Peltiä, smyygejä ja paloluukkuja

Pellit

Mittasin ikkunoiden peltien koot ja kävin tilaamassa ne paikan päällä Tuusulan Peltikeskuskessa. Ainakin omien tietojen mukaan kyseinen peltipaja on lähin. Tässä kohtaa on helppo tukea lähipalveluita. Tilaus ja nouto onnistuu helposti, sekä mahdolliset ongelmatapaukset selviää suomen kielellä ja nopeasti. Katselin ikkunapeltejä myös netistä ja hinnat olivat samoissa, joissan nettikaupoissa jopa kalliimpia kun suoraan peltipajalta. Ikkunapellit tulivat RR23 sävyisestä pellistä, ovien pellit tulivat alumiinista niin kutsutulla "riisinjyvä" kuviolla. Kuvioinnin ansiosta ne eivät ole liukkaat edes talvella.

Normaalikokoisen omakotitalon ikkuna- ja ovipeltien hinnat vaihtelevat 300-500 euron välillä. Nämä ovat pelkkien materiaalien hinnat, asennus maksaa tietenkin erikseen. Meille tuli lisähintaa päätynostojen taittelusta (pari euroa per taitos). Totesin, että ammattilainen saa taittaa pellit kerralla kuntoon. Jos olisin itse tyrinyt yhdenkin taitoksen, olisin joutunut tilaamaan uudestaan kokonaisen ikkunapellin. Siihen nähden siis lisähinta on pieni. Meille  tuli 40 euroa lisähintaa koko talon taitoksista. Tällä hinnalla olisin saanut peltisakset ostettua, mutta yhdenkin mennessä pieleen olisi homma mennyt tappiolle saman verran. Ammattiylpeyttä on myös mielestäni se, että osaa myöntää hommat jotka eivät kuulu omiin vahvuusalueisiin. Tästä olen jo puhunut aiemmin...

Kuvassa ylempi pelti on riisinjyvä kuviolla. Alemman pellin kuvion nimeä en meinaa muistaa millään.

Sain peltipajalla myös hullun idean keittiön välitilaan... Keittiön välitiloja tehdään useimmiten laatasta, nykyään myös lasi on tullut muotiin. Itse suosin välitilan materiaaliksi kaikkea muuta paitsi laattaa, nimittäin laattasaumat imee todella hyvin kaiken ketsupista lähtien. Mikäli siis mahdollista, mieti hetki ennen kuin päätät asentaa laatat keittiön välitilaasi. Olen kuullut jonkun tehneen välitilan pellistä. Pelti olisi materiaalina yhtä hyvä kuin lasi; yhtenäinen ilman saumoja ja erittäin helppo pitää puhtaana. Tuusulan Peltikeskuksessa oli näytillä kaksi erilaista rullaa, kuulemma värit pysyy yhtä hyvin kuin normaalissakin pellissä. Sisätiloissa vielä paremmin, koska UV-valo ei pääse vaikuttamaan peltiin. Peltiä pystyy käyttämään lähes mihin tahansa. Vain mielikuvitus on rajana. Pitää katsoa mitä kehitellään keittiön välitilaan.

Tämä kuviopelti voisi sopia hyvin keittiön välitilaan.

Toinen liikkessä ollut väri sopisi hyvin vaikka skapparin kesämökin katoksi ja rohkeaksi elementiksi keittiönvälitiloihin.

Hain valmistuneet ikkunapellit parin päivän päästä ja asensin ne paikalleen. Asennuksesta ei tullut otettua pahemmin kuvia, koska asennus sujui niin vauhdikkaasti. Ikkunat kiinnitetään omilla itsariruuveillaan, näihin ei esiporauksia tarvita. Ovien kynnyspelteihin porasin reiän metalliterällä (4,5mm) ja löin perään pellin paikalleen naulalla.

Neliön muotoiset ikkunapeltien "itsariruuvit", kuvassa näkyy myös harvinainen neliskanttinen kärki. Näitä ei löydy ihan joka kaupasta.

Ikkunapellit kiinnitetään ikkunan alareunaan, niin kutsuttuun myrskypeltiin. Pelti menee reilun sentin verran ikkunan "alle". Ikkunan alareunassa oli meidän tapauksessa kaksi koloa, joista sisimmäiseen pelti aina kiinnitetään.

Ikkunapellit vain asetettiin koloon ja ikkunan puolelle jäävä pelti nostetaan ikkunan "sisimmäiseen" koloon. Näin ikkunasta mahdollisesti valuva vesi tulee pellin päälle eikä pääse rakenteisiin.  Ikkunapeltiä ei kiinnitetä muualta kuin ikkunan alareunasta. Kiinnitin ikkunapellit noin 20-30 cm välein.

