Puutalon rappaaminen

Rapatessa roiskuu, vai miten se perinteinen sananlasku menee? No olisi roiskunut, jos olisin alkanut itse rappaamaan. Rappaus ei nimittäin kuulu vahvuuksiini. Onneksi tuttavapiiristä löytyi tähän osaavat miehet ja homma saatiin maaliin ammattilaisten avulla. Käyn tässä kuitenkin läpi rappaamisen perusteet.

Halusin toteuttaa rappauksen ehdottomasti ennen talvea. Olen nähnyt liikaa huonoja esimerkkejä riskeistä, joita talvi tuo tullessaan. Jos talo rapataan talvella, talo joudutaan "huputtamaan" kauttaaltaan eli muovit laitetaan telineiden yli. Koko muovitettua aluetta joutuu pitämään lämpimänä pakkasilla. No, se onnistuu  vaihtelevasti. Rappaus ei saa jäätyä työstettäessä eikä myöskään kuivumisvaiheessa. Ei tarvitse kuin kerran mennä sulake kuivumisaikana (mikäli monta lämmitintä käytössä kovalla pakkasilla, todenäköisyys suuri), niin koko rappaus voidaan joutua kaapimaan pois. Ja koko homma on aloitettava alusta. Pahimmassa tapauksessa rappaus alkaa tippumaan seinältä muutaman vuoden päästä, koska ei tarrannut jäiseen pintaan tarpeeksi hyvin. Talvirappauksen työnjälki on harvoin yhtä hyvää kuin kesällä. Muovi tuo hommaan omaat haasteensa eikä pintaa pysty tarkastelemaan metriä kauempaa. Seinien mahdolliset epätasaisuudet ja kuopat havaitsee nimittäin parhaiten hieman kauempaa katsottuna. Jos emme olisi ehtineet tehdä rappausta ennen talvea, olisin siirtänyt sen suosiolla kevääseen. Talvirappauksen lopputulos voi toki olla yhtä hyvä kuin kesällä tehdyn, mutta riskit ovat sen verran suuret etten siihen arpapeliin lähtisi. 

Aluksi se tärkein, eli vaihe 1: värin valitseminen. Se oli helppoa, koska sain tehdä päätöksen itse. Emäntä meinaan luottaa tyylitajuuni muutenkin uskomattoman paljon, ihan ihmetyttää välillä. On onni, että meillä on niin samanlainen maku. Eipähän tarvitse käyttää aikaa asioista vääntämiseen tai materiaalien valitsemiseen.

Mutta takaisin asiaan. Ihan täysin vapaita käsiä en värin valintaan kuitenkaan saanut. Alueen kaava vaati rapatut talot ja valkoinen rappaus oli ehdottomasti kielletty. Värin piti olla sävyltään "lämmin", mutta kuitenkin luonnonläheinen. Mitä se siis tarkoittaa? Alueen arkkitedin sanoin kylmiä sävyjä ei sallita. Olisin itse halunnut talon rappauksesta vitivalkoisen. Seuraava vaihtoehto oli harmaa ja siitä niin vaalea sävy, mikä menee läpi. Otin käteeni Weberin värikartan ja löysin värisävyn muutamassa minuutissa. Halusin saada varmistuksen väristä ja soitin Vantaan rakennusvalvontaan. Rakennusvalvonnan tarkastaja oli tulossa käymään samana päivänä naapuritontilla, joten saimme sovittua treffit nopeasti. Näytin hänelle värikarttaa, josta olin ympyröinyt värisävyn MD275 (ylenpänä olevassa kuvassa sävy ympyröitynä). Onneksemme hän hyväksyi värin ja kirjasi sen Lupapisteeseen. Näin meillä on siis mustaa valkoisella värisävyn hyväksymisestä. Ei käy, kuten naapurille, jonka talo rapattiin valkoiseksi (rappausyritys mokasi värin). Vantaan kaupunki vaati uudelleen rappauksen. Maalaaminen ei kelvannut rakennusvalvonnalle, vaan nimeltä mainitsematon rappausliike joutuu rappaamaan koko talon uudestaan.

