maanantai 21. elokuuta 2017

Kuningaspaneeli ja rappauslevyt, osa 1


Betoni saa kuivua rauhassa talon sisällä ja nyt on oikea aika keskittyä talon ulkopuolen kuntoonlaittoon. Eli siis kuningaspeneeleiden ja rappauslevyjen vuoro.

Jo heti alussa kävi selväksi, ettei piirustuksissa oltu huomioitu kuningaspaneelin paksuutta (42 mm). Jouduin siis ratkaisemaan tämän itse. Kerron aluksi ongelman teille muillekin, eli ilmarakoa oli piirretty 50 mm (25 mm lauta vaakaan ja pystyyn k600 jaolla). Tämän päälle tulee rappauslevyt ja kuningaspaneelit. No, rappauslevy on 12,5 mm paksua ja se kuningaspaneeli, niin kuin jo mainitsin, 42 mm. Eli piirustusten mukaan tehtynä paneelit olisivat jääneet 29,5 mm rappauksen ulkopuolelle. Lopputulos olisi näyttänyt amatöörimäiseltä, enkä olisi itse kestänyt katsella sitä.

Korjasin ongelman asentamalla seiniin, johon paneeli tulevat (länsi- ja pohjoispuolen seinät) rappauslevyjen alapuolelle ilmarakoa 75 mm ja paneelin normaalin 50 mm ilmaraon. 75 mm ilmaraon toteutin laittamalla seinään 25 mm laudan vaakaan (piirustusten mukaan) ja pystyyn laitoin 50x100mm koolingin. Eli seinän paksuus kasvoi hieman ja nyt päästiin 4,5 mm päähän rappauslevyn ja paneelin liitoksessa. Nyt paneelit ei pistä niin pahasti silmään ja istuvat talon muotoon paremmin. Seiniin tuleva rappaus tasoittaa eron lähes olemattomiin. Pystyy siis itsekin ihailemaan seiniä jälkeenpäin.

Jotenkin rakastan tätä itselle rakentamista niin paljon, ettei sitä enää haluaisi edes mennä takaisin palkkatöihin. Jos tontilla tulee joku ongelma tai mitä tahansa, minä päätän itse miten asia ratkaistaan. Tarvittaessa voin käyttää pomoani (meidän vastaava mestari) apuna suunnittelussa. Ongelmatilanteet ratkaistaan muutamassa minuutissa ja työt jatkuvat. Isommilla työmailla, mikäli havaitsen piirustuksissa virheen, ehdotan niihin muutosta. Aluksi asia menee vastaavan kautta arkkitehdille. Arkkitehti puolestaan selvittää asiaa päivistä viikkoon, kunnes käsky käy, että saan ratkaista ongelman ehdottamallani tavalla. Pahimmillaan olemme joutuneet istumaan kopissa viikon, kunnes saimme jatkaa töitä. Tai jos ollaan tehty omakotitaloa jollekin, saattaa joka käänteessä tulla muutoksia asiakkaan toimesta. "Näin yhdessä blogissa tällä tavalla tehdyn seinän. Tehkää mullekin tämmönen ja ainiin, tällänenkin ois kiva." Voi sitä muutosten määrää ja pohtimista miten asiakas haluaa minkäkin tehtävän... No ei siinä, on niitä toisenlaisiakin asiakkaita ollut. Ketkä on vaan todenneet kysymyksiin tyylillä: "Sinä se ammattilainen olet, minä vain maksan."

Ne, jotka ovat lukeneet blogiamme alusta asti tietävät, että Kuningaspaneeli-idea tuli projektiimme työkeikaltani Lohjalla. Teimme Metsä Woodille laajennusosan pulpettikattoa. Tekstin voi käydä lukemassa täältä. Mainoslauseeksi paneelille toimisi hyvin: "Tämä paneeli kestää pidempään kuin talosi!"


Tuuletusrako


Rapatun talon tuuletusrako on käytännössä identtinen paneelilla verhoillun talon kanssa. Ainoa ero on, että kevyissä paneeliseinissä voidaan käyttää rimoja, kun taas rappauslevyille suositellaan lautaa. Itse käytän tosin molemmissa tapauksissa lautaa. Se helpottaa työskentelyä ja laudat kestävät paremmin naulauskiinnityksen rimoihin verrattuna. Verhouksen järjestys vaihtelee myöskin itselläni. Tuulensuojalevyyn tuli laudat vaakaan, koska rappauslevyjen ja paneeleiden asennussuunnan takia, piti ulommaisten olla pystyssä.

Pohjois-ja länsiseinän koolaukset valmiina.

Tärkeintä tuuletusraossa on muistaa verkottaa ala- ja yläpäät! Näin seinien sisään ei pääse (ainakaan niin helposti) hiiret ja muut pienet elukat. Verkot kannattaa siis asentaa tässä vaiheessa. Jälkeenpäin Niitä voi yrittää tunkea jälkeenpäin ala- ja mahdollisesti yläpuoleltakin, mutta silloin niistä ei koskaan saa niin tiiviitä. Olen myös kuullut ampiaisten tehneen koko seinän kokoisia pesiä, joiden poistamista varten on tarvinnut purkaa koko julkiverhous. Pienempi vaiva siis laittaa verkot alussa kunnolla! Ostin itse 15 cm leveää teräsverkkoa, jonka asensin u-muotoon alas sekä ylös. Verkko painaa "automaattisesti" rappauslevyn sisäpintaan ja näin saadaan tiivis liitos. Joissain paikoissa myydään juuri tätä varten suunniteltuja rautoja tai verkkoja. Ostamani verkko hoitaa kuitenkin ihan saman asian ja on paljon halvempi vaihtoehto.


Kuva alapuolen verkotuksesta.

Käsittääkseni rakennusmääräykset eivät verkkoa vaadi, koska edelleen näkee tänä päivänä taloja joihin ei "jyrsiäverkkoja" asenneta. Ja mikäli verkot on vain alareunassa, ei hyötyä siitä ole ollenkaan. Varmistakaa siis, että talonne tuuletusrako verkotetaan aina ylhäältä sekä alhaalta, koska vain toisen verkottaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa.


Yläpuolen verkotus, joka jää rappauslevyn alle.

Maalaus


Aluksi maalasin kaikki kuningaspaneelit ostamassani pressuteltassa. Koska talosta tulee vaalea, haluttiin vastaväriksi tummanharmaat paneelit, jotka ovat mahdollisimman lähellä värisävyä RR23. Se on myös meidän pääoven, katon ja ikkunepeltien väri. Ainut ongelma oli värin valitsemisessa se, ettei RR23 maali kuulla läpi. RR23 ja RAL 7024 vastaavat täydellisesti toisiaan. Ainakaan ihmissilmä eri erota värieroa. Myöskään RAL 7024 ei saa läpikuultavana maalina, joten otimme lähimmän läpikuultavan värisävyn mikä sopii yhteen RR23 kanssa. Maaliksi valikoitui Valtti Color HR 2, sävynä TVT5154. Sitä pystyy tarvittaessa maalaamaan kaksi tai kolme kertaa, jotta pääsemme yhtä tummaan värisävyyn. Päätimme maalata kaikki paneelit kertaalleen ennen asennusta, jotta mahdollinen eläminen ei jäisi näkyviin maalaamattomiin kohtiin. Kun kaikki on asennettu, maalaamme paneelit toiseen kertaan, jotta rosteriruuvit saavat samaa väriä päällensä. Syy siihen, miksi emme halunneet maalata paneeleita "umpeen" peittävämmällä maalilla on, että halusimme jättää Kuningaspaneelin hienot puun syyt esille ja säilyttää "puumaisuuden". Eihän kukaan muuten uskoisi, että niin leveät paneelit ovat oikeasti aitoa puuta, eivätkä esimerkiksi muovia tai vinyyliä. Jos materiaali kerta on niin kallista, miksi haluaisimme piilottaa sen näyttämään muovilta?


RR23 ja TVT5154 vierekkäin.

