Kuningaspaneeli ja rappauslevyt, osa 2

Rappauslevyt

Aluksi en ollut varma asennanko rappauslevyt itse vai annanko rappareiden tehdä sen. Mietin myös antaako rappausyritykset takuuta, jos asennan levyt itse. Mietin myös mitkä levyistä on hyviä ja mitä kannattaa käyttää. Siispä puhelin kouraan ja soittelemaan yrityksiä läpi. Ensimmäisen hinnan saatuani rappauslevyjen asennuksesta ja rappauksesta, meinasin rehellisesti sanottuna pyörtyä. 26 000 euroa!! Pelästyin aika lailla, että näinkö ketuilleen olen budjetoinut rappauksen kustannukset. Ja tietenkin jokaisen rappausliikkeen käyttämä levy on aina markkinoiden parhaimmistoa. Eli tismalleen sama tilanne kuin talopakettikauppiailla ja myyjillä yleensäkin. Pyysin heitä kuitenkin luettelemaan muutaman eri rappauslevyn, josta sitten itse hintoja vertaillen valitsen haluamani. Naapurini lähes kaikissa taloissa oli käytetty Aquapanelia ja muutama rappausfirma myös mainitsi sen. Enemmän kehuja tuli kuitenkin Cembrit PermaBase-rappauslevyistä. Hintoja vertaillessa huomasin Cembritin olevan pykälää Aquapanelia kalliimpaa. Hinta erot eivät olleet suuret ja päädyin Cembritin levyihin. Sain myös selville hyvin tärkeän asian, eli sen, että takuut ovat voimassa vaikka itse asentaisikin. He kuulemma huomauttavat, jos jossain kohtaa on vikaa. Eivätkä aloita rappausta ennen kuin viat on korjattu. Eli näitä uskaltaa siis asentaa kuka tahansa.

Tilasin kaikki rappauslevyt Hartmanin kautta. Tilasin rappauslevyä 200m² ja 3 000 Cembrit rappauslevyn kiinnitysruuvia puurungolle (näitä saa myös metallirungolle). Tilaamieni rappauslevyjen koko on 12,5mmx900mmx1800mm.

Rappauslevy ja paneeli asennetaan samalla tavalla tuuletusrimojen päälle. Ilma kiertää molemmissa takana ja on täten tuulettuva rakenne. Rakenteeltaan rappauslevy on aivan yhtä kestävä ja pitkäikäinen kun perinteinen harkkoseinän rappaus. Sanotaanko, että rappauksen tarttuminen rappauslevyyn on jopa parempaa siinä olevan lasikuituverkon ja todella karhean pinnan ansiosta. Pinta meinaan on hyvin samankaltainen K40 hiomapaperin kanssa, eli tätä on pakko käsitellä hanskojen kanssa. Nimittäin sormennahat kuluvat jo muutaman rappauslevyn käsittelyn jälkeen... 

Cembrit rappauslevyjen asennukseen käytetiin niille tehtyjä rosteriruuveja. Tuo A2-.merkintä kertoo ruuvin olevan rosteria, eli niitä saa käyttää sekä sisällä että ulkona.

Cembrit PermaBase rappauslevyt tulivat Hartman rautakaupan kautta. Tilasin levyjä 200m².

Jokaisessa rappauslevyssä on kyseinen tarra. Ainakin tarran mukaan levyt ovat tulleet ison lammikon yli.

Levyn asennusohjeissa on yksi merkittävä käsky, nimittäin levyjen kulmat eivät saa olla samassa kohtaa. Maksimissaan kolme kulmaa saa olla yhdessä. Tämmöinen tilanne voi tulla vain ikkunan tai ovenpielessä. Eli levyt pitää asentaa limiin 60 cm, mikä oli asennusohjeissa koolausjakona. Sekä kiinnitys ruuveilla oli ohjeiden mukaan 15 cm välein. Jos joku ihmettelee tässä välissä miksi puhun asennusohjeista, niin tämä on esimmäinen kerta kun asennan itse rappauslevyä. Kun tätä asiaa ei ole kukaan työmaalla opettanut, on opiskeltava itse. Suurin osa opeistani on työmaalta itseäni vanhemmilta ammattimiehiltä. Ne on opittu niin sanotusti perinteisellä tavalla, eli apparin hommista aloittaen. Työmaalla oppii aivan älyttömästi asioita ja saa vinkkejä eri työvaiheisiin, jos vain pitää silmät ja korvat auki. Sekä kysyy rohkeasti, jos jokin asia on uutta tai ei tiedä miten joku toimii. Sanonta "Työmaalla voidaan opettaa kaikki muu paitsi motivaatio", pitää kyllä paikkansa paremmin kuin hyvin. Olen opettanut itsekin monia aloittelevia timpureita ja harjoittelijoita. Valitettavasti motivoituneita ihmisiä näkee rakennusalalla vuosi vuodelta vähemmän.