Tässä vinkki rappauksen sävyn valitsemiseen rappauksen ammattilaiselta. Sävyt näyttävät aina tummemmilta pienillä pinnoilla, esimerkiksi värikarttojen mallilapuissa. Eli kun löydät haluamasi värisävyn, valitse siitä yhden pykälän tummempi, koska isoilla pinnoilla kaikki sävyt näyttää pykälää vaaleammalta. Tämä tietenkin sopii paremmin kuin hyvin meille, mutta jollekin toiselle ei.

Cembrit Permabase rappauslevyt asennettuna.

Heti rappauksen aluksi rapparit kehuivat rappauslevyn valintaa. Ovat kuulemma rapanneet samasta levystä isoja kerrotalojakin, kestää hyvin ja rappaus kiinnittyy erinomaisesti.

Saumat verkotettu ja ruuvin reiät ylitasoitettu.

Vaihe 2: levyjen saumojen verkotus. Tämä tapahtuu lasikuituverkolla. Samalla alareunoihin asennetaan vahvikekulmat, jotta levy ei murru iskusta niin helposti. Myös kaikki ruuvit rapataan yli.

Pintojen ylitasoittaminen aloitettu eteläseinältä.

Kaikki pinnat rapataan yli ja rappauksen sisään asennetaan lasikuituverkko. Verkko asennetaan yhtenäisenä koko talon läpi. Kaikissa rappauslevyissä tätä läpiverkottamista ei tarvitse tehdä. Se kuitenkin helpottaa työskentelyä, koska pinta saadaan helpommin tasaiseksi ja rappaus pysyy hyvänä pidempään. Jokaiseen kulmaan asennettin nurkkavahvikeet ja nurkkien reunaverkot limitettiin läpiverkotuksen kanssa. Ennen verkon laittoa seinään levitetään rappauslaastia ja verkon päälle laitetaan sitä uusi kerros. Näin verkko jää käytännössä kahden laastikerroksen väliin.

Kuvassa nurkan vahvikeverkko. Kulmavahvike oli nurkasta kivikova, eli ihan jalkapallolla tai vastaavalla kulman ei pitäisi hajota.

Tiedän, ei varmasti ole siistein työmaa... No aikatauluja on hankala sovittaa yhteen palkkatöiden ja omakotitaloprojektin kanssa. Vielä kun pitää keksiä aikaa jostain siivoamiseen ja blogin kirjoittamiseen. Kumpa vuorokauteen saisi ympättyä muutaman lisätunnin. Kuvassa siis ylitasoitus alkamassa. Kaikki saumat on verkotettu ja nurkkavahvikkeet laitettu.

Nyt ylitasoitus on valmis itä- ja pohjoisseinillä.

Koko talon ylitasoitus valmiina. On muuten viimeinen asunto mihin rakennan tuon luukun. Häiritsee omaa silmää todella paljon... Kuvassa myös sokkelit ylitasoitettu.

Kuva itäseinältä, sokkeli ja seinät ylirapattuna.

Itä-pohjoiskulma.

Nyt kaikki seinät ja sokkelipinnat on ylitasoitettu. Rapparit asensivat lasikuituverkon jopa sokkeliinkin! Sanoin suoraan, etten ole koskaan nähnyt sokkelia verkotettavan rappauksessa. No hyvää kun pyytää, niin priimaa saa. Eihän sitä tutuille haluta huonoa tehdä.

Seuraavaksi vaihe 3, eli muutaman päivän odottelu. Odottelu siksi, että rappauslaasti kovettuu kunnolla. Kuivumisen jälkeen kaikki pinnat käydään läpi hiertimellä ja hierretään pois kaikki mahdolliset lastojen jäljet. Samalla pitää myös muistaa pyyhkiä pinnat betonipölystä.