Ostin tontille suosiolla pressutallin, jossa voi tehdä esimerkiksi maalaustyöt ja säilyttää tarvikkeita sateelta suojassa. Pressutalleja saa halvimmillaan reilulla 100 eurolla, ne tosin kannattaa kiertää kaukaa. Niiden kankaat repeytyvät helposti jo heti kasausvaiheessa. Pressutallien pressun paino kertoo kestävyydestä lähes kaiken oleellisen. Kestävissä pressun paino on lähempänä 500g/m², halvoissa malleissa jopa alle 200g/m². Pressutallin paras etu on sen liikkuvuus ja keveys. Jos talli on edessä, voi sen siirtää helposti tai laittaa kasaan seuraavaa käyttökertaa varten. Tosin keveys on myös sen huonoin puoli, koska ilman painoja se lähtee liikkumaan kovalla tuulella. Selasin monet nettikaupat läpi ja ostin halvimman 500 g, mikä on riittävän iso omiin tarpeisiin. Vaatimuksina oli se, että tallin sisällä pystyy maalaamaan vähintään neljä metriä pitkää paneelia ja se, että tallin leveys on vähintään kaksi metriä. Halusin, että tallissa mahtuu olemaan tavaroiden lisäksi. Päädyin ostamaan pressutallin Nettivaraosa.fi-nettikaupasta, tässä linkki tuotteeseen. Tallin pituus on 5,1 metriä, leveys 2,7 metriä ja korkeus... No se oli mitä oli. Mahdun seisomaan suorassa teltan keskiosassa. Teltan korkeus vähän harmitti, eikä ulkonäkö ollut mielestäni täysin sama kuin myyntikuvassa. Kangas tosin oli paksun tuntuista ja hinta ei ollut mielestäni paha. Telttaa käytetään varmaankin kevääseen astu, jolloin alkaa autotallin rakennus. Sen jälkeen joko myymme teltan tai viemme kierrätykseen. Riippuu siitä, missä kunnossa teltta on reilun puolen vuoden käytön jälkeen. 


Teltta tuli tontille kahdessa paketissa. Oikean puolimmaisen sisällä oli pressu ja toisessa laatikossa oli kaikki tarvittavat osat. Kasausohjeista ei oikein saanut selvää, äkkiä kokeilemalla selvisi mikä osa menee mihinkin.
Runko pystyssä. Onneksi pressu jäykisti rakennetta sentään vähän.
Teltta kasattuna. Oven pressu oli näppärä, koska sen sai heitettyä katolle jemmaan. Ulkonäkö parani huomattavasti muutaman päivän jälkeen, kun pressukankaan rypyt hävisivät.
Teltan molemmissa päissä oli ilmareiät. Näin pienillä rei'illä ei ilma vaihdu edes paineistetussa tilassa... Joten otin puukon käyttöön ja leikkasin tuosta osasta noin 10cmx10cm reiän. Teltan sisällä oli heti huomattavasti mukavempi maalailla.

En väitä, että tämä pressutalli olisi paras mahdollinen markkinoilla oleva tai edes lähellä sitä. Meillä tämä teltta on ainakin toistaiseksi hoitanut työnsä erinomaisesti. Kun hintaa väliaikaisvarastolla on 315 euroa, ei voi varastolta paljoa vaatia. Eipä harmita vaikka maalia roiskuisi seiniin ja runkoputkiin. Talli on projektin edetessä vähintäänkin maksanut itsensä takaisin. Ja ennen kun joku kysyy, miksen maalaa talon sisällä, vastaus on tässä. En halua maaliroiskeita vahingossakaan betonilattialle. Ja nyt myös sisällä pääsee rakentamaan rauhassa, ilman ylimääräistä tavaraa siellä ja täällä. Säilytystilaa tarvitsee työmaalla muutenkin. Suunnittelin projektin alussa merikontin hommaamista. Sen ottaminen kaatui kuitenkin mahdollisiin siirto- ja säilytysongelmiin. Suosittelen harkitsemaan jonkun vastaavan "varaston" hommaamista tontille. 


Rakensin itselleni maalaustelineet kuormalavoista. Niitä kun on tontilla muutenkin liikaa. 

Kuvan ottohetkellä pihalla tuli vettä kuin aisaa, onneksi se ei  häirinnyt maalaustyötä. Paneelit saivat kuivua rauhassa pressuteltan suojissa.

Kuningaspaneelit


Heti tähän kärkeen tärkeä vinkki julkisivupaneeleiden asennukseen. Asennuksen tärkeimmät paneelit ovat silmien korkeudella (160-200cm). Tähän väliin ette siis asenna yhtäkään huonokuntosta paneelia! Tässä korkeudessa keskitytte tavallista enemmän saamaan paneelit suoraan ja hyvin ponttiin. Tästä alempia ja ylempiä paneeleita, kun ei pääse yhtä helposti "tarkistamaan". Esimerkiksi, jos alimmassa paneelissa on pieni halkeama tai pahan näköinen oksa keskellä paneelia, ei sitä huomaa kukaan. Mutta jos nostat paneelin silmien korkeudelle, näyttää koko seinä huonosti tehdyltä. Silmien korkeudella havaitsee myös paneleeiden vinouden helposti, eli tämä on tärkein paikka paneelituksessa missä pitää käyttää passia. Näillä vinkeillä erotat heti ammattilaisen tekemän julkisivun amatöörin räpellyksestä. Ethän sinä halua, että julkisivusi näyttää "Ville viis veen" tekeleeltä. 

Maalattujen paneeleiden asennus aloitettiin talon paraatipuolelta, eli länsipäädystä. Ensimmäiset paneelit oli nopea asentaa. Tämän jälkeen alkoi hierominen, jotta paneelista saadaan kaiverrettua oikean kokoinen aukko ikkunoille. Käsisirkkeli ja käsisaha oli tässä loistavat työkalut, pistosaha on huomattavasti epätarkempi näin pitkiin työstöihin. Monelle pistosahalle paneelin paksuus (42 mm) on vähän turhan paljon, koska pistosahan heiluria ei voi käyttää, ettei paneeliin tule repeämiä. Kaikki työstöt kun jää kuitenkin näkyviin. Jos joku miettii mihin käsisahaa tarvitaan tässä työvaiheessa, niin vastaus on sahausten loppuun asti viemiseen. Nimittäin käsisirkkelin pyöreällä terällä kun ei molemmilta puolilta päästä samaan kulmaan. Sahasimme siis viimeiset sentit käsisahalla, vetäen sahaa aina julkisivupinnasta sisäänpäin. Samasta syystä käsisirkkelillä sahattiin paneelit "väärinpäin", koska terän liike on silloin julkisivupinnasta sisäänpäin. Näin ei näkyvälle alueelle irtoa puun reunoja tai tule muutenkaan niin paljon repeämiä. Ennen rosteriruuveja (6x90mm) porasimme jokaiselle ruuville esireiän 4,5 mm metalliterällä. Perinteisesti ruuvien esiporausreikien koon voi laskea. Ruuvin paksuudesta 70% on täydellinen esireiän koko. Meidän tapauksessa 4,2 mm poranterät on hemmetin kalliita, mutta onneksi työkalupakista löytyi 4,5 mm metalliporanterä. Siksi metalliterä, koska aluskoolaus on naulattu kiinni. Mikäli naulaan osuu kerrankin, niin pienellä puuterällä se on laakista entinen.

Kuingaspaneelien koko aiheutti päänvaivaa heti kättelyssä, eli heti sahaamisvaiheessa. Ongelma oli ettei oma jiirisirkkelini (pitkällä liuku ominaisuudella) yltänyt sahaamaan koko paneelia kerralla poikki. Ei tosin jäänyt monesta millistä kiinni. Tämän lopun joutui siis sahaamaan aina käsisahalla.

Loput sahauksesta suoritettiin käsisahalla.

Viimeisen sentin joutui sahaamaan käsisahalla. Pääasia, että paneelin "pinnan" sai kokonaisuudessaan sahattua jiirisirkkelillä. Näin ei myöhemmin kukaan pysty erottamaan, että paneelia on sahattu kahdella eri työkalulla.
Ensimmäiset paneelit paikallaan. Nyt menossa paneelin leikkaukset ikkuna aukkoihin sopiviksi.

