Alaslasketun katon rakentaminen

Huonekorkeus tappiin. Se oli koko talosuunnitelman lähtökohta. Ja sehän onnistuu kun suunnitelmat tehdään järkevästi. Uhrasin suosiolla eteisen korkean huonekorkeuden jo suunnitteluvaiheessa, koska jostain kautta piti saada IV-kanavat kuljetettua pesutiloihin. Pesutiloihin menee ilmanvaihdollisesti lähes tuplamäärä "tehoa" verrattuna makuuhuoneisiin. Lisäksi olohuoneen poistoilma kulkee kosteiden tilojen alaslasketussa katossa. Saunan korkeus pitää kuitenkin laskea alaspäin, jotta saa rakennettua toimivan saunan. Halusin saunan ja suihkun katot samaan tasoon. Molempien kattojen korkeudeksi tulee 240cm. Huonekorkeus on talon tässä päässä 305cm, joten putkille on tilaa riittävästi.

Alaslasketun katon rungon tekeminen

Eli kaikki tarvittavat IV-kanavat talon toiselle puolelle siirrettiin eteisen ja arkieteisen katossa. En halunnut rikkoa talon höyrynsulkua muuten kuin aivan pakkotilanteissa, eli nämä kaikki IV-vedot vedetään lämpimissä tiloissa. Jokainen ylimääräinen reikä on kuitenkin turha ja ilmanvuotoriski kasvaa. Ja koska kyseessä on oma talo ja työtahti tulee omista käsistä, saa suunnittelut tehdä vaikka työn ohella. Halusin taloon ehdottomasti tasakatot, en vinokattoja. Eteisen kohdalla piti tehdä pienimuotoinen harkintaprosessi. Tiesin heti putkien asennuksen jälkeen, että saan korkeamman huonekorkeuden vinokaton tekemällä. Tasakatto olisi ollut merkittävästi matalempi, enkä halunnut tehdä pykäliä kattoon. Asensin reilu viikkoa ennen eteisen työvaiheiden aloitusta yhden runkopuun "heppiin", jotta pystyin katselemaan sitä työntouhun lomassa. Päätin, että mikäli se miellyttää silmää työvaiheen aloitusvaiheessa, katosta tulee vino. Alla olevassa kuvassa näkyy kyseinen viritelmä.

Alaslaskun hahmottelua.

Kun suunnitelmat oli lyöty lukkoon, totesin vinokaton ainoaksi mahdolliseksi ratkaisuksi. Näin saan maksimi huonekorkeuden käyttöön. Katon vinoudessa mentiin täysin putkien ehdoilla. Sen vinoudeksi tuli lähes sama kuin katon vinous, eli 1:7 kaadolla mennään. Asensin molemmille puolille tilaa puut (kakkoskakkoset) samaan korkoon tasolaseria apuna käyttäen.

Laserilla katto korkoonsa ja korkohan oli maksimit mitä putket antaa periksi.

Asensin molemmille puolille niin sanotut päärungot, jotka tuin katosta silmämääräisesti noin 50 cm välein. Eipä tipu vuosienkaan saatossa. Kasaamiseen käytin perinteisiä 3,1x90 sinkittyjä kampanauloja, mitä jäi reilusti yli rungon kasaamisvaiheesta. Käytin muutamaan kohtaan 6x90 uppokantaruuveja, jolla sain vedätettyä kierot puut suoriksi tarvittaessa. Meinaan siinä olisi jollain yrityksellä markkinarako. Valmistaa 50x50 mitallistettua puuta, joka olisi suoraa. On ärsyttävää kun avaa paketin ja tavaraa voi muutaman tunnin, viimeistään vuorokauden jälkeen käyttää helikopterin propellina...

Päärungot valmiina.

Päärunkojen jälkeen asensin niiden kaveriksi kaksi 50x50 puuta, jotta katto ei rupeaisi vahingossakaan roikkumaan ajan saatossa. Tämän jälkeen asensin levyjaon kohdalle 50x100 puut, joilla sain suoristettua uudet päärungot samaan tasoon. Seuraavaksi kiinnitin nämäkin puurungot noin 50 cm välein kattoon kiinni, eli katon kakkoskakkosiin sivukiinnityksellä. Olokeittiöön päin olevan alaslaskukaton kyljen toteutin asentamalla tukipuut (3kpl) samaan linjaan ja naulaamalla siihen kiinni kakkoskakkoset.

Koolingit paikallaan, seuraavaksi lisätuennat.

Tämän jälkeen asensin koolauksen päärunkoihin k300 jaolla (keskeltä keskelle 30cm). Normaalisti kattoihin riittäisi helposti k400 jako, mutta kun itselle tekee, tekee aina pykälää parempaa. Ruuveja piti käyttää tässä vaiheessa paljonkin, nimittäin se on ainut keino saada puut suoriksi. Toinen "temppu", jolla puut saa vedätettyä suoriksi on käyttää perinteistä käsinaulaa ja naputella ne käsin. Käsinaulat on paksumpia ja ne "repii" puunsyyt paremmin auki verrattuna naulapyssyn nauloihin.  Naulapyssy tekee siistimmän reiän, mutta ei pidä yhtä tiukasti kiinni. Käsinaula pitää huomattavasti paremmin ja samalla lyödessä puun saa vedätettyä tarvittaessa suoraan tai käyräksi (työkohteesta riippuen).

Alaslasketun katon runko valmiina. Kuvassa arkieteisen puoli.

Alaslaskukaton runko valmiina. Kuvassa eteisen puoli.

Alaslaskukaton levytys

Katon levytystä käsiteltiin jo aikasemmassa blogipäivityksessä. Käydään kuitenkin tässä vielä levytystä läpi kuvina. Vinokaton levytys on kuitenkin hiukan haastavempaa kuin suoran katon.

Tässä kuvassa tilan korkeus hahmottuu paremmin. Onneksi levyhississä on kääntyvä yläosa. Muuten levyhissin päälle pitäisi rakentaa viistopukit. En kuitenkaan suosittele niitä. Etsikää siis suoraan levyhissi, jossa on kääntyvä yläosa.

Levy kohdillaan, ruuvit vain kiinni. Gyproc-levyyn tuli myös valon paikka. Tähän tulee myöhemmin sama LED-alasvalo kuin olokeittiöön ja käytävään. Tässä voin rehellisesti myöntää, että levyn asennuksen kohdalla kävi pieni "aivopieru". Nimittäin vasta asennuksen jälkeen tajusin, että levyyn jäi reunaohennus.... Normaalisti (mikäli olisin palkannut kittaajan) kittaaja olisi noitunut minut alimpaan hel*ettiin unohduksen takia. No en jaksanut ottaa levyä enää irti ja leikata sitä, vaan totesin kittaavani kohdan umpeen. Onneksi matka on lyhyt, vain reilu 160 cm.

Toinen täysi levy paikalleen. Tähän tulee toinen alaslaskuvalo. Tuo pienempi reikä on liikkeentunnistimen aukko. On mukava tulla vaikka keskellä yötä kotiin, eikä tarvitse välkytellä valoja tai etsiä valonkatkaisinta. Sijoitin valon siten, että se jää sopivasti kulman taakse olohuoneesta katsottuna. Vaikka joku vieras nukkuisi olohuoneen vuodesohvalla, valo ei paista suoraan sinne. Tästä syystä vain arkieteisen ja Kiran huoneessa olevan vaatehuoneen/varaston valo toimii liiketunnistimella, jotta valo valaisee vain tarvittavan tilan eikä häiritse muuta elämistä.

Viimeinen palanen menikin paikalleen ilman nostinta. Tosin olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut kaveri sen asennuksessa.

Viimeiset valokuvat katon sisältä, ennen kuin se levytetään umpeen.

Yritin ottaa panoraamakuvan katon rakenteista sivusta katsottuna. Katon olisi vielä saanut vähän korkeammaksi. Kattoa olisi saanut nostettua korkeimmasta osasta neljä senttiä (kuvan vasen reuna). Tosin eipä sillä olisi ollut lopputuloksen kannalta suurta merkitystä.

Päätylevyksi otin tarkoituksella ylisuuren palasen. Viistoon leikkaaminen paikan päällä on nimittäin nopeampaa ja tarkempaa. Kuvasta näkee nyt minkälainen katosta olisi tullut, jos olisin tehnyt tasakaton. Nyt kun tätä katsoo, tein ihan oikean ratkaisun viistokaton valinnalla.

Nyt levyn nurjalta puolelta vedetään mattoveitsellä (katkoteräveitsi) viilto, leikataan siis tämän puolen paperi poikki. Taitetaan toiseen suuntaan ja sieltä paperi poikki. Näin levyn viiste on täydellisesti sama mikä viistokatossa.

Kyllä siinä oma aikansa meni, kun taiteili yksin koko operaation A-tikkailta, mutta olen tyytyväinen. Tyyliltään mennään taas modernilla linjalla.

Kittaus ja maalaus

Koulupojat pääsi kittaamaan ruuvinkannat piiloon, itselleni jäi nauhoitus ja poikien lähdön jälkeen ylitasoitus.

Arkieteisen puoli jäi matalasta päästäkin riittävän korkeaksi. Korkeus matalimmassa kohdassa on noin 230 cm. Päätyyn tulee vain hyllykköä. Vielä ei olla päätetty tuleeko Elfa vai Sovella. Tarkoituksena on kuitenkin avokorinen järjetelmä. Järjestelmän jälkeen katon korkeus on jo vähintään 250 cm, eli katon korkeudesta ei tule olemaan ongelmia.

Vielä ylitasoituksen hionnat ja viimeiset tasoituksen korjaukset.

Onneksi nämä on talon viimeiset kittaushommat mitä minä teen. Jos joskus tarvitsee jotain korjailla tai parannella, soitan suoraan alan ammattilaisille. 

Talvea kohti mennään vauhdilla ja illat alkaa olemaan jo todella pimeitä. Sisällä on onneksi kunnon työmaavalaistus, ainakin näkee tehdä töitä.

Pohjamaalien jälkeen asennetaan kaikkiin levyseinän nurkkiin ja katon/seinän liitoksiin akryylimassa. Tämä johtuu talon elämisestä. Kun talo saadaan lämpimäksi, viimeistään puolen vuoden jälkeen jokainen nurkka ja reuna on "halki". Tämä on kuitenki normaalia puutalon elämistä ja silloin vaan vedetään nurkkiin ja saumoihin uudet akryylimassat. Puutalon eläminen rauhoittuu noin kahden vuoden kohdalla, jonka jälkeen akryylimassoja tarvitsee korjailla enää harvoin. Ainoa syy massan asennukseen on siis ulkonäkö, eihän ketään tykkää halkeamista tai levyn reunojen näkymisestä. Vai mitä?

Aluksi akryyli levitetään suoraan tuubista katon reunaan ja seinän nurkkiin. Jäljen tasaisuudella ei ole suurta merkitystä tässä kohtaa, kunhan ei laita mahdottomasti liikaa eikä liian vähän. Oikea määrä löytyy nopeasti jo muutaman minuutin käytön jälkeen. Ja mikäli akryylia laittaa ensimmäistä kertaa, suosittelen aloitamaan vaatehuoneesta tai vastaavasta. Karkeasti sanottuna laitan itse hiukan pienempää määrää, mitä herneellä on paksuutta. Muutaman metrin jälkeen tämä homma sujuu kaikilta. Kunhan ei tuhri akryliä tuubista joka puolelle.

Akryyli "tasoitetaan" sormella ja ylimääräiset akryylit pyyhitään paperiin tai rättiin. Ja kyllä sitä jää sormiin silti kiinni. Ja muistakaa PUHTAAT KÄDET, pienikin lika käsissä jää akryyliin varmasti. Vielä muistutuksena: akryylimassaa käytetään vain jos nurkkien molemmat materiaalit ovat gyproc-levyä. Jos katto olisi paneelia, akryyliä käytettäisiin vain seinien nurkissa, katon ja sienän nurkassa käytetään varjolistaa.

Tältä näytti omat käteni akryylileikkien jälkeen.

Täytyy myöntää, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Käytävän maalaus on ihan kohtuu hyvä. Muuten kelpaisi hyvin, mutta kun seinää tarkastelee sivusuunnassa, maalaus- ja kittausvirheet erottuvat todella selkeästi (ainakin omaan silmään). Tosin käytävän seinät ovat siinä mielessä pahoja, koska ne ei anna "armoa". Niitä kun ei pääse katsomaan virallisesta katselukulmasta. Eli kohtisuoraan seinään katsottuna kahden metrin etäisyydeltä. Meidän käytävän seiniä katsotaan kuitenkin sivusta käsin, joten virheet näkyvät huomattavasti helpommin.

Valmis alaslaskettu katto.

Enää yksi päivitys niin ollaan ajankohdallisesti samassa hetkessä kuin asunto oli Kastelli näytön aikana. Seuraava päivitys liittyy nimittäin sähkökalusteiden kytkemiseen. Eipä tarvitse sitten enää käyttää työmaavalaisimia niin paljon, vaan saadaan käyttöön talon omat LED-valaisimet ja virta saadaan suoraan seinästä.

Mikko

Testissä Dimexin työvaatteet + arvonta

Tämä postaus on tehty yhteistyssä Dimexin kanssa. Sain reilu kuukausi sitten heiltä työvaatteita testattavaksi. Nyt kun vaatteet ovat olleet jonkun aikaa jatkuvassa käytössä, ajattelin kertoa teille kokemuksia niistä.

Aluksi kuitenkin vähän yrityksestä. Dimex on suomalainen perheyritys, joka on tehnyt laadukkaita ja kestäviä työvaatteita jo yli 30 vuotta. Heiltä saa työvaatteiden lisäksi myös vapaa-ajanvaatteita sekä ulkovaatteita lapsille. Törmäsin netissä blogiin, jossa kerrottiin juurikin heidän lasten talvitakkien käyttökokemuksista. Pääset lukemaan postauksen tästä. Olisi kiva itsekin testata noita lasten ulkovaatteita Kiralla. Näyttäisi olevan hyvät heijastimet ja muksu näkyy niiden ansiosta pitkälle iltahämärissä.

Sain testiin stretch slimfit työtakin, turvafleecen, Biisonimafian softshelltakin, strectch työhousut,  kolme teknistä t-paitaa, vyön, henkselit ja lippiksen. He lähettivät lisäksi teidän lukijoiden kesken arvottavaksi kaksi tuubihuivia ja vyön, joka näkyy päälläni kuvissa. Arvonta ja ohjeet löytyy postauksen lopusta.

Henkilön TimpurilleTalo (@timpurilletalo) jakama julkaisu 28. 09ta 2017 klo 2.14 PDT

Kuten sanoin yläpuolen videossa, työmaalla videon kaltaisia kirkkaita, puhtaita ja kiiltäviä vaatteita näkee lähinnä vain vuokratyömiehillä ja työharjoittelijoilla. Likaiset ja käytetyn näköiset työvaatteet tuntuu olevan vanhemmille ammattimiehille ammattiylpeys kysymys. Itse en kanna siitä huolta, ei ne vuorokauden käytön jälkeen enää puhtailta näytä kuitenkaan.

Aloitetaan teknisistä t-paidoista. Sain niitä kolmessa eri värissä; keltaisen, mustan ja oranssin. Ne hengittivät oikeasti hyvin, jopa niin hyvin että pystyi tarvittaessa pitää kaksikin päivää samaa paitaa töissä. Olen joutunut heittämään aina yhden työpäivän jälkeen pesuun työpaidat joita olen aikasemmin käyttänyt. On kuulemma haisseet niin pahalle, että on tullut kotona valitusta. Ja mikä parasta, näissä paidoissa ei ole erikseen huomio heijastimia. Huomio heijastinnauhojen ongelmana on niiden hiertäminen ihoa vasten. Vaikka paita hengittäisi kuinka hyvin tahansa, tuntuu jokainen heijastinnauha teipiltä kyljessä. Paita ei kuitenkaan hengitä heijastimen kohdalta ja ne on paidan kovimmat kohdat. Eli ei todellakaan mukavia pitää aluspaitana. Ja kyllä, jotkut työmaat vaativat erikseen heijastin nauhan paitoihin. Onneksi joillain työmailla on sen verran maalaisjärkeä, että huomioväreissä olevat paidat kelpaa kesän helteisiin. Silloin kun Suomessa pystyy tekemään töitä muutaman päivän vuodessa t-paidassa, yleensä aurinko paistaa ja heijastimet ovat todellakin turhat.

Käyn tässä kuvina läpi vähän muita käyttökokemuksia. Alla olevassa kuvassa on päällä juuri tuo mainitsemani tekninen T-paita.

Kuvassa näkyy Dimexin henkselit. Ja Dimexin vyö, jonka lukitus pysyy hyvin kiinni. Epäilys oli kyllä aluksi kova, kun katselin lukitustekniikkaa. Olen käyttänyt lähes kymmenen vuotta kilpailevaa vyömallia. Tosin sen vyön lukko luisti ja sitä joutui päivän aikana kiristämään monesti. Ainakaan vielä ei Dimexsin vyötä ole joutunut kiristämään kertaakaan löystymisen takia. Vyökin on joustavaa materiaalia, eikä täten haittaa eri työasennoissa liikkuessa. Ainoa mikä harmittaa on se, että Dimex julkaisi juuri uudet vyömallit, joita saa huomioväreillä (keltainen ja oranssi). Pitää varmaan kaupasta käydä hakemassa itselleen sellaiset.

Ja sitten Dimexin henkselit. Normaalit neljä kiinnikkäiset henkselit ei sovi hartioilleni ollenkaan, ne nimittäin valuvat itsekseen. Nämä kolmella kiinnikkeellä olevat pitivät housut ryhdissään ja henskeleissä oli mukavasti joustoa, vaikka työskenteleekin eri asennoissa. Koska henkselien risti tuli niin ylhäälle selkään, ne pysyivät  hyvin olkapäillä eivätkä ole lähteneet valumaan kertaakaan. Katsotaan jos näitäkin saisi joskus eri värisinä. Pitänee varmaan lähettää sinne toivetta siihen suuntaan. Ei siinä että mustassa mitään vikaa olisi, mutta vaihteluhan virkistää. 

Stretch RT-Työhousut . Sanotaanko lyhesti, että täydelliset työhousut näistä saisi yhdellä vetoketjulla. Eli ainoa havaitsevani puute oli lompakolle tarkoitettu vetoketjutasku. Ei nimittäin ollut kivaa kaivella lounaspaikoilla reisitaskusta sahanpurut ja betonipölyt lompakon välistä... Riipputaskut on housuissa tukevasti kiinni ommeltuna, joten ne eivät lähde irti kuin leikkaamalla. Tämä sopii itselleni erityisen hyvin, koska taskuissa on aina tavaraa reilusti. Mikäli puen tetsarit (työkaluvyön) päälle, siirrän tavarat niihin. Näin ollen tyhjät riipputaskut eivät haittaa tetsarien alla. Tunnen tosin ihmisiä, joiden mielestä riipputaskut on saatava halutessaan irti. En vaan ole törmännyt vielä semmoisiin irroitettaviin taskuihin, jotka pysyisivät oikeasti paikallaan käytössä. Näitä housuja saa myös pidennettyä 4 cm lahkeista, mikäli pituus lahkeissa ei riitä. Itselleni istuu hyvin nämä 54 koon housut, eikä lahkeiden pituutta ole tarvinnut lisätä. Housuissa on myös riittävästi vyösolkia, eikä näin vyö päässyt painamaan ikävästi housun reunan yli. Ei edes ääriasennoissa työskenneltäessä.

Tässä kuvassa näkyy vasen reisitasku, joka on lompakon paikkana vähintään joka toisella rakennusmiehellä. Näin lompakko kulkee aina mukana, vaikka yläpuolen vaatetusta joutuisikin vähentämään lämpimän kelin takia. Taskun ulkopuolella on myös valttikortin, henkilökortin tai kulkuluvan paikka. 

Riipputaskuissa mahtuu säilyttämään hyvin pienet työkalut ja kynät. Taskut on paksua kangasta, eli ruuvit ja naulat eivät tulleet kankaan läpi. Puhelin ja kotiavaimet kulkivat hyvin riipputaskujen alapuolella. Eivät pääse helposti tippumaan kun riipputaskun paino pitää tavarat paikallaan.

Puukolle on perinteinen paikka oikean reiden kohdalla. Kun tähän tottuu työmaalla, tulee siviilissäkin haettua puukkoa samasta kohtaa. Aina kun pitää esimerkiksi avata joku pahvilaatikko. Työkalut on aina ollut itselleäni samoissa paikoissa viimeiset kymmenen vuotta. Voisi olla ainakin aluksi hankalaa kokeilla laittaa puukkoa vasemmalle puolelle, muistaisikohan sitä edes ottaa siltä puolelta. Puukkopaikka perustuu nappiin, johon puukontuppi tulee kiinni ja lenkkiin, jonka läpi tuppi asetetaan. Näin puukko pysyy paikallaan kovemmassakin menossa.

Dimexin lippis, en tajunnut ottaa kunnollista kuvaa uutena. No kuitenkin jotain päähinettä on hyvä pitää aina työmaalla, olipa sitten kyseessä kypärä tai lippis. Päähine kuitenkin estää kaiken pölyn ja lian pääsyn hiuksiin. Meinaan ei ole mukava leikata hiuksia pois uretaanin takia, se kun ei lähde hiuksista muuten kuin pois leikkaamalla. Nimimerkillä kokemusta on.

Dimexin Turvafleece on ainakin lämmin. Käytän nimittäin pelkkää teknistä t-paitaa, fleeceä ja ohutta kesätakkia. Hyvin pärjäsi muutaman asteen pakkasessakin koko päivän. Pehmeä sisäosa on mukava päällä ja saumat ja muut osat oli hyvin viimeistelty. Eikä takin pitämiseen tarvitse pitkähihtaista aluspaitaa, joidenkin kokeilemieni fleecien kanssa tarvitsee.

Paras Dimexiltä kokeiluun tulleista vaatekappaleista on ylivoimaisesti takki. Olen tämmöinen hoikka 193 cm kaveri. Kaikki takit joiden hihat ja helmat ovat oikean mittaiset, ovat päälläni "purjeita", eli todella leveitä. Slimfit paitoja löytyy siviilivaatepuolelta kohtalaisen hyvin, työvaatepuolella näitä löytyy vielä luvattoman vähän. En edes tiennyt näitä olevan, ennen kun sain Dimexiltä takin kokeiluun. Kokeilun huono puoli on se, että kun hyvään tottuu, ei huonoa halua enää päällensä... Pitää siis vastaisuudessakin käydä ostamassa Dimexin vaatteita. Onhan se mukavaa kun tietää ostavansa vaatteita suomalaiselta perheyritykseltä. Kuten taloni, kaikki tarvikkeet on ostettu Suomesta. Alapuolten kuvan takki on siis tämä stretch slimfit työtakki. Taskuja on myös reilusti takissa. Vetoketjulliset taskut on tärkeitä, jos pölyä ja likaa on paljon työkohteessa. Taskut on riittävän isoja, sinne mahtui helposti työpiirustukset (siististi taiteltuna tietenkin). On meinaan ainoa paikka, jossa piirustukset voivat pysyä suht ehjinä, eli siis rintatasku. Takissa on irroitettava henkilökorttitasku, joten sitä ei tarvitse pitää esillä, ellei itse halua (tällöin kortin voi pitää esimerkiksi housun korttitaskussa). Lisäksi korttitaskun voi irroittaa pesun ajaksi ilman, että korttia tarvitsee kaivaa ulos taskusta.

Housut ja takki on molemmat sen verran venyviä materiaaleja, joten ne eivät hiertäneet missään työasennoissa. 

Takki istui hyvin päälle eikä ollut ollenkaan liian leveä. Se pitää paremmin lämpöäkin, kun tuuli ei päässyt takin alta sisälle.

Ainakin vaatteet näkyvät hyvin ja heijastin pinta-alaa on tarpeeksi turvalliseen työskentelyyn pimeässäkin.

Dimex ja Biisonmafia teki yheistyössä vapaa-ajan takin, jonka sain myös kokeiluun. Tosin tälle on tullut vähemmän käyttötunteja, koska kaikki aika kuluu taloa rakentaessa. Tässä kuitenkin muutamia mainintoja takista.

Takki istuu ja näyttää hyvältä.

Monissa vapaa-ajan takeissani ongelmana on ollut hihojen pituuden riittämättömyys. Sitä ongelmaa ei tässä takissa ole. Itselläni on koko XL ja hihoissa riittää hyvin mittaa, ilman että takki on muualta liian iso.

Huppu on riittävän iso, mahtuu olla vaikka lippis päässä hupun alla. Siitä pisteet 👍 Ja tästäkin takista löytyy heijastimia, mutta mukavan hillitysti kuitenkin. 

Takin taskuissa on magneettinepparit. Taskut pysyvät tiiviisti kiinni, tosi hyvä keksintö!

Taskut menevät kiinni itsestään, eikä taskuihin pääse likaa. Tavarat eivät myöskään pääse tippumaan tilavista taskuista.

Tähän loppuun on sanottava, ettei työvaatteiden tärkein ominaisuus ole ulkonäkö. Vaikka onkin mukavaa, että ne näyttävät hyvältä. Dimex on kuitenkin mielestäni onnistunut näissä molemmissa. Ylivoimaisesti tärkein ominaisuus on kuitenkin vaatteiden käyttömukavuus. Jos esimerkiksi kesätakkia pidetään vähintään puoli vuotta työkäytössä, tulee takille käyttötunteja vähintään 960 työtuntia (40h x 20 työpäivää kuukaudessa x kuusi kuukautta). Takin pitää siis istua täydellisesti. Työvaatteet kuuluvat samaan luokkaan kun työkengät, vain paras on kyllin hyvä. Harva pitää siviilitakkiakaan yhtä paljon ajallisesti päällä kuin työtakkia...

LOPUKSI  LUPAAMANI ARVONTA!

Eli tämän postauksen kommentoijien kesken arvotaan kaksi Dimex-pakettia. Muista laittaa sähköpostiosoitteesi kommenttiin. Arvonta päättyy sunnuntaina 11.11.2017. Arvonta päättyi tänään klo. 17.30. Kiitos kaikille osallistuneille! Voittajat arvontakoneella. Voittajien kommentteihin on vastattu ja heille on laitettu sähköpostia.

1. paketti sisältää tuubihuivin ja vyön.

2. paketti sisältää tuubihuivin.

Palkinnot toimitetaan Postin kautta voittajan haluamaan osoitteeseen (Suomen sisällä).

Mikko

Kuikka-takan muuraus (osa 2)

Eli jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Hommat alkaa siis laatoituksesta. Käydään jälleen takan rakennusta läpi kuvien avulla, niitä meinaan on paljon.

Laatoitus alkaa takan kohdalla alimmasta varvista. Perinteisesti laatat kiinnitetään aina laastilla seiniin, takan laatoituksessa laastia ei ole käytetty enää vuosiin. Nykyään laatat kiinnitetään erikoisliimoilla. Näin saadaan estettyä lämpöliikkeestä tapahtuva laattojen halkeaminen, uuni saa elää rauhassa ilman että laatat halkeilevat. Onneksi tekniikat ja menetelmät kehittyvät vuosi vuodelta paremmiksi.

Kaikissa laattojen kulmissa oli viisteet valmiina, jotta laatoituksen lopputuloksesta tulee mahdollisimman hyvä. Työmaalla laattojen viistoon leikkaaminen on todella vaativaa ja hukkaa tulee paljon. Uunisepiltä saa onneksi mittatilaustyönä tehdyt valmiit laatat. Etupuolen laattoja ei tarvinnut työstää ollenkaan ja takan sivulaatat leikattiin vain oikeaan pituuteen.

Kyseessä menossa hankalin laatta koko takassa, koska kyseiseen laattaan leikataan tuhkaluukun aukko. 

Nyt kaikki laatat asennettu luukun ympäriltä ja uunin ulkonäkö alkaa hahmottumaan kunnolla.

Laatoitus lähes valmiina.

Vain yksi seinälaatta enää ja takan yläosan laatoitus.

Itselleni on tärkeää, että takan yläosakin on laatoitettu. Nyt voi pitää kynttilöitä rauhassa takan päällä. Mahdolliset steariinin jäljet lähtee laatan pinnasta todella nätisti.

Takan kaikki laatat asennettuna, kyllä tykätään! 😍

Sitten alkaa laatoituksen saumaus.

Muurarin apumies poisti teippisuojaukset sitä mukaa, kun muurari saumasi laatoitukset.

Luukun kiinnitys menossa.

Luukku paikallaan. Metalliverkko on vakiona lasin takana. Se estää puiden mahdollisen kaatumisen lasia päin ja pitää lasin puhtaampana.

Savupellin nuppi on ylempi ja alempi on niin sanotun sytytyspellin kääntökahva. Nyt sytytyspelti on kiinni. Mikäli kahva olisi pystyasennossa, sytytyspelti olisi auki. Auki-asennossa savut menee suoraan piippuun ja sytyttäminen on huomattavasti helpompaa hyvän vedon ansiosta.

Ja tietenkin kun takka oli valmis, asensi muurari takan kulmaan Uuniseppien metallisen lätkän.

Tähän väliin voisin kertoa varsin tärkeän vinkin niille, jotka harkitsevat takkaan leivinuuni ominaisuutta. Kysyin muurarilta miten uunin rakenne muuttuu tai onko ne lämpöarvoltaan huonompia vai parempia, kun uuniin lisätään leivinuuni. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Leivinuunin voi asentaa ongelmitta tulipesän puolelle tai sen takapuolelle. Mutta älä ikinä osta takkaa jossa leivinuuni on takan sivussa!" Hän perusteli tämän uunin kiertoilman ominaisuuksilla. Mikäli leivinuuni tulee uunin sivuun, koko uuni lämpenee epätasaisesti. Kuten edellisen päivityksen kuvissa näkyi, molemmilla puolilla uunia menee omat kanavat. Kun leivinuuni asennetaan uunin kylkeen, toisen puolen kierto-ominaisuus tukitaan takasta. Näin uuni lämpenee toiselta puolelta todella nopeasti ja leivinuunin puoli on huomattavasti kylmempi. Jopa leivinuunin lämpötilaa on hankalampi saada oikean lämpöiseksi, kun vain sen "takaosassa" on ilmankierto. Näin etuosa uunista jää siis kylmäksi.

Mekin harkitsimme pitkään leivinuuni ominaisuutta ja mikäli olisimme leivinuunin ottaneet ja harkitsimme leivinuunin laittoa uunin kylkeen. Kyseinen ominaisuus jäi meiltä pois, koska sen käyttö olisi jäänyt varmasti todella vähäiseksi sekä sen hinta olisi tuonut takan hintaan lähes puolet lisää. Mikäli rakennamme uuden talon joskus tulevaisuudessa, otamme kyllä muurarin vinkistä vaarin. Kun kyselimme useilta takkayrityksiltä tarjouksia, lähes kaikki myyjät suosittelivat leivinuunia uunin kylkeen. Olisi kuitenkin ollut kohteliasta kertoa myös nämä negatiiviset vaikutukset uunin käyttöön. No nyt kuitenkin tämän tiedämme ja mikäli te olette leivinuunia harkitsemassa, tiedätte tämän ongelman ja voitte ottaa tämän puheeksi mahdollisen myyjän kanssa.

Seuraavaksi on vuorossa piipun pellitys. He asensivat piipun ympärille valmiin pellin, jossa nostot oli tehty valmiiksi.

He asensivat katolle kiskot, joihin peltipalaset kiinnitettiin. 

Pellitys pitää tehdä aina harjalle asti, mikäli kyseessä ei ole konesaumakatto, jossa pelti on asennettu paikan päällä piipun ympärille. 

Katon pellitykset valmiina. Piipunhattu vaan häiritsee omaan silmään todella pahasti. Onneksi sain reklamaatioon vastauksen ja uusi hattu tuli postissa. 

Takka on nyt melkein käyttövalmis. Aigar opasti takan käyttämiseen ja antoi neuvot sekä ohjeet takan käyttöönottoa varten.

Ennen ensitulien tekoa pitää odottaa seitsemän vuorokautta, jotta uuni on varmasti kuivunut kunnolla. Kuivumisen ajaksi tuhkaluukku ja savupelti pitää jättää hiukan auki. Sytytyspelti pitää olla puolestaan kiinni. Näin ilma pääsee kiertämään uunissa ja uuni kuivuu tasaisesti joka puolelta.

Sain Aigarilta myös uunin käyttöönoton ohjeet, jotka löytyvät tästä linkistä. Hän muistutti myös sisäänpolton tärkeydestä, siitä löytyy tarkemmin käyttöohjeista. Sisäänpoltto pitää tehdä takalle myös silloin, jos takka on pitkään käyttämättä. Eli syksyllä takka pitää ottaa käyttöön muutamalla pienillä pesällisillä, mikäli takka on ollut poissa käytöstä koko kesän. Näin uunin käyttöikä pysyy pitkänä ja mahdolliset halkeamat sekä rakenteelliset vauriot jää kokonaan syntymättä.

Kun tontillani ei ole vielä kirvestä, käytin puiden pilkkomiseen armeijan aliupseerikurssilta saamaani kurssipuukkoa. Kunnon vasaralla se hoitui nopeammin kuin kirveellä. Pitihän ensimmäinen pesällinen olla käyttöohjeiden mukaan pieniä tikkuja. 

Koska puut olivat olleet säilytyksessä pihalla, annoin niiden olla sisätiloissa lämmittimen läheisyydessä noin vuorokauden. Eipähän ainakaan märillä puilla tarvitse poistella kosteutta uunista.

Meidän uunin pesä on hieman normaalia uunia korkeampi. Tosin ei niin syvä tai leveä mitä muissa uuneissa voisi mahdollisesti olla. Tosin harvassa uunissa pystyy polttamaan helposti yli 50 cm palikoita. Kun puut laittaa uuniin pystyyn takaseinää vasten, menee pitkätkin puut uuniin nätisti. 

Tässä näkyy syy korkeaan luukkuvalintaamme, ne liekit. Onhan se nyt hienoa katsella, kun liekit näkyvät kunnolla koko matkalta.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Tosin sekin päättyi loppujen lopuksi hyvin. Edellisessä päivityksessä ja tässä mainitsin rosterisesta piipun hatusta, joka ei ollut lainkaan mieleeni. Saimme rosterisen hatun tilalle harmaan hatun. Kuulemani mukaan tuo rosterinen malli vetää paremmin, mutta en kyllä ole huomannut käytössä mitään eroa. Mikäli joskus tulisi veto-ongelmia, maalaan rosterisen piipunhatun harmaaksi ja asennan sen paikalleen. Kuitenkin suurin osa nykytalojen takkojen veto-ongelmista johtuu IV-koneesta. Se pitää asunnossa koko ajan lievää alipainetta ja alipaineessa on tietenkin hankalaa saada takkaa syttymään ilman, että savut tulevat talon sisälle. Onneksi nykyään talojen IV-koneissa on takka-avustin, joka tekee asuntoon  hetkellisesti ylipaineen. Näin takan sytyttäminen on helpompaa. Uusimissa koneissa ohjaamisen pystyy hoitamaan täysin puhelimella. Joten ongelmia tämän suhteen ei pitäisi tulla hirveästi, mikäli vain puhelin pysyy kädessä.

Uunisepiltä tullut harmaa piipunhattu.

Vanha rosterinen piipunhattu.

Uusi ja vanha vierekkäin. Uudessa on myös irroitettava kansi. Tämä helpottaa nuohoojan työtä, kun koko hattua ei tarvitse ottaa pois. Nuohoukseen riittää pelkän yläkannen avaaminen ja lähtiessä kannen takaisin salpaansalaitto.

Huomattavasti nätimpi piippu ja värisävyt osuu talon tyyliin paremmin. 

En tiedä onko joku muu mies näin tarkka sävyistä, mitä itse olen... Se tosin on lapsuuden kodista opittu asia. Ei siten, että siellä olisi kaikki ollut samaa sävyä tai tyyliä, vain päinvastoin. Tietenkin kun perheessä on kuusi lasta, rahaa menee jo ruokaan sen verran ettei hienot huonekalut olleet hankintalistalla ensimmäisinä. Näin ollen koko huushollista ei löytynyt edes kahta esinettä tai huonekalua, jotka olisivat sopineet yhteen. Esimerkkinä sohva vaaleanharmaa, TV-taso puuta, televisio musta, lipasto valkoinen, matto kymmenestä eri sävystä ja huonekalut eri paria. Ei sinänsä, että jossain huonekaluissa ynnä muussa olisi ollut jotain vikaa, ne eivät vain sopineet mielestäni yhteen. Lupasin silloin itselleni, että mieluummin en omista mitään huonekaluja kun että asuntoni näyttäisi samalta. Emäntäni luottaa tyylitajuuni hyvin ja on onni, että meillä on samanlainen maku. Olen saanut monessa asiassa vapaat kädet, koska Mari luottaa ja tuntee makuni. Me molemmat tykätään pitää isot pinnat vaaleina. Tekstiileillä ja tyynyillä saa sitten haluamansa väriä. Ja ne onkin helppo vaihtaa mielialan ja kiinnostuksen mukaan. Helpompi siis kuin maalata kokonainen seinä tai tapetoida uudelleen.

Kyllä odotan innolla sitä hetkeä, kun ollaan päästy muttamaan ja pääsee pimeinä talvi-iltoina laittamaan takkaan tunnelmatulet. 

Pakko antaa kyllä takan muurareille erityiskiitokset! Työnjälki oli erinomaista ja asiointi sujui jouhevasti. Muurarin ammattitaito oli aivan omaa luokkaansa ja he siivosivat työskentelyalueen jokaisen työvaiheen jälkeen.. Mikäli ostan vielä joskus takan, soitan suoraan Uunisepille ja pyydän Aigarin muuraamaan takkani.

Mikko