Primer pinnassa.

Vaihe 4: primeri pintaan. Primeria vedettiin pintaan kaksi kerrosta ennen pintarappauksen tekoa. Primeri on eräänlainen silikaattipinnoite, joka on aina suurin piirtein samaa väsyä kun pintaan tuleva rappaus. Esimerkiksi valkoisen rappauksen tekeminen tumman silikaattipinnoitteen päälle on mahdotonta ja sama päin vastoin. Koska rappauskerros on niin ohut, paistaa eri sävyinen pohja varmasti läpi. Meidän sokkeli tuli tummalla ja seinät vaalealla pohjakäsittelyllä. Pohjien tekeminen parantaa myös rappauksen tartuntaa ja kestävyyttä.

Silikaattipinnoite sokkeleissa ja seinissä.

Nyt taas pari päivää odottelua, jotta kaikki pinnat ovat varmasti kuivia ennen hiertopinnan tekoa.

Hiertopinnan materiaalit saapuivat tontille. Molempien sävyjen kivien raekoko on 1,5 mm.

• 15 kpl 25 kg purkkia sävy MD 275 (seiniin)
• 3 kpl 25 kg purkkia sävyä RR 23  (sokkeliin)

Vinkkinä paikkauksiin ja naarmuihin. Naapuri on joutunut paikkailemaan useaan kertaan omaa rappaustaan milloin mistäkin tulleiden iskujen/jälkien takia. Kostutettuun sormenpäähän otetaan hiertopinnoite tavaraa ja pyöritellään sitä jäljen päälle. Näin pienet jäljet ja maalitipat saadaan poistettua täydellisesti rappauspinnalta, eikä niitä havaitse edes suurennuslasilla.

Viides eli viimeinen vaihe: pinnan hierto. Koko pinta hierretään käsin. Näin tehtiin meidän talon kohdalla. Näin isoilla pinnoilla rapatessa voidaan käyttää apuna ruiskua. Lopputulos ja jälki on kuitenkin suht samat. Molemmissa perusperiaate on sama, eli aluksi materiaali levitetään tasaisesti seinälle ja sen jälkeen pinta hierretään käsin. Rappauksen voi myös levittää ruiskulla ja liipata tasaiseksi käsin. Vaikka rappaukseen käytetään eri työväleitä, rappauksen arvokkuuden ja hinnan tekee kuitenkin loppupeleissä kädet. Rappaus on kuitenkin loppuen lopuksi suurimmalta osin käsin tehtävää työtä, vaikka ruiskulla saataisiin työtä nopeutettua. Víimeinen hierto tehdään meidän kohdalla käsin, koska halusimme pinnan hiertopintana.

Rappauksessa meni koko talon osalta reilu viikko töineen ja kuivumisineen.

Pintojen tekeminen aloitettiin jälleen eteläseinältä.

Itäseinä valmis ja pohjoispuoli työn alla. Samalla yksi mies aloitti hiertopinnoitteen hiertoa sokkeliin värisävyllä RR23. 

Eteläpuoli täysin valmis, itäpuolen sokkelin pinnoitus vajaa puolessa välissä.

Tekevälle sattuu kuten tässäkin. Kuvassa havaitsee hyvin värivirheen. Rappari kerkesi levittämään länsiseinän oikeaan ylänurkkaan pinnoitteen. Pintaa hiertäessä hän tajusi sävyn olevan täysin väärä. Purkin kyljessä oli kyllä sama sävylappu kuin muissakin, oli varmaan sävytyskoneessa tullut vika tai muu inhimillinen virhe. Purkin tilalle saatiin kuitenkin uusi oikeaa värisävyä. Kyseessä oli siis täysin sävyttämätön tavara. Eli värisävy oli valkoinen kuten kuvasta näkyy. Onneksi ne sai pyyhkäistyä nopeasti lastalla seinältä pois ja tilalle saatiin oikeaa sävyä.

