perjantai 28. huhtikuuta 2017

Finnfoam rossipohja

Lauantai ja sunnuntai  22.-23.4.2017



Sisäpuolen täytöt hoituivat nopeasti Neliöxin ammattimiehiltä.

Maanrakentajat saapuivat lauantaiaamuna tekemään sisäpuolen täyttöjä. Tässä täytyy kyllä heti nostaa hattua Neliöx:n toiminnalle. Soitin heille siis eilen ja kysyin onko mahdollsita saada lauantaina sisätäyttöjä tehtyä, jotta pääsisin viikonloppuna itsekin töihin. Ei menisi "vapaa-aikaa" hukkaan ja projekti etenisi tasaisen tappavaan tahtiin. Hän sanoi suoralta kädeltä, että onnistuu ja jos ei, hän vaikka itse ajaa konetta. Vähän kävi sääliksi työmiehiä ketkä komennettiin lauantaiksi töihin, mutta toisaalta ammattimiehet saivat sisätäytöt tehtyä parissa tunnissa. 


Laajakuvaa ennen palkiston asennusta.
Ulkoreunoihin asennettiin 70 mm uretaanieristeet. Lämpöarvoltaan nämä ovat lähes puolet paremmat, kuin kuviin suunnitellut. Levyt sain ylijäämänä pikkuveljeni työmaalta, joten siksi kuvissa on muutamaa eri merkkiä. Näiden lämpöarvot ei juurikaan poikkea toisistaan.

Samaan aikaan kun kaivinkone teki talon sisätäyttöjä ja apumies levitti 70 mm finnfoamit routaeristeiksi, sahasin liimapuupalkkeja oikeisiin mittoihin. Tämä kävi näppärästi moottorisahalla, sahasin puolet palkeista noin tunnissa. Tilasin tarkoituksella "yli pitkät" palkit, jokaisesta palkista jäi noin 10 cm hukkaa. Näin varmistimme, että jokainen palkki on varmasti oikean mittainen. Liian lyhyttä kun ei voi asentaa. Tämä varmistus tuli minun kohdalla maksamaan muutamia kymppejä sekä parin tunnin sahauksen työmaalla. Katsoin tämän kuitenkin olevan kannattava sijoitus. Tämän jälkeen rupesimme pikkuveljeni Samin kanssa kantamaan ja asentamaan niitä paikoilleen. Mika vuorostaan saapui tontille. Hän rupesi sahaamaan muita palkkeja valmiiksi.

Mittauspöytäkirja ja Mikan mopo (huomattavasti paremmassa kunnossa kuin omani. Voi neljän vuoden ikäero selittää.)

Koska palkkeja tuli talon molemmille puolille, nimesin puolet A- ja B-puoliksi. Lisäksi jokainen palkki numeroitiin numeroilla 1-24. Näin saimme kiinnitettyä oikean palkin oikeaan kohtaan. Jätimme kuitenkin neljä palkkia aivan viimeiseksi, nämä neljä palkkia olivat A17, A18, B17 ja B18. Nämä palkit sijaitsevat takan molemmin puolin. Nämä B-puolen palkit olivat pisimmät palkit talossa ja A-puolen lyhyimmät. Mikäli sahauksessa olisi tullut mittavirhe, olisi palkin voinut sahata uudestaan, jotta se sopii takan kohtaan. Kaikki sahaukset kuitenkin onnistuivat täydellisesti, eikä tähän tarvinnut ryhtyä. Varatoimi oli kuitenkin aiheellinen. Palkkien toimitusaika tilauksesta on kuitenkin  noin viikon verran. Tämä olisi hidastanut rossipohjan tekoa aivan liikaa.

Palkiston asennus oli todella nopeaa, kun apuna oli työmaan "oppipoikani" ja rakennusinsinööri 😄

Viimeisiä palkkeja viedään.

Kaikki liimapuupalkit asennettu. Palkit tulivat Metsä Wood kertopuutehtaalta Lohjalta, Liimapuiden koko oli 50mmX400mm, pituutta 4500mm. Nämä sahattiin työmaalla oikeaan mittaansa.

Kulmaraudat ja korkopalaset olimme asentaneet aikasemmin. Palkit vain nostettiin oikeaan kohtaan ja naulattiin ruuvinauloilla kiinni. Nämä vastaavat ankkurinauloja kiinnityksen lujuudessa, mutta näissä on yksi erinomainen hyöty. Ruuvit pystyy avaamaan vahingoittamatta kulmarautaa. Ankkurinaulan irroittaminen tuhoaa lähes aina yhden kulmaraudan. Palkit asennettin aina "tehdassauma" keskelle, ja sahausjäljet sokkeliin päin. Sokkeliin jätettiin kuitenkin rakoa 0,5-1 cm, jotta sen pystyy vaahdottamaan täyteen. Näin ei pääse syntymään yhtään niin kutsuttua kylmäsiltaa, vaan jokainen väli/sauma on eristetty uretaanilla. Palkiston molempiin päätyihin asensimme 70 mm paksut ulevyt pystyyn, jotta liimapuupalkin kylki ei olisi suoraan kiinni sokkelissa eikä tähänkään pääsisi kylmäsiltaa syntymään.

Toisella puolella on kevyemmät kulmaraudat. Toiselle puolelle asennettiin järeämmät pitämään palkit suorassa.

Liimapuupalkkien asennus oli nopeaa ja helppoa, voi sanoa että tuttua hommaa työmailta. Naulasimme palkiston keskeltä palkiston yhteen, jotta se tukevoittaa rakennetta. Huomasimme kuitenkin kulmarautojemme olevan aivan liian kevyet. Hain jälleen K-Rauta 75:sesta tähän järeämmät kulmaraudat. Ostin vahvistetut kulmaraudat kokoa 105x105x3x90. Nämä asensimme jokaisen palkin toiselle puolelle. Palkit tukevoituivat merkittävästi, nyt palkiston päällä kävellessä nämä ei juuri liikahtaneet. 

Kuva on otettu tulevan olohuoneen nurkasta. Alas jätin 50mmx50mm eli niin kutsutun "kakkoskakkosen", jonka asennan palkkien alapuolelle. 
Tämä kuva on otettu tulevan suihkun nurkasta. 

Kulmamakuuhuoneen nurkasta otettu kuva.

Teknisen tilan alta otettu kuva, kuten tekniikan johdoista voi päätellä. Jos joskus rakennan toisen talon, en välttämättä sijoita teknistä tilaa nurkkaan. On meinaan aika ahdasta asentaa tekniikan piuhoja, etenkin kun asentaja näillekkin johdoille on itse blogin kirjoittaja.

Finnfoam FI-K600 eristeen asennuksen pariin pääsin heti palkiston valmistuttua. Perus periaate levyissä on sama kuin laminaatin tai parketin asennuksessakin. Uskon siis, että jokaisella tämän asennus onnistuu. Mikäli on edes joskus asentanut muutaman laminaatin palan. Leikkasimme ensimmäisestä levystä pontin pois, jotta tasainen reuna tuli sokkelia vasten. Tämä on helpompi täyttää uretaanilla. Jokainen levy liimataan uretaanilla pääpontistaan toisiinsa kiinni, viimiseksi tuleva palanen sahataan moottorisahalla oikeaan mittaansa. Ylijäämä palasella alkaa taas seuraava rivi, aivan kuten laminaatissa. Finnfoamin levyn ja laminaatin erona on se, ettei laminaateissa jatkona käytetä alle 30 cm paloja. Levyn kohdalla käytimme kaikki jatkot, yhtä alle 10 cm palaa lukuun ottamatta. Rivin alkuun jä päätyyn jätimme 1-2 cm raon, joka tiivistettiin uretaanilla. Tämän jälkeen vasta tiivistetään uretaanilla levyjen pituussuunnassa oleva raot. Nämä raot vaihtelee 0-1,5 cm välillä. Niiden tiivistys onnistuu kuitenkin nätisti uretaanipistoolilla ja lopputuloksena on valmis rossipohja.


Nap, kops ja ensimmäinen levy paikallaan.

Pieni hymy tulee asentajankin kasvoille kun hommat sujuvat.

Levyt vain painettiin vuorotellen paikalleen. Asennus muutaman palkin väliin tuntui todella tiukalta. Pääty "väkäset", jotka taipuvat sivullepäin painoivat palkkia todella kovaa. Rehellisesti sanottuna otin muutamasta rivistä väkäset kokonaan pois, jotta palkiston sai pidettyä suorassa. Muuta vaikutusta tässä ratkaisussa ei ollut, kun jouduin jälkeenpäin laittamaan alapuolelta enemmän uretaania. Levyjen tiukkuudesta kertoo se, että puiden välinen tila on aina tasan 550 mm. Ja jos väkäsiä ei olisi niin leveys levyllä on siinä kohtaa 540 mm. Väkästen päästä halkaisija on 565 mm. Eli väkäset ovat 15 mm leveemmällä kuin varsinainen asennusaukko. Kun asensi usean levyn, painoi se palkistoa kovempaa. Tämän vuoksi otin muutamasta kohtaa väkäset pois ja sain "nollattua" tilanteen. Jos miettii, että jokaisen levy painaa palkkia yhden millin eteenpäin, viiden palkin jälkeen ollaan jo viisi milliä "pielessä". Tämä tosin oli helppo ratkaista siivekkeiden leikkaamisella. 
Jos olisin tiennyt tämän etukäteen, olisin säästynyt useemman tunnin pohtimiselta... No tekemällä oppii.


Ensimmäisestä rivistä jätettiin viimeinen palanen asentamatta. Näin teknisen tilan johdotukset on helpompi asentaa ja sinne pääsee helpommin tekemään töitä. Kulku helpottuu  näin merkittävästi.

Isolla suorakulmalla saatiin merkit suoraan. Vanhin ehjä moottorisahani jaksaa edelleen puskea. Ikää sahalla on kohta viisi vuotta. Uudempi "parempi" löytyy jo, mutta luottotyökalut ajetaan kirjaimellisesti loppuun.

Kolmasosa valmiina.

Sunnuntaina satoi aamusta hiukan räntää. Se nosti hieman ketutuskäyrää, mutta ei vaikuttanut muuten työntekoon. Takan kohdalla laitoimme levyt siten, että pääsemme täydellä levyllä takan perustuksen yli. Siksi, ettei levyä tarvitse muuten tukea. Muuten olisimme joutuneet kiinnittämään takan varauksen kylkeen 50x50mm puut, johon levyn reuna nojaa.

Kaikki Finnfoamit paikallaan.
Märät ja kylmät hanskat tekee ihmeitä aikaan... Tunto palasi illemmalla onneksi takaisin.

Ensimmäisten levyjen kohdalla saapui tontille myös emäntä ja tyttäremme Kira. Myös anoppini Seija tuli avuksi. Anoppi kantoi levyjä ja me asensimme ne Samin kanssa paikalleen. Sunnuntain puolelle jääneet asensin yhdessä Mikan kanssa, asennus oli nopeaa jo senkin ansiosta kun anoppi jaksoi kantaa lähes kaikki levyt talon sisälle. Iso kiitos siitä. Levyt ovat todella kevyitä, pääsi anoppi tällä kertaa tontilla helpolla. Heh. Tyttäremme Kira teki myös laadunvalvontaa rossipohjan alla juostessaan. Tämä oli ainut paikka johon hänet uskalsi laittaa leikkimään rauhassa. Siellä kun ei ollut teräviä esineitä ja seinät oli ympärillä. Pituutensakin puolesta Kira pystyi juoksemaan alapohjassa aivan vapaasti, eikä tarvinnut väistellä palkkeja. Oli kyllä mukava nähdä tyttären nauttivan leikkimisestä tontilla. Hänellä oli mukana myös leikkilapio ja ämpäri, jolla hän "tasoitti" rossipohjan sepelikerrosta sekä kanteli pikkukiviä ympäriinsä. 


Tyttäremme tarkastamassa työnjälkeä. Ainakaan pahoja haukkuja ei  isi saanut, tosin  pieni poru tuli, kun leikkiminen rossipohjan alla piti lopettaa.

Vinkit levyn asentamiseen:
  1. Liimaa aluksi vain levyjen päädyt kiinni toisiinsa.
  2. Jätä päätyihin 1-2 cm rako, jotta se on helppo täyttää uretaanilla.
  3. Asenna levyt urospontti palkkiväliin, näin keskittäminen onnistuu paremmin edellisen levyn naarasponttiin.
  4. Kun kaikki levyt on asennettu, laita uretaanit päätyihin ja pitkittäissaimoihin.
Uretaanit ja pistoolit saimme siis Rakennuskemialta. Heiltä oli tullut kokonaan uusi tuote, 60 Seconds liimavaahto, josta he pyysivät käyttökokemuksia Finnfoamin rossipohjan asennuksessa. Kiinnitin tällä lähes kaikki levyt toisiinsa, mutta kokeilin myös muita paketissa tulleita uretaaneja. Mainitsemani liimavaahto tarrasi nopeasti ja kiinnitti levyt todella lujasti kiinni toisiinsa. Jouduin ottamaan muutaman rivin levyjä irti hetkellisesti ja yksi levy halkesi pituussuunnassa. Levy, joka oli siis liimattu kyseisellä vaahdolla. 60 Second piti liimauksessa paremmin, kuin Finnfoamin tehtaalla käyttämä liimaus. Levyt on meinaan rakennettu kolmesta 70 mm paksuisesta Finnfoamin palasesta, jotka on liimattu ja pontattu jatkoskohdista. Onneksi olin varannut Finnfoamin rossipohjaeritettä muutaman ylimääräisen. Toinen vaahto, millä liimasin uretaaneja yhteen, oli Styro 753, joka toimi myös hyvin. Tosin ei mielestäni lähellekään yhtä nopeasti, mutta kunnolla kuivuttuaan oli lähes yhtä kovasti kiinni. Tätä käytin lopussa enemmän. Tilkitsin tällä pituussuuntaiset saumat, koska tässä vaahdossa oli mainuttu hyvä elastisuus. Tämä on kuitenkin hengittävässä puurossipohjassa aika tärkeä seikka. Kaikki isommat raot eli päädyt täytin 65 Pistoolivaahdolla, joka oli minulle jo ennestään tuttu. Tätä on tullut käytettyä työmaalla muutama sata pulloa. Tämä on hyvä perusvaahto, jolla onnituu lähes mikä vain.

Kuvassa molemmat uretaanipistoolit, jotka tulivat Rakennuskemialta. Vaikka pistoolien ulkonäkö ja kädensijat olivat erilaiset, oli niiden vaahdotusominaisuudet omasta mielestäni yhtä hyvät. Jos pitää toinen sanoa paremmaksi, niin se on sitten tuo PRO-malli. Sen pistoolin päädyn rakenne ehkä teki siitä hiukan tarkempikäyttöisen.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Kaikki saumat vaahdotettu.

Uretaanipistooli. Se on pakollinen varuste, jos aikoo itse asentaa saman rossipohjan. Testailin itse eri uretaanivaahtoja, joten kulutus oli ehkä vähän enemmän kuin "normaalisti". Yhdellä uretaanipurkilla sai tehtyä yläpuolen vaahdotuksia valmiiksi 10-13 neliötä. Tähän ei ole laskettu alapuolen uretaanitiivistyksiä, jotka teen kun aikaa on paremmin. Menen sinne alas "sisätöihin" sitten, kun ulkona sataa vetää. Onpahan tontilla yksi kuiva työskentelypaikka tällä hetkellä.

Käsitelkää uretaanipurkkeja varoen. Tässä esimerkki palkkatöistäni siitä miten käy, kun uretaanipurkki räjähtää. Nämä kaikki vaahdot tullut yhdestä purkista. Kun painepulloon tulee pienikin reikä, tekee se purkin kylkeen tekee kivasti sotkua. 

Kokemukset Finnfoam rossipohjaeristeetä (FI-K600) on positiiviset. Jos lähden joskus rakentamaan uudestaan, harkitsen varmasti tämän järjestelmän käyttöä. Heti valmis, kävelyn kestävä lattiapinta on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Se kestää helposti vaikka koko talon puutavaroiden päällenoston. Meillä on nimittäin kaikki runkotavarat lepäämässä rossipohjan päällä tälläkin hetkellä, odottaen rungon pystytystä.


Mikko

2 kommenttia:

  1. Täsmennettäköön että Finnfoam on umpisoluista suulakepuristettua polystyreeniä (XPS), ei siis minkään sortin uretaania. Polyuretaanilla levyt kyllä liimataan toisiinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, pitää korjata tekstiä niiltä osin.

      Poista