Betonilattian käsittely

Betonilattian valu ei valitettavasti mennyt suunnitelmien mukaan. Ei edes lähelle...

Saimme Kastellin talonäytökseen käsiteltyä yhden makuuhuoneen lattian. Tämä tehtiin kokeeksi, jotta nähtiin millainen lattiasta tulee kyseisellä käsittelyllä. Jos käsittely olisi mennyt "pieleen", olisi ollut huomattavasti helpompaa hioa käsittelyaineet pois yhdestä huoneesta. Joten näytössä kävijät (lähes 100 ihmistä) saivat hiukan esimakua siitä, miltä betonilattia tulee näyttämään. Tässä päivityksessä käymme tarkemmin läpi betonilattian käsittelyä.

Vaikka en tykkää parjata ketään täällä blogin puolella, kehun kyllä jos aihetta on, mutta nyt on kuitenkin pakko antaa negatiivista palautetta lattian teko porukasta. Olen nimittäin saanut kymmeniä viestejä muilta kyseisen firman asiakkailta tai mahdollisesti tulevilta sellaisilta... No niistä ei sen enempää vaan kerron vain omasta kokemuksesta. Kun lattian hionta- ja käsittelyhetki lähestyi, yritin lähes kuukauden ajan soitella kyseiseen firmaan,  jotta he tulisivat hiomaan betonilattian tai saisin neuvot ja laitteet vuokralle ja tekisin lattian itse valmiiksi. Soittoihin ei kuitenkaan koskaan vastattu ja niimpä lopulta vuokrasin Ramirentiltä lattiahiomakoneen (kyseistä konetta käytetään myös kevyissä lattiahionnoissa). Poistin lattiasuojaukset ja rupesin hiomaan lattiaa. Luulin lattian pienten epätasaisuuksien häviävän "helposti". Toisin kuitenkin kävi. En meinannut saada hiottua kopterin laipan epätasaisuuksia millään. Vaikka teksti voi äkkiseltään vaikuttaa timpurin totaaliselta avautumiselta, niin ei huolta. Kaikki päättyi lopulta hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Kommentoikaa toki mitä mieltä itse olette lopputuloksesta. 

Vuokrasin Ramisentiltä ehkä tunnetuimman lattiahiomakoneen, Columbus merkkisen. Siitä en tiedä onko kyseinen malli markkinoiden paras vai halvin, mutta olen nähnyt kyseisen laitteen lähes jokaisella työmaalla. Olen myös nähnyt kyseistä laitetta käytettävän lattian kiillotuksessa. Tosin silloin koneeseen laitetaan paperialuslaikan siaan kiillotuslaikka. Koneeseen saa kytkettyä myös timantti- ja kivilaikat, mikäli pintaa halutaan saada pois enemmän. Kivilaikka vastaa suurinpiirtein samaa tasoa kuin 16 tai 32 paperi, se vain on huomattavasti painavampi. Timanttilaikalla pintaa saa hiottua rajustikin. Siitä tosin jää lattiaan uria, joten sitä en voi käyttää omassa lattiassa. Jokainen ura pitäisi saada hiottua pois, joten se ei ole oikotie onneen tässäkään työvaiheessa.

Hioin itse makuuhuoneen lattiaa noin kuusi tuntia paperilaikalla, jonka karheus oli 16. Vaihdoin ja käänsin laikan noin 1-1,5 tunnin välein, huonolla paperilla kun ei saa mitään aikaiseksi. Suurimmalta osalta lattia tuntui jopa todella hyvältä, epätasaisuuksia jäi silti merkittävästi. Ne erottui lattiasta paljain silmin luonnon valossa, sekä tuntui kädellä kokeiltuna todella pahoilta. Toiset kohdat oli karheita kuin hiekkapaperi (niissä kohdissa missä kopteri oli haukannut hiukan liian syvältä). Toisissa kohdissa kopteri oli tehnyt korkeamman reunan. No näistä selvitään kyllä ennemmin tai myöhemmin hiomalla. Tästä päästäänkin toiseen ongelmaan, eli Mastertop kuivasirotepinnoitteen paksuuteen. Pinnoitteen pitäisi olla 3-4 mm paksu, toisin kuitenkin oli. Alle puolentunnin hiomisen jälkeen oli tumma pinnoite hiottu pois lähes kokonaan makuuhuoneen lattiasta. Siellä pinnoitteen paksuus ei siis voinut olla milliä paksumpi mitenkään päin mitattuna. Toisissa kohdissa tosin väri pysyi tummana pidemmänkin hiomisen jälkeen. Kuitenkin vaikka pinnoitteen yrittäisi hioa kokonaan betonista, se ei todellisuudessa lähde ikinä kokonaan pois. Nimittäin sirotteen ainesosat menevät todella syvälle betonin huokosiin. Näätte tämän päivityksen loppuvaiheen kuvista. Yksi betonilattian valintaperuste oli "elävä" pinta, tosin näin elävää emme edes olleet kuvitelleet. Mikä siis tuli "lopputulokseksi" oman hiomisen jälkeen. Onneksi työmaalla ei ollut lapsia kuulemassa. Tosin naapurit saattoivat kyllä kuulla voimasanojen kaiun...

Koska en kuullut työmaaradiota koneesta lähtevän kimeän äänen yli, joten turvauduin omiin radiolla varustettuihin Peltoreihin. Näistä saa vaikka bluethootin kautta kuunneltua haluamaansa musiikkia ja tarvittaessa vaikka jutella puhelimessa. Peltoreiden mikki suodattaa nimittäin kovat äänet, joten toinen osapuoli kuulee puheen selkeästi ja kirkkaasti. Ette usko kuinka paljon musiikki antaa työmotivaatiota, puhumattakaan muista ominaisuuksista.

Turvauduin hionnassa jopa "köyhänmiehen" kivilaikka versioon, eli nostin yhden laastisäkin koneen päälle painoksi. Tämän "tempun" olen työmaalla nähnyt useasti. Tällä saadaan koneeseen enemmän painoa, joten paperi puree huomattavasti paremmin. Tosin säkki pitää asettaa hyvin ja tarkkailla välillä koneen ilmanottoaukkoja. Ilmanottoaukot kun on koneen yläosassa sivuilla, eikä säkki saa peittää niitä. Lattiahiomtakoneen käyttö on jokaisella ensimmäisellä kerralla suht hankalaa, mutta koneen peruskäsittelyn oppii kyllä vartissa. Kunhan muistaa aloittaa keskeltä lattiaa. Meinaan käynnistäessä ensimmäistä kertaa kone ampaisee aina sivullepäin ja kovaa. Seinän vieressä käynnistäessä saa seinään helposti ison kolon. Muutaman käynnistyksen jälkeen saa koneen käytön jo suht hyvin balanssiin.

Äkkiseltään kuvasta voisi päätellä lattian pinnan olevan tasainen. Sitä se olikin kyllä suurimmaksi osaksi, mutta silti kuvassakin erottaa muutaman kopterin tekemän kohouman. Yksi ongelma tuottaa päänvaivaa, toinen tuo jo "kevyen" ketutuksen maun työntekoon. Nimittäin tuo pinnoite, josta jo aiemmin puhuin.

Olohuoneen lattian kerkesin hioa noin puoleen väliin. Kuvasta voi päätellä mitkä alueet on hiottu ja mitkä ei. Kuvan vasemmassa reunassa en käynyt koneen kanssa kertaakaan, oikeaa puolta on hiottu reilu tunti. Kuvassa laastisäkkien päällä istuu koulupoika, kenet päästin myös kokeilemaan lattiahiomakoneen käyttöä.

Betonilattian tekemisessä on aina ISOT riskit, se jo tiedettiin kun tähän ryhdyttiin. Olin jopa tehnyt hätä-/varasuunnitelman juuri tällaista tilannetta varten. Eli parketti tai muu vastaava. Silti rehellisesti sanottuna pettymys oli uskomattoman suuri, kun tulin siihen lopputulokseen etten saa lattiasta ikinä tasaista tai edes kelvollista hiomalla sitä vuokrakoneilla. Voin kertoa, että harmitti, ihan uskomattoman paljon. Olin pettynyt ja vihainen lattiatyön jäljestä. Pinta ei ollut edes lähellä sitä lopputulosta, mitä olisin lattiasta halunnut tai toivonut. Lattiassa oli myös muutama halkeama. Aina kiroilun äänenvoimakkuuden noustessa, koulupoikani totesi ääneen: "Taisi löytyä uusi halkeama". Ja kyllä, se piti paikkaansa. Vaikka tiedostin niitä helposti tulevan. Ne ei rakenteellisesti haittaa lattiassa,  koska kysymyksessä on kuitenkin vain pintahalkeamat. Se on lähinnä ulkonäöllinen ongelma. Ja siinä mielentilassa ei uuden pienenkään halkeaman löytyminen aiheuttanut ilon kiljahduksia vaan kaikkea muuta. Jokainen löydetty halkeama tuntui löytyvän aina vain näkyvämmältä paikalta, joten kaikkia ei varmasti saa nätisti piiloon tai paikattua.

No kävin palauttamassa hiomakoneen, koska totesin sen olevan täysin toivotonta työtä niin kevyellä laitteistolla suoritettavaksi. Palasin työmaalle ja rauhoitin mieleni. Tämän jälkeen otin puhelimen käteen ja rupesin lauantain ratoksi soittamaan läpi kaikki betonilattioiden käsittelijät ja pinnoittajat. Soitin varmaan kymmenelle urakoitsijalle. Suurin osa ehdotti laminaattia tai vastaavaa, kun kuuli omista työtunneistani hionnan parissa ja lopputuloksesta. En kuitenkaan luovuttanut vaan yritin pyytää heitä katsomaan ja arvoimaan lattian todellisen tilanteen. No paikan päällä taisi käydä loppujen lopuksi neljä urakoitsijaa. Lähes kaikkien vastaus oli suurinpiirtein näin: "En ole ikinä nähnyt näin huonosti tehtyä betonilattiaa. Tämä on laminaatille tai vastaavalle tarpeeksi hyvä, mutta valmiiksi pinnaksi jätettynä aivan kelvoton." He totesivat ettei lattiaa ole edes järkeä yrittää lähteä korjaamaan, se onnistuu kyllä, mutta tulee niin kalliiksi että sillä hinnalla saisi kuulemma ostettua kaupan kalleinta parkettia. Kunnes se ainut, omien sanojeni mukaan pelastava enkeli, Uudenmaan Laatupinnoituksen Jari, sanoi sanat : "Tästä tulee joko rumin tai hienoin koskaan tekemäni lattia." Hän siis lupasi lähteä yrittämään lattian korjaamista. Sovittiin kuitenkin että kokeillaan yksi huone aluksi. Mikäli lattian korjaus ei onnistu, vedän laminaatin tai parketin päälle.

Lattian hionta 

Jari saapui työmaalle ja käytiin paikat läpi. Jouduin itse lähtemään kotiin lapsenvahti hommiin, kun emännällä oli muuta menoa. Jari jäi siis hiomaan makuuhuoneen lattiaa oman täyden työpäivänsä jälkeen. Iso kiitos siitä!

Ison auton hyötyjä, saa kerralla kuljetettua kaikki tarvittavat laitteet.

Koska lattian epätasaisuudet oli suuria, päätti Jari hioa makuuhuoneen lattian käsikäyttöisellä koneella. Tekniikka oli kyllä hienoa katseltavaa. Eipä tule selkä ainakaan kipeäksi, kun huoltojakkara (korjaamoilta tuttu kapistus) on rinnan alla.

Lattia hiottu ja ensimmäinen käsittely tehty.

Toinen käsittely tehty ja kiillotettu. Kuvia on erittäin vaikea ottaa, jossa näkyisi lattia todelisuudessa. Näyttää nimittäin paikan päällä ihan erilaiselta.

Koska makuuhuoneen lattian työjälkeen oltiin vähintäänkin tyytyväisiä, tehtiin sama käsittely myös muiden tilojen lattioihin. Jari hioi lattiat isommalla hiomakoneella eikä pölyä juuri syntynyt kun käytössä oli kunnon imurit. Uudenmaan Laatupinnoituksella on myös omat muovitimanttiterät hiomakoneisiin. Nämä on suomennettuna hiekkapaperin ja normaalin timantin välimuoto. Näillä hiottuna lattiasta saa epätasaisuudet pois, ilman että lattiaan tulee naarmuja. Oikeilla ammattikoneilla kun työ kun työ on nopeampaa tehdä.

Olohuoneen hionnat aloitettu.

Kunnon työmaaimurin ansiosta ei juuri pölyä hionnassa syntynyt.

Reunat ja isoimmat epätasaisuudet käsiteltiin pienemmällä käsikoneella.

Olohuone ja keittiö hiottuna ennen käsittelyä.

Halkeamat ja pintakäsittely

Kuvasta ei välttämättä arvaisi mitä purkkiin on laitettu. Purkkiin on sekoitettu halkeamien oma täyttömassa. Väri täyttömassalle saatiin hiontapölystä, joka lähti lattiasta. Näin saadaan lopullinen värisävy suht lähelle lopputulosta.  Kuitenkin jokainen paikka tulee näkymään ja erottumaan lattiasta aina jonkun verran, joten joissain tilanteissa kannattaa miettiä haluaako halkeamia korjata. Mikäli halkeamat lattiassa on pieniä tai ne eivät häiritse elämää, kannattaa vähintään harkita ettei niitä paikkaisi ollenkaan. Meillä kuitenkin halkeamat oli pahimmillaan noin 2 mm levysiä. Koko ei sinänsä ollut ongelma, vaan terävät reunat. Reunoihin nimittäin olisi saanut rikottua sukan helposti ja paljan jaloin haavojen syntyminen on mahdollista. Tätä ei siis haluttu. Ja mainitsen vielä; jokainen betonilattia on halki jostain kohtaa! Mikäli tätä riskiä ei pysty hyväksymään, tulee betonilattia jättää omista vaihtoehdoista heti pois. Halkeamia lattiaan voi myös syntyä lattian iän myötä. Kun nämä asiat ottaa huomioon, voi betonilattiaa harkita.

Halkeamat painettin lastaa apuna käyttäen täyteen korjaus massaa, jonka Jari sekotti autossa. Tuote on epoksipohjainen.

Lattia käsiteltiin ensiksi kuvan Sem Protect Si-aineella, jolla pinnasta saadaan pölyämätön. Tarkempia käyttöohjeita en viitsi uudestaan kirjoittaa kun kuvasta ne jo löytyy.

Kun lattia oli käsitelty pölynsidonta-aineella, pääsi lattiaa vielä "sävyttämään". Koska lattiaan haluttiin saada hiukan enemmän tummuutta kun perinteinen "betoninharmaa", käsiteltiin lattiat kuvan faceal Wetlookilla. 

Koska kuitenkin tämä päivitys saa jälleen sähköpostini laulamaan, (ihanaa kun laitatte kysymyksiä ja vastailen niihin mielelläni) pääset täältä katsomaan tuotteen käyttöohjeet. Käsittelen tässä siis vain pääpiirteittäin faceal Wetlookin käyttöä. Kyseinen aine on betonin väritön suoja-aine, mutta jättää betoniin "märän" ulkonäön. Tuote kestää kovaa kulutusta ja jättää betonille helposti puhdistettavan pinnan. Rasva- ja öljypohjaiset tuotteet eivät myöskään pääse imeytymään betoniin. Ainakin tuotetiedoissa kehuttiin tuotetta niin vanhojen kuin uusien betonipintojen käsittelyssä. Käsittelykertoja tehdään kolme, joista ensimmäinen tehdään veteen laimennettuna 50/50 suhteella. Tuotteen kiiltoasteet ovat: supermatta, matta ja kiiltävä. Meillä käytettiin mattaa ja saatiin lattian elävyys korostumaan hyvin. Ensimmäisissä kuvissa täysin puhtaana lattia heijasti hiukan valoa (kuvissa korostuu reilusti), kuitenkaan lattia ei montaa tuntia näytä täysin mopatulta. Jokaisen kerroksen välissä lattiaa kiillotettiin lattiakiillotuskoneella, näin saatiin lattia lämpenemään ja sen ansiosta pinnoiteaine reagoimaan oikealla tavalla. Samalla saatiin pinta kiiltäväksi ja paremmin kiinni lattiaan. Lattian kiillotuskoneella lattian pinta lämpeää hiukan ja tuote tarraa paremmin betoniin kiinni.

Faceal Wetlook levitetään lattiaan ruiskulla ja perään mopataan se tasaisesti lattiaan

Lattia käsiteltynä ja mopattuna, nyt on tauon paikka. Odotetaan että lattia kuivuu, niin pääsee välissä kiillottamaan.

Lattia kiillotettin jokaisen pinnoitekerroksen välissä kiillotuskoneella.

Lopputulos ja fiilikset

Tässä valmis lattia. Kiiltävän ja paksun pinnoitteen asiosta lattiasta saatiin todella eläväpintainen. Aika suuri ero lattian toisen ja kolmannen käsittelyn välillä. Todelisuudessa katon valaisimet eivät heijastu näin hyvin mitä kuvasta voisi päätellä.

Tässä näkyy hyvin olohuoneen lattia ja todellinen värisävy. 

Kuvassa keittiön lattia.

No lähtisinkö tähän uudelleen ja valitsisinko yhä betonilattian? Kyllä, vaikka voimasanoja tuli käytettyä tiukemmissa tilanteissa enemmän kuin laki sallii. Lopputulos on täysin erilainen kuin suunniteltiin, silti lopputulos saa hymyn huulille. Erityiskiitos ja iso hatunnosto pitää kyllä antaa Uudenmaan Laatupinnoituksen Jarille. Hän kävi iltatöinä hiomassa ja käsittelemässä lattian. Hyvillä miehillä kun on töitä enemmän kun kerkeää tehdä. Ilman häntä meillä olisi nyt varmaankin laminaatti- tai parkettilattia, eikä näin ihanaa ja uniikkia lopputulosta. Betonilattian pystyy siis käsittelemään itsekin, mikäli vain valu on tehty vähintäänkin erinomaisesti. Ja tekijältä täytyy löytyä malttia ja kunnon koneet työn hoitamiseen. Kuitenkin, mikäli kaikki nämä ei kohtaa, suosittelen suosiolla tilaamaan ammattilaisen paikalle. Oikeilla työkoneilla työ sujuu nopeammin ja jälki on priimaa.

Tähän loppuun voisin sanoa kevennyksen siitä, miten varmistetaan ettei oma poika/tytär lähde rakennusalalle:

"Miten varmistetaan ettei lapsi jää rakennusalalle?"

Antamalla hänelle maailman tylsin saha ja rikkinäiset työkalut. 

Huonoilla työkaluilla väkertäminen ei ole mukavaa ja työn jälki on aina sen näköistä kun työkalutkin. Hyvillä ja laadukkailla työkaluilla työskentely on mukavaa ja voisi vaikka vahingossa tykätä näistä töistä "liikaa" ja päätyä rakennusalalle. Aivan kuten allekirjoittanut 😆.