Tässä huomaa paremmin värisävyjen eron. Oikealla on täysin sävyttämätön eli puhasvalkoinen ja vasemmalla on oikea värisävy MD275. Se on Weberin värikartan vaalein harmaa, niin lähelle valkoista kun kaava sallii.

Koko talo rapattu sokkeleita myöten ja kyllä nyt hymyilyttää. Talon ulkopuolelta puuttuu enää sähkökalusteet ja kaiuttimet. Sekä tietenkin terassi, mutta se on sitten ensi kesän homma.

Ensimmäisessä väriviuhkakuvassa värisävy näyttää huomattavasti tummemmalta, eli noudattakaa alussa mainitsemaani ammattilaisen vinkkiä. Tämä sopii meille erityisen hyvin, koska äkkiseltään katsottuna talo näyttää valkoiselta. Ja sitähän me haluttiin alunperin. Ei kuitenkaan täysin puhtaanvalkoiselta, koska siinä näkyisi paremmin lika. Loppuen lopuksi voisin melkein sanoa, että olen tyytyväisempi tähän värisävyyn kuin täysin puhtaanvalkoiseen. 

HUOMIO:

Talossamme järjestetään Kastellin talonäytös lauantaina 7.10.2017 klo 12:00-14:00.

                                        Osoite on:

                                        Ongenkoukku 1

                                        01490 Vantaa

Ohjeet talolle tuloon: Nikinmäen K-Supermarketin kohdilta käännös vasemmalle (Korsosta päin tultaessa) Pohjoiselle Nikinmäentielle ja ajetaan oikealla olevien luhtitalojen ohi. Talo on heti oikealla niiden jälkeen. Sitä ei voi olla huomaamatta. 

Olen itsekin mukana talonäytöksessä, joten tulkaa ihmeessä moikkaamaan ja ihmettelemään taloa livenä. Jos jotain kysymyksiä tulee esimerkiksi rakentamiseen liittyen, vastailen mielelläni. Paikalla on myös talopakettikauppiaani Heikinheimon Matti. Mikäli rakentaminen kiinnostaa, suosittelen kysymään häneltä tarjousta talopaketeista. Hänen kauttaan kaikki on sujunut ongelmitta, joten pystyn suosittelemaan hyvillä mielin. Mikäli ette pääse paikan päälle, annan mielelläni Matin yhteystiedot. Ei sitä tiedä, vaikka saisin puhuttua Matin antamaan teille pykälää paremman tarjouksenkin. Heh.

PS. Näytössä pääsette näkemään valmiita pintoja  ennen kun niistä on edes ehditty kirjoittamaan blogiin.

Mikko

"Gyproc-levyjä kantamassa, vuosituhannen krapulassa"

Tuulensuojalevyn tehtävä ei ole ainoastaan eristää tuulta, kuten moni saattaa luulla. Tuulensuojalevy nimittäin jäykistää rungon, sekä estää veden pääsyn rungon sisällä oleviin villoihin. Rungon jäykistyminen on huomattavissa jo ensimmäisten levyjen jälkeen. Seinällä asiaa ei havaitse niin helposti, mutta katolla pienenkin rungon liikkumisen huomaa. Tämä kaikki "liike" loppui ensimmäisten levyjen asentamisen jälkeen. Kolmas tärkeä hyöty levyssä on se, ettei sadevesi pääse rakenteisiin. Oli levyn materiaali mikä tahansa, levy kiinnitetään aina vähintään 600mm välein runkotolppaan. Jokaisen levyn sauma pitää olla keskellä runkotolppaa, jotta levy jäykistää oikeaoppisesti.

Tähän väliin voi laittaa soimaan taustalle aiheeseen sopivan, Arttu Wiskarin kappaleen; "Siitä tunnet sä ystävän, jos remppa päivänä paikalla on hän. Gyproc-levyjä kantamassa, vuosituhannen krapulassa".  