Mutta takaisin itse asiaan. Rappauslevyt asennettiin järjestyksessä länsi-, pohjois-, etelä- ja itäseinä viimeisenä.

Ensimmäiset rappauslevyt kiinnitettynä paikalleen.

Laitoimme rappauslevyt suosiolla kokonaisena paneeleiden kohdalta, jotta leikattavaa tulisi vähemmän.

Länsipuoli valmiina ja eteläreuna työn alla.

Pohjoisseinälle siirryttäessä jouduimme käyttämään niin sanottua "köyhän miehen räpsyä". Emme löytäneet räpsyjä mistään, vaikka omistan niitäkin useamman. Köyhän miehen räpsyyn tarvitaan lanka ja paukkumaalia (spraymaalia). Lanka vain vedetään kireälle oikeaan korkoon ja pyyhkäistään paukkupullolla langan yli yhdellä vedolla. Näin seinään jää maalamaton kohta langan taakse.

Tässä vielä lähikuva köyhän miehen räpsy-ideasta. Hätä keinot keksii. Tätä on joskus joutunut käyttämään palkkatöissäkin, kun on ollut kova kiire ja räpsyt on olleet lainassa tai rikki.

Pohjoispuoli valmiina. Levytämme tuon viimeisen kohdan umpeen vasta, kun Kastelli on toimittanut oikean katoskehikon. Sitten saamme asennettua rappauslevyt nätisti metallikehikon ympäri.

Eteläpuoli lähes valmiina.

Kaikki muut seinät valmiina, itäpuolta lukuunottamatta. Tästä kuvasta näkee hyvin telineiden todellisen hyödyn. Yläpuoleisessa kuvassa telineet ovat käytössä ja tässä kuvassa purettuna. Tässä siis näkee, kuinka vähän ne vievät oikeasti tilaa.

Talon itäpuolen koolaus valmiina. Nyt vaan asentamaan levyjä. Sain telineiden kannossa apua ja avun ansiosta telineet saatiin kannettua ja pysytettyä alle puolessa tunnissa. Nimittän "moottoripyörälähettimme" Toni tuli moikkaamaan ja hommiin. Aina on olemassa se riski tontille saapuessa, että saattaa joutua töihin. Heh.

Itäpuolen levytys meni todella vauhdilla Ollin ja Eliaksen avustuksella. Elias sahasi ja ojenteli levyjä ja me Ollin kanssa sitten telineillä ruuvattiin kilpaa levyjä kiinni. 

Takaseinän kohdalla tehtiin semmoinen "temppu", että levytettiin ikkunoiden yläosat läpi. Sahasimme ne paikallaan oikeaan kokoon. Sahaus onnistui erityisen helposti, kun mitoituksen tekee hyvin ja pystysuunnassa ikkunan reunaan on asennettu laudat. Kun terä on säädetty tarpeeksi pitkälle käsisirkkelissä, on hankalaa sivusta päin edes yrittää leikata lautaa. Lauta toimii silloin ikään kuin ohjurina. En sitten tajunnut ottaa ollenkaan kuvaa seinästä kun aukot saatiin leikattua valmiiksi.

Karkeasti ajateltuna rappauslevyn asennus muistuttaa hyvinkin paljon panelointia. Oikeastaan erona on se, että ainoat tarkat kohdat asennuksessa on ylä- ja alareunojen kanssa. Rappaamalla ei kuitenkaan saada korjattua hammastusta levyjen reunassa, eikä ovi- ja ikkuna-aukkojen päälle saa tulla rappauslevjä ollenkaan. Käytännössä muuten kaikki raot ja kolot mitä rappaslevyjen väliin jää, täytetään rapatessa. Lisäksi kaikki saumat verkotetaan yli, joten turhaan hifistelyyn ei siis kannata käyttää aikaa tässä vaiheessa.  Kuitenkin asennus on niin helppoa, että siihen pystyvät kaikki kenellä passi pysyy vähänkin kädessä. Ennemmin uskallan suositella amatöörille rappauslevyn asennusta kuin panelointia.

Nyt kun rappauslevyt on paikallaan, ainoa hidaste on ikkunapellit. Koska vasta ikkunapeltien jälkeen pääsee asentamaan smyygilaudat. Näistä lisää myöhemmin.

Räystäät maaliin

Kerrankin tämä muistetiin tehdä oikeana ajankohtana. Ei meinaan ole vain kerran tai kaksi kertaa käynyt telineiden purun jälkeen mielessä, että mites ne räystäät... No, olin hakenut jälleen tarpeeksi ajoissa rautakaupasta maalia, joka sopi tähän käyttötarkoitukseen. Maaliksi ammattilaiset suosittelivat Aitamaalia, joka pysyy paremmin puhtaana. Se sisältää jotain aineita, mitkä estävät lian tarttumisen maaliin. Maali sisältää myös kaikenmaailman homeenestoaineita. Ja kaikkein paras ominaisuus ylöspäin maalatessa; maali oli varmasti paksuinta maalia, mitä olen ikinä käyttänyt. Joten vaatteet eivät olleet aivan valkoiset maalausten jälkeen. Voin siis suositella muillekin aitamaalia. Ostin yhdeksän litran maaliämpärin ja se riitti täydellisesti talon räystäisiin. Harmi, ettei maalia jäänyt tippaakaan pääoven eteen tulevaa katosta varten. No siihen pitää ostaa lisää. Yhdeksän litran maalikannua on hankala pitää tikkailla räystään nokassa. Onneksi Elias sai huippuidean! Hän muokkasi muovisesta vesikanisterista maaliastian. Yritin meinaan hakea K-Raudasra tyhjiä maalipönttöjä, mutta pienin tyhjänä oleva oli yhdeksän litrainen. Elias taiteili viiden litran vesikanisterista täydellisen tähän tarkoitukseen. Tyhjiä vesitonkkia kun tontilla riittää.

Juomakannuissa oli valmiiksi sopiva kahva.

Purkkiin oli helppo lisätä maalia tarvittava määrä. Lisäksi useampi kannu oli muutenkin menossa roskiin, joten lisäkustannuksia ei tästä tullut yhtään. 

Räystäät maalattiin ennen rappauslevyjen asennusta. Rappauslevyjen pinnat tuntui niin kuivilta, että maali olisi varmaan imeytynyt hyvin rakenteeseen. Ei haluttu ottaa sitä riskiä, että myöhemmin rappauksessa näkyisi laikkuja meidän amatööri maalaustöiden jäljiltä. Muutaman kerran toisillemme kettuiltiin siitä, että räystästä sitä pitää maalata eikä itseään. On meinaan sotkuista hommaa maalata ylöspäin.

Tässä tuli kohta, jossa työjärjestyksemme oli aivan päin prinkkalaa. Sahasin koolingista palan, jolla pellin sai väliaikaisesti taipumaan maalauksen edestä. Kuitenkin vain niin pienen, ettei se väännä peltiä pysyvästi mutkalle. Puupalanen nopeutti maalaamista huomattavasti, eipä tarvinnut hirveästi varoa peltiä ja koko lauta pellin alta saatiin maalattua. 

Maalaamaton räystäs. Paneeleissa ja poikosissa oli valmis pohjamaali, joten kerta maalaus paksulla aitamaalilla riittää.

Maalit pinnassa ja kerta maalaus riitti. Maalatessa tuli kirottua sitä, miksen maalannut näitä ennen kuin tein räystäät.

Itäpuolen räystääseen saatiin onneksi Olli maalausavuksi. Pitäähän sitä koulupojalle saada vaihtelua hommiin. Heh.

Tekstin järjestys oli ehkä vähän hassu, koska maalasimme räystäät ennen rappauslevyjen asennusta. Ja siinä oli myös tarkoitus, eli suojaamista ei tarvitse näin ollen harrastaa. Rappauslevy on kuitenkin "kuivan" oloista, joten se varmasti imee väriä maalista. Vältettiin siis se riski maalaamalla räystäät etukäteen. Ehkäpä tämä hullunkurinen tekstijärjestys jää paremmin mieleen.


Mikko