Mikko

Autotallin rampin ja jakotukkien korotusvalut

Koska auton maavara ei ole yli 20 cm, pitää autotalliin tehdä tietenkin ramppi, jota pitkin talliin pääsee ajamaan. Mukavaa tehdä kerrankin pikku valuja. Työmaalla kun ei käytännössä ikinä valeta ellei betonia saada kulutettua vähintään 20 mottia (kuutiota), koska kaikki valuvalmistelutyöt ja jo pelkän betonin tilaaminen maksaa merkittäviä summia. Tosin nyt itselläni oli hiukan tuuriakin matkassa. Kirosin nimittäin sitä, että olisi pitänyt rakentaa ja valaa ramppi jo perustusten tekemisen yhteydessä. Sitten huomasin naapurissa timpurin rakentavan itsellensä valumuotteja terassin pohjalaattaa varten. Marssin hänen puheilleen ja kysyin milloin hänellä on valu. Vastaus oli kahden jälkeen samana päivänä. Sehän kävi minulle vallan mainiosti ja pyysin voiko hän tilata yhden kuution "ylimäärästä", jolla saisin valettua autotallin rampin. Säästin siis betonin kuljetus- ja pumpun maksut, eikä valun hinnaksi tullut näin kuution betonihintaa enempää eli reilu 100 euroa. Iso kiitos viellä naapurille!

Siispä tuumasta toimeen. Aikaa valun tekemiseen oli reilu neljä tuntia, eli riittävän hyvin. Kerkeää käydä syömässäkin lounasravintolassa rauhassa.

Autotallin rampin rakentaminen

Kastellin toimituksen mukana tuli muutama ylimääräinen mitallistettu runkotolpan (198mmX48mm) pätkä, josta sain sahattua hyvin muottien kyljet. Rampin pituudeksi tuli 210 cm (löytyi valmiiksi 2kpl tämän mittaista pätkää), korkeus 10-20 cm. Viistot sai nätisti sahattua Boschin käsisirkkelillä.

Täysin symmetriset palaset.

Muotin sai kiinnitettyä sivuista helposti autotallin sokkeliin. Kiinnikkeinä käytin pikanauloja. Muotin alapäähän laitoin koolingin (100mmX50mm). Lautaakin olisi voinut käyttää tähän, mutta koolinki taipuu vähemmän. Nostin vielä painoksi kaksi valuharkon palaa, jotta muotti ei vahingossakaan pääse pyöristymään etureunasta vibrauksen aikana. Koko ramppi jää näkyviin. Tarkoitus on nostaa pihan asfaltin korkeus juuri tuohon rampin etureunan korkeudelle.

Sain naapurilta muutaman ylijäämä verkon palasen ja käytin itseltäni ylinäänyttä 8 mm harjaterästä. Käytännössä tungin ramppiin kaikki tontilta löytyneet ylijäämäraudat. Tuleepahan kestävempi ja ei tarvitse erikseen kuskata niitä metallin kierrätykseen. Ensimmäinen kasa betonia tuotiin kottikärryllä, naapurilla tuli laattaan hiukan liikaa massaa. Eipä tarvinnut lapioida monttuun, kun sai kuljetettua suoraan naapuritontille. Tällä aikaa betoniauto siirtyi muutaman metrin, jotta tämä ylsi meidän tontin puolelle ilman, että tukimme koko tien.

Naapuritalo kuvassa. Kyseinen rakennus on tulossa suoraan myyntiin. Mikäli kiinnostus heräsi, voin kertoa talosta tarkemmin.

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu 25. 11ta 2017 klo 4.31 PST

Valu valmiina.

Mika tuli käymään tontilla valupäivän iltana ja hän jätti käynnistään kirjaimellisesti jälkensä... Oli nimittäin lähtiessään käynyt kirjoittamassa autotallin rampin valuun TT, eli Timpurille Talo. Pitää katsoa miltä tuo näyttää hionnan jälkeen, kun vähintään liipan jäljet hioa pois.

Jakotukkien korotusvalut

Jakotukeille pitää aina tehdä korotusvalu, joka ohjaa mahdollisen vuotavan veden kaivoa kohti. Valukorotuksella saadaan varmistettua ettei mahdollinen lattialla oleva vesi pääse putken reunoja pitkin betonilattian sisään. Ja mikä tärkeintä, saadaan varmitettua ettei betonissa ole huokoisia osuuksia putkien ympärillä.

Ennen kun joku ehtii valittamaan järeästä puumuotista, niin valutoissä käytetään sitä materiaalia mitä tontilta löytyy. Etureuna tulee 5 cm korkuiseksi ja tarkoitus nostaa takaosa noin 7 cm korkeudelle, näin mahdollinen vesi menee varmasti oikeaan suuntaan.

Valu tehtiin niin sanottuna ämpäri valuna, eli betoni sekoitettiin ämpärissä vispilällä. Jukka tuli tontille kaveriksi auttamaan, hän pääsi siis sekoittamaan massoja. Massana käytettiin Weberin 6000 pikamassa, koska tämä on tarvittaessa päällystettävissä jo 15 tunnin jälkeen asennuksesta. Eli saadaan tehtyä mahdollisimman nopeasti epoksilattia tekniseen tilaan, eikä tarvitse odotella normaali betonin kuivumista. Tämä massa on hyvin paksua tavaraa, lähes maakosteaksi betoniksi voisi kutsua. Tein siitä kuitenkin hiukan juoksevampaa, jotta sillä onnistui saamaan putkien välitkin tiiviiksi. Massa on "juoksevanakin" todella paksua tavaraa ja kovettuu lähes silmissä. Työaika betonille on 30 minuuttia veden lisäyksestä, jonka jälkeen kovettuminen alkaa vauhdilla. Tunnin päästä valusta voi jo betonin pinnalla tuntea selvän lämmön, kahden tunnin päästä valusta betonin pinta on jo kuuma.

Valu suoritettu. Betoni rupesi olemaan lämmin jo toisesta päästä, kun nostettiin viimeisiä betoneja muottiin. Valumuotin olisi voinut purkaa jo kahden tunnin päästä valusta, pinta oli nimittäin kuuma ja edes päälle astumisesta ei jäänyt jälkeä. Tai sitten olen vain liian kevyt työmies.

Muotit pois. Weberin 6000 massalle on ominaista tumma väri. Kaikki muut betonimassat ovat täysin kuivuneina huomattavasti vaaleampia.

Kaadot ainakin riittävät. Nyt ei enää tarvitse muuta kuin käsitellä kaikki lattia ja korotukset epoksilla. Sitten saa nostettua maalämpökoneen sisälle, ettei varkaat pääse viemään Niben uutta maalämpökonetta. Ne kun tahtoo lähteä varkaiden mukaan todella helposti, aivan kuten ilmalämpöpumputkin. Joten älkää ikinä ostako epämääräiseltä henkilöltä kyseisiä laitteita, vaan aina virallisilta jälleenmyyjiltä! Kun koneille ei löydy ostajia, ei niitä kannata varastellakaan.

Mikko

Sähkökalusteiden asennus

Viimein on se hetki kun saa soittaa Provekon Vesalle ja pyytää häntä kytkemään lamput ja rasiat paikalleen. Pääsee hetkeksi nauttimaan projektin nytkähtämistä pykälän verran eteenpäin ja näkee konkreettisen edistymisen. Ja se valo. Nyt kun illat pimenee päivä päivältä, on aivan mahtavaa saada viimein työskennellä "normaalissa" valossa, eikä jokaista työtehtävää varten tarvitse virittää omia lamppuja. Jokainen työvaihe tähän asti on vaatinut usean jatkoroikan vetämisen ulkoa sisälle, jotta akut saa ladattua ja valo riittää työkohteessa.

Kaikki talomme valot ovat LED-valaisimia kuten aikasemmin on tullut jo mainittua. Lisäksi kaikki LED-alasvalot on täysin säädettäviä. Valon värisävy on 4000K (kelviniä), koska emme halunneet taloomme yhtään kellertävää valoa. Hehkulampun kellertävä värisävy on 2800K ja auringon paiste ulkona 5600K. Meidän valosävyF 4000K antaa puhtaan valkoisen valon. Valaisimien kättöikä on 30 000 tuntia, eli normaalissa käytössä käyttöikä on noin 30 vuotta. Valaisimelle tulee Suomessa köyttöä keskimäärin 1 000 tuntia vuodessa. Vertailuksi voisi sanoa, että normaalin hehkulampun käyttöikä on noin 1 000 tuntia, eli on normaalilla käytöllä vaihdettava vuoden välein. Lisäksi mikäli joskus itse tai seuraava asukas haluaa vaihtaa valojen värisävyjä tai valaisinmalleja, se onnistuu samoihin reikiin. Lähes jokaiselta valmistajalta löytyy kyseisiin aukkoihin sopivia valaisimia, eli vaihtoehtoja löytyy. Sekä tulevaisuudessa kun vahemmatkin talot siirtyvät LED-valoihin tarjonta vain paranee. Pakko mainita, että kun vanhoissa rintamamiestaloissa poistaa kaikki hehkulamput ja vaihtaa tilalle LED-valaisimet, tarvitsee monessa tapauksessa talon lämmitysjärjestelmässä vastaavan noston. Meinaan hehkulamput myös lämmittävät huonetilaa merkittävästi, LED-valot eivät sitä niinkään tee. LED-valaisimiin siirryttäessä valaisimista johtuva lämpö pienenee, jolloin talon lämmitysjärjestelmän kautta luovutettava lämpöteho kasvaa. Mikäli talo on suoralla sähkölämmityksellä, ei lämmitystavan muutoksella ole vaikutusta. Jos taas talo on varustettu maalämpöpumpulla, lämpö tuotetaan paremmalla hyötysuhteella. LED-valojen pienempi hukkalämpö on myös kesällä parempi, jolloin lämmitystä ei tarvita.

Käydään valojen asennus läpi kuvina:

Tässä on koko omakotitalon sähkökalusteet. Aikamoinen kasa. Onneksi nämä on sähkömiesten heiniä ja itse saan keskittyä timpurin hommiin.

Aluksi Vesa kiinnitti katkasimien rungot kojerasioihin.

Sitten kalusteiden kaulukset kiinni.

Näin pieni osa hoitaa LED-valojen "älyllisen" toiminnan eli valon tehon säädön. Kuten kuvasta voi päätellä, osa ei ole hirveästi timpurin peukaloa isompi... Tosin koonsa ansiosta tämä mahtuu kojerasian sisään katkaisimen taakse.

Ja tässä lopputulos. Me ei haluttu asuntoon yhtään 90-luvun pyöritettävää valonsäädintä. Joten toteutus tehtiin perinteisillä painokytkimillä. Kerta painasulla valot saa päälle/pois ja valon säätäminen tapahtuu katkaisinta pohjassa pitämällä. Valo muistaa mihin kirkkauteen se on jätetty, eli syttyy samalla valoteholla seuraavan kerran sytyttäessä.

Jokaisen LED-alasvalon väliin tulee muunnin. Ne tulivat jokaisen valopaketin mukana.Valmistajan sanojen mukaan: "SylFlat LED:issä on suomalaista asennustapaa helpottava ketjutettava liitin MMJ-käyttöön, joten asennus on erittäin helppoa ja nopeaa". Muuntimen päässä on pikaliitin, joka sopi suoraan kiinni LED-valaisimeen. Mikäli lampun joutuu joskus irroittamaan, se onnistuu ilman sähkömiestä. Samaten takaisin laitto.

Olokeittiön ja eteisen valaisimien halkaisija on 205 mm ja sillä on tehoa 18W, eli riittää varmasti. Jokaisen valaisimen mukana tuli himmennettävä LED-ohjain, eli valot on täysin säädettävät. Merkiltään valot ovat Sylviania Sylflat LED. Valotehoa näistä isoista irtoaa 1790 lumenia, eli jopa "liikaa" tehoa asuinkäyttöön. Mieluummin haluan itse säätää valojen tehon, joten valoja saa varmasti säädettyä oman maun mukaan.

Hyvä puoli valaisimissa on erittäin ohut rakenne. Valon mekanismin jousi on korkein kohta ja se tarvitsee toimiakseen vähintään 26 mm tilan. Itselläni tilaa on 47 mm, eli valo pääsee myös tuulettumaan tarpeen vaatiessa. Asennus on helppoa, sivuilla olevat kaksi jousta pitää valaisimen paikallaan. Näiden jousten takia asennusreiäkä kannattaa tehdä mieluummin millin tai kaksi isommaksi, muuten valaisinta irrottaessa saattaa katosta lohjeta palasia. Olen törmänyt työmailla tapauksiin, jossa asiakas halusi maalata gyproc reiän "sivut". Ettei asennuksessa ja mahdollisessa irroituksessa tippuisi kipsipölyä. Tämä on kuitenkin turhaa työtä. Enemmän vaivaa kuin hyötyä...

Valot istuvat kattoon hyvin ja eri värisen kauluksen ansiosta valaisinosuus näyttää olevan "syvempänä". Kuvan taustalla näkyy myös perinteisen riippuvalaisimen varaus, joka löytyy joka huoneesta. Varauksen asennus on käytännöllistä ja helpottaa työskentelyä, koska riippuvalaisimen paikkaa pystyy pitämään samalla jakorasiana. Näin kattoon ei tule ylimääräisiä rasiapaikkoja ja huoltaminen on tarvittaessa helpompaa.

Eteiseen tuli yksi valo, jota liikkeentunnistin ohjaa täysin. Aamusin ei tarvitse arpoa puoli unessa mikä on eteisen valo. On se kuitenkin mukava olla jotain valoa eteisessä päälle pukiessa. Etenkin kun lähden töihin aamulla 5-6 maissa ja muu perhe jää vielä nukkumaan. Enpä vahingossakaan herätä muita. Eteisen valo on sijoitettu "arkieteisen" puolelle, eli syvennykseen josta valo ei vahingossakaan loista muualle. Näin voi anoppi ja appiukkokin nukkua sohvalla rauhassa, ilman että valo herättää heitä. Tuo kuvassa oleva pieni puolikas pallo on liikkeentunnistin. Valon käyttöajan saa säädettyä 30 sekunnista aina 30 minuuttin asti. Myös herkkyys eli valon voimakkuus on myös säädettävissä. Valo ei siis syty kirkkaassa päivänvalossa, vaan vain sillon kun on tarpeeksi hämärää. 

Makuuhuoneisiin tuli saman sarjan LED-alasvalaisimet, mutta koko oli hiukan pienempi. 155 mm halkaisia ja 1190 lumenin teho riittää tilaan mainosti (jopa liiankin hyvin...). Jokaiseen makuuhuoneeseen tuli neljä valaisinta ja keskelle paikka riippuvalolle. Sekä tietenkin jokaiseen asuintilaan on tultava palovaroitin, joka on talon valmistumiseen asti oransissa hupussa. Näin työmaalla oleva pöly ei hajota varoitinta. Nykytaloissa jokainen palovaroitin on kytkettävä verkkovirtaan ja lisäksi niissä on oltava erikseen patterit sähkökatkojen varalle. Tämä aiheuttaa sen, että palovaroittimien kytkentä on nykyään sähkömiesten hommia, eli itse uudiskohteeseen ei saa varoitinta kytkeä. Tosin mikään laki ei kiellä lisäämästä omia patteritoimisia varoittimia asuntoon, mutta niitä on kyllä uusissa asunoissa aivan tarpeeksi. Jokaisessa asuintilassa on oltava palovaroitin jokaista 60m2 kohden eli meidänkin asunnossa niitä on viisi.

Ulkopuolen sähkötyöt

Kuvassa on katoksen päävalaisin, joka käynnistyy lämpösäteilystä. Eli valaisin ei syty hiirestä tai tuulten liikuttelemista lehdistä, vaan ihmisen ruumiinlämpön säteily sytyttää lampun. Viivettä on hiukan enemmän kuin perinteisessä liikkeentunnistimessa, mutta se parin sekunnin viive ei haittaa käytössä ainakaan minua. Pääasia, ettei valo räpsy vähän väliä niin sanotusti turhasta. Vieressä on Monza seinävalaisin, joka valaisee ylös sekä alaspäin tuoden hienon valokiilan valon ala- ja yläosaan.

Seinävalaisimissa on oma kiinnitysosa, joka asennetaan paikoilleen propuilla. Tämän jälkeen valaisimen runko kiinnitetään paikalleen.

Antrasiitinharmaa sopii mielestäni hyvin talon seinään. On ainakin erottuva yksityiskohta ja tämän avulla näkee avaimen reiän pimeässäkin ilman kännykän taskulamppua. Lisäksi valaisin antaa talolle mukavan ulkonäön hämärällä ja pimeässä.

Ovikelloksi valikoitiin Spore True alumiini/valkoisena. Ovikellon halkaisia on 45,7 mm ja syvyys 19 mm. eli pitäisi erottua seinästä vaikka kooltaan on suht pieni. Valon avulla ovikellon havaitsee jopa pilkkopimeässä. Joissain uusissa taloissa näkee, että ovikello on toteutettu valokatkaisialla. Tosin ongelmana näissä on mielestäni se, että katkaisijaan pitää laittaa teksti ("ovikello" tai "ding dong".), että hoksaa sen olevan ovikello... Eikä ovikellon hinta ole mielestäni päätä huimaava. Sen saa nimittäin alle 60€ lähes joka kaupasta.

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu 21. 11ta 2017 klo 23.05 PST

Sähköpääkeskus irroitettiin viimein "väliaikaisesta" kiinnityspaikastaan. Se oli nimittäin eurolavaan kiinnitettynä lähes puoli vuotta. Keskuksen kohdalta kaivettiin sepelit reilusti sivuun, jotta saadaan kaikki johdot kuljetettua nätisti maan alla keskuksen sisään. Periaate on, että keskuksen alaosa jää muutaman sentin verran sepelin sisään. Näin lapset ei pääse koskemaan johtoihin, eikä vaaraa aiheudu johtojen ollessa maan alla.

Lopputulosta kelpaa katsella. Kuvan johto on 16A voimavirtajohto, joka menee oviaukosta sisälle. Siellä on pienityömaakeskus ja 6kW lämmitin kuivaamassa sisätiloja. 

Lopuksi Vesa tietenkin kytki kaikki sähköt käyttöön (pistorasiat ja ulko/sisä valaisimet).

Talon ulkonäkö muuttui mukavasti. Valaisimet istuu talon väreihin todella nätisti. Pääoven (nyt vielä raksaovi paikoillaan) molemmille puolille tuli seinävalaisimet. Ne antaa kivan tunnelmavalaistuksen pääovelle. Ja hämärässä katoksen kattovalo valaisee kunnolla koko pääsisäänkäynnin. Talon pääsisäänkäynnin puolelle, molempiin nurkkien luokse tuli pistorasiapaikat. Kaikissa ulkopistorasioissa riittää potku vaikka sähköauton lataamiseen.

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu 23. 11ta 2017 klo 6.21 PST

Mikko