Aloitin mitoittamalla levyjakoa länsiseinälle. Normaalisti kun rakennetaan pitkästä tavarasta, levyjako lähtee päädystä ja menee kokonaisuudessan läpi täysillä levyillä. Ainoastaan päädyistä yli tulevat levyt leikataan soiroiksi (Gyproc-levyn leveys on 120 cm. Soirolla tarkoitan sitä, kun levyä on jouduttu kaventamaan). Nyt kun runkotolpat on mitoitettu Kastellin ohjeiden mukaisesti, seinän keskellekin tuli soiro muutamaan kohtaan. Käytännössä mitoitin täysien levyjen paikat, asensin kaikki kokonaiset paikalleen ja sitten vasta palaset väleihin. Levytys oli täten jonkin verran hitaampaa, kuin pitkästä tavarasta tehtynä. Mitoitus sinänsä ei vie aikaa kuin muutaman minuutin. Levyjen leikkely taas vie hiukan enemmän aikaa.

Tuulensuojalevynä meillä on Gyproc GTS 9 tuulensuojalevy, joka kuuluu meidän Kastellin talopakettiin. Se on ulkoisin osa paketista, jonka siihen otimme (vaaka- ja pystykoolaus (25mmX100mm laudoilla tehtynä, jotta seiniin jää 5cm ilmarako). Koolauksen päälle asennetaan rappauslevy, jonka tulee ammattilaiset rappaamaan. Nykyään lähes kaikissa pientaloissa käytetään tuulensuojalevynä Gyprocia. Tosin muitankin vaihtoehtoja on. Tuulileijona on varmaankin tunnetuin, heillä löytyy useita eri tuulensuoja-tuotteita. Gyproc-levy pystyy olemaan kolmesta kahteentoista kuukautta ilman julkisivumateriaalipinnoituksia, riippuen levyn mallista ja vallitsevista sääolosuhteista.

Ensimmäiset levyt asennettu. 

Talon länsipuolelle tuli 330 cm korkeat levyt, joita meni muutama rikkikin, kun yksin asensin ja nostin paikalleen. Tuuli kun pääsi sopivasti ottamaan levyn taakse nostovaiheessa, kuului vain naks ja levy tippui säpäleinä päälleni. Hiuksista sai vielä ennen nukkumaanmenoa kaivaa viimeiset kipsin palaset... No kuitenkin levytys onnistuu yksinkin suht hyvin. Levyt kiinnitin piirustusten mukaisesti huopanaulaimella, vaihtoehtoinen kiinnitys olisi ollut perinteiset kipsiruuvit. Tosin huopanaulain on paljon nopeampi työkalu ja lopputulos on vähintäänkin yhtä hyvä. Nostin jokaisen levyn kiiloilla 1cm sokkelista ylöspäin, jotta mahdollinen anturasta nouseva kosteus ei pääse vaikuttamaan levyyn. 

Länsiseinä levytetty.

Länsiseinällä loppui kertakaikkiaan pituus kesken lähes kaksi metrisellä miehellä ja tikkailla, joten jätin yläosan levytyksen odottamaan suosiolla telineiden saapumista. Ja rehellisesti sanottuna, on turhan vaarallista yrittää yksin yläosan levytystä tikkailla keikkumalla. Vanhan sanonnan mukaan: "Yhden talon rakentaa vaikka ämpärit telineenä". Mutta, kun rakentaa ammtikseen telineiltä tippuu kavereita ihan selvinpäinkin, joten sitä voi tapahtua kenelle tahansa. Mitä pidempää alalla on, sitä varmemmin on sattunut jotain vakavaa. Eikä itsellänikään kroppa enää ehjä ole...

Jokainen nurkka on muistettava villoittaa ulkopuolelta ennen levytystä, koska sisäpuolelta ei nurkkaan pääse enää käsiksi.

Nurkka villoitettu, levy vain perään.

Sisäpuolen panoraamakuva.

Pohjoinen seinä levytetty. Kyllä ilme muuttuu nopesti.

Niin kuin ylläolevista kuvista näkyy, talon jokainen ulkonurkka pitää villoittaa ulkopuolelta. Kulmien villoituksessa pitää olla huolellinen, koska niiden kautta karkaa paljon lämpöä. Tikkailla tämä on hyvin mielenkiintoista työtä, kuten levytyskin. Tosin tuleepahan valmiiksi.

Tilasin tontillemme 25 metriä telineitä, kahden metrin jalkakorkeudella. Näitä yhdistämällä pääsee tarvittaessa vaikka kuuden metrin korkeuteen. Tosin sillon telineiden pituus ei ole enää 25 metriä. Toivottavasti saan telineet ensiviikon aikana, jotta saadaan projekti etenemään normaalisti ja mikä tärkeintä; turvallisesti.

Kulmiin asensin tarkoituksella täydet levyt, joista vain leikkasin ylimääräiset pois.

Kulman takaa runkoa pitkin vedetään viilto  mattopuukolla, jolla rikotaan paperin pinta.

Eli näin.

Sitten vain taivutetaan levyä, poispäin leikatusta viillosta. Näin levyn kipsi murtuu, ja levyn palanen jää roikkumaan vain toisenpuolen paperipinnan varaan.

Nyt katkoteräveitsellä toiselta puolelta taitosta, pääsee kulmaa pitkin leikkaamaan paperin poikki. Näin levy vain tippuu alas ja tulee millilleen leikattu levy.

Ovet ja ikkunat levytetään "yli". Sitten sahataan käsisahalla tässä tapauksessa viillot ylä ja alareunaan. Sitten ikkunan oikeanpuoleiseen reunaan leikataan katkoteräveitsellä viilto, niin saadaan leikattua ikkuna-aukko yhtä siistiksi kuin edellisen kulman levy.

Etelepuolen seinästä puuttuu enää kaksi soiroa. Kulmassa näkyy kuinka olen villoittanut sen ylös asti. Vaikka Gyproc-levyn yläreunasta olisi riittänyt 50 cm, joka on puhallusvillan määrä. Tosin sillä kun ei ole mitään merkitystä, eikä liian hyvin eristetty talo haittaa ketään muuta kuin sähköyhtiötä. 

Seuvaavaksi päiväksi ennustettiin sadetta, joten kipsilevyjen asennusta ei pääse tekemään, vaan.... 

...töihin tullaan tänne sisätiloihin. Pääsee villoitushommiin. Onneksi se on sadesäällä mukavampaa kuin hellekelillä. Pystyy työskentelemään pitkähihaisella.

Sadepäivä meni villoittaessa. Siitä seuraavassa päivityksessä lisää. Sadepäivän jälkeen pääsin jatkamaan levyjen laittoa.

Levytyksen jälkeen asensin koolauksen vaakaan laudasta (25mmX100mm) niin korkealle kuin ilman telineitä ylsi. Eli 180 cm sokkelin pinnasta. Lauta laitettiin 600k jaolla, eli jokaisen laudan keskeltä keskelle mitta on 60 cm. Asennan myöhemmmin yläosan laudat. Samalla kun saan ne telineet, joiden avulla pääsen tekemään länsipuolen kattotuolien verhoilun tuulensuojalevyllä.

Aluksi täydet levyt paikalleen ja ikkuna-aukkojen alaosat.

Ikkunan yläosien villoitus tapahtuu ulkoapäin. Sisäpuolelle niskapalkin alle jää vain muutaman sentin rako, josta ikkunan yläosan villoittaminen olisi mahdotonta. Joten tämä on pakko villoittaa ulkopuolelta.

Viimeisiä levyjä viedään. Ikkunoiden ylä- ja alapuolen levytys meni helposti. 100 cm pitkä levy riitti hyvin. Niistä oli helppo leikata mattoveitsellä ylimääräiset pois.