Ovipeltien alapuoli pitää tukea hyvin koko matkalta. Itse toteutin sen elementtilapuilla. Nämä kestävät useamman tuhat kiloa, eli pitäisi helposti kestää painavampikin työmies.

Ovipelti hollillaan. Useamman kokeilun jälkeen sai oikean määrän elementin asennuslappuja alle. Pääasia, että kaato on reilusti ovelta poispäin ja pelti ei notku mistään kohtaa.

Kiinnitin ovipellit runkoon käsin naulaamalla. Porasin aluksi peltiin 4,5 mm reiät ja perään 90x3,1mm naulat. Taas isompi reikä kun kiinnike, pelti kuitenkin elää huomattavan paljon.

Onneksi tämä ikkunapelti meni rikki ennen rappausta, eikä sen jälkeen. Koska nyt sen vaihtaminen on vielä helppoa. Myrskyssä oli jokin telineen osa kaatunut ha murjonut ikkunalistan. Onni onnettomuudessa, ettei osunut ikkunaan. Ei olisi kannattanyt jättää telineen osia seinää vasten edellisenä iltana. No, onneksi sain Tuusulan peltikeskukselta uuden samana päivänä ja smyygien tekeminen jatkui.

Smyygi lautojen osto ja maalaus

Onneksi sopivan kokoista smyygilautaa löytyi lähirautakaupasta, eli K-Rauta 75 auttoi taas pulassa. Mikäli "smyygi" on sanana tuntematon, se tarkoittaa siis ikkunan pieliä. Smyygilaudaksi laitoin 22x150mm sahatavara lautaa. Toisella puolen lautoja sahauskoneiston rattaat olivat selvästi liikuttaneet puuta, joten tietenkin se puoli asennettiin piiloon. Harvasta kaupasta löytyy hyllystä näin leveää lautaa. Lauta on siksi leveämpää mitä taloissa normaalisti, koska Kuningaspaneelialueelle tulee vain puusmyygit ja loput rapataan. Koska paneelin paksuus on 42 mm ja ikkunat on asennettu talon kyproc-pintaan, paneelin ulkopinnan ja ikkunan pielen etäisyys on aina smyygilautojen leveys. Ja koska kaikki ovet ja ikkunat ovat ulkoapäin katsottaessa samassa linjassa, smyygilaudat pystyy mittaamaan yhden ikkuna-aukon syvyyden perusteella. Mikäli kaupan hyllystö ei löydy sopivan kokoista lautaa, sahataan yleensä paikan päällä oikean kokoiset sirkkeliä apuna käyttäen. Pääsin maalaamaan kaikki laudat kertaalleen ennen asennusta. Maalina käytin samaa mitä Kuningaspaneeleissa; eli Valtti Color HR 2, sävynä TVT5154.

Smyygilauat maalattiin samalla maalilla kuin Kuningaspaneelit.

Smyygilautojen asennus

Asensimme syygilaudat kehikkotyylillä Eliaksen kanssa. Eli maassa ammutaan smyygit valmiiksi kiinni toisiinsa ja nostetaan pakettina paikalleen. Tämä tyyli on nopeampi, kuin jokaisen palan erikseen paikalleen ampuminen. Tämä on myös kestävämpi vahtoehto, koska laudat saadaan kiinnitettyä hyvin toisiinsa. Ensikertalainenkin voi kokeilla kyseisellä tyylillä toteuttaa smyygilautoja, suosittelen kuitenkin asentamaan jokaisen laudan erikseen. Koska mitoitus pitää onnistua todella hyvin jota kehikon tekee maassa valmiiksi. Mikäli ikkuna smyygit tehdään puusta tulee aina peltiin jättää vähintään 5mm väliä, jotta sade vesi ei mädätä lautaa. Mikäli smyygit rapataan voi rappauksen halutessaan rapata kiinni peltiin. Koska muutama sadevesitippa ei paljon rappaukselle tee tuhoja, tietenkin rakenteellisesti kestävämpi mikäli on muutaman millin rako. Ulkonäkö asettuu tässä kohtaa monella etusijalle, puun kanssa kompromissia ei voi kuitenkaan tehdä. Ikkuna peltin taitokset jätetään aina smyygilaudan alle, näin saadaan viimeistellympi lopputulos.

Ensimmäinen smyygikehikko nostettu hollilleen.

