keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Omakotitalon nykytilanne ja vauvauutisia


Pahoittelut pienestä hiljaisemmasta jaksosta blogin puolella. Tällä kertaa ei edes tarvitse keksiä tekosyitä, vaan aika blogin kirjoittamiselle on ollut kortilla. Pyöritän nimittäin tällä hetkellä omaa yritystä ja olen ollut muutamalle blogin lukijallekin töitä tekemässä. Lisäksi blogin kirjoittamisesta ei kukaan ole minulle missään vaiheessa palkkaa maksanut, joten tietenkin maksavat asiakkaat menevät blogin edelle.




Talo on siis rakennettu "valmiiksi" ja kuten monella muullakin rakentajalla, aina jotain on kesken. Kirjoittelen blogia siis jäljessä aina kun aikaa riittää. Lupaan, että koko taloprojekti tullaan kirjoittamaan loppuun asti. Joten ei siis huolta siitä. Pääsimme muuttamaan taloon tammikuussa 2018, eli hiukan meni tavoite "jouluksi kotiin" ohi. No mieluummin laadukkaasti rakentaen hyvä koti. Nyt onkin hiukan korvattavaa perheelle. Rakensin taloa yhdeksän kuukautta lähes yötä päivää osittain palkkatöiden ohella, onneksi osan ajasta pystyin keskittymään täysin talon rakentamiseen. Jos tyttäreltämme Kiralta kysyi missä isi on, vastaus oli: "Isi jakentaa taloa meille". No olihan se totta. Pelottavinta oli sen jälkeinen lausahdus: "Isona jakennan isin kanssa taloja"... Ei siinä, että rakentamisessa mitään vikaa olisi ammattina, toivon vain että tyttäreni innostuisi koulun käynnistä enemmän kuin minä ja löytäisi ammatin josta tykkää ja joka ei olisi niin suhdanneherkkä kuin rakennusala on. Tietenkin jos Kira oikeasti tykkää rakentamisesta, teen hänestä maailman parhaimman naistimpurin.




Kuitenkin takaisin itse otsikkoon. Kuten tarkkasilmäisimmät asuntomessukävijät ovat saattaneet  Kastellin Talopostista huomata,  meille on tulossa vauva. Lokakuussa perheemme kasvaa pienellä pojalla. Ehkä osaan sillon hetkeksi rauhoittua ja pitää muutaman päivän vapaata. Koko perhe odottaa pientä tulokasta enemmän kuin innoissaan. Terassi pitäisi varmaan tehdä valmiiksi viimeistään ensi kesäksi, jotta voisi viettää koko perheen kanssa siinä aikaa. Ja pihakin pitäisi tehdä valmiiksi. Kira täyttää ensi keväänä jo neljä vuotta, sehän on loistava ikä päästä kokeilemaan ruumiillista työtä. Heh. Luulisi ainakin koulun maistuvan paremmin kun tietää mikä sen vastakohta on 😉. Minusta on otettu ensimmäiset kuvat vasara kädessä 1-2 vuoden iässä, tein isäni neuvoilla (hän sahasi laudat) mummolleni kukkalaatikon.



PS. Talon rakennusajasta tuli otettua noin 6 000 valokuvaa, joten jokainen työvaihe on dokumentoitu ainakin kohtuu hyvin. Eli jokaiseen blogipäivitykseen tulee olemaan kuvamateriaalia vähintäänkin riittävästi. TM Rakennusmaailman toimittajalla oli hankaluuksia valita siitä määrästä lehtijuttuunsa valokuvat (Juttumme pääsi TM Rakennusmaailman messulehteen, joten sen saa mukaan asuntomessuilta tai lähimmästä lehtipisteestä). Kuulemma saisi kirjoitettua näistä kuvista ja blogistani useamman jutun. Hänen piti mahduttaa koko projekti neljälle sivulle.... Lopputulos meni kuitenkin kuudelle sivulle. No siihen omalla tyylilläni mahtuu juuri ja juuri perustusten tekeminen, tai tarkalleen ottaen niistä olevat blogipäivitykset vievät paljon enemmän tilaa kuin neljä lehden sivua.




Timpuri
Mikko Merelä

lauantai 14. heinäkuuta 2018

KOMMENTIT ASUNTOMESSUILTA 2018

Käytiin viime viikonloppuna Porin asuntomessuilla. Kyseisellä videolla on kerron tarkemmin kannattaako Porissa käydä?