Pohjoispuolelta koolaus aloitettu. Alimman laudan kuten tuulensuojalevynkin nostin 1 cm sokkelin pinnasta.

Kun ikkunoita ei ole vielä asennettu, saa asentaa kaikki laudat aukoista ja päädyistä yli.

Ylimääräiset laudat sahataan pois nurkista ja ikkunan kohdilta.

Tässä vaiheessa kaikki työvaiheet ovat näkyvää ja ulkoapäin projekti tuntuu etenevän todella nopeasti. Tosin kohta alkaa ne työvaiheet, joita hierotaan päivä tolkulla ja ulkopäin ei juuri näy mitään edistystä.

Mikko

P.S. Pahoittelen mahdollista klikki otsikkoa, eihän töissä nyt krapulassa olla. 😜

Suunnitelmat kuviksi

Saatiin viimeviikolla kauan odotetut kuvat Oma Kastelliin. Niitä on nyt muutama päivä tuijoteltu ja paperiversiotkin saapuivat postissa. Laitettiin piirustukset tänne myös teidän iloksi, nämä siis tosiaan alustavat kuvat. Ikkunoita joudutaan säätämään vielä aika paljon. Halutaan, että olokeittiö kylpee luonnon valossa. Tämän vuoksi olokeittiöön tullaan joko lisäämään ikkunoita tai suurentamaan tämän hetkisiä.

Alkuperäinen pohjapiirros

Tässä vertailun vuoksi alkuperäinen Kaarna 116 pohjapiirros ja meidän pohjapiirustus muutosten jälkeen.

Pohjakuvaan olemme todella tyytyväisiä. siinä on nyt kaikki muutokset mitä haluttiinkin. Pohjaratkaisu sopii paremmin tontillemme ja on käytännöllisempi. Meidän mielestä turha pukuhuone poistettiin ja kodinhoitohuonetta suurennettiin senkin edestä. Se kun jälkeenpäin jokaisen mielestä on aina liian pieni. :P Ja se Sauna isolla Ässällä on nyt juuri niinkuin halusimme: vastakkain istuttavat lauteet ja kiuas keskellä. Näiden muutosten avulla saamme lasiseinän kylpyhuoneen ja saunan väliin. Tarkoitus olisi laittaa koko seinä lasia ja jättää kymmenen sentin ilmarako lasin alapuolelle, mistä saunan vedet pääsevät valumaan kylpyhuoneen puolelle Unidrain lattiakaivoihin. Toivottavasti budjetti antaa myöten.

Sisäänkäyntiin tulee pilarit pienen katoksen molemmin puolin. Kuvassa vain yksi ja keskellä.

Aluksi suunnittelimme rappaavamme talon koko julkisivun, mutta näistä kuvista saimme uusia visioita. Tuo panelointi saa koko taloon heti erilaista fiilistä ja on tosi hyvännäköinen. Paneelia ajattelimme lähinnä vain pohjois- ja länsi-seinille. Mikko sai työmaalla idean paneelin tyylistä. Mikko oli viikko sitten Metsä Woodin tehtaalla Lohjalla tekemässä tehtaan laajennusosan pulpettikattoa. Sisällä kahvioon mentäessä on heidän tuotteitaan esillä. Mikko ihastui yhden mallin ulkoseinään täysin ja rehellisesti sanottuna häntä alkoi hieman harmittamaan, että talo pitää rapata. Kuningaspaneeli oikea monsteri paneeli. Sillä on korkeutta 312 mm ja syvyyttä 42 mm. Kallis kuin perkele, mutta toisaalta sillä saa taloon heti arvokkaamman ja persoonallisemman ilmeen. Paneelin avulla muuten vaaleaan taloon saa kontrastia ja väriä.

Kuva kuningaspaneelista Metsä Woodin sivuilta

Miltä nämä suunnitelmat ja pohjan muutokset kuulostavat? Ideoita ja ajatuksia otamme mielellämme vastaan. 

Mikko ja Mari