Sadepäivä yllätti kesken tuulensuojalevyn asennuksen, joten pääsin asentamaan muutamaan seinään jo villoja. Kun tekee itse kaiken, pystyy työvaiheita säätelemään hyvin säiden mukaan.
 |
| Kantavien seinien ensimmäinen villa pitää loveta, jotta saadaan tiivis liitos. Jos yläpalkin paksuus on viisi senttiä, lovi tehdään neljän tai 4.5 cm kokoiseksi, jotta villa on aina hiukan paksumpi mitä viloitettava väli. |
Villoituksessa kannattaa aina pitää mielessä rauhallisuus ja tarkkuus. Jokainen villan palanen on asennettava tiiviisi runkopuiden väliin. Kun runko on tehty K600 jaolla, eli runkotolppien välissä on aina 550mm tilaa. Villan leveys sivusuunnassa on 565mm, eli villa painuu kevyesti kasaan runkotolppien väliin. Näin saadaan varmasti tiivis rakenne, vaikka runko eläisi ja liikkuisi ei lämpövuotoja synny. Jos runkoväli on jossain eri, niin villa leikataan oikean kokoiseksi, eli tiukkaan mittaan lisätään villapalasen koosta riippuen 5-15mm. Mikäli runkotolppien väli on 100mm ei sinne mahtu ikipäivänä 115mm villan palanen nästisti. Eli pieniin väleihin leikkaa villan 5mm kovaksi ja isompiin enemmän, jotta rakenne pysyy tiiviinä myös tulevaisuudessa.
 |
| Tässä on Kastellin toimittamat villat. Paroc-villaa tuli kahta eri kokoa, 200mm ja 45mm. Ulkoseinävillaksi on tarkoitettu 200mm paksu villa. |
Villoitus tyylejä on monia. Itse olen oppinut villoittamaan ylhäältä alas, mikäli se vain on mahdollista. Ja siten, että yksi täysi palanen asennetaan alas. Näin asennetaan aluksi kaikki täydet villapalat paikalleen, ennen kuin villoja leikataan. Ja se tärkein; leikattu palanen asennetaan rinnan korkeudelle, koska viimeisen palasen hieromien on paljon ergonomisempaa, kun työskentelykorkeus on oikea. Näin mittaus, leikkaus ja asennus on helpompaa. Ja virheet havaitsee helpommin, kun työskentely tapahtuu silmien korkeudella. Tämä on varsinkin itselleni tärkeää. Eli tehdä asiat "oikeassa" järjestyksessä, etten taas joudu syömään selkäni takia todella vahvoja särkylääkkeitä. Turhaa sitä kroppaa rasittaa jos on helpompikin tapa, joka on opittu jo pikkupoikana vanhan liiton timpureilta. Mitä kokeneempi ammattimies, sitä vähemmän liikettä, mutta silti tapahtuu paljon. Kun tarpeeksi monta tuhatta villapalasta on seiniin asentanut, se sujuu vaikka unissaan ja turhia liikkeitä ei synny.
Yksi tärkeä nippelitieto tulee tässä. Avaa aina useampi paketti kerrallaan, jotta villat kerkeävät "avautumaan" täysin. Koska villat pakataan tiiviisti muovin sisään puristukseen, ne eivät ole täysin oikeiden mittojen mukaisia heti paketin avatessa. Vartin päästä villat rupeavat olemaan jo aika lähellä todellista kokoansa. Yllä olevalla videolla näkyy myös villoituksessa käytettävä villoitusveitsi. Kun useampi villapaali on valmiiksi avattu, on kokoajan villaa "turpoamassa" oikeaan kokoonsa. Se ilma mitä villa vetää sisäänsä on eristeenä yksi parhaimmista. Mikäli villan asentaisi paketista välittömästi seinään, se ei ikinä tule turpoamaan oikeaan kokoonsa.
 |
| Kira otti mallia isin villoituksista ja rupesi itse leikkimään seinävillaa. |
Meidän kantamattomat seinät villoitin alhaalta ylös asti täysillä palasilla. Siellä villoituksen pitää mennä vähintään puhallusvillan tasolle, eli 50cm kattotuolin alapaarteen yläpuolelle. Eli viimeinen laikattu palanen tulee puhallusvillatilaan ja ei haittaa vaikka villa menisi puhallusvillatason yli.
 |
| Jotkut haluavat aina villoittaa ulkoapäin ennen tuulensuojalevyä, jotta villoituksesta saisi tiiviimmän. Sisäpuoleltakin villoitus onnistuu, jos tekniikka on hallussa. Villan asennuksessa otetaan rohkeasti villan kyljistä kiinni ja painetaan "kasaan", näin saadaan villa tasaisesti runkotolppien väliin. Tässä näkyy hyvin se, kuinka tiiviisti villan saa asennettua aivan runkotolpan nurkkiin asti sisäpuoleltakin. |
Aluksi villoitin kaikki muut seinät paitsi itäisen seinän, koska siihen en ollut vielä asentanut tuulensuojalevyjä. Ja halusin kuitenkin itsekin työskennellä kuivassa ja villat ei olisi ollut suojattuna ulkoapäin.
Vinkki hukan vähentämiseen; asenna aluksi kaikki täydet palaset paikalleen. jonka jälkeen näät minne kaikkialla joutuu leikkaamaan villaa. Näin hukkaa tulee mahdollisimman vähän, kun villat jota leikataan palasiksi saa heti asennettua ympäri taloa.
 | ||||
Kuvan oikealla puolella olevat 16 pakettia on jäljellä olevat seinävillat.
|
 |
| Kolmessa seinässä villat paikallaan. |
Kun tuulensuojalevyt oli asenettu, pääsin asentamaan villat viimeiseen seinään, eli itä-seinälle.
 |
| Viimeinen seinä menossa ja sotkuista on. Vielä kun malttaisi siivota... |
Tiivistin kaikkein pienimmät raot uretaanilla, esimerkiksi itäpuolen ikkunoiden yläpuolisen raon. Rako oli kuitenkin noin kaksi senttiä ja syvyyttä sillä oli yhdeksän senttiä. Siihen villan asennus on käytänössä mahdotonta. Ulkopuolelta pystypalkkien taakse on kuitenkin villoitettu erikseen. Jäljelle jäi tämän raon täyttäminen sisäpuolelta, täytin sen siis uretaanilla, joka turpoaa reilusti. Sitä oli jäänyt yli Rakennuskemian lähettämistä uretaanivaahdoista. Joskus olen nähnyt vastaavia paikkoja täytettävän vain "pinnasta", eli reunaan tungetaan hiukan villaa, jotta kolot näyttävät täysiltä. Eli mikäli palkkaat jonkun ulkopuolisen tekemään itsellesi taloa, et menetä mitään jos käyt välillä katsomassa työnjälkeä. Itselle kun tekee tai rakennuttaa, haluaa kuitenkin aina priimaa, vai mitä?
 |
| Kuvassa on vanhin tallessa oleva villaveitseni. Vaikka ruostetta on jo terässä jonkin verran, toimii veitsi käyttötarkoitukseen loistavasti. Vaikka edellisestä teroituskerrasta on kulunut aikaa useampi vuosi. Yli 30cm leveällä terällä on helppo leikata villat haluttuun kokoon. Terässä on vielä oma mitta-asteikko, jota pystyy käyttämään myös hyödyksi. |
Ainakin täytyy antaa pisteet villojen laskemisesta. Seinävillaa jäi vain kaksi pakettia yli. Villoitin aika säästäväisesti ja tarkasti, jotta hukkaa tulisi mahdollisimman vähän. Vähän siinä pelossa, että villa loppuisi kesken. Toisin kävi ja ylimääräiset villat sai myytyä eteenpäin muutamalla kympillä. No niillä pääsikin ostamaan tontille lisää talkoojuomia.
Muistakaa, jos itse villoitatte jotain, mennä lämpimään suihkuun ja saunaan. Heh. No ehkä tuo edellinen kannattaa jättää kokeilematta. Nimimerkillä tein sen virheen joskus nuorempana, kun olin ensimmäisiä kertoja raksalla töissä. Villat menevät nimittäin lämpimässä suihkussa ja saunassa ihohuokosiin kunnolla kiinni ja syvälle, ja kutiaa monta päivää. Kylmällä suihkulla saa pestyä villat pois ihosta ilman, että villa kutittaa enää suihkun jälkeen. Aina kaikkia pikku jekkuja pitää apumiehille tehdä, niin ne oppii parhaiten. En minäkään sitä temppua unohda ikinä...
Mikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti