Timpurille talo -Rakennusblogi: Alaslasketun katon rakentaminen

Alaslasketun katon rungon tekeminen

Alaslaskukaton levytys

Kittaus ja maalaus

Alaslaskun hahmottelua.

Laserilla katto korkoonsa ja korkohan oli maksimit mitä putket antaa periksi.

Päärungot valmiina.

Koolingit paikallaan, seuraavaksi lisätuennat.

Alaslasketun katon runko valmiina. Kuvassa arkieteisen puoli.

Alaslaskukaton runko valmiina. Kuvassa eteisen puoli.

Tässä kuvassa tilan korkeus hahmottuu paremmin. Onneksi levyhississä on kääntyvä yläosa. Muuten levyhissin päälle pitäisi rakentaa viistopukit. En kuitenkaan suosittele niitä. Etsikää siis suoraan levyhissi, jossa on kääntyvä yläosa.

Levy kohdillaan, ruuvit vain kiinni. Gyproc-levyyn tuli myös valon paikka. Tähän tulee myöhemmin sama LED-alasvalo kuin olokeittiöön ja käytävään. Tässä voin rehellisesti myöntää, että levyn asennuksen kohdalla kävi pieni ”aivopieru”. Nimittäin vasta asennuksen jälkeen tajusin, että levyyn jäi reunaohennus…. Normaalisti (mikäli olisin palkannut kittaajan) kittaaja olisi noitunut minut alimpaan hel*ettiin unohduksen takia. No en jaksanut ottaa levyä enää irti ja leikata sitä, vaan totesin kittaavani kohdan umpeen. Onneksi matka on lyhyt, vain reilu 160 cm.

Toinen täysi levy paikalleen. Tähän tulee toinen alaslaskuvalo. Tuo pienempi reikä on liikkeentunnistimen aukko. On mukava tulla vaikka keskellä yötä kotiin, eikä tarvitse välkytellä valoja tai etsiä valonkatkaisinta. Sijoitin valon siten, että se jää sopivasti kulman taakse olohuoneesta katsottuna. Vaikka joku vieras nukkuisi olohuoneen vuodesohvalla, valo ei paista suoraan sinne. Tästä syystä vain arkieteisen ja Kiran huoneessa olevan vaatehuoneen/varaston valo toimii liiketunnistimella, jotta valo valaisee vain tarvittavan tilan eikä häiritse muuta elämistä.

Viimeinen palanen menikin paikalleen ilman nostinta. Tosin olisi ollut helpompaa, jos olisi ollut kaveri sen asennuksessa.

Viimeiset valokuvat katon sisältä, ennen kuin se levytetään umpeen.

Yritin ottaa panoraamakuvan katon rakenteista sivusta katsottuna. Katon olisi vielä saanut vähän korkeammaksi. Kattoa olisi saanut nostettua korkeimmasta osasta neljä senttiä (kuvan vasen reuna). Tosin eipä sillä olisi ollut lopputuloksen kannalta suurta merkitystä.

Päätylevyksi otin tarkoituksella ylisuuren palasen. Viistoon leikkaaminen paikan päällä on nimittäin nopeampaa ja tarkempaa. Kuvasta näkee nyt minkälainen katosta olisi tullut, jos olisin tehnyt tasakaton. Nyt kun tätä katsoo, tein ihan oikean ratkaisun viistokaton valinnalla.

Nyt levyn nurjalta puolelta vedetään mattoveitsellä (katkoteräveitsi) viilto, leikataan siis tämän puolen paperi poikki. Taitetaan toiseen suuntaan ja sieltä paperi poikki. Näin levyn viiste on täydellisesti sama mikä viistokatossa.

Kyllä siinä oma aikansa meni, kun taiteili yksin koko operaation A-tikkailta, mutta olen tyytyväinen. Tyyliltään mennään taas modernilla linjalla.

Koulupojat pääsi kittaamaan ruuvinkannat piiloon, itselleni jäi nauhoitus ja poikien lähdön jälkeen ylitasoitus.

Arkieteisen puoli jäi matalasta päästäkin riittävän korkeaksi. Korkeus matalimmassa kohdassa on noin 230 cm. Päätyyn tulee vain hyllykköä. Vielä ei olla päätetty tuleeko Elfa vai Sovella. Tarkoituksena on kuitenkin avokorinen järjetelmä. Järjestelmän jälkeen katon korkeus on jo vähintään 250 cm, eli katon korkeudesta ei tule olemaan ongelmia.

Vielä ylitasoituksen hionnat ja viimeiset tasoituksen korjaukset.

Onneksi nämä on talon viimeiset kittaushommat mitä minä teen. Jos joskus tarvitsee jotain korjailla tai parannella, soitan suoraan alan ammattilaisille.

Talvea kohti mennään vauhdilla ja illat alkaa olemaan jo todella pimeitä. Sisällä on onneksi kunnon työmaavalaistus, ainakin näkee tehdä töitä.

Pohjamaalien jälkeen asennetaan kaikkiin levyseinän nurkkiin ja katon/seinän liitoksiin akryylimassa. Tämä johtuu talon elämisestä. Kun talo saadaan lämpimäksi, viimeistään puolen vuoden jälkeen jokainen nurkka ja reuna on ”halki”. Tämä on kuitenki normaalia puutalon elämistä ja silloin vaan vedetään nurkkiin ja saumoihin uudet akryylimassat. Puutalon eläminen rauhoittuu noin kahden vuoden kohdalla, jonka jälkeen akryylimassoja tarvitsee korjailla enää harvoin. Ainoa syy massan asennukseen on siis ulkonäkö, eihän ketään tykkää halkeamista tai levyn reunojen näkymisestä. Vai mitä?

Aluksi akryyli levitetään suoraan tuubista katon reunaan ja seinän nurkkiin. Jäljen tasaisuudella ei ole suurta merkitystä tässä kohtaa, kunhan ei laita mahdottomasti liikaa eikä liian vähän. Oikea määrä löytyy nopeasti jo muutaman minuutin käytön jälkeen. Ja mikäli akryylia laittaa ensimmäistä kertaa, suosittelen aloitamaan vaatehuoneesta tai vastaavasta. Karkeasti sanottuna laitan itse hiukan pienempää määrää, mitä herneellä on paksuutta. Muutaman metrin jälkeen tämä homma sujuu kaikilta. Kunhan ei tuhri akryliä tuubista joka puolelle.

Akryyli ”tasoitetaan” sormella ja ylimääräiset akryylit pyyhitään paperiin tai rättiin. Ja kyllä sitä jää sormiin silti kiinni. Ja muistakaa PUHTAAT KÄDET, pienikin lika käsissä jää akryyliin varmasti. Vielä muistutuksena: akryylimassaa käytetään vain jos nurkkien molemmat materiaalit ovat gyproc-levyä. Jos katto olisi paneelia, akryyliä käytettäisiin vain seinien nurkissa, katon ja sienän nurkassa käytetään varjolistaa.

Tältä näytti omat käteni akryylileikkien jälkeen.

Täytyy myöntää, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Käytävän maalaus on ihan kohtuu hyvä. Muuten kelpaisi hyvin, mutta kun seinää tarkastelee sivusuunnassa, maalaus- ja kittausvirheet erottuvat todella selkeästi (ainakin omaan silmään). Tosin käytävän seinät ovat siinä mielessä pahoja, koska ne ei anna ”armoa”. Niitä kun ei pääse katsomaan virallisesta katselukulmasta. Eli kohtisuoraan seinään katsottuna kahden metrin etäisyydeltä. Meidän käytävän seiniä katsotaan kuitenkin sivusta käsin, joten virheet näkyvät huomattavasti helpommin.

Valmis alaslaskettu katto.

blogipäivityksessä