PS. Tähän loppuun pakko mainita vielä mikä videolta unohtui. Vessoja on huonosti verrattuna Mikkelin asuntomessuihin 2017, muuten tapahtuma oli hyvin järjestetty. Vinkkinä messujen kiertämiseen, aloita viimeisestä kohteesta. Tällöin vältät pahimmat ruuhkat kohteissa. Viikon sisällä Youtubesta löytyy jokaisesta pientalokohteesta lyhyt videopätkä. Josta pääsee vilkaisemaan hiukan, mitä kohteet pitää sisällään.


Timpuri
Mikko Merelä

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Valmis lastenhuone


Ensimmäiset tavarat paikoillaan.

Täällä kirjoittelee pitkästä aikaa Mari. Kiran huone taisi olla ensimmäinen huone, joka oli ensimmäisenä valmis. Sisustuksen puolesta siis. Haaveilin lastenhuoneesta jo koko rakennusajan ja olin siis ehtinyt miettiä jokaisen lelun paikat etukäteen. Mutta täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että siitä tuli vielä hienompi kun olin osannut haaveilla. Käydään siis tässä vielä kuvina läpi Kiran huone ja sieltä löytyvät ihanuudet. Ajattelin aloittaa järjestyksessä siitä, kun huoneeseen tullaan sisälle.

1. Pieni pöytä


Mielestäni harmaa betonilattia sopii täydellisesti yhteen pinkin ja valkoisen kanssa. Emme halunneet peittää sitä, pikemminkin korostaa sen kauneutta.


Halusin Kiran huoneeseen pienen pöydän esimerkiksi piirtämistä, pelaamista ja kotileikkejä varten. Kira tekee mielellään ruokaa omassa keittiössään ja on monta kertaa kattanut pöydän koreaksi niin pehmoleluja, äitiä, isiä, sukulaisia kuin kavereitakin varten. Meillä kävi tosi hyvä tuuri, koska ihana ystäväni oli juuri luopumassa näistä kalusteista, koska he tarvitsivat pojalleen isompaa ja korkeampaa pöytää. Niimpä nämä saivat uuden kodin Kiran huoneesta. Ja ovat mielestäni juuri tähän kohtaan passelit. Pöytä ja tuolit löytyvät Ikeasta

2. Majasänky ja sen säilytysratkaisut


Maja sisältäpäin.

Nuken tarvikkeet löytyvät täältä näppärästi ja pysyvät järjestyksessä.

Kiran on helppo napata vaatteet aamuisin.

Kyllä, Kira mahtuu nukkumaan sängyssä lukuisista pehmoleluista huolimatta. Heh. Päiväpeittona toimii Ikean viltti.

Ihana kirppislöytö. Nukkekodilla on kiva leikkiä pehmeällä alustalla samalla loikoillen.

Osa kalusteista tuli nukkekodin mukana. Osan olen ostanut jälikäteen Internetin ihmeellisestä maailmasta.




Mikko kertoikin tarkemmin majasängyn synnystä ja teosta täällä. Halusin kuitenkin vielä näyttää teille muutaman jutun siihen liittyen. Ensinäkin tuosta säilytystilasta, josta Mikkokin puhui. Kiran huoneeseen tultaessa Kira pääsee siis ensimmäisestä ovesta majan sisälle. Sieltä löytyy mukava pesämäinen tila, jossa on mukavaa loikoilla tai lukea vaikkapa kirjoja. Majassa on myös hyllytilaa leluille. Näin lattia pysyy tyhjänä ja tilaa on näin ollen enemmän. Seuraavan oven takanta löytyy nuken tarvikkeet. Kira on ollut pienestä pitäen kova huolehtimaan ja hoitamaan vauvoja. Nukkeleikit ovat siis hänelle mieluisia. Nuken tavarat säilyvät kaapissa hyvässä järjestyksessä, eivätkä ole tiellä muutoin pienessä huoneessa. Tämän kaapin vierestä löytyy Kiran vaatekaappi. Kira on tykännyt jo pidemmän aikaa valita itse vaatteensa ja ottaa ne aamuisin itse kaapista. Tämä onkin juuri täydellisen korkuinen siihen tarkoitukseen. Ja vielä toistaikseksi pienen tytön vaatteet mahtuvat vallan mainiosti näille hyllyille. 

Kira nukkuu siis majan päällä omalla patjallaan. Lisäksi ylhäällä on myös tilaa leikkiä. Löysin Tuusulan Murulasta (ihana lastenkirpputori) söpön nukkekodin tarvikkeineen jo viime talvena. Hintakaan ei ollut paha, muistaakseni 20 euron luokkaa. Tiesin jo silloin tämän tulevan keskeiselle paikalle Kiran uuteen huoneeseen. No nyt se on ihanasti tuolla ylhäällä ja siinä on mukavaa leikkiä samalla pehmeällä alustalla köllötellen. Murulasta vielä sen verran, että suosittelen Isolla Ässällä. Olen innokas kirppiksien kiertäjä ja tuolta varsinkin olen tehnyt monet ihanat löydöt. 

3. Nuken sänky ja yhdistelmärattaat


Osa nuken vaatteista löytyy laatikosta sängyn vierestä.








Kuten jo mainitsin Kiran lempileikkeihin kuuluu nuken hoitaminen. Kiralta löytyy kaksi nukkea, jotka olen nekin hamstrannut kirppikseltä. Nuken pinnasänky on ostettu muistaakseni Jollyroomista. En näin äkkiseltään sitä kuitenkaan sieltä löytänyt. 

Mietin pitkään millaiset nukenvaunut haluan Kiralle. Lopulta törmäsin näihin Smobyn yhdistelmärattaisiin Pink Or Blue-sivustolla ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ovat nyt näköjään  toistaiseksi loppuunmyydyt. Enkä ihmettele yhtään, ovat nimittäin tosi söpöt ja olleet hyvät ja kestävät käytössä. Vaunuista saa siis kopan irti ja ne saa muutettua istuttavaksi. Ihan kuin oikeatkin yhdistelmävaunut. Vau sanon minä. Ja niin sanoi Kirakin, kun ensimmäistä kertaa näki. Uskon, että näillä leikitään vielä pitkään meidän perheessä. Ystäväni Henna (hänet löytää blogista Siksakaten) on loihtinut muun muassa tuon ihanan vaunuverhon. Hän on tehnyt myös Kiran nukeille lukuisia vaatteita, peittoja ja tyynyjä. Muun muassa nuo vanhasta päivityksestä löytyvät Vimman kankaista tehdyt nuken vaatteet ovat hänen tekemiään. 

4. Nuken vaaterekki ja sisustustikkaat heinäseipäistä



Kerroinkin jo aiemmin näistä isäni tekemistä ihanuuksista täällä. Nyt ne saivat arvoisensa paikan Kiran uudesta huoneesta. Luimme talvella iltasadun tikkaissa olevan valosarjan valossa. Mielestäni nämä kruunaavat Kiran huoneen ja rekki onkin ollut ahkerassa leikkikäytössä kavereidenkin kanssa. 

5. Trofast säilytyskokonaisuus


Tämä sopii kuin nenä päähän värienkin puolesta.


Ikean Trofast säilytyskokonaisuus valikoitui meille monestakin syystä: 

  • Sopiva korkeus sängyn rappusiksi.
  • Ulkonäkö.
  • Tukevuus. Hylly kestää kiipeämisen.
  • Säilytystila. Kiran huone on melko pieni, joten tähän mahtui paljon leluja suht pieneen tilaan.
  • Lelujen lajittelun helppous. Kira osaa siivota lelut itse paikoilleen, koska kaikilla leluilla on järkevä oma paikkansa ja pienenkin lapsen on helppo hahmottaa mitkä lelut kuuluvat mihinkin. 

6. Matto ja leikkikeittiö


Tämä upea matto kruunaa huoneen ja sopii tänne mielestäni tosi hyvin.



Keittiön alla on kori leikkiruokia varten.

Ruokailuvälineet ja astiat pysyvät hyvin järjestyksessä korien avulla. Nämä ovat siis leikkikeittiön sisällä ja nekään eivät vie leikkitilaa huoneesta.




