IV-Koneen asennus

Pysyyko ruuvimeisseli kädessä? Osaatko käyttää vatupassia? Saatko kaverin nostoavuksi? Jos vastasit näihin kolmeen kysymykseen kyllä, IV-koneen asennus onnistuu sinulta varmasti. Ja nyt  siis meinaan vain asennusta seinään, sähköverkkoon kytkeminen ja IV-putkiston kytkeminen on syytä jättää henkilöille jotka sen osaavat. Nyt kyseessä on työvaihe, jossa omakotitalorakentaja pääsee mahdollisesti itsekin tekemään hiukan, mikäli työvaihetta ei ole myyty pois. Tai mikäli ilmanvaihtoasentaja on sinulla tuntitöissä, pystyt asentamaan konetta hänen kanssaan. Tämä on se kaikista parhain vaihtoehto, näin säästät hiukan ja tunnet talosi taas astetta paremmin.

Me valitsimme ilmanvaihtokoneeksi tietenkin koneen jossa on hyvät LTO-ominaisuudet (LTO = LämmönTalteenOtto. Enerventin koneissa vuotuinen hyötysuhde on yli 70%). Me valitsimme  koneeksi Enervent Pingvin XL eAir mallin. Tästä puhuttiin jo edellisessä päivityksessä. Kaiken huipuksi yritys on suomalainen ja tuotteet valmistetaan Suomessa. Siitä iso peukku ja tämä on aina mainitsemisen arvoinen asia, kotimaisia tuotteita käyttämällä luo uusia työpaikkoja Suomeen.

No itse asentamiseen. Se on yksinkertaista, käydään se kuvien muodossa läpi. Jatketaan siitä mihin edellinen päivitys jäi, eli kone otetu pois paketista ja asennus alkaa.

Ensimmäiseksi pitää muistaa tukirakenteiden mitat, itselläni työvaihe oli "helppo". Olihan toiselta puolelta vielä Gyproc levy asentamatta. Lisäksi asensin ylätuen suurinpiirtein samaan korkeuteen mihin tulee NIBE:n maalämpökoneen yläreuna.

Asennusrauta laitetaan kiinni koneen alaosaan. Asennusraudan ei tarvitse olla edes "sentilleen" kohdallaan vaakasuunnassa, kunhan korkeussuunta on oikea. Sekä tietenkin asennusrauta pitää olla suorassa, siihen tarvitaan tarkka vatupassi.

Asennusraudan laiton jälkeen tarkastetaan vielä kerran IV-koneen sijainti ja merkataan se seinään. Yleensä tekniset tilat ovat niin ahtaita, että tässä kannatta olla tarkkana. Itsellänikin ei montaa senttiä jäänyt tilaa maalämpökoneeseen.

Avataan ilmanvaihtokone ja poistetaan kenno. Tämä ihan sen takia, jotta saadaan koneen painoa tiputettua edes hiukan. Kone painaa kokonaisuudessaan 63 kg. Kennon paino ei montaa kiloa ole, mutta asentamista kyseinen paino helpottaa heti merkittävästi. Kenno tulee koneesta pois ihan suoraan vetämällä, ainoa irroitettava osa on virtapiuha. Virtapiuha on helposti iroitettavissa pikakiinnikkeellä.

Kone on astetta kevyempi. Jos halauisi tiputtaa painosta vielä muutamia satoja grammoja, voisi irrottaa moottorit ja ilmansuodattimet. Koneen vasemmassa ylänurkassa näkyy myös yksi puhallinmoottori, toiselta puolelta löytyy toinen. Nämä saa myös helposti irti; sokka irti ja klipsi auki, virtajohtohto pois liittimestä ja moottori irtoaa asennuskiskostaan.

Kone on nyt nostettu asennusraudan päälle ja kone on merkeissään. Nyt kolme asennusruuvia kiinni, asennus ruuvien päälle tuli "kumitutit". Nämä kumin palaset tuli koneen mukana, niillä estetään resonoinnin siirtyminen seinärakenteisiin. Niiden avulla kone jää muutamia millejä irti seinästä. Kävin hakemassa asennusruuveiksi paikallisesta K-Rauta 75:sesta kolme kansiruuvia, ne kun kestävät hyvin painoa ja ovat tukevimmat kiinnikkeet kiinteään puuhun. Jokaisen ruuvin päälle laitetaan kumitutit ja ne ruuvataan kiinni seinään tukevasti, käytännössä kumitutin pintaan asti.

Nyt poistetaan asennusrauta alhaalta ja kone "tipahtaa" noin sentin alaspäin ja kumitutit menevät niille tarkotettuihin kiinnitysuriin. Laitoimme koneen alaosaan soiron Armaflex-eristettä, joka on joustavaa ja erittäin kestävää. Näin koneesta ei lähde yhtään resonointiääntä talon runkoon. Koneen takaosassa on muutaman millin paksuinen oma eriste, joka vähentää resonointia. Mutta näihin alkuperäiseristeisiin ei pidä yksistään luottaa. Lisäksi tämä alaosan eriste on myöhemmin helppo vaihtaa halutessaan, tosin Armaflex eristeen uskon kestävän koneen takana pidempään kun koneen todellinen käyttöikä on. Mutta se jää nähtäväksi.