Ikkunan ja oven välinen peitepeltilevy asennettu. Isoista ikkunoista toisen kehikko paikoillaan ja toinen nostovalmiina.

Isojen ikkunoiden smyygit valmiina.

Länsipuolen smyygit valmiina, ikkunat sai kivasti "syvyyttä".

Rapattavat ikkunan pielet tehtiin paikan päällä normaalilla rappauslevyn asenuksella. Tosin rappauslevyjä joutui asentamaan kaksi päällekäin, jotta ikkunan uretaaniraon sai piiloon.

Tein myös kulkuluukun villatilaan samalla kun asensimme viimeisiä rappauslevyn palasia. Tässä kohtaa myönnän rehellisesti tapahtuneen suunnittelukämmin. Kulkuluukku tulee seuraavaan taloon keskelle kattoa, harjan kohdalle läpi pellistä. Koska näin pienestä aukosta on todella v-mäistä ryömiä talon sisälle asentamaan IV-putkia. Myöskin mahdollisten jälkitarkastelujen tekeminen päätyreiästä on hankalampaa kuin katolla olevasta luukusta. Pellissä olevasta luukusta saa kaiken lisäksi aina tiiviimmän verrattuna seinässä olevaan. Sekä se monille eniten merkkaava ja itseäkin todella paljon häiritsevä, eli ulkonäkö. Onhan nyt seinässä oleva paloluukku melko ruman näköinen, toteuttaisipa sen miten tahansa... No, asensin sen siis itse talon eteläseinälle, josta se näkyy vähiten joka päiväisessä käytössä. Itäpuoli ei tullut kysymykseen, koska se on liian matala. Vaihtoehdot olivat siis länsiseinä sekä etelä- ja pohjoisseinän länsipuolen reunat. Näissä kohdissa siis korkeus riittää luukun tekoon puhallusvillan ja kattotuolien puolesta. No virheistä oppii ja ensi kerralla muistaa. 

Paloluukku on sinänsä nimenä todella huono. Palomiehet eivät nimittäin käytä ikinä koko luukkua. Mikäli heidän pitää mennä katolle, he tekevät sen yläkautta omien työkalujensa avulla. Olen päässyt kerran paikan päälle katsomaan kuinka nopeaan palomiehet vetivät yhden päiväkodin katon auki. Heidän piti päästä käsiksi kattorakenteissa olevaan paloon ja sammuttamaan sitä. Paloluukku on muutenkin yleensä niin pieni ja ahdas, ettei sinne mahtuisi palomies varusteineen.

Aukon koot merkitty (50cm leveä ja 70 cm korkea).

Aukko leikattuna. Tämä oli paras kohta kulkua ajatellen, koska siinä kohtaa kattotuoli on vähiten edessä. Ainoa parempi puoli olisi ollut länteen, tosin talon "paraati" puolelle en suostuisi kirveelläkään tekemään tämmöistä rumaa luukkua.

Laudat kiinni ja luukku kiinnitetään niihin paikalleen. Saranoita en halunnut asentaa, koska luukun reunat olisivat jääneet vielä isommiksi.  Sinne mennään kuitenkin vielä rakennusvaiheessa muutaman kerran, jonka jälkeen luukkua ei tarvita avata kun vasta joskus tulevaisuudessa, esimerkiksi myyntitilanteessa, jos uusi omistaja tahtoisi sinne kurkata. 

Luukku asennettuna takaisin paikalleen. Käytin luukun tekemiseen leikkaamaani levyä, jonka taakse asensin työmaaltani ylijääneen Doka-levynpalasen. Sen leveys (50 cm ja paksuus 2 cm) sopi siis tähän projektiin paremmin kuin hyvin.

Nyt on taas saatu taisteltua yksi blogipäivitys kasaan. Kirjoittamiselle tuntuu jäävän aivan liian vähän aikaa, koska töitä on tällä hetkellä enemmän kun laki sallii. Pahoittelut siitä. Kiire ei näyttäisi helpottavan vielä ainakaan pariin kuukauteen.  Puuhaa on enemmän kuin käsipareja tekemässä niitä, onneksi muutama luottoystävä on ollut apuna tontilla. Heidän apu on kyllä ollut korvaamatonta. Yritän kuitenkin pitää blogin suht ajan tasalla ja julkaista vähintään kerran viikossa. Mikäli jollain lukijalla löytyy ylimääräistä aikaa vuorokaudesta ja motivaatiota, löytyy tontiltamme aina puuhaa. Heh.

Mikko