levyjen pituussuunnassa oleva raot. Nämä raot vaihtelee 0-1,5 cm välillä. Niiden tiivistys onnistuu kuitenkin nätisti uretaanipistoolilla ja lopputuloksena on valmis rossipohja.


Nap, kops ja ensimmäinen levy paikallaan.

Pieni hymy tulee asentajankin kasvoille kun hommat sujuvat.

Levyt vain painettiin vuorotellen paikalleen. Asennus muutaman palkin väliin tuntui todella tiukalta. Pääty "väkäset", jotka taipuvat sivullepäin painoivat palkkia todella kovaa. Rehellisesti sanottuna otin muutamasta rivistä väkäset kokonaan pois, jotta palkiston sai pidettyä suorassa. Muuta vaikutusta tässä ratkaisussa ei ollut, kun jouduin jälkeenpäin laittamaan alapuolelta enemmän uretaania. Levyjen tiukkuudesta kertoo se, että puiden välinen tila on aina tasan 550 mm. Ja jos väkäsiä ei olisi niin leveys levyllä on siinä kohtaa 540 mm. Väkästen päästä halkaisija on 565 mm. Eli väkäset ovat 15 mm leveemmällä kuin varsinainen asennusaukko. Kun asensi usean levyn, painoi se palkistoa kovempaa. Tämän vuoksi otin muutamasta kohtaa väkäset pois ja sain "nollattua" tilanteen. Jos miettii, että jokaisen levy painaa palkkia yhden millin eteenpäin, viiden palkin jälkeen ollaan jo viisi milliä "pielessä". Tämä tosin oli helppo ratkaista siivekkeiden leikkaamisella. 
Jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin säästynyt useemman tunnin pohtimiselta... No tekemällä oppii.


Ensimmäisestä rivistä jätettiin viimeinen palanen asentamatta. Näin teknisen tilan johdotukset on helpompi asentaa ja sinne pääsee helpommin tekemään töitä. Kulku helpottuu  näin merkittävästi.

Isolla suorakulmalla saatiin merkit suoraan. Vanhin ehjä moottorisahani jaksaa edelleen puskea. Ikää sahalla on kohta viisi vuotta. Uudempi "parempi" löytyy jo, mutta luottotyökalut ajetaan kirjaimellisesti loppuun.

Kolmasosa valmiina.

Sunnuntaina satoi aamusta hiukan räntää. Se nosti hieman ketutuskäyrää, mutta ei vaikuttanut muuten työntekoon. Takan kohdalla laitoimme levyt siten, että pääsemme täydellä levyllä takan perustuksen yli. Siksi, ettei levyä tarvitse muuten tukea. Muuten olisimme joutuneet kiinnittämään takan varauksen kylkeen 50x50mm puut, johon levyn reuna nojaa.

Kaikki Finnfoamit paikallaan.
Märät ja kylmät hanskat tekee ihmeitä aikaan... Tunto palasi illemmalla onneksi takaisin.

Ensimmäisten levyjen kohdalla saapui tontille myös emäntä ja tyttäremme Kira. Myös anoppini Seija tuli avuksi. Anoppi kantoi levyjä ja me asensimme ne Samin kanssa paikalleen. Sunnuntain puolelle jääneet asensin yhdessä Mikan kanssa, asennus oli nopeaa jo senkin ansiosta kun anoppi jaksoi kantaa lähes kaikki levyt talon sisälle. Iso kiitos siitä. Levyt ovat todella kevyitä, pääsi anoppi tällä kertaa tontilla helpolla. Heh. Tyttäremme Kira teki myös laadunvalvontaa rossipohjan alla juostessaan. Tämä oli ainut paikka johon hänet uskalsi laittaa leikkimään rauhassa. Siellä kun ei ollut teräviä esineitä ja seinät oli ympärillä. Pituutensakin puolesta Kira pystyi juoksemaan alapohjassa aivan vapaasti, eikä tarvinnut väistellä palkkeja. Oli kyllä mukava nähdä tyttären nauttivan leikkimisestä tontilla. Hänellä oli mukana myös leikkilapio ja ämpäri, jolla hän "tasoitti" rossipohjan sepelikerrosta sekä kanteli pikkukiviä ympäriinsä. 


Tyttäremme tarkastamassa työnjälkeä. Ainakaan pahoja haukkuja ei  isi saanut, tosin  pieni poru tuli, kun leikkiminen rossipohjan alla piti lopettaa.

Vinkit levyn asentamiseen:
  1. Liimaa aluksi vain levyjen päädyt kiinni toisiinsa.
  2. Jätä päätyihin 1-2 cm rako, jotta se on helppo täyttää uretaanilla.
  3. Asenna levyt urospontti palkkiväliin, näin keskittäminen onnistuu paremmin edellisen levyn naarasponttiin.
  4. Kun kaikki levyt on asennettu, laita uretaanit päätyihin ja pitkittäissaimoihin.
Uretaanit ja pistoolit saimme siis Rakennuskemialta. Heiltä oli tullut kokonaan uusi tuote, 60 Seconds liimavaahto, josta he pyysivät käyttökokemuksia Finnfoamin rossipohjan asennuksessa. Kiinnitin tällä lähes kaikki levyt toisiinsa, mutta kokeilin myös muita paketissa tulleita uretaaneja. Mainitsemani liimavaahto tarrasi nopeasti ja kiinnitti levyt todella lujasti kiinni toisiinsa. Jouduin ottamaan muutaman rivin levyjä irti hetkellisesti ja yksi levy halkesi pituussuunnassa. Levy, joka oli siis liimattu kyseisellä vaahdolla. 60 Second piti liimauksessa paremmin, kuin Finnfoamin tehtaalla käyttämä liimaus. Levyt on meinaan rakennettu kolmesta 70 mm paksuisesta Finnfoamin palasesta, jotka on liimattu ja pontattu jatkoskohdista. Onneksi olin varannut Finnfoamin rossipohjaeritettä muutaman ylimääräisen. Toinen vaahto, millä liimasin uretaaneja yhteen, oli Styro 753, joka toimi myös hyvin. Tosin ei mielestäni lähellekään yhtä nopeasti, mutta kunnolla kuivuttuaan oli lähes yhtä kovasti kiinni. Tätä käytin lopussa enemmän. Tilkitsin tällä pituussuuntaiset saumat, koska tässä vaahdossa oli mainuttu hyvä elastisuus. Tämä on kuitenkin hengittävässä puurossipohjassa aika tärkeä seikka. Kaikki isommat raot eli päädyt täytin 65 Pistoolivaahdolla, joka oli minulle jo ennestään tuttu. Tätä on tullut käytettyä työmaalla muutama sata pulloa. Tämä on hyvä perusvaahto, jolla onnituu lähes mikä vain.

Kuvassa molemmat uretaanipistoolit, jotka tulivat Rakennuskemialta. Vaikka pistoolien ulkonäkö ja kädensijat olivat erilaiset, oli niiden vaahdotusominaisuudet omasta mielestäni yhtä hyvät. Jos pitää toinen sanoa paremmaksi, niin se on sitten tuo PRO-malli. Sen pistoolin päädyn rakenne ehkä teki siitä hiukan tarkempikäyttöisen.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Uretaanipistooli. Se on pakollinen varuste, jos aikoo itse asentaa saman rossipohjan. Testailin itse eri uretaanivaahtoja, joten kulutus oli ehkä vähän enemmän kuin "normaalisti". Yhdellä uretaanipurkilla sai tehtyä yläpuolen vaahdotuksia valmiiksi 10-13 neliötä. Tähän ei ole laskettu alapuolen uretaanitiivistyksiä, jotka teen kun aikaa on paremmin. Menen sinne alas "sisätöihin" sitten, kun ulkona sataa vetää. Onpahan tontilla yksi kuiva työskentelypaikka tällä hetkellä.

Käsitelkää uretaanipurkkeja varoen. Tässä esimerkki palkkatöistäni siitä miten käy, kun uretaanipurkki räjähtää. Nämä kaikki vaahdot tullut yhdestä purkista. Kun painepulloon tulee pienikin reikä, tekee se purkin kylkeen tekee kivasti sotkua. 

Kokemukset Finnfoam rossipohjaeristeetä (FI-K600) on positiiviset. Jos lähden joskus rakentamaan uudestaan, harkitsen varmasti tämän järjestelmän käyttöä. Heti valmis, kävelyn kestävä lattiapinta on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Se kestää helposti vaikka koko talon puutavaroiden päällenoston. Meillä on nimittäin kaikki runkotavarat lepäämässä rossipohjan päällä tälläkin hetkellä, odottaen rungon pystytystä.


Mikko

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Omakotitalo paloina tontille

Maanantai 17.4.2017


Pyhäpäivästä viis, hommat tontilla jatkuivat. Otin aamulla korkomerkit tasolaaserilla autotallin kulmiin. Merkkien avulla asennan patolevyt oikeaan korkeuteen. Räpsylangalla sain merkattua koko tallin pituuteen suorat viivat, jotta patolevy ei juoksisi aivan hirveästi. Patolevy kiinnitetään perinteisesti "pöllönsilmillä" eli viralliselta nimeltään naula-ankkureilla. En ole tosin koskaan kuullut kenenkään käyttävän tätä nimeä. Pitää tunnustaa rehellisesti, että jouduin tarkistamaan virallisen nimen Googlesta. Pöllönsilmät on aina 4.8 mm paksuja ja käytettävän betoniterän koko on 5 mm. Ankkuri laajenee 5,5-6 mm asti, joten pitävän kiinnityksen kanssa ei ikinä voi käyttää isompaa kuin maksimissan 5,5 mm paksua terää. Kuitenkin suositus on 5 mm parhaimman kiinnityksen aikaansaamiseksi.

Käytin 30 mm pitkiä pöllönsilmiä patolevyn kiinnitykseen. Hiukan lyhyemmätkin olisivat riittäneet, mutta nämä vaan sattuivat tarttumaan matkaan kaupasta.

Kun patolevy on kiinnitetty ja ylimääräiset liepeet leikattu, kiinnitetään patolevyn peitelista. Peitelista kiinnitetään aivan patolevyn yläpäähän. Peitelistoja löytyy muutamaa eri mallia. Pääsääntöisesti sen tehtävä on estää sepelin pääsy patolevyn taakse. Peitelista parantaa sokkelin hengittävyyttä ja estää vaakasateen pääsemisen sokkelin ja patolevyn väliin. Peitelista on myös ulkonäöllisesti hyvännäköinen. Kaikki ei käytä peitelistoja, mutta itse suosittelen sen asennusta, mikäli haluaa laadukaaamman ja viimeistellymmän lopputuloksen.

Talon kierrosta ylijääneet palat riittivät hyvin autotallin patolevyksi. Näistäkin joutui leikkaamaan vielä osan pois, ettei patolevy vahingossakaan mene salaojan päälle. 

Kiinnitin patolevyn aivan levyn yläreunasta sokkeliin noin metrin välein. Kun yläreuna oli kiinnitetty hyvin, työnsin patolevyn tiukasti seinää ja anturaa vasten. Kiinnitin levyn muutamasta kohtaa anturan reunaan, jotta patolevy pysyy paremmin paikallaan täytöissä, eikä esimerkiksi alareuna pääse nousemaan sepelityön yhteydessä. Jos patolevyn kiinnittää alhaalta, tulee tämä tehdä vain anturan kohdalta harvakseltaan ettei patolevyyn tulisi turhia reikiä. Patolevyn tulee olla asennettu huolellisesti seinää ja anturaa vasten. Mikäli levy jää yhtään kireälle, tippuu yläpään kiinnitys välittömästi, kun ensimmäinen kauhallinen salaojasepeliä tulee sokkelin kylkeen.

Kuva on otettu talon peitelistasta. Tässä näkee hyvin kuinka siisti lopputulos sillä saadaan.

Tontille saapui myös Kastellin talopakettitoimitus. Pieneen kuormaan ne kaikki omakotitalon runkoon tarvittavat puut mahtuvatkin. Olen tosin karsinut paketista aika monta osa-aluetta kokonaan pois, joten se pienensi siis kuorman kokoa merkittävästi. Tontille oli jäänyt suuri kasa ylimääräisiä kuormalavoja. Valuharkkojen mukana tuli 26 lavaa. Nyt niille löytyi loistava käyttötarkoitus. Ne pääsivät aluspuiksi puunipuille.

Kuorma-auton sisällä oli näppärästi Hiab- nosturi, jonka avulla tavarat saatiin tontille.

Ensimmäinen nippu otettu tontille. Pikkuveljeni Sami on myös päässyt kuvaan.

