Timpurille talo -Rakennusblogi: Kuikka-takan muuraus (osa 2)

Laatoitus alkaa takan kohdalla alimmasta varvista. Perinteisesti laatat kiinnitetään aina laastilla seiniin, takan laatoituksessa laastia ei ole käytetty enää vuosiin. Nykyään laatat kiinnitetään erikoisliimoilla. Näin saadaan estettyä lämpöliikkeestä tapahtuva laattojen halkeaminen, uuni saa elää rauhassa ilman että laatat halkeilevat. Onneksi tekniikat ja menetelmät kehittyvät vuosi vuodelta paremmiksi.
Kaikissa laattojen kulmissa oli viisteet valmiina, jotta laatoituksen lopputuloksesta tulee mahdollisimman hyvä. Työmaalla laattojen viistoon leikkaaminen on todella vaativaa ja hukkaa tulee paljon. Uunisepiltä saa onneksi mittatilaustyönä tehdyt valmiit laatat. Etupuolen laattoja ei tarvinnut työstää ollenkaan ja takan sivulaatat leikattiin vain oikeaan pituuteen.
Kyseessä menossa hankalin laatta koko takassa, koska kyseiseen laattaan leikataan tuhkaluukun aukko. 

Nyt kaikki laatat asennettu luukun ympäriltä ja uunin ulkonäkö alkaa hahmottumaan kunnolla.
Laatoitus lähes valmiina.
Vain yksi seinälaatta enää ja takan yläosan laatoitus.
Itselleni on tärkeää, että takan yläosakin on laatoitettu. Nyt voi pitää kynttilöitä rauhassa takan päällä. Mahdolliset steariinin jäljet lähtee laatan pinnasta todella nätisti.
Takan kaikki laatat asennettuna, kyllä tykätään! 😍
Sitten alkaa laatoituksen saumaus.
Muurarin apumies poisti teippisuojaukset sitä mukaa, kun muurari saumasi laatoitukset.
Luukun kiinnitys menossa.
Luukku paikallaan. Metalliverkko on vakiona lasin takana. Se estää puiden mahdollisen kaatumisen lasia päin ja pitää lasin puhtaampana.
Savupellin nuppi on ylempi ja alempi on niin sanotun sytytyspellin kääntökahva. Nyt sytytyspelti on kiinni. Mikäli kahva olisi pystyasennossa, sytytyspelti olisi auki. Auki-asennossa savut menee suoraan piippuun ja sytyttäminen on huomattavasti helpompaa hyvän vedon ansiosta.
Ja tietenkin kun takka oli valmis, asensi muurari takan kulmaan Uuniseppien metallisen lätkän.
Seuraavaksi on vuorossa piipun pellitys. He asensivat piipun ympärille valmiin pellin, jossa nostot oli tehty valmiiksi.
He asensivat katolle kiskot, joihin peltipalaset kiinnitettiin. 
Pellitys pitää tehdä aina harjalle asti, mikäli kyseessä ei ole konesaumakatto, jossa pelti on asennettu paikan päällä piipun ympärille. 
Katon pellitykset valmiina. Piipunhattu vaan häiritsee omaan silmään todella pahasti. Onneksi sain reklamaatioon vastauksen ja uusi hattu tuli postissa. 
Takka on nyt melkein käyttövalmis. Aigar opasti takan käyttämiseen ja antoi neuvot sekä ohjeet takan käyttöönottoa varten.
Kun tontillani ei ole vielä kirvestä, käytin puiden pilkkomiseen armeijan aliupseerikurssilta saamaani kurssipuukkoa. Kunnon vasaralla se hoitui nopeammin kuin kirveellä. Pitihän ensimmäinen pesällinen olla käyttöohjeiden mukaan pieniä tikkuja. 
Koska puut olivat olleet säilytyksessä pihalla, annoin niiden olla sisätiloissa lämmittimen läheisyydessä noin vuorokauden. Eipähän ainakaan märillä puilla tarvitse poistella kosteutta uunista.
Meidän uunin pesä on hieman normaalia uunia korkeampi. Tosin ei niin syvä tai leveä mitä muissa uuneissa voisi mahdollisesti olla. Tosin harvassa uunissa pystyy polttamaan helposti yli 50 cm palikoita. Kun puut laittaa uuniin pystyyn takaseinää vasten, menee pitkätkin puut uuniin nätisti. 
Tässä näkyy syy korkeaan luukkuvalintaamme, ne liekit. Onhan se nyt hienoa katsella, kun liekit näkyvät kunnolla koko matkalta.
Uunisepiltä tullut harmaa piipunhattu.
Vanha rosterinen piipunhattu.
Uusi ja vanha vierekkäin. Uudessa on myös irroitettava kansi. Tämä helpottaa nuohoojan työtä, kun koko hattua ei tarvitse ottaa pois. Nuohoukseen riittää pelkän yläkannen avaaminen ja lähtiessä kannen takaisin salpaansalaitto.
Huomattavasti nätimpi piippu ja värisävyt osuu talon tyyliin paremmin. 
Kyllä odotan innolla sitä hetkeä, kun ollaan päästy muttamaan ja pääsee pimeinä talvi-iltoina laittamaan takkaan tunnelmatulet. 

”Leivinuunin voi asentaa ongelmitta tulipesän puolelle tai sen takapuolelle. Mutta älä ikinä osta takkaa jossa leivinuuni on takan sivussa!”edellisen päivityksen linkistäEn tiedä onko joku muu mies näin tarkka sävyistä, mitä itse olen… Se tosin on lapsuuden kodista opittu asia. Ei siten, että siellä olisi kaikki ollut samaa sävyä tai tyyliä, vain päinvastoin. Tietenkin kun perheessä on kuusi lasta, rahaa menee jo ruokaan sen verran ettei hienot huonekalut olleet hankintalistalla ensimmäisinä. Näin ollen koko huushollista ei löytynyt edes kahta esinettä tai huonekalua, jotka olisivat sopineet yhteen. Esimerkkinä sohva vaaleanharmaa, TV-taso puuta, televisio musta, lipasto valkoinen, matto kymmenestä eri sävystä ja huonekalut eri paria. Ei sinänsä, että jossain huonekaluissa ynnä muussa olisi ollut jotain vikaa, ne eivät vain sopineet mielestäni yhteen. Lupasin silloin itselleni, että mieluummin en omista mitään huonekaluja kun että asuntoni näyttäisi samalta. Emäntäni luottaa tyylitajuuni hyvin ja on onni, että meillä on samanlainen maku. Olen saanut monessa asiassa vapaat kädet, koska Mari luottaa ja tuntee makuni. Me molemmat tykätään pitää isot pinnat vaaleina. Tekstiileillä ja tyynyillä saa sitten haluamansa väriä. Ja ne onkin helppo vaihtaa mielialan ja kiinnostuksen mukaan. Helpompi siis kuin maalata kokonainen seinä tai tapetoida uudelleen.

Scroll to Top