Leikkaukset onnistuivat paremmin kuin hyvin, ikkunapelleille jää juuri oikea kaato.

Kuningaspaneelin kiinnitykseen on olemassa kaksi "virallista" tapaa. Toinen näistä on kiinnitys ruuveilla kuningaspaneelin läpi, toinen on piilokiinnitys 7 mm vesivaneria käyttäen. Itse jotenkin tykkään, että näin järeässä paneelissa näkyy kiinnitysruuvit ja lisäksi ruuvikiinnitys on huomattavasti kestävempi kuin piilokiinnitys. Me tosin sovellettiin asennuksessa eräänlaisia paneeliasentajien ammattivinkkejä. Monesti ulkoverhous halutaan kiinnittää pinnasta nauloilla, koska se on kestävin ja hyvin tehtynä näyttävä ilmestys. Olen paneloinut muutamia kohteita palkkatöissäkin ja nuorempana opin vanhemmilta timpureilta vinkin siihen, miten paneeleiden kiinnitys saadaan suoraan. Kevyemmät paneelit voidaan aluksi kiinnittää viimeistelynaulaimella kiinni vain sieltä täältä. Alempaan paneliin piirretään vain koolauksen keskikohdan merkki kevyesti lyijykynällä. Paneloidaan seinä valmiiksi, jonka jälkeen piirretään passi apuna käyttäen kevyt lyijykynä viiva paneliin, joten saadaan koko pysty ruuvaus tai naulaus suoraan. Alhaalle kun jätettiin tarkoituksella viiva merkki, joka helpottaa viivan tekoa. Yleensä teen tämän viivan ennen kuin viimeinen paneeli on paikoillaan, jotta yläreunan koolauksen keskikohta on myös näkyvällä. Tämän jälkeen lyijykynäviivaan on helppo ja nopea asentaa ruuvit/naulat ja jälki on ammattilaistasoista. Tämä on se kohta, jossa hyvin leikatut paneelit saadaan näyttämään juosten kustuilta...

Nyt kun Kuningaspaneeli painaa kolmesta neljään kertaa enemmän kuin perinteinen julkisivuverhouspaneeli, ei viimeistelynaulaimella kiinnitys tule onnistumaan ollenkaan. Käytimme 63x2,8mm nauloja "piilokiinnitykseen". Porasimme urosponttiin 4,5 mm reiän. Reikä porattiin siten, että se jää seuraavan paneelin alle. Naulasimme paneelin kiinni reiästä. Puun elämisen takia jätimme reiän reilusti isommaksi, jotta myöhemmin "piilokiinnikkeemme" ei halkaise koko puuta. Piilokiinnikkeet asensimme 1,2 metrin välein, näiden ainoa tehtävä oli kannatella paneelia asennuksen ajan.

4,5mm metalliterällä reikä paneelin yläreunaan.
Perään löimme 63x2,8mm naulan.
Piilokiinnityksemme jää nätisti edellisen paneelin alle. Tämä ei kuitenkaan tulisi kestämään ainoana kiinnityksenä varmasti edes vuotta. Meillä paneelit oli naulojen varassa ainoastaan muutaman tunnin.

Jokaisen Kuningaspaneelin väliin piti jättää 3 mm asennusrako. Tähän käytimme 90x3,1mm nauloja, jotka ajoivat "rakotulkin" homman täydellisesti. "Rakotulkit" kun olivat aina saman kokoiset, joten paneelit pysyivät helposti vaakasuorassa. Käytimme Paslode naulaimen nauloja. Niissä jäi sopivasti teippiä naulan ympärille, joten naula ei pyörähtänyt pois yhtä helposti kuin perinteinen naula.


Jokaisen paneelin väliin laitoimme asentamisen ajaksi naulat (90x3,1mm), jotka pitivät paneeleiden asennusraon oikean kokoisena.
Työn edistyessä Kuningaspaneeli näyttää aina vain paremmalta.
Tästä kuvakulmasta näkyy lyijykynäviivat suht hyvin. Lyijykynä viivojen poistaminen riippuu tulevien maalauskertojen määrästä. Eli mikäli päälle tulee peittävä maali tai useampi kerros läpikuultavaa maalia, ei viivalle tarvitse tehdä mitään. Meidän tapauksessa pintaan tulee vain yksi kerros läpikuultavaa maalia, joten pyyhkäisen viivat varmuuden vuoksi perinteisellä pyyhekumilla (vähintään silmien korkeudelta, josta virheet muutenkin helpoisten havaitaan).  Lähikuvasta näkee myös kuinka hyödyllinen ruuvin esireiän teko on. 6x90mm rosterinen uppokantaruuvi upposi puuhun täydellisesti ilman, että yhdenkään ruuvin kohdalta jäi minkäänlaisia teräviä puutikkuja pystyyn. Kuvan alareunassa näkyy myös hyvin hiiri-/jyrsiäverkko, jolla estettiin elukoiden pääsy ilmatilaan.
Länsipäädyn kaikki Kuningaspaneelit paikallaan.

Kun länsiseinän paneelit olivat paikallaan, siirryttiin pohjoispäätyyn. Eli talon sisäänkäynnin viereen tulevaan paneeliverhoiluun. Oven vierustan tekeminen oli todella nopea homma, kun ainoastaan yksi paneeli jouduttiin leikkaamaan vaakaan. Olin jo aikaisemmin kiertänyt talon ympäri ja merkannust tasolaaserilla jokaiseen nurkkaan pisteen samaan korkoon. Korkopisteet laitoin myös paneeleiden kohdalle ja ovenpieliin. Näin saadaan koko julkisivu samaan korkoon joka puoleta taloa. Mikäli kiertoa lähtee tekemään pelkästään passin avulla, tulee helposti heittoa useampi sentti vaikka olisi kuinka tarkka mies passin varressa. Tämä heitto tulee siitä syystä, että pitkällä passilla (180cm) joutuu viivaa siirtämää useaan kertaan. Siirtoja tulisi passille yli 25 kertaa (meidän n. 50 m pitkä talo), mikäli heittoa jokaisella kerralla tulisi vain milli. Joka sekin on rakentamisessa aivan uskomattoman tarkkaan mitoitettu. Lakisääteiset toleranssit rakentamisessa on aina senttejä. Eli kun passia siirretään 25 kertaa, tulee heittoa helposti yli 2,5 cm. Ennen vanhaan timpurit aloittivat talon paneeleiden asennuksen näkyvistä seinistä ja lähtivät siitä kiertämään taloa molemmin puolin. Siten, että talon "takapihan" puoleen asennettiin pitkä lanka, jonka mukaan se paneloitiin tarvittaessa "vinoon". Nopealla vilkaisulla eroa ei huomaa, koska pitkällä seinällä saa helposti usean sentin virheen piilotettua. Ihmissilmä kun ei havaitse muutaman prosentin heittoja. Nykypäivän toleranssit sallisivat saman tekniikan käyttämistä, kuitenkin nykytekniikkaa hyväksikäyttäen (tasolaaserit yms.), jotta saa tarkempaa ja paremaa lopputulosta aikaiseksi.


Panelit ovat vain piilokiinnikeiden varassa ja naulat jokaisen paneelin välissä.
Nyt rosteriruuvit erottuvat hyvin pinnasta. Koska paneelit maalataan vielä kertaalleen rappauksen jälkeen, uskon ruuvinkantojen häviävän paremmin taustaan.

Paneelit maalataan toiseen kertaan heti smyygilautojen asennuksen jälkeen. Ennen toista maalauskertaa pitää vain muistaa pyyhkäistä pyyhekumilla "apuviivat" pois. Ettei jouduta maalaamaan sen takia kolmatta kertaa ja silloin maalipinnasta tulisi pykälän liian tumma. Eikä puun syyt enää kuultaisi niin hyvin maalin alta.

Jaoin tämän päivityksen suosiolla kahteen osaan. Seuraava osa käsittelee rappauslevyjen asennusta ja se julkaistaan parin päivän päästä.



Mikko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti