Kuikka-takan muuraus (osa 1)

Takka on paljon muutakin kuin vain lämmön lähde. Se on myös sisustuselementti.  Ulkonäkö oli siis todella tärkeässä roolissa takan valinnassa.

Kuvassa on Kastellin perustakka. Suurimpaan osaan Kastellitaloista asennetaan kuvan mukainen takka, tosin eri sävyvaihtoehdoilla. Laatat, rappauksen ja tietenkin luukkujen värisävyn pääsee ostaja päättämään tietenkin itse.

Kastellin rakentajatukun kautta (kastellin talopaketin ostajien oma tukkukauppa) olisi saanut todella halvalla perinteisen takan. Kuitenkaan Kastellitukun tarjoama takka ei miellyttänyt meidän silmää ja siitä puuttui tärkein ominaisuus, eli ulkopuolen laatta. Olen nimittäin nähnyt niin monessa kohteessa miltä rapatun takan kylki näyttää, kun lapset on kosketelleet sitä rasvaisilla käsillä. Ne jäljet imeytyy rappaukseen kunnolla ja saa kokonaan pois vain uudelleen rappaamalla tai maalamalla. Me haluttiin täysin laatoitettu takka, koska se on helppo pitää puhtaana.

Laatoitettu Kuikka-takka.

No mennään itse asiaan. Me valitsimme Uuniseppien takan nimeltä Kuikka. Se oli ulkonäöltään tarpeeksi moderni meidän makuumme ja sopi talon tyyliin. Koko takan levyiset laatat tuovat ulkonäön lisäksi vähän laattasaumoja ja on täten helpompi pitää puhtaana. Painoakin takalla on 1100 kiloa eli sitä voidaan kutsua oikeaksi varaavaksi takaksi. Välillä näkee joillekin asiakkaille myytyjä 600 kilon takkoja "varaavana". Maalaisjärkikin jo sanoo, että mitä painavampi takka, sitä enemmän se pystyy varaamaan lämpöä itseensä ja täten lämpö hehkuu asuntoon pidempään. Valitsimme piipuksi Shiedel:in teräshormin, koska se on ulkonäöllisesti hienoin vaihtoehto. Takan päältä lähtevän teräshormin asiosta saamme takkaan niin sanotun "tuplakierron". Näin takka myös lämpeää nopeammin ja takka ottaa talteen mahdollisimman paljon lämpöenergiaa.

Siinä se takka on palasina lavalla. Makeeta ajatella, että kohta saan lämmittää omaa taloani hukkapolttopuilla.

Meillä taisi olla tuuriakin matkassa takan asentamisessa . Saimme nimittäin asentajaksi Aigarin. Hän on asentanut elämänsä aikana lähes tuhat takkaa. Joten luotto muurariin oli kova. Pääsin samalla oppimaan uutta. Jossain vaiheessa muurari kysyi, miksi haluan tietää ja osata takan toiminnasta ja sen asentamisesta. Kerroin, että haluan oppia myös ne työvaiheet, joita en itse osaa. Haluan nimittäin tietää vähintäänkin sellaisten työvaiheiden edri vaiheet ja tietää sen miten rakenteet toimivat. Itselläni on kova tiedonjano tälläisiä asioita kohtaan ja mielenkiinto oppia uutta tulee tuskin koskaan loppumaan omalta kohdaltani. 

Käyn tekstissä läpi muutamia juttuja, joita opin Aigarilta. Kuvia tuli otettua todella paljon, joten käydään takan muuraus läpi kuva kuvalta.

Aluksi takka mitoitettiin paikalleen ja suojapahvit leikattiin pois lattiasta.

Lähtökivi muurataan lattiaan kiinni. Meidän lähtökivi oli mennyt keskeltä halki kuljetuksessa, koska se oli pakattu huonosti kasan alimmaiseksi. Kuten voi arvata, ennen tämän kiven asennusta ei saa mitään muuta kiveä paikalleen. Onneksi lähtökiven halkeama ei haittaa mitenkään takan rakennetta, kunhan se vain kiinnitetään hyvin laastilla. Muurataan niitä takkoja pienemmistäkin kivistä. Olen joskus nähnyt, että takkamuurari rakensi lähtökiven tiilistä. Tärkeintä on että lähtöalusta on suorassa, koska kyseinen takka on elementteinä kasattavaa mallia.