Pohdin aika kauan millaisen maton haluan Kiran huoneeseen. Tila, johon matto tuli ei ole kovinkaan iso. En myöskään halunnut peittää turhaksi kaunista lattiaa, niin kuin alussakin mainitsin. Päädyin pyöreään mattoon, koska se sopi mielestäni muodoltaan parhaiten tähän tilaan. Onneksi ihana työkaverini halusi tehdä maton ja siitä tuli kyllä täydellinen. Helena teki myös ensimmäisessä kuvassa näkyvän (pöydän päällä olevan) korin.

Olen aina pitänyt Ikean leikkikeittiön ulkonäöstä. Ja pakkohan se oli hommata, kun sattui tulemaan viime talvena tosi hyvään hintaan vastaan Facebookin kirppisryhmässä. Astioista ollaan osa saatu tai hamstrattu kirppiksiltä. Leikkiruista olen nuo virkatut ihanuudet ostanut SUMU Design:ista. Suosittelen tutustamaan. Tuotteet ovat kotimaisia ja käsintehtyjä. Ja ne valmistetaan täällä Vantaalla. Sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa virkatuista Oreo-kekseistä, jäätelötötteröistä, hedelmistä, päähineisiin ja vaatteisiin asti. Kiran mummi, eli minun äitini on tehnyt nuo ihanat pannunaluset ja patalaput.


Tähän rappusten takana olevalle seinälle haaveilen vielä muutaa yksinkertaista valkeaa hyllylevyä tai esimerkiksi tämäntyyppisiä kuutiohyllyjä. Onko kenelläkään ideoita? Olisi kiva saada esimerkiksi muutama Kiran vauvamuisto ja valokuva esille.

Mitäs olette mieltä huoneesta? Minusta tästä tuli juurikin Kiran ja meidän näköinen. Ja on ihanaa seurata miten Kira viihtyy leikeissään tässä rakkaudella valmistetussa huoneessa.


Mari

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

MAJASÄNKY TYTTÄRELLE KEITTIÖKAAPEISTA



Koska tyttäreni huone ei ole mahdottoman iso (n. 10m²), pitää tila käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi. Lupasin tehdä Kiralle majan jo talon suunnitteluvaiheessa, mutta silloin maja oli vain suunnitelma-asteella omassa päässäni. Kira piti huolen siitä ettei lupaamani asia unohdu, etenkään päiväkodissa... Siellä hän oli lähes päivittäin puolen vuoden ajan puhunut siitä, miten "Isi jakentaa minulle majan".

Emäntä halusi kasata Kiran majan rappuset ja tottakai tytär halusi tulla auttamaan.

No sitten itse asiaan. Pitäähän sitä lupaukset pitää ja etenkin saada tyttärelle rakennettua jotain mistä hän oikeasti tykkää. Karkeasti olin suunnitellut tekeväni majan keittiökaapeista, jotta samalla saisin säilytystilaa ja vaatekaappi"ongelman" ratkaistua. Kira haluaa itse valita vaatteensa aamuisin ja hän haluaa ottaa ne myös itse. Näin ollen normaali kaksi metriä korkea vaatekaappi olisi meille aivan turha, metrin korkuinen on juuri passeli hänen käyttöönsä.

Suunnitelma lyhyesti ja syyt valinnoille:

  • Standardikokoiset keittiökaapit on halpoja
  • Niiden korkeus on aika ideaali, vain pieni sokkeli riittää
  • Ovet sisältyvät valmiiksi hintaan, joten majaan on valmis ovi
  • Tason raketaminen kaappien päälle tuo nukkumapaikan "parvelle"


Tilasin kaappeja Domukselta neljä kappaletta, kolme 60 cm levyistä kaappia ja yhden 50 cm leveän. Mennään seuraavaksi kuvina itse rakentamiseen:

Ensimmäinen homma oli sovittaminen, kokeilin eri vaihtoehtoja.

Päädyin viemään majan mahdollisimman lähelle oven karmia, lisäksi näin tekemällä sain huomaamattomasti pistorasian kautta majaan sähköt. Ylemmässä kuvassa näkyy pistorasia, josta vedin LED-valot majaan.

Majan korkeus tuli suoraan Ikean "rappusista", joka ihme kyllä kesti oman (n.100 kg) painon nätisti, ilman ylimääräisiä ääniä. Eli varmasti kestää tyttäreni leikitkin.

Koska majan korkeus määräytyi rappusista, tein Kastellin ylimääräisistä runkopuista sokkelin majalle (48x198 mitallistettu runkopuu). Näin järeä puu siksi, että sillä saatiin lähes kerralla oikeaan korkoon. Tein ilmareikiä reilusti, jotta majassa kiertää ilma kunnolla.

Koska runkopuu ei ihan riittänyt, korotin vielä riman palasilla sokkelin oikeaan korkoon.

Tässä yksi syy korotukselle. Nyt pistorasia jäi juuri sopivasti majan kaapistojen alapuolelle.

Majaan piti tehdä kulkuväylä, eli potkaisin takavanerin irti. Yllättävän kevyesti parilla potkulla sai nätisti poistettua takaosan. Tosin ei nämä Domuksen kaapit ole varmasti suunniteltu kestämään iskuja takapuolelta.

Nyt kulkureitti majaan on valmis, eikä itse tarvinnut enää hyppiä kaappien yli, vaan ryömin majaan kulkuaukon kautta.

Kaikki sijoiteltu sokkelin päälle. Vasemmalla olevat kaksi 60 cm leveää kaappia sijoitin sisälle päin, näin rappusille on valmis paikka. Lisäksi sisällä mahtuu lelut hyllylle, eikä kaikkien tarvitse pyöriä lattialla. Lisäksi ruuvasin molemmanpuolen kaapistot kiinni toisiinsa, näin sain niistä kaksi isoa seinäelementtiä.

Kaadoin lyhyemmän seinäelementin kyljelleen, jotta saan liimattua "ovet" paikalleen. Majan sisällä kun ei ovia tarvita ja ulkopuolelle pitää saada parempi tausta kuin takalevy...

Liimaa reilusti, pitäähän levyjen pysyä paikallaan.

Ovet on liimattu paikalleen, nyt odotellaan liiman kuivumista, jotta voidaan toiselta puolelta kiinnittää ovet vielä ruuveilla. Jos olisi ollut apuvoimia tässä kohtaa, olisi voinut suoraan ruuvata ovet kiinni. Yksin työskennellessä ei kädet riittänyt eikä ollut tarpeeksi isoja puristimia pitämään ovia paikallaan, joten liima oli loistava pelastus. Ainakin ne pysyy nyt oikeasti kiinni.

Kaapit paikalleen ja ruuvasin kaappimoduulit yhteen. Lisäksi kiinnitin reunimmaiset kaapit seinään ja muutamilla ruuveilla kaapin sisältä sokkeliin kiinni.

Päälle liimapuristelevyä, joka jakaa päälle tulevan painon tasaisesti runkojen päälle.

Nyt on kaappien yläosat levytetty, levyt kiinnitin useilla ruuveilla kaappien runkoon kiinni.

Nyt alkaa mitoitustyö sängyn rungolle.

Ja tytär oli myös kannustamassa ja auttamassa isiä. Pääsi tyttö näkemään miten maja rakennetaan. Ehkä seuraavaan taloon laitan tytön rakentamaan itselleen oman majan, toimin itse vain työnjohtajan asemassa. On muuten aika pelottavaa kun kysyy tyttäreltä mitä hän tekee isona, vastaus on; "Jakennan isin kanssa taloja!".

Runkoskannerilla paikansin helposti väliseinärunkotolpat, ja kiinnitin sängyn rungon kiinteästi runkotolppiin. 

Päärungot asennettu kiertämään majan sisätilan ympäri. Tähän käytin mitallistettua 48x98 puuta, eli kakkosnelosta, jossa ei ole tikkuja. Kuvan oikeassa kulmassa näkyy lauta, jonka avulla mitoitin "valmiin" pinnan samaan korkoon vieressä olevien levyjen kanssa.

Väliin muutama apurunko, jotta harvalaudoitus ei taipuisi isonkaan kaverin painosta.

Harvalaudoitus valmiina, syy harvalaudotukseen on sängyn ilmankierto. On hyvä jos sängyn patjan alla pääsee kiertämään ilma edes hiukan. Lisäksi lauta jakaa ja kestää paremmin painoa kun perinteinen lastulevy. Painon jakautuminen on tärkeää, koska majan alla ei ole omaa "apurunkoa", vaan kaikki paino jakautuu kaapistojen kylkeen ja väliseinärakenteisiin.

Aluksi suunnittelin majan katolle eli sänkyparveen parkettia. Kuitenkin rautakaupassa tulin toisiin aatoksiin, kun kokeilin käsillä parkettien pintaoja. Kaikki tuntui todella kovilta ja kylmiltä, eihän niiden alla ollut lattialämmitystä. Koska lapset pyörivät sängyssä paljon, olisi todella epämukava herätä siihen että tipahtaa patjalta kylmälle parketille. Vaihtoehdoksi löysin karvamattoa, jota myytiin 50cmx50cm paloissa. Neliöhinta oli siinä 40 euron paikkeilla, tosin tähän majaan menee lattiamateriaalia vain reilu 3m² osalta. Joten ei ole isoa merkitystä maksaako lattiamateriaali 30 vai 40 euroa neliölle, tärkeämpi on materiaalin toimivuus. Mikäli lattia likaantuu liikaa, eikä sitä saa puhtaaksi revin palaset pois ja asennan tilalle uudet.

Majan sisälle oli saatava tietenkin valo, kiinnitin valot lautojen pohjaan. 

Valmiit valosarjat oli helppo asentaa, muuntajan sai nätisti piiloon sokkelin alle ja pistoke majan ulkopuoleta. 

Kuten kuvasta näkyy ainakin majan sisällä riittää valoa vaikka kirjan lukemiseen.

Kaiteet piti tietenkin rakentaa majaan, mietin erilaisia vaihtoehtoja. Kävin mielessä kaikki maailman saunanlaudepuut yms. Kuitenkin majassa pitää aina olla jotain puusta tehtyä, eihän se muuten mikään maja ole. Kokeilin ajaa sirkkelillä muutaman ylimääräisen runkopuun palasen 45 asteen kulmaan ja totesin mielessäni tässä oma majaan sopiva kaidemateriaali. 

Verhoilin Ikean rappuset myös karvamatolla. Näin rappusista tuli yhtenäisen näköiset majan kanssa.

Karvamattojen kiinnitys hoitui kaksipuolisella teipillä. Jätin reunasta matot irti kaidemateriaalin verran, kuten kuvaan on piirretty valmiit puiden sijoituspaikat.

Aluksi ulkoreunojen kiertäminen, jonka jälkeen asensin matot sisäosaan.

Mattojen paras leikkaustyyli oli leikata kumipuolelta mattoveitsellä viilto, käyttäen lautaa tai vastaavaa linjaarina.

Tämän jälkeen mattoveitsi meni painamalla läpi viillosta ja leikkauksista tuli suoria ja siistejä.

Jätin sängyn patjan kohdalle maton laittamatta, näin patja pääsee hengittämään myös alhaalta päin.

Peitin levyn reunat 20 mm muovilistalla. 

Muovilistan leikkaus oli sirkkelillä suht hankalaa, sirkkelin terä kun kirjaimellisesti räjäytti muutaman leikkauksen. Onneksi muovilistat ei paljon maksaneet...

Tein laidan 30cm korkeaksi, jotta yllän itsekin nostamaan tyttären sängystä ja laskemaan hänet sänkyyn ilman, että tarvitsee aina kiivetä majaan. Ja kyllä tästä on mahdollisuus tippua, mutta ei kyllä unissaan. Korkeampi "aita" kun korkeintaan innostaa kiipeilemään enemmän. Ja eihän kerrossängyissäkään laidat ole 20 cm korkeampia...

Merkkasin jokaisen palasen, jotta uudelleenkasaus maalauksen jälkeen olisi mahdollisimman helppoa.

Domuksen pöytälevy oli vielä hyvin pahvilla suojattu, joten sen päällä oli mukava maalailla Kiran sängyn laidat. Käytin maalina Tikkurilan Helmi 10 kalustemaalia, maalasin niin ohuen kalvon mitä pensselillä pystyi. Maali kun on peittävää, halusin jättää maalaustuloksen hiukan "rosoiseksi", jotta se istuisi majan tyylii paremmin. Lisäksi halusin jättää puunsyyt näkyviin. Jos käytetään oikeaa puuta on sen näyttävä, jos puunsyyt peitetään voi yhtä hyvin rakentaa muovista...

Maalasin kalustemaalin päälle Tikkurilan Taika Glow maalilla, jotta laidat hohtaisivat pimeässä. On tyttärellä ihmettelemistä, kun isällä ei ideat vaan lopu kesken.... Lisäksi nämä hoitavat yövalojen viran ja parantaa turvallisuutta sängyssä.

Ensimmäinen maalauskerros ei juuri tehnyt haluttua lopputulosta.

Kolmas kerros Tikkurila Taika Glow maalia teki halutun lopputuloksen.

Nyt aloitettiin laidan kasaus. Aloitus tietysti kulmasta joka oli haastavin osuus laidan tekemisessä. Käytin kiinnitykseen liimaa ja ruuvasin kulman tukevasti pohjalevyyn kiinni.

Kiinnitin loput laidat liimalla ja pitkillä viimeistelynaulaimen nauloilla. Liima kun pitää valmista lopputulosta paikallaan hyvin, kuivumisen ajan on tärkeä varmistaa että palaset pysyvät paikallaan. Kuvassa näkyy se,  kun kokeilin mikä pito liimalla on märkänä. Piti aika kovaa repiä että kulma lähti irti. Joten kestää varmasti myös kuivuneena tyttären leikit.

Viimeiset palat menossa kiinni. Kuvan oikeassa laidassa näkyy myös huoneen valokatkasimet, Kiran ei siis tarvitse nousta sängystä valoen päälle-/poislaittoa varten.

Valmis laita.

Peitin alasokkelin ylimääräisillä sokkelilevyillä, joita tuli Domuksen keittiön mukana. Ostin jokaiseen ilma-aukkoon tuuletusräppänät, jotta tyttö ei tunkisi sokkelia täyteen leluja. Jätin meinaan päämakkarin sängystä ne kokonaan pois, mutta kerron siitä tarkemmin myöhemmin. Rakensin siis myös parisängyn Domuksen keittiökaapistoista, tosin eri tyylillä ja eri tarkoitukseen...

Lopputulos ainakin omasta mielestäni aika hyvä.

Laidan hohtamisesta oli hankalaa saada kuvaa pimeässä, tässä kuitenkin osviittaa kuinka hyvin laita hohtaa pimeässä. Tyttären sanoin: "Enää en taavitse yövaloa". Tämä kertoo kaiken oleellisen.

Kira saa itse napsautettua valot päälle majaan mennessä.

Laitoin myös majan lattialle ylijääneet karvamaton palat. Karvamaton alla on pala maton liukuestettä, joten palaset ei lähde liikkumaan jalan alla. Muutama tyyny ja talja luovat tunnelmaa majaan.

Majan sisälle saa lelut nätisti hyllyihin.

Kastellin esittelypäivänä otettu kuva kalustetusta tyttären huoneesta, oli muuten ylivoimaisesti lasten suosikki talossa. Yhdessä vaiheessa kävin laskemassa, majan sisällä oli kuusi lasta leikkimässä ja saman verran majan päällä/rappusilla. Tuli ainakin testattua, että on myös muidenkin lasten mieleen kuin vain oman tyttären.

Toivottavasti muut saavat tästä inspiraatiota kokeilla vaikka vastaavanlaista maja/sänkyratkaisua.  Tai ylipäänsä toteuttamaan omia ideoita. Meidän tyttären lempipaikka talossamme on juurikin tuo maja, jonne viedään kaikki kaveritkin leikkimään. Olen jo mielessäni suunnitellut muutaman erilaisen version tulevista tyttären sängyistä, puuttuu vaan paikka minne rakentaa ne... Heti kun ei kehtaisi tätä majaa purkaa, eikä tytär varmasti suostuisi purkamiseen... Jotain on siis tehty oikein, ja kyllä muuton jälkeen tytär pääsi hokemaan päiväkodissa: "Minulla on oma maja". Päiväkodin tädit on siis ollut rakentamisessa hyvin tiiviisti mukana, ainakin majan osalta.

Parhaat fiilikset talon rakentamisessa tuli nimittäin tämän projektin osalta. Ehkä tällä sain osittain korvattua tyttärelle yhdeksän kuukauden "poissaolon", ainakin tyttären hymy ja onnellisuus majan osalta on antanut motivaation lainan maksun osalta, tämä kaikki oli kyllä sen arvoista.


Timpuri
Mikko Merelä