|
| Kantavien seinien ensimmäinen villa pitää loveta, jotta saadaan tiivis liitos. Jos yläpalkin paksuus on viisi senttiä, lovi tehdään neljän tai 4.5 cm kokoiseksi, jotta villa on aina hiukan paksumpi mitä viloitettava väli. |
|
| Tässä on Kastellin toimittamat villat. Paroc-villaa tuli kahta eri kokoa, 200mm ja 45mm. Ulkoseinävillaksi on tarkoitettu 200mm paksu villa. |
|
| Kira otti mallia isin villoituksista ja rupesi itse leikkimään seinävillaa. |
|
| Jotkut haluavat aina villoittaa ulkoapäin ennen tuulensuojalevyä, jotta villoituksesta saisi tiiviimmän. Sisäpuoleltakin villoitus onnistuu, jos tekniikka on hallussa. Villan asennuksessa otetaan rohkeasti villan kyljistä kiinni ja painetaan ”kasaan”, näin saadaan villa tasaisesti runkotolppien väliin. Tässä näkyy hyvin se, kuinka tiiviisti villan saa asennettua aivan runkotolpan nurkkiin asti sisäpuoleltakin. |
|
| Kuvan oikealla puolella olevat 16 pakettia on jäljellä olevat seinävillat.
|
|
| Pohjoispuolen seinä. Kuvassa näkyy myös työmaaradioni, joka on työskennellessä ihan pakollinen viihdyke.
|
|
| Kolmessa seinässä villat paikallaan. |
|
| Viimeinen seinä menossa ja sotkuista on. Vielä kun malttaisi siivota… |
|
| Kuvassa on vanhin tallessa oleva villaveitseni. Vaikka ruostetta on jo terässä jonkin verran, toimii veitsi käyttötarkoitukseen loistavasti. Vaikka edellisestä teroituskerrasta on kulunut aikaa useampi vuosi. Yli 30cm leveällä terällä on helppo leikata villat haluttuun kokoon. Terässä on vielä oma mitta-asteikko, jota pystyy käyttämään myös hyödyksi. |
Ainakin täytyy antaa pisteet villojen laskemisesta. Seinävillaa jäi vain kaksi pakettia yli. Villoitin aika säästäväisesti ja tarkasti, jotta hukkaa tulisi mahdollisimman vähän.