Lähtökiven jälkeen pääsee kasaamaan kuorikiviä paikalleen. Ne lensivät paikalleen aika vauhdilla.

Tulipesän taakse tuli tulenkestävä villa, jossa on folio tulipesän puolella. Myös luukun puolelle tuli tulenkestävää villaa, mutta siinä ei ollut foliota. Kuulemma villat asennetaan takan elämisen takia, näin takan sisä- ja ulkokiville jää tarvittava elämisvara. Jos sisäpuolen kivet olisivat kiinni ulkokuoressa, lämmetessä takka ei pääsisi elämään normaalisti.

Sisäpuolen kivet menivät myös nätisti järjestyksessä paikalleen molemmin puolin tulipesää. Reunakivissä on kaksi reikää, koska kyseessä on niin sanottu tuplakierto takka. Tuplakierto tulee takkoihin aina, kun takassa on yläpuolella liitos hormistoon. Mikäli takassa on alaliitos, se on silloin aina vain normaali kiertoilmatakka. Muistakaa tämä kun olette ostamassa takkaa! Tiedän tapauksia, joissa takkamyyjä on myynyt lisähinnasta tuplakierron, vaikka se olisi tullut kyseiseen takkaan automaattisesti. Olkaa siis tarkkana.

Muurarin apumies valmisteli jokaisen kiven ennen asennusta. Hän kävi kaikki kulmat ja reunat läpi, poisti niistä tarvittavat epätasaisuudet ja kantoi kivet sisään muurarin pyytämässä järjestyksessä.

Muurarin tarkkuus ihmetytti suuresti, hän jopa putsasi sudilla jokaisen savukanavan muurausroiskeet. Ainakin jokainen kanava on puhdas ja siellä kulkee ilma hyvin, kun yhtään roiskeita ei ole jäänyt sinne. Ne nyt tuskin vaikuttavat hirveämmin ilmavirran liikkumiseen. Olen joskus joutunut purkamaan vanhan takan ja jonkin verran piippua, ne oli täynnä muurarin saumalaastia. Kaikki piiloon jäävät osat siis. Ja hyvin oli siinäkin vanha takka toiminut monia kymmeniä vuosia. Ainoa mikä sen tuhosi, oli kymmenien vuosien käyttämättömyys. Muurari käytti laastin levitykseen uunin kulmassa olevaa limupullon pohjaa. Kuulemma kun massa on oikeanlaista, sen levitys on tuolla tavalla nopeaa ja mikä tärkeinta, sotkua tulee mahdollisimman vähän.

Muurari myös pesi tulipesän tarkasti käyttäen apunaan reilusti vettä ja normaalia pesusientä.

Muurari putsaa juuri tulipesän laastiroiskeita.

Tulipesä sai arinan paikalleen. Arina on tuliperän alla oleva valurautainen ritilikkö, jonka kautta tuhka tippuu tuhkaluukkuun. Arinan läpi tulee takan korvausilma. Uunin takaseinä on erilaista kiveä kuin muualla uunissa. Kyseinen kivi meinaan kestää erittäin paljon lämpöä.

Tässä näkyy hyvin tuplakierron toimintaperiaate. Tämän kiven päälle tulee sytytyspellin kiinnityskivi, joka näkyy seuraavassa kuvassa. Kun sytytyspelti on kiinni, savu joutuu kiertämään takaisin alaspäin takan etunurkissa olevista koloista. Sitten savu nousee takaisin ylös takanurkissa olevista koloista. Tästä johtuu nimitys tuplakierto. Mikäli sytytyspelti on auki takassa, savut menee suoraan piippuun ilman, että savu kiertää takan sisällä ollenkaan. 

Sytytyspellin kiinnityskivi paikallaan. Kuten tarkkasilmäinen on varmasti huomannut, ulkokuoren kivet kiinnitetään erilaisella laastilla. Sisäkivien laasti kestää huomattavasti paremmin lämpöä kuin ulkokuoren laasti. Onhan tulipesässä liekin takia aika paljon kovempi lämpötila kuin takan ulkokuoressa.