Siinä se on; omakotitalo nätisti paketissa. Ei sitä itsekkään tahtonut heti uskoa, että kaikki tarpeellinen runkotavara mahtuu näin pieneen kasaan.

Tapasin myös tulevat naapurimme, jotka olivat juuri matkalla tonttikaupoille. Mukava lapsiperhe on muuttamassa itäpuolen rajanaapuriksemme. Ja mikä parasta, he lähtevät rakentamaan samantien. Ei siis tarvitse itse kuunnella rakentamisen ääniä hirveän montaa vuotta "seinän" takana. Pahin skenaario olisi se, että vierustontit rakennnettaisiin vuorotellen ja rakentamisen pauketta saisi olla kuuntelemassa koko ajan. Ei siinä, ettäkö se itseä häiritsisi. Mutta on sitä välillä mukava nauttia olut omalla terassilla ilman töistä tuttuja kuulosuojaimia. Heh.

Tiistai 18.4.2017


Aamu seitsemältä valoimme talon sokkelin viimeiset kaksi ja puoli valuharkkovarvia. Samalla korotin autotallin oviaukkoa yhden harkkovarvin verran, koska huomasin sen jäävän muuten liian matalalle. Jätin tarkoituksella oviaukon kohdalta varvin liian "alas". Lattiavalun kohdalla saan valettua ovenpieleen vahvennetun lattian ja oviaukon kohdalla tulee hiukan paksumpi laatta. Näin autotallin ajoluiskan kulma kestää paremmin, eikä pääse lohkeilemaan niin helposti.

Pystyimme hoitamaan pienen valun kuvassa olevalla pumppuautolla. Ulottuma autossa on 26 metriä ja säiliöön mahtuu viisi mottia betonia. Meillä meni viimeiseen valuun vain neljä mottia betonia.

Tässä autotallin oven reunaa korotettiin yhdellä varvilla. Samalla tein viisteen etuosaan. 

Sepan kattotuolien tuoja soitti minulle maanantaina, ja sovimme hänen tulevan tuomaan kattotuolit aamu kahdeksalta. Ajoitus osui täydellisesti. Betoniauto peruutti juuri pois parkkialueelta, kun aloitimme kattotuolien purun. Kattotuoleja tuli 24 kappaletta ja olivat 12 kappaleen nipuissa. Nämä saadaan myöhemmin siis helposti kahdella nostolla rungon päälle. Kattotuolien mukana tuli myös nippu poikosia ja kattotuolien sisäpuoliset osat. Näihin paneudutaan tarkemmin, kun niiden asennus on ajankohtaista. Kummallisen paljon mahtuu kattotuoleja yhteen autokuormaan. Kuski kertoi, että minun jälkeen autossa on vielä 7 eri talon kattotuolit. Mahtoi kuskilla olla pidempi päivä kuin minulla.

Ei ihan heti uskoisi miten monen rakennuksen kattotuolit auton kyydissä on.

Kuorma ei näyttänyt pienenevän ollenkaan, vaikka kaksi nippua nostettiin tontille.

Tontin sisäänajo-kohdasta otettu panoraamakuva.

Kattotuolien vastaanottamisen jälkeen kävin noutamassa maamiehille valmiiksi EPS120 100 mm eristettä talon ulkopuolen täyttöihin. Kyseessä on siis perinteinen routastyroksi. Eriste on suunniteltu 120 cm leveäksi molemmille puolille sokkelia, sen tarkoitus on estää routaa vahingoittamasta anturoita. Sain aikasemmin pikkuveljeni Samin työmaalta ylijäämäuretaanieristeitä 70 mm ja 100 mm paksuja. Asennan talon sisäpuolelle 70 mm polyuretaanilevyt, joka on lämpöarvoltaan lähes puolet parempi kuin normaali EPS120 100 mm. Eli karkeasti 70 mm PU (PU=polyuretaanieriste) vastaa noin 140 mm normaalia EPS styroksia. Lisäksi PU:n hyviä puolia on todella markinaalisen pieni kasaanpainuminen. Se ei myöskään ime ollenkaan vettä, koska on rakenteeltaan umpisoluinen. Toisin kuin perinteinen EPS-eriste. Asennan talon sisäpuolelle sen takia paremman eristeen, jotta ulkopuolinen routa ja pakkanen ei pääsisi niin paljon vaikuttamaan rossipohjan lämpötilaan. Ja liian hyväähän ei voi itselle rakentaa. Styroksit sain haettua itse kätevästi avolava-autollani. Sai myös ostettua tuotteet Meltex:siltä Seagerin alennusprosenteilla, näin ne tuli merkittävästi halvemmaksi kuin normaalisti. 

Ja tietenkään pomo ei pystynyt antamaan "vapaapäivää", vaikka asiasta oli sovittu viimeksi edellisenä päivänä. Pyysin tiistaita vapaaksi, koska tiesin jo etukäteen päivän olevan todella hektinen pelkästään tavaran vastaanoton takia. No oli pakko lähteä työmaaltamme Leinelästä noutamaan puutavaraa uudelle työmaallemme Espoonlahteen. Työvoimapula firmassamme kun oli valitettavasti niin kova, etten pystynyt olemaan töistä pois paria tuntia pidempään. Näidenkin tuntien aikana jouduin varmistamaan, että kaikilla on työmaalla tekemistä ja ettei tulisi onglematilanteita. Näistä vastaan kuitenkin minä, koska pomo käy työmaallamme lähinnä vain tervehtimässä kerran viikossa...

Kerkesimme juuri ja juuri tontille takaisin, kun Finnfoamin kuorma saapui. Sekin tuli sovittuun aikaan. Kuski tosin kerkesi purkamaan yksin muutaman. Miskan kanssa nostelimme eristeet tontille odottamaan asennusta. Levyt ovat Finnfoamin FI-K600 210 mm paksuja. Ne asennetaan kertopuupalkkien väliin. Kuljettaja kertoi, että levyt valmistetaan kolmesta päällekäin liimatusta 70 mm eristeestä, joiden saumat limitetään ja lovetaan. Nämä kestää välittömästi kävelyn paikalle asennettuna, joten eristettä pystyy asentamana kokoajan valmiin lattian päältä. Mikä parasta, työnaikainen lattia on heti valmis. Toivottavasti viikonloppuna pääsemme ensikertaa asentamaan kyseisiä eristeitä, niin saa parempaa kokemusta asiasta.

Kuormassa oli 86 levyä.
Piti kehitellä paikka jossa eristeet saisivat olla suht rauhassa asentamiseen asti.

Kylki kiinni ja auto takasin tehtaalle.

 Huomasin vasta kuskin lähdettyä mielenkiintoisen yksityiskohdan. Nämä levyt on lähes "uunituoreita", valmistuspäivä on nimittäin 10.4.2017.

Tontille saapui myös testaukseen Rakennuskemian tuotepaketti. Paketissa oli neljää eri uretaania eri käyttötarkoituksiin. Näistä kolme on uretaanipistooliin tarkoitettuja ja yksi perinteinen pullovaahto. Pyysimme yhtä vaahtoa, jolla on maksimaalinen laajentuminen, jotta sillä olisi helppo tukkia läpiviennit. Tämän vuoksi saimme testaukseen pullovaahdon, koska pistoolivaahdot eivät tunnetusti laajene niin paljon. Paketissa oli myös kaksi uretaanipistoolia, joista toinen vaikutti aivan normaalilta mallilta ja on työmaallakin hyvin tuttu kapistus. Toinen uretaanipistooli sai välittömästi ihmetyksen aikaan, koska en kyseistä mallia ollut aiemmin nähnyt. Hetken sitä tutkittuani hymy levisi kasvoilleni. Kerrankin jollain suunnittelijalla on ollut oikeasti ergoniamia ja käytännöllisyys mukana työkalun tekemisessä. Kahva oli hyvin suunniteltu. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen malli, jota minun ei tarvitse puristaa rystyset valkoisina. Normaalisti kahva on hyvin ohut ja olemattomasti muotoiltu ja ei istu ollenkaan tämmöisen isokätisen duunarin kouraan. Vaahdon säätimen paikka oli myös perinteisesestä poikkeava. Normaalisti säädin on pistoolin takaosassa, tässä pistoolissa säädin on kahvan sisällä. Rulla oli iso ja metallinen, josta saa paksuillakin hanskoilla hyvin kiinni eikä tule helposti käännettyä liian tiukkaan. Mielenkiinnolla odotan sitä, kun pääsen kokeilemaan molempia uretaanipistooleita ja -vaahtoja.

Rakennuskemian toimittamat uretaanit.
Uretaanipistooli on omasta mielestäni pakollinen varuste aina kun tehdään jotain uretaanivaahdolla. Pistoolilla saa annosteltua tarkasti vaahdon määrän ja sotkua tulee merkittävästi vähemmän kuin pullovaahdosta. Pistooliin asennettu vaahtopurkki pysyy käyttökelpoisena oikein sälytettynä vähintään kaksi viikkoa. Uretaani kovettuu pistoolin sisälle mikäli se on yli kaksi viikkoa käyttämättä. Tämän saa estettyä  irroittamalla uretaanipullo ja puhdistamalla pistooli puhdistusaineella. Irroitetun uretaanipullon voi kytkeä kiinni normaalisti seuraavalla käyttökerralla. Näin ollen tuotetta menee vähemmän hukkaan kuin pullovaahtoa. Pullovaahdon käyttöaika on alle 30 minuttia, jonka jälkeen pullo heitetään roskiin, jäi sisälle tavaraa tai ei. Uretaanivaahdot on hinnoiltaan aika saman hintaisia. Lähinnä ero tulee uretaanipistoolin ostosta. Halvimmat ovat 30 euron luokkaa ja kalleimmat lähes 100 euroa. Pienissäkin projekteissa tuo 30 euroa maksaa nopeasti itsensä takaisin.

Rakennuskemian toimittamat uretaanipistoolit. Ylempi vaikuttaa ainakin ulkonäön ja paketin tekstin perusteella astetta paremmalta mallilta.


Keskiviikko 19.4.2017


Keskiviikko oli helppo päivä. Normaali palkkatyöpäivän jälkeen pääsin tekemään tontille rästiin jääneitä hommia. Asensin maalämpökaivolle suojakaivon. Päälle tulee myöhemmin teleskooppiputken palanen, jolla kaivonkansi säädetään lattiapinnan korkoon. Näin päästään myöhemmin tarvittaessa  korjaamaan ja tarkastamaan maalämpökaivon putket.




Avasin yhden Vilpe Ross tuuletuspaalu-paketin, jotka olin noutanut tontille jo aikasemmin. Paketista otin tuuletuspaalun alamutkan ja toiseen käteen spray maalia (paukku pullo/maali on tästä itselle tutumpi nimitys). Tämä tuuletuspaalun alamutka on se osa, joka menee sokkelista läpi. Joten sen paikan onnistuu maalaamaan paukkumaalilla ongelmitta sokkelin sisäpuolelta. Ja vaikka putkeen tulee maalia, se ei haittaa. Se asennetaan ulkopuolelta ja kukaan ei nää rossipohjan sisäpuoleta punaista putkenpäätä. Hyvin merkatuilla merkeillä pidetään huoli, että timanttimies poraa varmasti reijät oikeisiin paikkoihin. 

Nopeaa ja helppoa.

Kun maalaus on tehty sokkelin sisäpuolelle, ei maalausjälkeä nää kuin porari ja rossipohjan asentaja.

Maanrakennuksessa sattui pieni kämmi. Seagerin kaivinkonekuski oli murtanut nilkkansa ja joutui sairaslomalle. Onneksi Seager sai järjetettyä Neliöx Oy:ltä koneen ja miehen työmaalle vain päivän myöhässä sovitusta ajankohdasta. Tekevälle sattuu. Pääasia, että työt jatkuvat tonttimme kohdalla. Päivän myöhästyminen ei onneksi tuonut meille mitään ylimääräisiä kustannuksia.

Maalijäljet näkyy sokkelissa, kun katsoo tarkasti.

Torstai 20.4.2017


Aamulla kävin näyttämässä timanttimiehelle porauspaikan, mistä hän poraa rossipohjan tuuletukselle reijät. Nämä tietenkin olisi voitu tehdä samassa harkkomuurauksen kanssa... Yksinkertaisesti sillon ei vain jaksanut eikä ollut aikaa. Todetiin kasausvaiheessa, että annetaan timattimiehen porata reiät, On pahan ainakin siistit ja hinnatkaan ei yleensä päätä huimaa. Olen kyllä  työmailla joutunut tekmään useita reikiä timanttiporalla, mutta kun katsoin timanttikoneiden vuokrahintoja, totesin etten itse aio porata mitään. Koneiden vuokrauksen ja porausten hintaero oli reilu sata euroa ja itselläni hommaan olisi mennyt vähintään puolikas työpäivä.

Olen joskus omakotitalo asiakkaiden kohdalla huomannut heidän hyötykäyttävän porauksen palikat. Olen esimerkiksi nähnyt niistä tehtävän piha tonttuja ja koristekiviä kukkaistutusten sekaan. Oli myös mukava nähdä porauksen lopputuloksen perusteella ettei betonissa ollut yhtään ilmahuokosia, eikä myöskään rotan koloja. Rotan koloiksi kutsumme kuoppia/reikiä, mitä joskus jää betonivaluihin jos vibraa ei pääse kunnolla käyttämään joka kohdassa.

Porauksesta tulleet palaset pystyy hyödyntämään monella tapaa, vain mielikuvitus on rajana. Mikäli sitä ei omista voi nämä heittää maatäyttöjen sekaan.

Työpäivän jälkeen asensimme kaikki rossipohjan tuuletusputket, jotka olin jo ostanut aiemmin. Kun porattu reikä oli 135 mm ja putken alkupään ulkomitta 132,3 mm, istui putkisto todella nätisti. Tiivistin läpiviennit sisäpuolelta uretaanilla. Ulkopuolella ei tarvitse tehdä tiivistystä, koska tuuletuspaalussa on omat laipat tätä varten. Tässä asennus kuvina.

Tein sisäpuolelta alkuviillon, jotta reikien paikat löytyvät ulkopuolelta nopeammin.

Tämän jälkeen leikkasin patolevyn siististi reijän mukaisesti.
Putki vain työnnettiin reikään.

Lopuksi vielä kiinnikkeiden asennus, jotta putket pysyvät suorassa.
Paketin mukana tuli omat kiinnikkeet ja ankkurit. Käytin asennuksessa kuitenkin pöllönsilmiä. Kuvassa näkyy myös putken alareunassa oleva reikä, näitä on purkessa yhteensä kolme. Näin mahdollinen vesi, joka joutuu tuuletuspaaluun, valuu sokkelin ulkopuolelle eikä putken kautta talon alle.

Täytin reikien sisäpuolet uretaanilla.
Kuvan vasemmassa reunassa on tuuletuspaalun yläosa. Oikeassa reunassa on korotusputki, jonka asensin jokaiseen. Nämä pystyy sahata jälkeenpäin haluttuun korkeuteen johon yläosa kiinnitetään. Ja mikä tärkeintä, yläosat pysyvät ehjänä ja puhtaina lopulliseen asennukseen asti, joka tapahtuu vasta rappauksen jälkeen.

Jouduin hakemaan talon jokaiseen nurkkaan salaojatarkastuskaivon jatkoja. Ne myytiin 50 cm palasina, joten ostin jokaiseen nurkkaan kaksi kappaletta. Yhden tarkastuskaivon maanrakentajat olivat joutuneet peittämään sepelillä, jotta he mahtuvat ajamaan koneella tontin laitaa pitkin. Huono puoli peittämisessä on se, kun he joutuvat kaivamaan sen esiin lapiolla. Kaivinkoneen kauha meinaan hajottaa kevyellä pyyhkäisyllä koko kaivon. Asensin samalla talon kolmeen nurkkaan jatkopalat paikalleen.


Kuvassa salaojantarkastuskaivoa on jatkettu kahdella 50 cm jatkopalasella.

Perjantai 21.4.2017


Tontilla jatkui täyttötyöt. Tontilla tarvitaan täytöissä myös jonkin verran kantavaa täyttömaata, joten soitin tuleville naapureilleni. Heidän tontin ja tien kohdalla korkoero on suuri. Tarjouduin kaivamaan pintamaat sivuun ja siirtämään ylimääräiset moreenimaat tontilleni. Tässä ratkaisussa säästän itse noin 300 euroa per autokuorma ja naapurini säästää myös isoja summia, koska heidän ei tarvitse maksaa moreenin poisviennistä. Koska nyt minä maksan kaivamisen ja "pois kuljetuksen". Molempien säästöt meni siis pitkälti tonnin paremmalle puolelle. Tässä hyvä esimerkki siitä, miksi naapureiden kanssa kannattaa olla sovussa ja tehdä yhteistyötä.






Mikko