Nyt vielä tehdään viimeinen kiristys. Kuitenkin maltilla, ilman kumituttien hajottamista. Kiristetään siis tukevasti seinää vasten.

Etäyksikkö oli koneen ilmanvaihtokanavan sisällä, muistakaa siis tarkastaa ilmanvaihtokanavat ennen asennusta. Sieltä kun voi löytyä tarvittavat asennustarvikkeet ja kuten meidän tapauksessa, koneen etäyksikkö. Me sijoitimme etäyksikön kodinhoitohuoneeseen. Sieltä sen säätäminen on tarvittaessa helppoa, tosin koneen säätäminen on lähes olematonta. Jokaisen suihkussa käynnin jälkeen kone tunnistaa ilmankosteuden nousun ja lisää tuuletustehoa kunnes kosteusprosentti laskee normaalille tasolle. Elektroniikka siis helpottaa elämää, ilman että siihen edes tarvitsee kiinnittää huomiota.

Lisäksi koneen päällä on USB-liitin, jota kautta pääsee tutkimaan koneen mittaustietoja päivä ja viikko tasolla. Lisäksi tiedot voi siirtää halutessaan talteen tietokoneelle.

Tarkistus vielä kerran koneen sisälle, jotta sinne ei jää ylimääräisiä ruuveja tai muuta tavaraa. Sinne ei kuitenkaan enää hirveästi kurkita kun konetta kytketään päälle.

Kuvasta näkee hyvin kuinka kone on koko matkalta muutaman millin irti seinästä. Näin saadaan varmistettua ettei koneen resonointia voi kuulua rakenteista.

Ja tietenkin ylimääräiset Armaflex-eristeet leikataan pois, ulkonäköhän on kaikki kaikessa.

Sitten nostetaan ilmanvaihtokoneen kenno paikalleen. Kyseistä kennoa ei periaatteessa voi asentaa väärinpäin, koska koneen virtajohto ei yllä liittimeen muualta. 

Muistakaa rauhalliset liikkeet, jotta kennon tiivisteet eivät vahingoitu reunoilla. Ne kun on yksi merkittävä syy koneen energiatehokkuuteen.

Varmistetaan että kenno on kiinni takaseinässä ja kytketään virtaliitin takaisin seinään.

On olemassa muutamia erilaisia LTO-menetelmiä, niistä kuitenkin omasta mielestäni nerokkain on tämä pyörivä kennoperiaate. On varmasti muitakin hyviä tekniikoita, pyörivä kenno on itselleni tutuin ja toimintaperiaatteeltaan mielestäni erittäin simppeli. Kenno pyörii koneen sisässä hitaasti ympäri ja tiivisteet koneen puolessa välissä pitää huolen ettei vuotoja tapahtu. Tila on jaettu kahteen osaan tiivisteellä. Toisella puolella kulkee kylmä ulkoilma ja toisella puolella lämmin jäteilma, periaate on siis käytännössä on aika samankaltainen kuin auton syylarissa (jäähdytin). Ainoana erona, että tässä kylmä ilma, joka kulkee lämpimän ritilikön läpi otetaan talteen. Autossa se on vain tapa jäähdyttää moottoria, eikä täten kaikkea lämpöenergiaa saada talteen moottorista. Mikäli taas ulkoilmaa ei tarvitse lämmittää, ei kennon tarvitse pyöriä. Yleensä ilmanvaihtokoneista saadaan vielä erikseen otettua sähkövastus käyttöön, mikäli sillä halutaan lisälämmittää ilmaa. Se kuitenkin on harvoissa tapauksissa kannattavaa, se kun lasketaan sähkölämmitykseksi ja nyky asunnoissa on tehokkaampia lämmitysmuotoja käytössä. Itsellänikin koneen lämmitysvastukset on otettu pois käytöstä ja lämmityksen hoitaa maalämpökone, sillä tuotettu lämpö kun on huomattavasti halvempaa kun sähkövastuksilla tuotettu lämpö. Lisäksi lämmitys on lattiapinnassa, se on käyttömukavuudeltaan huomattavasti parempi kun lämmittää pelkkää ilmaa. Se jättää lattian aina kylmäksi oli pintamateriaalina mikä vain.

IV- koneen luukut kiinni ja myöhemmin asennellaan paikalleen loput IV-putket.

Asennus oli tietenkin meille todella helppoa. Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että tämä asennus luonnistuu lähes keneltä tahansa. Kunhan hiukan on maalaisjärkeä mukana ja työkalut pysyvät kädessä.

Mikko