Kuvassa näkyy sytytyspellin kiinnitys ja sen taakse muurattu kivenpalanen. Nyt tietää missä asennossa sytytyspelti on pelkän ulkopuolen kahvan vilkaisulla. Jos se on vaakasuunnassa, sytyspelti on kiinni. Mikäli kahva on puolestaan pystysuunnassa, sytytyspelti on auki. 

Sytytyspellin yläpuolelle tuli kiinteä yksireikäinen kivi. Tämän reiän päälle tulee savupelti. Tämän jälkeen takkaan asennettaan yksi ulkokuorikivi päälle.

Savupellin alapuolelle tuli ohutta palovillaa. Savupelti oli "giljotiini"tyyppinen, eli sen saa kiinni tiiviisti. 

Savupelti asetettiin paikalleen ja sen ympärille tuli palovillaa. Muurari vielä tiivisti savupellin muurauslaastia apuna käyttäen.

Nyt päälle asetettiin enää päätykivi. Se oli viimeinen kivi takan rakenteisiin liittyen.

Takka asennettin palomääräysten mukaisesti irti seinästä. Rako on 11 cm ja se muurattiin "umpeen" 10 cm tiilellä. Näin takan taakse jää tila, jossa ilma pääsee kiertämään vapaasti.

Takka on nyt muurattu paikalleen, seuraavaksi on piipun vuoro.

Piippun paikka merkattiin aluksi kattoon ja varmuuden vuoksi muurari teki kattoon pienen reiän. Hän tutki sitä kautta kädellä, ettei vahingoita vahingossa sähköjohtoja.

Tässä on talon teräspiiput nätisti pahvilaatikoiden sisällä ja kevyitä kuin mitkä. Harkoista piipulle olisi tullut huomattavasti enemmän painoa ja tietenkin aikaa kulunut enemmän...

Kun kattogyprocin läpi oli menty, saivat muurarit linjattua reiän katolle. Se merkattiin katon läpi poraamalla siihen reikä alapuolelta.

Sitten alapuolelta teräspiippu asennettiin paikalleen ja perään laitettiin peite pala, joka peittää sahausaukon. Sahausaukko on kuitenkin reilusti isompi varoetäisyyksien takia.

Piippu on paikallaan alapuolelta.

Peltikatossa on nyt reikä valmiina. He tekivät aluskatteeseen tähden muotoisen reiän, joka teipataan piipun kylkeen kiinni.

Höyrysulun läpivientiin tuli erikseen läpivientikumi. Se myös teipattiin jokaisesta reunasta tiiviisti höyrysulkuun.

Tämän jälkeen putken ympärille pujotettiin palovilla elementit.

Palovillapalasten jälkeen ympärille tuli vielä teräksinen suoja. Näin varmistetaan ettei piipun lähelle pääse mikään palava materiaali tai muu vastaava.

Loput piipun osat pujotettiin ylhäältä käsin. Kuvassa näkyy myös hyvin piipun rakenne. Se muodostuu kahdesta osasta; ulko- ja sisäkuori. Näiden välinen tila on täynnä palovillaa, joka estää piipun lämpenemisen liian kuumaksi.

Piippu paikallaan. Muurarit teippasivat peltiaukon kiinni ja pellittivät sen ympäristön seuraavana päivänä. Piipunhattu oli rehellisesti sanottuna pettymys. Tilauskaavakkeissa ei puhuttu mitään rosterisesta hatusta. Ainosastaan se, että sisälle jäävät osat ovat valkoisia ja ulos jäävät harmaita. Tästä tein siis reklamaation ja luojan kiitos, sain tilalle toisen hatun. Olisin muuten joutunut maalaamaan hatun oikean väriseksi. Omaan silmään kun se olisi pistänyt todella pahasti...

Pakko sanoa tähän väliin yksi sananlasku, joka opetettiin minulle raksalla jo pikkupoikana.

"Ammatti muurari käy talossa vain kerran, toista kertaa ei tarvitse käydä koko elinaikana."

Sananlasku pitää kyllä paikkansa. Mikäli siis rakenteista pidetään huolta ja tarkastetaan ne tarpeen mukaan. 

Jaoin suosiolla tämän päivityksen kahteen osaan. Seuraava osa julkaistaan muutaman päivän päästä ja se käsittelee takan laatoitusta aina ensituliin asti.

Mikko